Uudelleensynnyttäjien aikaisemmat synnytykset

PrinsessaK

PrinsessaK

Satasella mukana keskusteluissa
Ajattelinpas nyt aloittaa tällaisen oman ketjun, kun mua ainakin alkaa taas jo vähän jännittää tuleva synnytys, vaikka edellisestä jäi kyllä ihan hyvät muistot. Noh, niinhän sitä sanotaan, että jokainen synnytys on omanlaisensa, mutta jos edellisestä saisi edes jotain suuntaviivoja tulevaan. Eli mua kiinnostaisi tietää, miten teillä muilla on aikaisemmat synnytykset alkaneet ja millä viikoilla jne. :) Ehdin tuonne toiseen ketjuun jo omastani kertoakin, mutta tässä siis vielä. Meidän esikoinen syntyi rv37+6 ja synnytys alkoi säännöllisillä supistuksilla. Lapsivedet meni spontaanisti sairaalassa, noin 4-5 tunnin supistelujen jälkeen. Synnytys kesti kokonaisuudessaan noin 12 tuntia. Pikku-ukko painoi 3230g ja oli 50.5cm pitkä syntyessään. :)
 
Vastailen tänne, kun teit tälläsen aloituksen.. Eli 40+4 syntyi esikoinen, silloinkin oli käynnistys aika jo annettu, mut se oli vasta 41+5 tai jotain niitä aikoja.. 

Menin säännöllisillä supistuksilla synnytysvastaanottoon torstaina illalla klo: 23 aikoihin ja poika syntyi pe-la yönä noin kolmen aikoihin.. Eli kesti kauan ja itsestä jo tuntui, että poika ei vaan synny koskaan.. Mutta lopulta ponnistus ei kestänyt kuin 25min. =) Painoi 4395g ja oli 54cm pitkä. 

Nyt todellakin toivon, että tää toinen pieni asukki on pienempi.. jota ovat mulle kovasti lupailleet, mutta pelkään sitä, että onkin vähintään veljensä kokoinen ellei jopa ylitse. Mutta aika näyttää, täytyy koittaa lenkkeillä, siivota, ja kuuluisat kolme S:ää ;) yms.. Kaikki keinot otetaan vastaan millä saisi käynnistymään?? 
 
No kyllä vaan on ollut aika hyvän kokoinen jässikkä tuo teidän esikoinen! :) Mulle neuvolantäti ja -lääkäri on molemmat jo veikkailleet, ettei tämäkään raskaus menisi tuonne laskettuun aikaan asti. Tuo meidän esikoisen syntymähetki ja -koko oli kyllä aikas passeli, joten jos toiveita otetaan vastaan, niin tähdättäisiin tässä samoihin! ;D
 
Mun eka synnytys alkoi supistuksilla muistaakseni jotain kuuden aikoihin aamulla. 10- 11 aikkaan mentiin sairaalaan ja olin joo hurjat 2 cm auki. No käytiin viel kävelemässä ulkona ja ennen saliin pääsyä tarkastettiin niin jopa 2cm oli lisääntynyt 4cm. No salissa epiduraalin kun kivut oli jo ihan infernaaliset. No sit makoiltiin ja todettiin et jo kivut jatkuu lähes yhtäinfernaalisina kun epiduraali jäi toispuoleiseksi. n. klo 17 olin 10cm auki mut poikapa ei lasekutunut kun epiduuralist ajohtuen makoilin vain. Ja huusin ku en muutakaan osannut. Mitään muuta kipuläkettä en saanut ja epiduraalin olis voinu uusia klo 18 aikasintaan. No 15 ooteltiin ja sit mä sanoin et en jaksa en pysty enää ja et mun on saatava ponnistaa se ulos vaikka se ei ole kaan laskeutunu. No pikkuhiljaa sain alottaa ja siinä meni n. puol tuntia ennekö poika oli pihalla. Mut mä sain sen ylhäältä alas asti ja kiitin luojaani et pääsin siitä kivusta ja muistin myöhemmin et vitsin mähän unohdin itkeä ku näin lapseni ekan kerran . Sen vertaa vain olin onnellinen sen homman loppumisesta et ei muistanu.

No tokan synnytys meni silleen et aamupäivän supisteli silleen tasasen epäsäännöllisesti mut vielä vain pienellä kivulla. Ja klo 12 tuli ekat kovemmat supistukset ja niiden jälkeen se ällö limatulppa. Sitten supistukset jatkuivat epäsäännöllisinä ja jotkut olivat kivuliaampia ja jotkut vähemmän kivuliaita. yhden maissa soitin miehen kotiin suihkuun ja mummum hakemaan esikkoa. Miehen mennessä suihkuun sanoin et ei varmaan mitään kiirettä viime väli oli 7min ja ihan viel hymy huulilla. Sit ku se tuli suihkusta sanoin, et joko mennään? Supparit säännöllistyi siinä ja matkalla jo kovenivat aika mojoviksi. Sairaalassa sisään menossa olin kuitenkin vasta 3cm auki ja kohdun suu ihan tuolla takana vielä. Siitä sitten synnäriin samantien, koska kivut alkoivat oleen jo aika kovat. Ilokaasulla mentiin ja sanoi et nyt alkuun istun vaan tässä keinutuolissa ja jos sit katotaan sitä allasta ja kohdunkaulan puudutetta ku vähä etenee tilanne. Noh tilanne päättyi siihen et multa meni vedet osittain ja mut passitettiin vessaan. Sillä vessa reissulla ne supistukset olivat ihan järkyttäviä. Ja aattelin et mähän en kestä tätä ollenkaan et miten tää voi olla näin kamalaa. Tai sit muistin et just näin hirveetähän tämä oli. No onnekseni kävi niin et kun pääsin sängynlaidalle takasin tunsin kuinka vauvan pää laskeutuu sen yhden supistuksen aikana pitkin selkärankaani alaspäin ja huusin et pirulauta se tulee!!! Ja niinhän kätilö tsekkas siinä seisoviltaa tilanteen ja sanoi no niinpä tulee. Sänkyyn siitä. Ja tyttö oli maailmassa 50 minuuttia siitä kun meidät otettiin sairaalaan sisälle.

Eli ekan synntyksen kestoksi laskettiin vähä vajaa 12 tuntia ja tämän toisen ajaksi oli laitettu aika sen mukaan kun klo n. 12 alkoi kovemmat supistukset, vaikkakin säännöllisiä vasta n. klo 13.30 lähtien ja tyttö syntyi 14.47. Kokonais kestoksi oli merkattu 3tuntia 7minuuttia.
 
41+2 osastolle käynnistykseen, jossa avautumisvaihe kesti reilusti yli vuorokauden. Kohdun ollessa 9cm auki päätyivät vauvan (sekä äidin) voinnin huonontumisen takia kiireelliseen sektioon. Tuli kokeiltua lähes kaikki kivunlievityksen eikä muksu laskeutunut missään vaiheessa. Lapsivedet meni 12h supistelujen jälkeen. Käynnistyksestä synnytykseen meni 2,5 vuorokautta. Hemo osastolla alle 60, joten veritankkausta pussillisen verran. Ihanaa, en toivo muille tommosta.. Sairaalassa 7pv.

Toisen raskauden kohdalla mun lantio suostuttiin kuvaamaan, jolloin päädyttiin sektioon.
39+0 illalla osastolle odottamaan aamulla tapahtuvaa sektiota. Nukuin joopa joo tosi hyvin.. Aamulla sai juoda vain hiukan nestettä. Laitettiin katetri sekä tehtiin suolihuuhtelu. Leikkaus sujui suht hyvin, isä oli paikalla eikä kummempia komplikaatioita sinänsä tullut. Verenpaineet katos, mutta saivat ne taas nostettua. Sairaalassa 5pv.

Tässä välissä vaihdoin miestä.. :D

Kolmas myös suunniteltu sektio. Sairaalaan menin miehen kanssa leikkauspäivän aamuna, jolloin osastolle laitettiin taasen se ällö katetri ja tehtiin se suolihuuhtelu. Olin etukäteen verotellut verenpaineitten katoamisesta, joten onneksi siihen oltiin sitten jotenkin varauduttu. Anestesialääkäri puudutti spinaalilla, joka kuitenkin nousi liian ylös ja aiheutti tukehtumisen tunteen. Samaan aikaan katosi verenpaineet. Anestesialääkäri meni niin sekaisin, että piti mun kasvoilla jopa happimaskia väärinpäin. Oli joku huonosti suomea puhuva ja kyseli vain koko ajan ollakko parempi, ollakko parempi.. käänsin itse maskin ja sanoin että nyt on. Isää ei saliin laskettu ja tuo unohdettiinkin hetkeksi siinä tohinassa salin ulkopuolelle. Sinänsä tuolla ei juuri merkitystä ollut, koska salin ovi oli jäänyt auki ja miehellä oli suora näkö/kuuloyhteys meikäläiseen. Mun tilanne saatiin vakaantumaan ja joku muisti sitten isän.. Ei menny sitten sekään ihan putkeen. Normaalisti isä istuu äidin pään vieressä ja verho estää näköyhteyden leikkausalueelle.. Noh, mun pään vieressä oli hirvee määrä vaikka minkälaista monitoria joten mies sitten ensinnäkin kävelytettiin mun ohi jalkopäästä (suora näköyhteys meikäläisen sisuskaluihin) ja istutettiin mun viereen, sen näkösuojana toimivan verhon kohdalle. Eipä tuolla ollut edes naama valkonen kun ennen leikkaussalin väkeä kerto että meille synty tyttö.. ihan sairas mies :DD Noh, isä lähti siitä sitten tytön kanssa pesulle, jonka jälkeen mä kerroin että mulle alkaa palaamaan tunto varpaisiin. Taas tuli jumalaton kiire, kun leikkaava lääkäri joutu soittamaan apuvoimia paikalle ja mulle tungettiin morfiimia suoneen että saivat mut kursittua kokoon.. huuuu.. mä olin niiiiiiin pihalla >< Muuten meni ihan ok ja sairaalassa oltiin 4 pv.

Ja nyt on sitten neljäs tulossa. Puoliks mielenkiinnolla, puoliks kauhulla odottelen että mitähän tästäkin taas tulee.. 
 
Nii'i ja huh Katusutariina, ja joku ihan oikeesti haluaa ihan tarkotuskella mieluummin keisarinleikkauksen.... 

Ei siis tietenkään mitenkään voi haukkua ketään ja jos pelkää synnytystä  nii sit sitä pelkää mut mä pelkäisin keisarin leikkausta enemmän. Mä en sitä haluais mistään hinnasta.
 
niin, ei se sektio mikään tae ole siitä, että kaikki menisi niin paljon helpommin tms. Riskithän on itseasiassa paljon suuremmat sektiossa kuin alatiesynnytyksessä.. Paljon enemmän puhutaan niistä normisynnytyksen vaaroista, valitetaan värkin muuttumista ja maalataan kauheita uhkakuvia synnytyskivuista.. ja ihan liikaa mainostetaan sen sektion olevan se paljon helpompi vaihtoehto. Se että lekuri sanoo sen olevan paljon isompi toimenpide, ja että siinä on omat vaaransa, ei musta tarpeeks kerro pelkäävälle äidille siitä mitä siinä oikeesti voi käydä. 
 
Ensimmäinen ja toistaiseksi elämäni ainoa synnytys käynnistettiin 42+0 klo 9 torstai aamulla. Ensimmäinen supistus tuli noin 11:30 ja nopeasti voimistuivat ja tihentyivät. Noin klo 21 aikaan illalla mentiin synnytyssaliin kun 4 cm auki. Ilokaasu oli ihan hirveetä ja epiduraali laitettiin melko pian. Kauan en ollu ehtiny siellä maata kun jo 8 cm auki. Ja hetki meni niin alkoi jo ponnistuttaa. Ihan hirveetä koittaa pidätellä sitä. Onneks ei menny kauan et sai luvan. Epiduraali toimi muuten mutta vatsalihakset meni todella kivuliaaseen kramppiin ja sitä kipua oli vaikea kestää. Niin ja itsesujeluvaisto meinas lyödä päälle ku vauvan pää ja olkapäät piti saada ulos, tuntui että repeää, se polte. Onneks kaikki kipu kuitenkin loppui kun tyttö oli ulkona 0:30 perjantaina. Repeämä tuli mutta ei hajuakaan mitä luokkaa. Kysyin kyllä että kuinka monta tikkiä tulee ja vastattiin "nooh, jonkun verran". Oli lähellä ettei käytetty imukuppia kun ei meinannut vauva tulla ulos ja itse olin jo niin poikki, mutta sain sitten kuitenkin itse työnnettyä.
Ihan positiivisin mielin odotan synnytystä, ja lähinnä sitä että alkais itsestään että vois verrata.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top