Uudelleenraskautuneet

Ehkä mäkin herään vasta laitoksella, että hitto; vauva sieltä tulee ! ! 

Täälä prinsessa laskeutunut nyt niin alas, että kävely sattuu
 ihan perkeleesti ! Vaapun kun ankka ja lantio ihan tulessa . . . 
Ei ollut Turo-Eemilin aikana tällästä  . . 
Olo on aika kypsä.
Itkee tekis mieli aina kun pitää liikkua. Sen verta lujaa sattuu.
 
Moi kaikille ja lämpimät onnittelut uudelleen raskautumisesta! Sekä tsemppiä kaikille loppumetreillä oleville!

Olen täällä ollut taustalla lukemassa juttuja, mutta jotenkin kynnys kirjoittaa on ollut suuri. Meidän neiti on nyt viikkoa vaille 1v. ja mulla tietenkin hirveä vauvakuume!

Ajattelin teiltä kysellä, että oliko kenelläkään esikoista odottaessa sairaalloista raskauspahoinvointia ja miten kävi tässä toisessa raskaudessa? Itse olin esikoiselta reilu kolme viikkoa tiputuksessa ja laihduin 8kg, kun mikään ei pysynyt sisällä. Nyt pelottaa yrittää seuraava, kun on riski että tuo pahoinvointi uusiutuisi! Mitenhän selviäisin tämän taaperon hoidosta sekä IMETYKSESTÄ niin pahoinvoivana? Ja en millään haluaisi olla muksusta erossa muutamaa viikkoa! Onko kenelläkään kokemusta imettämisestä ja raskaudesta yhtäaikaa? Imetän vielä noin 6-7kertaa päivässä.  
 
Onnea kaikille uudelleen odottajille!



Itse olen onnellinen näistä kolmesta, vastaan nyt Haikaraiselle kun satuin huomaamaan sydäntä lähellä olevan aiheen :). Ihanaa että teillä imetetään vielä, niin meilläkin. Mun esikoinen oli 10kk kun tulin raskaaksi (imetyksen turvaamiseksi ehkäistiin siihen asti) ja kärsin silläkin kerralla pahasta pahoinvoinnista... En kyllä joutunut tiputukseen mutta lähellä se oli. Mulla maito rupesi selvästi vähenemään aika pian,vaikka imetin usein ja varsinkin öisin. Imetys loppuikin sitten kun esikoinen oli 1v3kk, vaikka olisin mielelläni jatkanut pidempään. En tiedä sitten olisiko maitoa tullut paremmin ilman sitä oksentelua, mutta ainakin imetys loppui pehmeästi ja vähitellen. Ja selvästi meillä poika imi varsinkin imetyksen loppuaikoina läheisyyden ja meidän ikioman hetken halussa eikä ravinnon takia. Taaperon hoitaminen oksentelun keskellä oli kyllä kamalaa, mutta selvittiin siitäkin. Ja voihan se olla että pahoinvointi ei ole yhtä paha toisella kerralla!!
 
Iltaa!!!

Huomenna se sitten tapahtuu!!! Saadaan Topi-vauva maailmaan ja piuhat katkotaan.
Mies lähti just hakemaan mun äitiä tänne yöksi.
Oma olo on vieläkin yllättävän rauhallinen, toisin kuin miehen, joka jo eilisestä asti on ollut ihan hermona. Nyt jopa väsyttää, että on toiveita edes pienistä yöunista. Aamulla on herätys ennen kuutta ja 6.30 lähdetään ajelemaan kohti "kauhujen taloa", Kätilöopiston sairaalaa.

Niin se on tämäkin matka kuljettu loppuun ja taas, hiljaiseksi ja nöyräksi vetää. Mulla on huomenna 5 poikaa! En vois onnellisempi enää olla! emoticon
 
tyttö koo: hirmuisesti tsemppiä ja onnea huomiseen koetokseen. huomenna teitä onkin yksi enemmän.. emoticon Hieno saavutus sinulta ja teiltä 5 poikaa! :)
 
Tsemppi tyttökoo huomiselle...ihanaa sieki saat oman käärön...Ja onnea 5 pojasta.

niiva ja tytsy 2vkoa ja 4 poikaa
 
Meille syntyi ke 25.5.2011 klo 9.12 pieni, ihana Topi-poika. Mitat olivat 3565g ja 52cm, tumma tukka ja ryppyinen otsa. Leikkaus meni hyvin ja oma vointi oli sen verran hyvä, ei tällä kertaa mitään kovia kipuja, että päästiin jo tänään kotiin.

Enemmän tarinaa myöhemmin...nyt syöttöpuuhiin.
 
Paljon paljon onnea Tyttö Koo! Oonkin käyny täällä vähän väliä urkkimassa oisko jotain tietoa sinusta... Kerro sitten lisää kun ennätät! p.s onko Onnillakin tumma tukka? :)
 
Kiitos mohomaha onnitteluista!

Keskiviikkoaamuna oltiin osastolla klo 7 jossa kätilö otti meidät vastaan ja homma rullasi eteenpäin samalla kaavalla, mitä vuosi sitten. Ensin käyrille ja labra otti verikokeet, sitten heti vaatteiden vaihto ja klo 8 mentiin leikkaussaliin. Olin ekana leikkausvuorossa.

Salissa ongelmaksi muodostui epiduraalikatetri, jota 2 anestesialääkäriä eivät saaneet paikoilleen, tekivät töitä tosi kauan asian eteen-tuloksetta. Selässä on nyt sitten 7 reikää ja jättimustelma ja selkä on TOSI kipee. Ja voin kertoa, että katetrin laittaminen sattui ihan saatanasti, kun nikamat ei jostain kumman syystä auenneet ja tökkivät sitten väärään paikkaan. Itku tuli mutta lopulta sitten lääkäri vaan laittoi puudutuksen ja  morfiinin ja olin ilman katetria. Lääkäri sanoi että jos alkaa tuntumaan kipua niin pitää sanoa ja sitten nukuttavat mut... pelotti koko leikkauksen ajan, että kohta sattuu, mutta hyvin kesti puudutus-oli sitten sen verran iso annos.

Poika syntyi siis klo 9.12 ja sai 9 pistettä, 1 meni taas väristä ihan niinkuin Onnillakin. Ja juu, tumma tukka oli niinkuin veljellään. Samalla sitten tehtiin mulle se sterilisaatio. Piuhat katkottiin, poltettiin ja sidottiin joten nyt ei enää pitäis uutta raskautta tulla kaiken järjen mukaan. Heräämössä olin 10.01 ja osastolle pääsin klo 13 jälkeen. Nesteyttivät mua ja mitään ei tullutkaan pissapussiin joten antoivat Furesista, nesteenpoistolääkettä niin johan alkoi pissaa tulemaan.

Tällä kertaa oon ollut todella hyvässä kunnossa, ainoat kivut on olleet toi selkä ja sitten kamalat jälkisupistukset, jotka onneks tuntuu jo tänään olevan aisoissa. Haavakipua ei juurikaan ole ja kävely, istumaanmeno, ylösnousu ym. sujuu normaalisti. Vauva syö tiheästi ja maito on noussut nyt tosi hyvin, ilman lisiä mennään ja oon siitä tosi iloinen.

Kotiin tultiin jo eilen. En vaan enää jaksanut maata sairaalassa tekemättä mitään! Eri asia jos olisin ollut kamalan kipee niin sitten olisin varmaan tullut kotiin tänään. Paino oli tippunut pojalla normaalin verran, mutta käydään kuitenkin maanantaina neuvolassa punnitsemassa ukkeli varmuuden vuoksi kun tultiin kotiin jo 2 vrk:den iässä. Maitoa kuitenkin tulee niin hyvin ja poika on virkeä eikä kellerrä, niin uskoisin ettei paino ole pudonnut liikaa. Ja muutenkin poika on voinut hyvin niin turhaan siellä lasaretissa oltais makoiltu-kotona on kivempi olla.

Onni on suhtautunut vauvaan suurella mielenkiinnolla, tänä aamuna meni Topin pinniksen viereen kurkistelemaan ja yhdessä paijattiin vauvaa tukasta. Kokoajan pitää Onnia vahtia kun ei yhtään voi sanoa, koska päättää "hoitaa" veljeään vähän raisummilla otteilla... Onni vaatii tietty nyt paljon huomiota ja oon mahdollisuuksien mukaan yrittänyt pitää poikaa lähelläni. Isin poika kun on muutenkin, niin hänestä hakee suurinta turvaa ja kaveria tällä hetkellä.

Tuntuu kyllä jotenkin niin hassulle... mulla on nyt 5 poikaa... viiden suora!
Niin äärettömän onnellinen olen kaikista pojistani, ettei oikein ole sanoja... emoticon
 
Tyttökoolle tätäkin kautta vielä onnittelut. Kattelin Facebookista sun poikien yhteiskuvaa niin on kyllä upee katras sulla! :)
 
Kävin sitten viettääs vähän iltaa synnärillä!

Useamman päivän tässä siis jo lorahdellu housuun...jotain? En sen kummemmin siihen reagoinut kun oon ajatellu, että se on vaan tosi vetistä valkovuotoa. Ihmetytti sitten kun ei Jeminaa odottaessa vuodon määrät oo ollu läheskään samaa luokkaa.. Tänään täyty sitten käydä pistämässä ihan suojaa pikkareihin kun kastu housut ihan päällishousuja myöten. Vuoto oli ihan kirkasta eikä ainakaan mustia pikkareita värjänny miksikään. Päätin sitten varmuuden vuoksi soittaa polille ja ne pyysivät tulee näytille.

Kätilö oli jo ihan varma, että lapsivettä tihkuu. Oli kuulemma sen näköistä. Tikkutesti kuitenkin oli toista mieltä ja näytti negaa. Ultrattiin ja pikku tyttö näytti voivan oikein hyvin. Painoarvioksi saatiin 694g. Multa otettiin verikokeet ja laitettiin käyrille pötköttämään siksi aikaa kunnes saadaan tietoa tulehdusarvoista. Lupasivat jo, että pääsen kotiin jos arvot on ihan ok. Siinä käyrillä maatessa piirtyi muutama supistuskin, mutta ne ei tehny kipeetä. Tulokset verikokeesta tuli ja tulehdusarvot oli normaalit. Sain kotiinviemisiksi mukaan niitä testejä uusien lorahdusten varalta. On kuulemma luotettavinta tehdä se testi heti sen lorahduksen jälkeen. Ohjeeksi sitten soittaa ja tulla takaisin heti jos testit osottais niiden lorahduksien olevan lapsivettä tai jos nousee kuumetta.

Näillä mennään päivä kerrallaan! Pelotti kyllä siinä matkalla jo niin paljon että oksat pois.. Nyt olen maailman onnellisin kun saan vielä pitää tytön masussa kasvamassa ♥

Ihmettelenpä vaan, että miksei mulla voi mikään raskaus mennä alusta loppuun asti hyvin ilman mitään komplikaatioita.. Jeminaa odottaessa se verenvuoto ja nyt lapsivesien meno-epäilys! Mitähän vielä?
 
Heipparallaa, piiitkästä aikaa!

Noh, meille myös on tulossa Artulle pikkusisarus. LA on hieman epäselvä koska mun kierto on ollut täysin sekaisin... mutta 7.1.-15.1. väliin se osunee. Raskautuminen oli iloinen yllätys, se että se onnistui näinkin vaivatta! Arttua tosiaan tehtiin melkein 2 vuotta ja tämä tuli ihan "itsekseen". Kahta vuotta ajattelin mukavaksi ikäeroksi, nyt tulee reilu 1,5 vuotta. RASKASTA tulee olemaan mutta onneksi auttavia käsiä on lähellä!

Onnittelut muille raskautuneille ja Tytille ONNEA pikku-Topista, niin suloinen poikanen <3.
Jennillä ja LauraElinalla on myös tosi toimet edessä ihan just.

 
Kiitos Just_Pam onnitteluista! Ja onnittelut vielä plussasta!

Kirjottelen nyt tänne, vaikken enää olekaan raskaana...
Tänään oltiin Topin kanssa neuvolassa ja ekan kerran elämässä mulla riittää oma maito!!! Pojan paino oli noussut tosi hienosti ja pian saavutetaan syntymäpaino. Oon niin onnellinen (ja aika hämmästynytkin), että vihdoin ollaan siinä tilanteessa, ettei tarvita lisämaitoa ollenkaan. En uskonut, että semmosta päivää koskaan näkisin...

Tänään oli myös Onnin 1v-neuvola ja pojan mitat oli 10850g ja 80, 5cm. Pari piikkiä tuli reisiin ja ilman suurempia itkuja selvittiin, isin sylissä vähän inahti vaan. Multa otettiin tikit pois ja haava on alkanut paranemaan hyvin. Viime kerralla haava oli mun mielestä paljon nätimpi, mutta th sanoi, että kyllä se siitä vielä kaunistuu emoticon

Jotenkin olo on nyt tosi kevyt, niin henkisesti kuin fyysisestikin. Just aamulla uskalsin käydä vaaàllakin ja 4,3kg on nyt lähtenyt. Piiiiiiitkä matka on vielä edessä kilojen kanssa, mutta nyt aion nauttia ja pikkuhiljaa pudotella painoa pois ilman stressiä.
Tuntuu hyvältä tietää, että meidän perheen lapsiluku on nyt täynnä.

Hyvää odotusaikaa tänne kaikille!!!
 
Ihanaa, onnitelut JustPam!!! :)

Ja hyvä että LauraElina kaikki oli kunnossa :) Sitä piti laittaa, että niinkun käskivät niin kannattaa testaa heti niillä tikuilla. lähin sillo vuos sit polille synnyttää lapsveden tihkumisest, ja eka testi näytti et ois ollu neg, vaik oikeesti olikii lapsivettä...

On kyl ollu niin pinnas pidemmän aikaa vuoden takaset muistot: raskaus, synnytys, poli, kotiitulo... *huok*
 
Tätäkin kautta vielä onnittelut Tyttö Koolle komeasta pienestä emoticon (jaha, taas vaihtunu hymiöt...) ja hienoa että maito on riittänyt! Ja Just_Pamillekin onnittelut!!! Wau! Täällä on niin sikiävää sakkia että! :D Nostan kyllä hattua, ite en millään vois kuvitella että omat rahkeet riittäs vielä pitkään aikaan pikkukakkoseen.. Usein mietinki kun pojan kanssa touhuilen et miten tän ja tän sais tehtyä kahen mukulan kanssa ;) Ciraa komppaan, oon kans jollain tavalla käyny uuestaan läpi viimevuotisia tuntemuksia. Haikeeta ja niin mieletöntä kun huomaa kuinka iso se oma pieni jo on. Mieskin tänään tuumas ku kateltiin hiekkalaatikossa touhuavaa Liekkiä et aattele et vuos sitte se oli vielä sun sisällä x)
 
LauraElina oon miettinyt ihan samaa!
Miksei voi raskaus ilman  komplikaatioita....
Tässä raskaudessa pelättiin ja oltiin jalat ja kädet
ristissä sen 10 viikkoa; viikolta 20 viikolle 30 !
MElkein joka viikko lääkärillä käyntiä ja labraa . . 
huh, onneksi se on takana päin !

TyttöKoo onnea tätäkin kautta upeasta viiden suorasta <3


Just_pam rutkasti onnea plussasta !

Luin tuota TyttöKoon tarinaa niin mulla meni ihan kylmät 
väreet ympäri kehoa.... Tuli niin elävästi mieleen viime kesä tähän aikaan !
Aaaah <3 niiin haikeaa! Ja nyt Turo-Eemil täyttää pian 1 vuotta!

En voi vain uskoa !

Enkä ole vieläkään sisäistänyt, että odotan toista lasta !
 
Kopion tämän suoraan tuolta 2011 syyskuisista:

Noniin, nyt on sitten se kovin odotettu neuvolalääkäri takana ja pakko sanoa että olen TOSI pettynyt. Melkeinpä itku silmässä sieltä lähdin takas kotiin.. Terkka joka mut eka otti vastaan (ei ollu oma) ja katto painot, verenpaineet yms. niin oli tosi ihana. Sit mentiin odottaa lääkäriä. Jarkko ja Jeminakin oli mukana. Lääkäri ei vaivautunut tervehtimään ollenkaan. Sano vaan, että ota housut pois ja hyppää tohon. Teki sisätutkimuksen ja sattu muuten niin ettei oo eläissäni sisätutkimus sattunut noin paljoa vaikka Jeminaa odottaessa loppuraskaudessa tehtiin olevinaan vähän ronskimpi sisätutkimus, että lähtis synnytys käyntiin. Se ei ollut mitään tähän verrattuna. Yritin siinä samalla sitten kysyä, että onks vauva kuinka alhaalla kun on tuntunu sellasta inhottavaa painetta tuolla alakerrassa ja se vaan tokas, että ei sitä pysty kattomaan. Sit se hätäseen kuunteli sydänäänet. Hyvät on sykkeet ja käski pukea päälle. Mä olin ihan ihmeissäni et eikö ultratakkaan ollenkaan vaikka se ultra vehje koko ajan höris päällä siinä vieressä. Sillä aikaa kun mä sit puin takas housuja jalkaan niin se kysy Jarkolta, että "ootteko te kumpikaan edes missään töissä?" Sit se sano että oho kun Jarkko kerto ettei ookkaan työtön eikä edes missään paskaduunissa! Jarkkokin oli ihan äimänkäkenä ton kysymyksen jälkeen.. Sen jälkeen se iskikin mulle neuvolakortin takas käteen ja toivotti hyvää kesää ja osotti ovea. That was it!
Hetken aikaa kun olin sitten kotona rauhottunu niin päätin soittaa omalle terkalle ja jutella sen kanssa tosta lääkäristä. Onneks soitin kun mulla oli koko käynnistä niin paha mieli et vähän väliä tirahti itku. Se terkka oli ihan kauhuissaan ja pyys ehdottomasti tekemään siitä lääkäristä ihan kirjallisen palautteen. Oli kuulemma joku sijaislääkäri ihan jostain toisesta puljusta kun neuvolan oma lääkäri oli sairaslomalla. Terkka sit tarjos mulle uutta lääkäriaikaa, mut sanoin ettei tarvitse kun ajattelin että niillä riittää kiirettä ilman mitään ylimääräsiäkin käyntejä. Terkka sit lupas, että seuraaval neuvolakäynnillä se ultraa niin pääsee vähän edes kattomaan vaikkei se mitään painoarviota osaakkaan tehdä. Pääsepä ainakin vähän kattomaan miltä masussa taas näyttää :) Tuli heti paljon parempi mieli.
Äsken tossa sitten katoin neuvolakorttia kun ajattelin tänne kirjotella noi neuvolakuulumiset niin huomasin, että kohdunkaulan pituudeks tää lääkäri oli merkannu 4cm vaikka 4 viikkoa sitten Koskinen siellä 4D-ultrassa totes sen jo olleen lyhentyny 3 senttiin (tätä ei ole merkattu korttiin). Lisäksi vielä sf mitan kohdalla lukee 22 ja kaks viikkoa sitten neuvolassa sekä oman terkan että terkkaopiskelijan mittaamana se oli 24.. että tällästä! Tuli jotenkin sellanen olo et näinköhän se osas oikeesti edes tutkia tota kohdunsuuta oikein ja mitäs jos se onkin pehmenny, mut tää ei vaan osannu sitäkään kattoa... :/
Nyt on sitten ilmeisesti ton sisätutkumiksen takia tuhruttanu koko päivän verta ja taas moneen päivään supistanu koko ajan tosi ikävästi :(

Tällästä siis taas tänään! Ehkä huomenna on parempi päivä ja lohduttaudun sillä ajauksella, että mun ei tarvitse tota lääkäriä nähdä enää ikinä! Anteeks valivali ja omanapaisuus!
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top