Uudelleenodottajat

Huolettaako teitä muita että miten isommat lapset tulee suhtautumaan uuteen vauvaan?

En usko että meillä tuo esikoinen on ongelma, on kuitenkin jo tottunut jakamaan huomion siskon kanssa mutta tuo pikkuneiti on hyvinkin mustasukkaista lajia. Vaikka toki hänkin on tottunut siihen että veljen kanssa joutuu jakamaan vanhempien huomion mutta on silti ollut vielä perheen vauva.
Neidillä on kyllä vahva hoivavietti ja tykkää hirmusti vauvoista ja hoitaa vauvanukkeja ja pehmoeläimiä paljon, mutta mitenkähän sitten kun tuleekin oikea vauva joka vie suuren osan äidin huomiota.. voipi olla että tulee pientä draamaa :D
 
Mukava kun ketjun meillekin teit, kiva päästä ajatuksia jakamaan :)

Välillä mietityttää miten tuo esikoinen tulee suhtautumaan uuteen tulokkaaseen. Jotenkin tuntuu muutenkin vaikealta ajatella poikaa n. 1v 5kk ikäisenä, kun on nyt vielä kuitenkin aika pieni. Muita vauvoja nähdään viikoittain, joten toisiin lapsiin on poika tottunut. Mustasukkaisuutta ei ole ollut vielä ainakaan havaittavissa. Aika luottavaisin mielin olen tällä hetkellä, että kaikki tulee sujumaan esikoisen suhtautumisen osalta hyvin.

Arjen sujuminen jännittää sen sijaan aika paljon. Ollaan päästy todella helpolla esikoisen kanssa. Mulla ei ole henkilökohtaista kokemusta rankasta vauva-arjesta, vaan kaikki on sujunut todella leppoisasti. Poika on ollut aina terve, nukkuu hyvin, on iloinen jne. Käyn lähes päivittäin pojan kanssa ulkona lounaalla, kahviloissa ja kiertelen rauhassa kauppoja. Esikoinen kulkee mun rytmien mukana ihan tyytyväisenä. Jaksan hyvin tehdä kotitöitä ja aikaa jää myös itsenäiselle opiskelulle ja muille omille jutuille.
Muutosta arkeen siis on varmasti luvassa rutkasti :)
 
Meillä oli myös esikoinen helppo tapaus pienenä, nykyään onkin sitten ihan eri juttu :D
Oli pienenä aina iloinen, nukkui hyvin, söi hyvin ym. Bussilla kuljettiin aina ympäri kaupunkia ja kaveri oli aina tosi leppoisa matkalainen, yhden itkukohtauksen on tainnut vauvana saada julkisissa, muuten aina nukkui tai katseli maisemia. Sitten kun tuo kakkonen syntyi niin onkin saanut heittää hyvästit kaupoissa ja kahviloissa hengailuun :D Tyttö on ihan eri maata ja vetää itkupotkukiljumisraivarit bussissa heti kun ei pariin minuuttiin ole mitään mielenkiintoista tekemistä. Vauvana oli tosin helpompaa kun pystyi ajoittamaan matkat nukkuma-aikoihin niin neiti nukkui sitten bussissakin tyytyväisenä mutta nykyään kun tuo päiväunien nukkuminenkin on välillä todella haasteellista niin ei mitään puhettakaan että bussissa nukkuisi. Mulla onkin nykyään reissuja varten varattu isot kasat eväitä että saa niillä sitten tukittua toisen mölyymisen :D

Kun neiti syntyi niin mulla kyllä meni aika kauan ennenkuin sain jonkilaista rytmiä arkeen. En ollut etukäteen osannut ollenkaan ajatella että esikoisen kanssa eletty leppoisa arki muuttuisi niin kovasti vauvan tultua. Mutta kyllä se siitä, ajan kanssa alkaa sujumaan :) Saa nähdä sitten miten sekaisin kuviot taas menee kun kolmas saapuu..
 
Heippa, minäkin hyppään mukaan. Olen aiemmin käynyt vain sivustaseuraajana, ainoastaan käynyt lukemassa täällä marraskuisissa. Nyt kun tämmöinen ketju oli ilmestynyt, niin pakkohan se on osallistua keskusteluun. :)

Täällä siis on menossa rv. 5+4, eli ihan alussa mennään. Laskettu aika on marraskuun aivan lopulla. Toista odotan ja tämä alkuraskaus on ainakin ollut aivan erilainen (melkein oireeton!) verrattuna ensimmäiseen raskauteen. Oireettomuuden takia hieman epäilyttää, että varmastiko siellä mahassa jotain elämää on. Ainoat oireet ovat olleet mahan turvotus, jonka takia suosiolla vaihdoinkin jo mammahousuihin. Aiemmassa raskaudessa vasta raskauden puolessavälissä vaihdoin äitiyshousuihin. Tässäpä siis vähän taustaa. :)

Vanhemman lapsen suhtautumista. Olen vähän kahden vaiheilla. Meillä lapsi on saanut olla se huomion keskipiste ja haluaa erityisesti minulta paljon huomiota. Siksi osittain epäilen, että vauva saattaa saada mustasukkaisuutta aikaan. Toisaalta sitten tuttujen pienempiä lapsia on hoidettu ja kohdeltu kauniisti, joten elän toivossa, että lapsi olisi vauvaakin kohtaan suopea.

Arjesta ylipäätään. Esikoinen on ollut myöskin hyvin helppo vauva, mutta uhmaikä oli (ja on osittain edelleen) vaikea, sillä omaa tahtoa löytyy turhankin paljon, tai ainakin siltä välillä tuntuu. Mielessä on kyllä käynyt kaikki kauhuskenaariot siitä, kuinka vauva itkee yötä päivää ja vanhempi lapsi heittäytyy mustasukkaiseksi ja tantuu ja mitä lie. :D Mutta pakkohan tässä on uskoa, että kyllä me pärjätään, murehditaan sitten, jos asiat menee vaikeimman kautta jne.
 
Täälläkin on yksi toita lastaan odottava (rv7) Meillä on poika joka on pian 10 kuukautta, eli ikäeroa lapsille tulee noin 1,5 vuotta. Meidän poika on melko mammanpika ja pelottaa miten hän vie sylipaikan vauvalta, mutta jospa hän hieman reipastuisi aikanaan. Nyt poika on jo joutunut päivähoitoon kun itse piti palata töihin hoitovapaan jälkeen, joten eiköhän siellä opi itsenäistymään hieman. Ja eiköhän se ole koko peheelle uuden opettelua, kun toinen pienokainen saapuu.
 
Kiva juttu Pepa kun avasit meillekkin oman ketjun. Kuitenkin ensiodottajilla ja uudelleenodottajilla on hieman erilaisempiakin ajatuksia ja huolenaiheita. 

Kuulostaa niin tutuilta nuo teidän ajatukset. Minäkin esikoisen kanssa kuljin äitiyslomalla melko paljon. Ajeltiin monesti kahdestaan jopa 300 km päähän mummolaan. Olenkin miettinyt kuinka paljon haasteellisempaa se sitten onkaan taaperon ja vauvan kanssa. Kaupungilla kulkemiset voi varmaan unohtaa kun meillä tuo esikoinen on melko vilkas tapaus. Esikoinen oli tosin ko vauvana tosi haasteellinen ja ensimmäiseen 3 kuukauteen meillä ei kunnon päiväunia nukuttu ja muutenkaan ei kelvannut kuin syli. Sitten onneksi tilanne muuttui. Jos tämä toinen on samanmoinen tapaus voi alku olla todella rankkaa aikaa. Mustasukkaisuuskin on mietityttänyt. Nyt sitä ei ole ollut havaittavissa kun olen kavereiden vauvoja sylitellyt mutta tilanne on varmaankin ihan eri kun tulee vauva joka vie äidin huomioin täysin. Muuten en vielä ole osannut olla huolissaan miten arki kahden pienen kanssa sujuu. Ehkäpä sitä nyt tajuaa paremmin kuin nopeaa se vauvavuosi oikeasti menee. 

Nyt kun nuo alkuraskauden oireet ovat iskeneet kunnolla päälle niin harmittaa kyllä kovasti esikoisen puolesta. Iltaisin töiden ja hoidon jälkeen toinen vaatii hirmuisesti huomiota mutta kun minä en vaan jaksa. Energia on ihan lopussa ja varsinkin kun se pahoinvointi on iskenyt iltaisin ihan kunnolla päälle. Mies on hieman enemmän joutunut nyt ottamaan kotitöistä vastuuta mutta välillä joutuu muistuttamaan että myös poika tarvisisi kovasti huomiota. Eihän tuo mies ihan täysin tunnu ymmärtävän tätä mun olotilaa mut yritin selventää asiaa sillä että tunne on kuin olisi flunssassa ja krapulassa yhtäaikaa. Se ehkä hieman herätteli. Meillä tosiaan maananataina varhaisultra ja melko paljon on sekin alkanut jännittää. Toivottavasti kaikki on kunnossa!
 
Hei, tämähän on mukava ketju! Itse ainakin tunnun tällä hetkellä kaipaavani hirmuisesti vertaistukea useamman lapsen äideiltä. Meillä kun toinen tulee peräkanaa esikon kanssa: ikäeroa tulee olemaan noin vuosi. Ajatus useammasta kuin yhdestä lapsesta on siis jotenkin jännittävä, mutta pelottava. :) Hirvittää, että miten sitä jaksaa ja toisaalta olen kovin tyytyväinen tilanteeseemme. En esimerkiksi usko, että esikoinen ehtii juurikaan olla pikkusisarestaan mustasukkainen, kun on vielä itsekin niin pieni. Näin ainakin toiveajattelen... ;) 

Meidänkin esikoinen on ollut uskomaton tapaus. Tyytyväisempää vauvaa en ole eläissäni tavannut. Elämämme on ollut todella leppoisaa ja helppoa. Ei olla kärsitty vatsavaivoista, ei koliikista, ei itkuisuudesta, ei huonounisuudesta. Minuakin mietityttää, että miten elämä muuttuukaan tämän kakkosen johdosta. Onko uusi vauva itkuisempi ja tyytymättömämpi? Jämähdetäänkö me sitten herkästi vain mieluummin kotiin? Esikoisen kanssa on voinut tulla ja mennä, sillä kun tuntuu olevan lehmän kärsivällisyys. En tosiaan tiedä keneltä on moisen hienon piirteen sitten perinyt... :D

Oletteko muuten huomanneet, että raskauksissa olisi ollut eroa toisiinsa? Minä olin elämäni vedossa esikoisen kanssa raskausaikana. Pahoinvointi, tai oikeastaan vain yökötys, loppui jo ennen raskausviikkoa 8 ja rinnat olivat todella, todella kipeät sekä turvoksissa. Nyt taas tidit ovat kuin mitään ei olisi koskaan tapahtunutkaan, mutta pöntölle saa huutaa norjaa joka päivä. Yhteistä näille raskauksille on vain järkyttävä väsymys. 
 
Meillä on myös esikoinen aika helppo tapaus. Luonnetta näkyy jonkin verran, mikä on tietysti ihan normaalia ja onhan se uhmaakin. Ikää on tällä hetkellä 2v :)

Raskauksien välillä on jonkin verran eroa. Esikosta tuli plussa heti, jolloin rinnat turposi ja äklö oloa tuli. Nyt plussa tuli yli viikon myöhässä ja äklötystä vasta nyt, rinnat ei ole muuttuneet. Väsymystä on kummassakin raskaudessa, tässä varmaankin enemmän. Erona sekin, että olen nyt töissä ja esikoista odotellessa olin opsikelija. Minä olen toivonut kunnon oireita, koska se oli kuitenkin merkki normaalista raskaudesta. Toki oireetonkin raskaus voi olla normaali. Nyt on sen verran oireita, että uskon olevani raskaana. Masu ei vielä näy, mutta eiköhän se sieltä näy ajan kanssa.

Aurinkoista päivää kaikille!
 
Täytyypä tänne kertoa, kun aiemmin kirjoitin tuosta lapsen mahdollisesta taantumisesta vauvan tulon myötä. Meillä on lapsi kehittänyt sellaisen pikkuvauva-leikin. Lapsi änkeää itseään syliin ja sanoo "pikkuvauva", jolloin mun pitää ottaa lapsi syliin kuin pikkuvauva, keinutella, röyhtäyttää yms. Leikkihän tuo on, mutta naurattaa, kun tosiaan olen maailaillut niitä kauhukuvia taantuneesta ja mustasukkaisesta vanhemmasta lapsesta. :D

Raskauksien eroista. Minulla on täysin erilainen raskaus nyt verrattuna ensimmäiseen. Siinä missä ensimmäisen raskauden aikana nukahdin melkein istualleni, herkistyin hajuille, niin etten edelleenkään pysty käyttämään sitä suihkusaippuaa, mitä silloin käytin, kuvotti ja etoi, iho oli elämäni parhaimmassa kunnossa, mahaa nipisteli ja vihloi. Nyt ei ole minkäänlaista pahoinvointia, väsymystä ei sanottavasti ole. Oireita ei ole muita kuin mahan (ja rintojen) turvotus ja satunnaiset finnit. Maha siis näkyy jo, vaikka nyt on vasta rv. 6+2. Edellisessä raskaudessa se alkoi näkyä ehkä vasta rv. 15. Kuten tuonne aiemmin kirjoitinkin, että hieman pelottaa tämä vähäoireisuus, ja ollaankin mietitty, pitäisikö käydä varhaisultrassa, kun ensimmäinen neuvola-aikakin (jossa toivottavasti kuunneltaisiin sydänääniä) on vasta kuukauden päästä, rv.10. Tavallaan sitä kaipaisi niitä kunnon oireita, että todella tuntisi olevansa raskaana, toisaalta sitä on todella tyytyväinen, että oireet on näin vähäiset, niin arjen pyörittäminen ei tunnu niin raskaalta. Kunhan vaan kaikki olisi hyvin.
 
Esikoisesta mulla oli pahoinvointia ihan koko raskausajan, ja nyt on oksetusolo täällä taas. Viime yön vietin vessassa pönttöä halaillen, olin niin poikki etten jaksanut raahautua välissä edes sänkyyn. Todellakin toivon, ettei tämä pahoinvointi jatku tällä kertaa pitkään.
Jotenkin nyt pitää koittaa jaksaa pojan kanssa kotona, onneksi miehen pääsiäisloma alkaa illalla! Vatsa on jo aikamoinen pallo, tässähän voi alkaa jo pikku hiljaa jäädä kiinni :O

Kotidopplerilla oon jo sydänäänet saanut kuuluviin, mutta koitan nyt vähän rajoitella tuota kuuntelua. Kyllä se pieni siellä elää, ja siihen yritän luottaa :)
 
Samanlaisia ajatuksia tuntuu olevan teillä muillakin, mm. omasta jaksamisesta kahden lapsen kanssa. Turhamaisena mietin myös sitä, palautuuko kroppa yhtä helposti (lähes) entiselleen kuin esikoiselta... Toisaalta on ihanaa, että tulevalla vauvalla on nyt lapsiseuraa. Eräs ystäväni naureskelikin, että hän säälii yhden lapsen äitejä, kun ne joutuu kantamaan kaiken vastuun vauvan viihdyttämisestä, kun heillä vanhemmat sisarukset jo kovasti pitävät seuraa vauvalle. :)

Tässä raskaudessa tuntuu, että turvotusta on vähemmän (varmaan imetys osaltaan vaikuttaa asiaan) sekä tissit eivät ole sellaiset turvonneet melonit. Väsymys on ehkä asteen verran lievempää. Asiaan saattaa tosin vaikuttaa se, ettei esikoiselta ehdi koko ajan kuunnella, miten väsynyt on... Etomista on tässäkin ollut. Molemmissa on maistunut suolainen, hedelmät ja vihannekset paremmin, mutta nyt miulle on tullut kamala suklaan himo.
 
itse odotan jo kolmatta lasta ,mutta kahdella aikasemmalla on ikäeroa noin 1,8 kk . kun esikoiseni tuli katsomaan minua ja uutta veljeään sairaalaan niin hän ei edes katsonut minua päin . hän oli niin loukkaantunut kun olin jättänyt hänet isänsä kanssa kotiin ja itse lähteny pois. mutta kun päästiin kotiin niin kaikki meni kyllä todella hienosti , hän halusi kovin auttaa vauvan hoidossa ja annoinkin ettei hänelle tulisi ulkopuolinen olo. noh nytten sitten kun ikää on 3 ja 1 ja puol niin eihän tässä muuta saakkaan tehdä kun olla erotuomarina . sitten viellä kolmas tähän :/ välillä kauhistuttaa mitä tulevan pitää , mutta eiköhän se siitä sitten jotenkin lutviinnu :)  hyvin se menee :)
 
laura87 Musta tuntuu välillä ihan samalta :D Meillä nuo vanhemmat on 4 ja kohta 2 ja välillä kyllä tuntuu ettei muuta ehdi tehdäkkään kun olla erottamassa riitapukareita, ja siihen soppaan vielä kolmas mukaan, kyllä pitää ihmisen olla hullu että sellaseen rupee :D Mutta eiköhän se ihan hyvin mene, on meidänkin äiti selvinnyt 3 lapsen tappeluista niin miksen minäkin :)

Mutta taas välillä leikkivät niin nätisti yhdessä ja selvästi ovat toisilleen tärkeitä joten eiköhän nuo pienet erimielisyydet ja riidat ole ihan normaaleja :) Saapa nähdä että miten ottavat kolmannen sitten vastaan, vai lyöttäytyvätkö kahdestaan kolmatta vastaan..
Me leikittiin usein pieninä vanhemman veljen kanssa että nuorin veli oli hirviö ja juostiin kiljuen karkuun ja sekös aina kovasti harmitti kolmatta :D
 
Täällä ilmoittautuu yksi joka odottaa nyt toista kertaa. Meillä on pian 6kk täyttävä poika ja lapsille tulee 13kk ikäeroa :).
Olen odotellut vuosi sitten samaan aikaan melkein samassa vaiheessa edellistä. Ollaan siis XoXo:n kanssa samaa tahtia liikenteessä.
Esikoinen syntyi 12.10. ja seuraavan laskettu on 16.11. :)
 
Täälläkin odotellaan toista ja esikoinen 6kk . Kiva nähdä, että meitä "putkeenodottajia" on useampiakin ( XoXo & RiikkaTe)! :) Esikoinen syntyi 13.10.2011 ja nyt LA on 10.11.

Hieman pelottaa, että miten vauva aika mahtaa suttaantua, sillä meidän poika oli ensimmäiset kolme kuukautta aikamoinen tapaus. Koliikki valvotti kolmisen kuukautta. Nyt poika on mitä ihanin ja itsekin saa nukkua kunnon yöunia (ainakin tällä hetkellä, puun koputus :D). Vaikkakin alku oli rankkaa se meni hujauksessa. Poika kehittyy ja kasvaa huimaa vauhtia ja kaikki alun huolet ovat kaikonneet. <3

Vieläkin heräillään kerran yössä syömään. Mietityttääkin siis, että mitenköhän sujuu jos toisellakin koliikki/vatsavaivoja? :S Hurjaa menoa varmaankin.

Mustasukkaisuudesta olen samaa mieltä, että tuskinmpa ymmärtää vielä olla kovin mustasukkainen. Nyt alkaa olemaan jo  niin kiinnostunut ympäristöstä ja pyrkii kovasti konttailemaan. Luulen,. että äiskän syli saa vapaasti olla vaavilla kun "iso mies" tutkii maailmaa :) Vaikkapa mistä tuota ikinäkään etukäteen tietää.

Tällä hetkellä myös minulla ollut aika vähäoireinen raskaus. Viime kerralla nojailin pönttöön jatkuvasti ja laihduin rajusti raskauden alkuvaiheessa. Väsymys oli kova. Nyt hieman etoo mutta ruokaa tekee pirulainen jatkuvasti mieli ;) Näppyjä tullut naamaan ja jotkut hajut (mm. miehen hajuvesi josta aiemmin pidin) etovat todella pahasti. En myöskään ole ihan yhtä kiukkuinen kuin aiemmin :D Rinnat ei arista lainkaan. Toivottavasti kaikki kunnossa siis.
 
No yksivuotissynttäreitähän me vietellään sitten ihan putkeen Helba ja RiikkaTe, sillä meidän ensimmäinen on syntynyt 11.10. :D Kivaa, kun on mukana toisia, jotka on ihan samanlaisessa tilanteessa kuin itse!

Minullekin yksi ystävä sanoi, että sisarruksilla on varmasti todella paljon seuraa toisistaan, mutta odotas vain, kun alkaa se hei nyt tapellaan -vaihe... On kuulemma aikamoista. Ystävälläni siis myös lapset vuoden ikäerolla. Eli sitä vähän kauhun ja huvituksen sekaisin tuntein odotellessa. :)

Metsätähti83, kyllä minäkin tunnustan olevani turhamainen ja jo nyt mietin miten tästä oikein koskaan palautuu. Etenkin kun tuosta ensimmäisestä raskaudesta en ehtinyt täysin edes palautua, vaan kiloja jäi muutama jo valmiiksi. Miehen kanssa olemme suunnitelleet häät heinäkuulle 2013 ja sitäkin olen jo ehtinyt murehtimaan, että ehdinkö palautua ja hoikistua tuohon mennessä vai saanko tilata armeijan telttakankaan hääpuvuksi... Huoh! :)
 
Laura87; asutko salaa meillä...? ihan samanikäiset lapset ja nyt tosiaan kolmas tulossa, ja kyllä jännittää!!! Esikoisen kanssa menee varmasti hyvin, niin kiltti, hellä tyttö, mutta poika onkin sitten ihan jäätävässä uhmaiässä...Se tosin VARMASTI lientyy tuohon marraskuun loppuun mennessä! Ei tosissaan tee mieli kotoa poistua sen jätkän kanssa!

Molemmat ekat raskaudet olivat erilaisia, eka vaikein (vai johtuiko se vaan itsestä?), nyt ei tunnu missään. Joten vähän jänskättää, että onko siellä oikea vaavi vai joku tuulimunavaavi.

Kyllä niistä raskauksista palautuu, oon ihan sitä mieltä! Kun ei heitä överiksi raskausaikana syömisiä, vaan urheilee ja syö terveellisesti (mut ei mitään super-MArjo idioottidieettejä!!!APUA!!!), niin kertyneet kilot (ja mulla enemmänkin) lähtee imetyksessä. Itselläni todella pienirintaisena on ollut ongelmana ihan JÄRJETÖN maidon tuotanto, joten se on vienyt energiaa niin, että olen ihan luurankokunnossa. Maitoa tosin meni sekä SATKsiin että TYKSIIN joten siellä oltiin tilanteesta onnellisia. Katotaan, miten käy nyt, jos kaikki menee hyvin loppuun asti!
 
laitanpa tännekin tämän jonka jo lokakuiset 2011- puolelle kirjotin :)

täällä myös uudelleen raskaana, oon silmäilly tätä sivua ja nytt tuli tuttu nimimerkki vastaan RiikkaTe ! meikäläinen poistui naamakirjan 'laskettu aika lokakuussa'- ryhmästä ja koko systeemista, nyt tuntuu ett ois kiva tietää mitä siellä ryhmässä oleville kuuluu !
meillä syntyi siis tyttö 14.10 ja tällä hetkellä kovaa vauhtia masussa kasvavan laskettu aika olis 17.11 : )
jänskättää, mutt eihän sitä muille passaa kertoo, muut tuntuu kauhistelevan mun puolesta ett "miten sä aiot jaksaa / sulla tulee olee aika rankkaa / no huhhuh, aika nopee tahti teillä". mukavata.. :)
 
Onko teillä toisen tai kolmannen odottajilla erovaisuuksia raskauksien välillä?
Mulla on. Ekasta ei ollut näin "pahaa" oloa, rinnat oli heti plussasta turpeat ja kipeät, nyt ei ollenkaan mitään. Oudoksuttaa hiukan, mutta näillä mennään. Eipä niihin voi itse vaikuttaa.
Toisaalta ihan hyvä, ettei esim rinnat ole kipeät. Liikkuminenkin oli hankalaa ja nukkuminen.
Jotenkin hiipii mieleen, että oisko nyt sitten tyttö tulossa kun erilaiset oireet ja muutenkin. Vaan eipä sitä voi tietää, ikä vaikuttaa mihinkin.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top