Hassua, että viimein keskustelualueelle pitkästä aikaa eksyttyäni löytyi juuri tämä keskustelu unista. Viime yönä näin melko.. mielenkiintoista unta. Olen koko päivän pohtinut salaisia merkityksiä, mutten ole mitään keksinyt. Jos joku muu keksii, aivan mahtavaa :)
Olin viimeisilläni raskaana (la. tosiaan 15.7) ja synnytys käynnistyi. Mieheni lähti ajamaan minua anoppilasta sairaalalle. Moottoritiellä vastaan tuli järjettömän kokoinen kone keskellä tietä niin, ettei minkäänlaisia väistömahdollisuuksia ollut. Mieheni ajoi keskelle tietä ja vaistomaisesti painoin pääni alas odottaen rysähdystä. Sitä ei kuitenkaan tullut, sillä ajoimme koneen ali turvalliselle tieosuudelle. Myöhemmin samalla tiellä ajoi myös kaksi kuorma-autoa peräkkäin, tällä kertaa tosin oikeaan suuntaan. Mieheni olisi halunnut autoista ohi, mutta suurempi ei antanut siihen mahdollisuutta. Niin ajoimme myös kuorma-auton alitse.
Tässä vaiheessa uni siirtyy vanhempieni luo, jonne olen päässyt heti synnytyksen jälkeen tyttölapsen kanssa (huom! lapsen sukupuoli ei ole minulla vielä tiedossa) ja keskustelen äitini kanssa. Yhtäkkiä lapsi alkaa puhua kuten taaperot puhuvat. Olin ihmeissäni ja näytin heti äidilleni, että "kato! Nyt jo osaa puhua!" Äitini vain hymyili eikä sanonut mitään.
Yhtäkkiä lapsi hihkaisee haluavansa "ruokaa", heti perään "rintaa!" Menen paniikkiin, sillä yhtäkkiä mieleni valtaa neuvottomuus. Ei kukaan ole missään vaiheessa kertonut minulle, kuinka lasta imetetään. Äidiltäni en kehtaa kysyä, vaan haen katseellani paikkaa jossa voisin itsekseni harjoitella imettämistä. Juoksen lapsen kanssa huoneesta toiseen, talo on aivan täynnä ihmisiä. Yhtäkkiä äitini antaa minulle tyynyn, jonka päällä voin lepuuttaa kättäni imettäessä ja kertoo heidän makuuhuoneessaan olevan hämärää ja rauhallista, että voisin imettää siellä. Puklirättikin löytää tiensä vanhempieni sängylle.
Ennen kuin ehdin aloittaa imettämisen, neuvolan täti ilmestyy paikalle ja kertoo, miten minun tulisi järjestää kastejuhlat heti "huomenna, synnytystä seuraavana päivänä, 17. päivänä". Yritän paniikissa selittää, etten mitenkään saa kastajaisia järjestettyä niin lyhyellä varoitusajalla. Hoitaja pysyy kuitenkin ehdottomana. Ehdotan kuitenkin ajankohdaksi 20. päivää, ja yllättäen se kelpaa, vaikka hoitaja nakkeleekin niskojaan.
Tähän uni päättyi ja heräsin.