Ultra- ja neuvolakuulumiset

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja miuk
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Täälläkin kuplintaa tuntunu lähinnä vasemmalla reunalla, mut oon pistäny sen ilman ja löysän mahan piikkiin:D
 
Mulla on nyt tuntunut vaavin tökkimiset viime viikosta lähtien... nyt 16+3 menossa. päivittäin en niitä huomaa, mutta tänään on erityisen paljon tuntunut Ja tuntuvat vaihtelevasti milloin missäkin. Niiiiiin omituisen tuntuista :)
 
Ei kaikki mee aina oppikirjan mukaan :) Joku tuntee aikaisemmin, joku myöhemmin. Usein niitä kai tuntee jo aikaisemmin kuin osaa tunnistaa ne vauvan liikkeiksi.
 
Ai niin! En tainnu tänne puolelle kertoakaan, että eilen oli meilläkin ultra! On se kyllä ihmeellistä nähdä, miten se vauva näyttää jo niin vauvalta ja heittelee siellä kuperkeikkaa ilman, että mä tunnen sitä ollenkaan. Mies oli ihan liikuttunut siitä, että pikkuinen laittoi siellä nyrkkiä suuhun niin kuin syntyneet vauvat usein tekee. Siellä se jo nukkuu ja valvoo ja jumppaa, pieni ihminen. Vaikka on vasta 8 senttiä pitkä.

Sivuhuomiona pakko kauhistella, miten niin monet kutsuu sitä pientä ihmistä vain kasaksi soluja ja häikäilemättä tappaa sen kohtuun, jos huvittaa. Nyt kun katselee omaa pientä, toivottua lasta, ihmetyttää entistä enemmän, miten abortti voi olla yhtään hyväksyttävämpää kuin se, että tappaisi sen lapsen sen jälkeen, kun se on jo syntynyt.
 
Itse olen ajatellut, etten koskaan tekis aborttia. Mutta nyt kun kerroin tästä raskaudesta hyvälle ystävälleni, hän kertoi, että oli itse päätynyt jokunen kuukausi sitten keskeytykseen. Aluksi olin hämilläni ja vähän järkyttynyt, mutta enimmäkseen surullinen. Yön yli mietittyäni täytyi ihailla hänen kykyään tehdä niin rohkea ja vaikea ratkaisu, joka varmasti oli hänen elämäntilanteelleen se ihan oikea. :( Mutta kyllä hänkin sanoi, ettei koskaan enää, sillä oli niin raastava kokemus ei vain fyysisesti vaan erityisesti henkisesti. :(
 
Mä ainakin ajattelen asian niin, että ei sekään ole oikein, että lapsi syntyy ihmiselle/perheeseen, jossa tilanne ei ole lapselle hyvä. Meillä ollut myös se kanta, että jos nt-ultrassa olis selvinnyt vakava kehitysvamma, niin todennäköisesti olis päädytty aborttiin. Nää on tosi vaikeita juttuja, eikä varmasti koskaan helppoja päätöksiä.
 
Mä olen kans kaverin kautta kokenut sen keskeytyksen kamaluuden. Mut siinä elämäntilanteessa hän tuskin olisi voinut muuta päättää. Kamalinta oli se, että joutui tekemään sen päätöksen tosi nopeasti ja myöhäisillä viikoilla niin, että toimenpiteeseen piti hakea jo lupa jostain Valviralta vai mistä lie...
No, sen pariskunnan säätämistä seuratessa en voi enää tuotakaan hyväksyä. Toivottavasti älyävät pitää jatkossa ehkäisystä huolta.
 
Mä olin kanssa päättäny, että jos löytyy kehitysvamma, niin keskeytetään. Mä en oo kovin vahva ihminen, joten mulle on ihan tarpeeks rankkaa terveenkin lapsen kanssa oleminen. Mä joskus kattelin kaupungilla sellasta pientä heiveröistä mummelia, jolla oli mukanaan kehitysvammanen poikansa, joka siis tietenki oli jo iso aikuinen mies. Tää poika veti sille mummelille siinä kadulla sellaset uhmaikäisen raivarit, että oksat pois. Siinä hetkessä mä tiesin, että musta ei ois ikinä sellaseen elämään. Että vielä vanhuksenakin olis huolehdittava sairaasta lapsesta tai sitten jätettävä hänet laitoshoitoon.
 
Oon aika pitkälti samaa mieltä kuin keksimamma. Epäilen, et en vaan kertakaikkiaan jaksais vammaisen lapsen kanssa. Laitospaikkojahan toki on, mut ei se henkisesti sekään helppoa varmasti ole... Karua, mut joskus on ajateltava itsekkäästi ja oman itsensä kun tuntee, niin tietää tällaiset asiat.
En tiedä muuttuisko mielipide, jos tilanne omalle kohdalle sattuisi.
 
Niin, eihän sitä aina tiedä etukäteen, onko lapsi terve vai ei. Onneks np-ultrassa kaikki hyvin. Sitähän mä kauhulla odotin, kun kaverilla oli se down. Ja onneks ei oo koskaan tarttenu aborttia miettiä. Sitä en olis halunnu koskaan kokeakaan.
 
Itse olen työskennellyt pitkään kehitysvammaisten lasten ja vanhempien kanssa. Ennakkoluulot vaihtuivat siihen todellisuuteen, että vanhemmat rakastavat kehitysvammaista lastaan juuri samalla tavoin kuin tervettäkin.
Kehitysvammaisen lapsen kanssa eläminen muokkautuu juuri perheen omaksi tavaksi, mutta se on heille sitä normaalia arkea.

Minulla on myös lähisuvussa kehitysvammainen lapsi ja seuratessa perheen elämää olen huomannut, että vammaisuus ei rajoita millään tavalla heidän päivittäistä elämää. Se on vain erilista mitä jonkun toisen.

Me ajattelemme että otamme mielellämme vastaan myös vammaisen lapsen, olisi yhtä arvokas, rakas meidän lapsemme <3
 
Selvennykseksi vielä edelliseen, nt oli meillä normaali, seulontoihin emme halinneet osallistua. Toivomme tietysti tervettä vauvaa mutta ikinä ei voi olla varma..

Sen voisin geenien perusteella ennustaa että pitkänhuiskea kaveri sieltä tulee. :)
 
Kyllä sitä varmasti sopeutuisi, jos tarve olisi. Pakkohan siinä olisi, ja varmasti rakastaisi lastaan yhtä lailla.
Ja kun nyt miettii, niin voihan sillä lapsella olla joku muukin vamma tai sairaus, joka ei ilmene vielä. Ei se downin poissulkeminen takaa kuitenkaan tervettä lasta muutoin.
 
Riskillähän tähän lähdetään -itse ei voi tehdä mitään vaikuttaakseen millainen lapsi sieltä tulee. Sen mukaan eletään, mitä saadaan. Ja rakastetaan joka tapauksessa :)
 
Mulla on kans pari kaveria, joilla vammainen lapsi. Selvis vasta synnyttyä tai toinen sai cp-vamman synnytyksessä. Eka laitto lapsen laitokseen ja toka on aivan ihana rakastava äiti. Ite oon ohjannut kehitysvammaisia ja onhan ne suloisia, vaikka äkkipikaisia, mutta niin on terveetkin.
 
Juu, siihen on tottakai pakko varautua, että lapsi voi olla sairas vaikka ultrissa kaikki näyttäis normaalilta. Tai voi kuolla. Tai joutua onnettomuuten ja halvautua. Tai tai tai, onhan näitä. Mutta sanotaanko vaikka näin, että tietoisesti en haluaisi vammaista lasta. Sitä varten on seulontoihin osallistuttu.
 
Juurikin näin miuk! :)
Hieno juttu, et jotain voidaan seuloilla kartoittaa. Mut aikasta paljon on muitakin mutkia matkassa vielä selätettävänä, ennenkun voi huoliltaan hengähtää. Mut eipä niitä etukäteen juuri kannata miettiä.
 
Ja millaisia kipuja ja kärsimyksiä voi joillakin sairailla olla. Ei sellaista toivo.
 
Me päätettiin miehen kanssa jo ennen raskautta, että vaikka sieltä jotain pientä löytyisi ultrissa niin se ei ole maailmanloppu. Sen sijaan jos näyttää sille, että syntyvä lapsi olisi kunnolla kehitysvammainen tai sairas, niin raskaus keskeytettäisiin. Haluan kuitenkin, että syntyvän lapsen elämä olisi elämisen arvoinen :)
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top