Kaamee aamu. Kylmä hiki valuu, pulssi ties kuinka paljo, mahaan sattuu sikana. Paskattaa ja pierettää. Jalat on ihan levottomat, on nälkä eikä kumminkaan saa syötyä. Astetta enemmän jännittää se ultra. Ja se on vasta puoli kahelta! Saas nähä, pysynkö sinne asti ees vähän järjissäni...
Oon käyny Täälä foorumilla ties kuinka monta kertaa kuikkimassa, josko Sanniksesta kuuluu jotain. Hu-huu Sannis! Saikko aikaa ultraan? Tiiä, että monen monta tyyppiä pitää sulle peukkuja. Oot ajatuksissa<3 Tsemppiä!