Ultra- ja neuvolakuulumiset

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja miuk
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Kaikki hölmöt ajatukset vaan hormonien piikkiin! Ihan pöljältä tässä tuntuu itelläkin olo oikeestaan joka päivä, mut aion nyt hölmöillä luvan kanssa sinne syyskuuhun asti jos siltä tuntuu :grin Kyllä niitä oireita tosiaan kaipaa täälläkin, mut sit taas ei toivo mitään överi pahoja oloja. Ja sit tulee olo, et miks mä idiootti ees mietin näitä, kun en voi sille yhtään mitään olin oireeton tai en. Ja jos nyt ei vauvaa tulekaan, niin sekään ei oo omissa käsissä ja se nyt vaan sitten on tarkoitettu niin :wacky:
 
Itse löytänyt taas hetkellisen mielenrauhan tämän asian kanssa. Jos tämä ei pysy matkassa, niin sitten niin ei ole tarkoitettu.. Sitten vain uutta yritystä. Ei tämä ole mun käsissäni millään lailla. Itselleni on valtavan positiivista se, että tiedä voivani raskautua. Pelkäsin todella paljon sitä, jos en tulisi raskaaksi menneisyydestä johtuen. Mutta se on todettu turhaksi peloksi ja nyt mennään vain päivä kerrallaan eteenpäin :)
 
Mä yritän kans ajatella noin, mutta vaikeeta se on. Tätä raskautta kuitenkin yritettiin pitkään ja inssin tehnyt hoitajakin totesi että raskauden alkamisen todennäköisyys on alle prosentti. No, alkoi kuitenkin. Niin nyt vaan päässä pyörii että jos pieni niin kovasti haluaa maailmaan niin kai sen mukana pitäisi pysyä...vaikeeta vaan uskoo kun oireet loppu kuin seinää . Ja pelkään alkaa uuteen hoitokierteeseen, kuormittaa omaa psyykettä ja parisuhdetta ihan vietävästi. Mutta vähän sama fiilis kun aBulla, tiedän ainakin voivani tulla raskaaksi, mutta pelottaa jos ei käykään uudestaan yhtä hyvä tuuri kuin joulukuussa. :/ tekis mieli ravata ultrissa suunnilleen kerran viikossa tarkistamassa tilanne :D
 
Oispa ihanaa, kun vois vaan marssia joka viikko terkkarille ja sanoo, et nyt katotaan onks tuolla ketään ja mikä siellä on vointi :rolleyes: Tai sit et vois kotona jotenkin tiirailla tuonne vatsaan. Tuntuu niin pöljältä et tossahan tuo mukana kulkee koko ajan ihan läsnä, mut silti ei tiedä mitä tuolla nahkan alla tapahtuu!
 
Huomenna varmaan menen taas pitkin seiniä ja olen 100% varma, ettei tuolla enää ole ketään matkassa. Niin nämä tilanteet muuttuu! :D Mutta todellakin ensi viikolla marssin neuvolaan ja sanon, että saa kuunnella onko siellä elämää.
 
Meillä maanantaina oli varhaisultra ja siellä näkyi kuin näkyikin pieni jolla vahva syke :Heartred olemme niiiin onnellisia :) tänään eka neuvola sitten..olo on niin helpottunut tuon ultran jälkeen vaikka tiedostammekin että vielä voi tapahtua vaikka mitä mutta ainakin elämme nyt toivossa että tämä pieni jaksaa jatkaa kasvamistaan :)
 
Täällä minä taas kyynelehdin ihanista ultra-uutisista. Tunteetko muka pinnassa? :D
 
Ja kaikille onnellisia ajatuksia odotukseen! Ei ole aina niin itsestään selvää että tehdään vaan lapsia vaan tosiaan osa meistä joutuu pitemmän kaavan kautta kokemaan ettei se vain sormia napsauttamalla onnistukaan... mutta tsemppiä kaikille ja toivon kipinöitä arkeen :Heartbigred
 
Miehellä on niin hauskaa, kun kyynelehdin kaikelle tällä hetkellä! Minä tunneköyhä ihminen, niin olihan tuo ihmeissään alkuunsa :D en todellakaan itke normaalisti.
 
Luin tänään iltalehteä odotellessani lounasta ja siellä oli juttu jostakin mammasta, joka oli synnyttäny autoon matkalla sairaalaan. Siellä mä sit olin tippa linssissä ravintolassa :D
 
Mulla on olo, et ens syyskuussa mun synnytyksestä on just tollanen juttu iltalehdessä ^ :grin
Nimimerkillä n.100km synnärille :wideyed:
 
Onnea taas kaikille asianomaisille hienoista ultrakuulumisista!
Ja naiset hei, nyt on lupa olla hölmö, herkkä, suursyömäri, kömpelö, väsynyt ja vaikka mitä muuta! Muistakaa, että jokaisen päivän jälkeen ollaan hieman varmemmilla vesillä ja jokainen päivä vie lähemmäksi sitä omaa pientä nyyttiä!
 
Onnittelut täältäkin kaikille ihanista ultra uutisista! :love017:love017

Täällä yritetään ajatella niinkuin aBu! Mutta vaikeaa se vaan on! Ja tuntuu, että siihen 12 viikon rajapyykkiin on vielä älyttömän pitkä aika.. Huomenna NKL äippäpolikäynti.. Sanoin jo miehelle, että jos mielenrauha järkkyy kovasti niin pakko mennä kurkkaamaan pikkuista vielä ennen Nt- ultraa, meillä aika tosi myöhään! :angry2
 
Nyt on eka neuvola takana. Yllärinä sain kuulla, että on paljon muuttunut käytännöt sitten reilun vuoden takaisten edellisten äitiysneuvolakäyntieni. Esim pissan testaamisesta on tehty itsepalvelua o_O Samoin pitää itse mittailla verenpaineet ja paino huoneessa, jossa on tarkotus käydä vaan kääntymässä, että ei taatusti saa totuudenmukasia verenpaineita.

Mulla oli esikon yksvuotisneuvolasta saakka tiedossa, että mun oma terkka on jäämässä äippälomalle ja nyt kävinkin sillä, joka tulee sijaiseksi. Oli ihan mukava ihminen, vaikka olinkin huomaavinani tiettyä asennetta joidenkin juttujen kohdalla. Ei siis varsinaisesti sanonut mitään, mutta pysty reaktioista tulkitsemaan. Esim se että kerroin edelleen imettäväni 13kk ikäistä esikkoa sai hänen silmänsä suurenemaan kun toisti epäuskoisesti "edelleen?". Luulisi ettei neuvolatyöntekijälle niin erikoinen asia olisi.. Mutta oli ihan mukava kuitenkin. Ehkäpä pidän vaan tietyt jutut tästä eteenpäin omana tietonani :)

En tiiä onko Kättärillä ollu aina näin, mutta tuo terkka siis laittaa tiedon sinne, että ultria kaivattaisiin ja sieltä tulee sitten postissa ajat, joihin en voi itse vaikuttaa mitenkään. Viimeksi oli tarkotus ensin mennä Jorviin, jonne kuulemma edelleen on käytäntönä soittaa itse ja varata aikaa, mutta vaihdettiin kesken Kättärille, koska saatiin tosi tylyä ja epäasiallista kohtelua Jorvissa silloin kun se toinen alkio vuosi ulos ja kävin siellä päivystyksessä, joten soittamalla varailtiin aika muös Kättärille rakenneultraan. Voi olla, että jos oisin suoraan menny Kättärille, niin oisin samoin saanu ajan postissa. Oudolta se kuitenkin tuntu, kun viimeksi pystyi tosiaan puhelimessa itse vaikuttamaan aikaan.

Pissanäytejuttukin oli muuttunut. Viimeksi vein sen 4h rakossa olleen pissan mukanani ekalle käynnille neuvolaan, mutta nyt se annetaan erikseen labrassa. Samalla sitten otetaan verikokeet. Taas tuli kuitenkin seulontaverikokeiden vuoksi tarkka ohje, että rv 10+0-10+6 pitäisi käydä verta antamassa. Hassua miyen erilailla näitä otetaan eri paikkakunnilla.

Lähete tuli myös bmi:n ja iän vuoksi sokerirasitukseen. Ehkäpä nyt kuitenkin menen, kun siellä pitäisi käydä rv 12-16. Viimeksi menin vasta joskus oisko ollu rv 26 paikkeilla, jolloin se tuntui jo tosi tuskaselta.

Nii joo, ei suostunu nyt kuuntelee eikä antanu lupaa tulla myöhemminkään kuuntelee dopplerilla sydänääniä. Pakko siis odottaa ultraa tai käydä yksityisellä. Väkisin tuli mieleen, että se vanha oma terkka oisi ihan varmasti jonkun 10min ajan mulle johonkin väliin parin viikon päähän laittanu, että saisin mielenrauhan. Noh, näillä se on nyt sitten mentävä.

Ihan kiva oli kuitenkin saada lisää konkretiaa tälle raskaudelle, vaikka vanhan toistoahan tuo suurin osa oli. Seuraavalla kerralla on sitten laaja terveystarkastus ja mies pitäs saada tarkastettavaksi myös. Viimeksi miestä ei sisällytetty, vaikka jossakin virallisilla sivuilla lukee, että kuuluisi aina asiaan.

Ja lopuksi vielä onnea kauheesti kaikille hyviä ultrakuulumisia saaneille! Ihanaa, että niin monella menee asiat juuri niin kuin pitääkin <3
 
Kuulostaa näköjään sielläkin suunnilla Mielipidekysymys et vaan ja ainoastaan ensisynnyttäjille on tarkemmat kontrollita ja useampia käyntejä mut kun toinen jne. niin melko omikseen tän kans ollaan. Tai ainakin tuntuu sille. Ja näköjään käytäntöjä on erilaisia. Jo näin kunnan sisällä ku kyse keskusta-alueesta tai reunamilta. Ainakin täällä suunnilla. Kai ne kaikkee syynä on säästöt.

Piti ihan tarkastaa niin ei se kuitenkaa oo ku 1 käynti ollu enemmän nyt alkuaikana terkarilla esikon kohdalla ku nyt. Et liekö tarkemmassa muistissa on se ravaaminen loppuraskauden ajalta :D

Mut jos vaan jotain on ongelmaa tai huolta tai ihan mitä vaan niin uskoisin et kun soittaa niin avun saa. Vielä koitan luottaa edes osaltani tähän meidän terveydenhuoltoon (mistä maksanki palkassa ison osan).
 
Ensimmäinen neuvolakäynti takana, viikkoja 10+1. Vanhat tutut asiat käytiin läpi, paljon puhuttiin keskenmenosta. RR koholla, mulla on aina, valkotakkipaineita. Verikokeet otettiin, pika-Hb 149. Pissapurkin ja putket sain mukaan, näyte pitää viedä labraan. Terkkari sanoi, ettei yleensä ekalla kerralla yritä kuunnella sydänääniä, mutta kysyi mitä mieltä oon asiasta. Pyysin kuuntelemaan ja lupasin, etten panikoi jos ei löydy. Pienen hakemisen jälkeen löytyi maailman ihanin jumputus, 170 oli vauvan syke. <3 Tippahan siinä tuli linssiin. Nyt voi vähän rauhallisemmin mielin odotella viikon päästä olevaa ultraa. Seuraava neuvola rv 13+ ja lääkärineuvola rv 16+.
 
Ihanaa, että sykkeet löytyivät! :) varmasti tekee olosta paljon luottavaisemman.
 
Takaisin
Top