Ulkopuolisuuden tunne

[AnnMarii]

Mä en kyllä koe itseäni mitenkään keskivertoa älykkäämmäksi. En nyt tyhmäkään ole, mutta ihan tavallinen tallaaja. Ja toisaalta mun mielestä mulla on ihan hyvät sosiaaliset taidotkin. Olen vain aina ollut ujomman puoleinen ja ehkä jopa liiaksikin analysoin ihmisiä ja tilanteita. Ja tätä taitoa ei ole tarvinnut mitenkään opetella. Liiallisesta miettimisestä yritän jopa vähän opetella eroon tai olla lähinnä välittämättä siitä. Viihdyn myös seurassa. Omien ihmisten löytäminen ei vain tunnu olevan niin yksinkertaista. Ehkä mun standardit vain on liian korkealla..
Tunnistan kyllä tämän sosiaalisesti kömpelömmän ihmistyypin ja yritän itse ainakin suhtautua ymmärryksellä. Mutta toisaalta filtteröimättyys tuo varmasti ihanaa vapautta, jota välillä kadehdin. Itsellä kun menee uusien ihmisten kanssa hetki että voin jutella vapautuneemmin. Eli kummassakin ominaisuudessa on hyvät ja huonot puolensa

 

[Metsätähti5]

@Pilkki24 Voi olla, että me tultaisiin toimeen ihan kasvotustenkin. Oon ollut aina se, joka tulee toimeen suorapuheisten ihmisten kanssa, kun muut heitä hieman karsastavat. Itse olen aina ajatellut, että kun tietää, mitä toinen oikeasti ajattelee, niin on helppoa olla hänen kanssaan. En tykkää piiloviesteistä tai toisten odotuksesta lukea äänettömien sivulauseisen merkitystä.

Sosiaalisesta kömpelyydestä en osaa tarkasti sanoa omalla kohdalla, mut olen kuullut palautetta, että isommissa ryhmissä olen tarkkailija ja puhun vain harvoin. Kyllä, tästä tunnistan itseni.

Ja @AnnMarii olen myös ylianalysoiva tyyppi. Ihmiset ja tilanteet käyn omassa päässä läpi moneen kertaan.

 

[Meliora]

@AnnMarii En kyllä siis itsekään "koe" itseäni mitenkään hirmu älykkääksi vaan pikemminkin olen esim. tosi varovainen tuomaan esille mielipiteitä tai ottamaan kantaa asioihin, koska tuntuu että tiedän ja ymmärrän niin hirmu vähän monista asioista. Ehkä sekin voi toki olla myös älykkyyttä, että ymmärtää, miten vähän ymmärtää... On se silleen vähän kauhistuttava ajatus, että miten vähän ne yli 99% ihmisistä sitten oikein ymmärtää, kun kerran itsekin on näin pihalla kaikesta

Ja täällä kans yksi suorapuheisuuden kannattaja, on kamalaa jos pitää elää arvailun varassa, kun toinen ei voi sanoa suoraan ajatuksiaan... Koska emme kuitenkaan ole ajatuksenlukijoita, niin jos toisen ajatuksia arvailemaan joutuu, on aina riski arvata väärin. Ja itsellekin myös on tosi raskasta, jos joutuu jatkuvasti miettimään, miten asiat voisi paketoida jotenkin erityisen "nätisti" ettei toinen vaan loukkaannu omista sanomisista

 

[Vargynja]

Liityn omituisten otusten kerhoon. Monien viesteissä paljon samaistuttavaa. En kylläkään koe olevani mitenkään erityisen älykäs. No, en tyhmäkään ja kyllä esim. kouluarvosanat oli pääasiassa hyviä. Mutta olen vähän aina ollut yksinäinen ja ulkopuolinen. Ala-asteella jo olin omassa luokassani ulkopuolinen. Onneksi samasta koulusta kuitenkin löytyi ystäviä. Yläasteella sitten olin sitäkin yksinäisempi. Yläasteen jälkeen löysin omia ihmisiä ja oman paikan netin kautta. Ja nykyisin on joitain ystäviä ja kavereita. Jotenkin mennyt niin, että mitä enemmän yritän olla kuin muut, sitä yksinäisempi olen. Ja ystäviä löytyykin, kun olen oma "outo" itseni. Ehkä silloin löytyy ne samalla tavalla "oudot" kuin mitä itse olen. Ei mulla ole mitään diagnoosia, mutta ehkä ei ole sattumaa, kun lähimmät ystävät on autisteja.

Suurimman osan ihmisten kanssa on vain olo, etten ihan ymmärrä heitä eivätkä he minua. Osan tekee varmasti kömpelyys sosiaalisissa taidoissa. Koen olevani huono smaltalkissa ja sitten jos löytyy keskustelunaihe, suodattimeni on rikki. Sosiaaliset säännöt tuntuu vaikeilta ja olen huono lukemaan toisten ajatuksia ilmeistä ja eleistä. Toisaalta koen silti olevani empaattinen - minulle pitää vaan suoraan kertoa tunteista ja ajatuksista. Eli kannatan myös suoraa puhetta.

 

[AnnMarii]

@AnnMarii En kyllä siis itsekään "koe" itseäni mitenkään hirmu älykkääksi vaan pikemminkin olen esim. tosi varovainen tuomaan esille mielipiteitä tai ottamaan kantaa asioihin, koska tuntuu että tiedän ja ymmärrän niin hirmu vähän monista asioista. Ehkä sekin voi toki olla myös älykkyyttä, että ymmärtää, miten vähän ymmärtää... On se silleen vähän kauhistuttava ajatus, että miten vähän ne yli 99% ihmisistä sitten oikein ymmärtää, kun kerran itsekin on näin pihalla kaikesta

Ja täällä kans yksi suorapuheisuuden kannattaja, on kamalaa jos pitää elää arvailun varassa, kun toinen ei voi sanoa suoraan ajatuksiaan... Koska emme kuitenkaan ole ajatuksenlukijoita, niin jos toisen ajatuksia arvailemaan joutuu, on aina riski arvata väärin. Ja itsellekin myös on tosi raskasta, jos joutuu jatkuvasti miettimään, miten asiat voisi paketoida jotenkin erityisen "nätisti" ettei toinen vaan loukkaannu omista sanomisista

Tämä vois olla suoraan mun kirjottama!

Ja itse en jotenkin automaattisesti pidä suorapuheisuutta tai myöskään ujoutta sosiaalisena kömpelyytenä. Mulla on yksi tuttu jonka kanssa tulee välillä oikeasti aika ihmeellisiä tilanteita, joista joudun tosissani miettimään että ymmärtääkö tämä ihminen nyt oikeasti tämän ihan eri tavalla kuin minä. Osa jopa aika häiritseviä. Ja välillä olenkin hänelle lopulta päätynyt selittämään että tämä hänen tekemä asia oli outoa/tuntui musta oudolta. En nyt viitsi tarkemmin laittaa mitään esimerkkejä tähän. Mutta hänestä tulee oikeasti välillä olo että taidot saattavat olla vähän ruosteessa. Mutta tosi harvasta tulee tällainen olo vaikka olisi suora tai hiljainen ihminen.

Mutta esim. arvostan täällä käytyjä suoria ja avoimia keskusteluja vaikka en olisikaan kaikkien osapuolten kanssa samaa mieltä, mutta niistä aina oppii jotain uutta joko itse asiasta tai ihmisistä. Eikä niistä ole tullut sellaista oloa että kukaan nyt pahemmin päästelisi sammakoita. Ja sammakoita nyt päästelee kaikki välillä.

 

[Pilkki24]

Täällä moni on ottanut tuon ystävien määrän esille. Miulla on kyllä paljon ihmisiä omassa sosiaalisessa piirissä ja useampia, joita voin kutsua ystäviksi. Harvan kanssa kuitenkaan klikkaa sellaisella tavalla, että jaksaisi tuntitolkulla parantaa maailmaa. Sellainen älykäs ja avoin keskustelu jää sitten teknologioiden varaan. En tiedä liikunko ihan väärissä piireissä vai enkö vain tunnista oikeanlaisia ihmisiä, mutta olisi ihanaa, kun lähellä asuisi joku kiva tyyppi, jonka kanssa voisi lähteä tunnin-parin kävelylenkille pohtimaan maailmanmenoa.

Moni kaveri onkin sanonut juuri tuosta, että miun kanssa on siinä mielessä helppoa, kun ei tarvitse arvailla ajatuksia. Mutta sitten taas saatan vahingossa viiltää kipeään paikkaan vahingossa. Ne jotka luottavat miun vilpittömyyteen ja lojaaliuteen, ovat kuitenkin todenneet sen ilmeisesti olevan sitten pienempi haitta.

Tämä on kyllä harvinaisen kiva keskustelupalsta, vaikka täälläkin joskus sarvet kolisee. Ja itse asiassa varmaan enemmän kuin livenä kolisisi. Puuttuu niin paljon sellaisia elementtejä, millä livekeskustelussa voisi korjata kurssia ja lisätä yhteisymmärrystä. Mutta en minä jaksaisi ikipäivänä kirjoitella esimerkiksi vauvaan (jos saa mainita). En siedä yhtään mitään twitteröyhötystä ja trollailua.