Ulkoiset muutokset ja masukuvat

45d1960f7acfa591959a26f86ae67cc3
 
Mäkin valmiiksi suren mahan katoamista... ei oo koskaan kohillaan :joyful: Ensin ähkitään ison mahan kanssa ja sitten surraan, kun se iso maha ei ookaan enää siinä... tai enhän minä vielä mitään siitä tiedä! :wacky: Toki iso maha mulle silti jää, vaikka vauva pihalle tuleekin :hilarious: Onpas nyt sekavaa selitystä, hah!
 
Hellis, ihana masukumpu ja piukealta näyttää tuo paitakin jo! Mulla ei mahdu enää mitkään takit tai hupparit kiinni ja kaikki muut paidat jää liian lyhyiksi niin, että maha paistaa niiden alta. :oops: Onneksi ei ole enää pitkälti jäljellä ja kelitkin lämpenee...
 
Mä lohduttelen itseäni sillä että elämä ilman vauvamasua on helpompaa :D Ja sillä, että tämä ei ehkä ole kuitenkaan viimeinen kerta, kolmea ollaan puheltu alun perinkin. Sen näkee sitten jokusen vuoden päästä, ei me tähän perään sitä kolmatta viel haluta :D Ja voihan se olla että mieli muuttuu eikä kolmosta haluta ollenkaan..
 
Mä koitan nauttia tästä pallosta viimeiseen asti, sillä meillä tää on ehdottomasti viimeinen. Mä oon aina nauttinut suunnattomasti raskausajasta ja haikeet alkaa olla fiilikset, kun tietää lopun häämöttävän.
 
Mulla on nyt vast pari päivää ollu semmonen olo ettei nyt enää mitenkää jaksais. Oon vaan niin väsynyt ja tolleen. Ei tää maha mua sinänsä häiritse, mut se et sohvalta on vaikee päästä ylös, kaupassa käyminen on haastavaa ja eniten ehkä ärsyttää se että KAIKKI tuijottaa mun mahaani..
 
Kyllä se on sellanen homma että kymppi, mielellään kaks pitää ottaa lähtöpainosta pois ennen seuraavaa raskautta.
Hauskaa olis tietää miten se kroppa sitte muuttuu ku vähän pienempänä alottaa... Normaalipainossa ei sittenkään vielä olla mutta jos tältä radilta välttyis ni olisin enemmän ku tyytyväinen. Tässä vaiheessa ei kyllä olla mietitty että millon seuraava raskaus olis mutta varmasti kerkee jonku verran paino pudota ennen. Ja se että jaksais jatkaa liikkumista raskausaikana eikä heti jäädä sohvaperunaks.
 
Takaisin
Top