Meillä myös poika hermostuessaan helposti lyö, läpsii, vääntää ja kääntää sylissä. Esim. ulkoa sisälle tultaessa, kun haluaisi jäädä ulos, tai muissa tilanteissa, missä haluaa jotain, mitä ei saa. Itselle tuo läpsiminen on todella hermoja raastavaa, mutta parhaani mukaan yritän sanoittaa pojalle tunnetta ja se kyllä usein auttaa. Esim. tänään oltiin aamupäivällä omassa pihassa, mies lähti keikkareissulle ja hetken päästä poika sai kovan raivarin, kun ei saanut katoksessa olevia rattaita työnnettyä. Olivat siis jarrut päällä paikassa, missä ei olisikaan mahtunut työntämään. Otin itkevän pojan syliin ja kerroin, että rattaita ei voi nyt työntää. Huuto, läpsiminen ja selkä kaarella vääntely vain jatkui. Aavistin, että kyse on muustakin kuin rattaista. Kysyin pojalta, että harmittaako häntä, kun isi lähti? Onko ikävä isiä? Äidilläkin on ikävä, mutta nyt isi on keikalla ja huomenna nähdään. Poika kuunteli ja rauhoittui jo paljon. Kertoi sitten nikotellen omalla kielellään pitkän jutun, jonka tulkitsin kertovan juuri tästä harmituksesta ja ikävästä. Hetken kuluttua pääsimmekin sisälle ja poika alkoi leikkimään normaalisti.
Suosittelen siis kaikille tätä tunteiden sanoitusta ja lapsen aktiivista kuuntelua. Olen huomannut, että lapsi monesti rauhoittuu, kun kokee, että aikuinen on kuullut ja ymmärtänyt tämän tunteen, joka sillä hetkellä turhauttaa ja aiheuttaa kiukkua. :)