Okei, hyvä tietää, että on normaali kehitysvaihe ja menee ohi ajallaan. Tää ei ole koskaan aiemmin tähän tapaan "hulinoinut", ainoastaan kun teki ekoja hampaita syksyllä heräsi ehkä kerran tai kaksi yössä, mutta nukkui silti omassa sängyssään.
Enkä sinänsä valita, ei mua haittaa nukkua vauvan kanssa. Toki unenlaatu on huonoo kun herään melkein joka liikahdukseen ja selkä ei tahdo kestää sohvalla nukkumista, mutta kyllä tämän kai väliaikaisesti rämpii.
Säikähdin vain teenkö jotain pysyvämpää haittaa kun lipsahti tämä vierihoito näin vaikkei hammasvaivaa enää olekaan.
). Olen vähän haaveillut että jos jossain kohtaa kokeilisi suostuisiko tämä nukkumaan taas omassa sängyssään kun on vuoden vaihteesta nukuttu sohvalla, mutta kun vielä pinniksessä nukkuessaan oli se vauvan sinne asettaminen melkoista pomminpurkajan hommaa, en osaa visualisoida ollenkaan miten tuo nyt onnistuu kun pitäisi jotenkin kurkottaa sinne alas asti. 
Miten ootte onnistuneet? Vai meneekö tää vaan yrityksen ja erehdyksen kautta?
) mutta on sen arvoista ja selkäkipukin melkein unohtuu myöhemmin. Kun oppii hereillä ollessa nukahtamaan omaan sänkyyn niin kun herää yöllä, ei kaipaa enää ulkoista apua uudelleen nukahtamiseen vaan pystyy siihen itsenäisesti. Sitten fiilistelet kun herkkäuninen vauva nukkuu säännöllisesti 12h putkeen ja itse saa vauva-ajan univelat nukuttua pois 
Esikoisesta en muista, mutta hän olikin parempi yönukkuja. Kuopuksella oli niin vahva tissiassosiaatio että miehen oli pakko hoitaa nukutukset jonkin aikaa, että lähti onnistumaan. Oli tällöin +1-vuotias. Oman aikansa se otti, mutta nyt nukahtaa itsenäisesti. Kävelee jopa itse sänkyyn
Yritän jaksaa yöheräillessäkin viedä takaisin sänkyyn vaikka pitää istua huoneessa joskus tuntikin aamuyöstä. Eilen tosin kun klo 6 esitin nukkuvaa kun lapsi nousi sängystä ja tuli ovelle, siinä seisoi hetken ja palasi nukkumaan omaan sänkyyn. Kyllä olin hämmentynyt, mutta sellaisia palkintoja varmaan saa kun vaan jaksaa päättäväisesti opettaa miten elämä toimii.
