Työssäkäyvät äidit

K

Kokakola

Oman äänensä löytänyt
Hei!

Tahtoisin kuulla minkälaista työtä muut marraskuun mammat tekevät ja kuinka olette jakselleet töissä?

Minä teen toimistotöitä ja pystyin ainakin edellisessä raskaudessa olemaan loppuun asti töissä.
Saa nähdä miten nyt käy. Silloin pystyin kuitenkin kotona lepäilemään, mutta nyt kun on 3-vuotias temmeltämässä niin arkipäivinä ei lepohetkeä saa kuin yöllä.
Häntäluuta meinaa särkeä mikä on ehkä isoin haitta, jonain päivinä helpompaa ja joskus kipu on todella voimakasta. Välillä tietysti jaloittelen, mutta kyllä varsinainen työnteko vaatii sen istumisen...hankala selkä kyyryssäkään tietokonetta naputtaa. Istumista tulee vielä reilusti lisää pitkistä työmatkoista :/

Jos tekisin fyysisempää työtä olisin varmasti jo sairaslomalla, selkä on iltaisin kipeä vaikken olisi kummempaa tehnyt, ja jos olen esim. siivonnut niin hädin tuskin pystyn kävelemään illan tullen. Ja muut liitoskivut on sitten tarina erikseen :)

Tänään 26+2
 
Heippa
työskentelen hoitoalalla mielenterveys ja päihde puolella 3-vuorotyössä. Selkä on välillä vuoron jälkeen tosi kipeä mutta vielä on parantunut levon jälkeen. Kaksi kertaa olen ollut viikon sairaslomalla kun supistellut töiden jälkeen. Hermotkaan ei ole niin hyvät kuin ennen:wink
Tänään 24 *2 ja kohta taas töihin
 
Mulla on töihinpaluu edessä maanantaina kesäloman jälkeen, ja kauhulla odotan että miten jaksan. Fyysisesti työ on kevyttä istumatyötä näyttöpäätteellä, mutta psyykkisesti rasittavampaa kun täytyy pitää miljoona lankaa yhtäaikaa käsissä. Oon eka joka tulee tulee lomilta takaisin töihin joten stressaan jo etukäteen sitä millainen kasa kyselyitä siellä odottaa, kun kahteen viikkoon ei ole kukaan vastannut mihinkään. Lisäksi oon ekan viikon yksin ja kaikki omatkin työt hoidettavana, niin ei ole mikään pehmeä työhönpaluu lomilta. Muutamana päivänä on nyt supistellut tosi paljon, tänään ajattelin kokeilla ihan vuodelepoa jos helpottaisi. Jos tätä menoa jatkuu niin joudun pyytämään heti sairaslomaa. :sad001

Nyt rv 27+3.
 
Minä olen siivoojana kolmena iltana viikossa pari tuntia ja kahtena iltana viikossa useamman tunnin. Enää ei millään pysty olemaan pidempiä iltoja yksin töissä, kun alkaa tulemaan vatsakipuja ja supistuksia, jotka jatkuvat myös töiden jälkeen koko illan :sad001. Ikävä kyllä avun suhteen on aika epävarmaa: nyt tiedossa pariksi viikoksi, sen jälkeen täysi kysymysmerkki.. Itse olen ajatellut, että olen tyytyväinen, mikäli jaksan ja pystyn supistusten puolesta jatkamaan töitä syyskuun loppuun: silloin olisi noin kuukausi jäljellä äitiysloman alkuun, eikä sairaslomalle jääminen aiheuttaisi enää kamalan huonoa omaatuntoa.

Nyt rv 22+5.
 
Kylläpä pelottaa lukea teidän kertomuksia :eek: Mulla nyt rv 22+6 ja reilun viikon päästä paluu kolmeksi viikoksi koulunpenkkiin, jonka jälkeen olisi 5 viikon työssäoppimisjakso vanhainkodilla, sitten olisi koulun puolesta hyvä sauma jäädä kotiin kun jakso vaihtuu vähän ennen virallista äitiysloman alkua (kai). Mutta jaksaako sitä sitten tuon harjoittelujakson.. :eek: Voisin kuvitella että palkkatyössä käydessä se motivaatio on vähän eri ja sitä koittaa vaan jaksaa, mutta kun tuo harjoittelu toki on vielä palkatonkin :D
 
Itse olen kassalla töissä ja periaatteessa pyöritän yksin putiikkia arkipäivät, eli seisomatyötä kertyy 8h päivässä. Olen yksin koko päivän, eli tauoista/taukojumpista on turha edes haaveilla, vessaankin pääsen, jos joku tuttu tulee käymään ja vahtii kassaa sen aikaa. Olen mieheni porukoilla töissä, joten en hirveetä mekkalaa voi asiasta pitää. Nyt on pari viime viikkoa ollu aika rankkaa, jalat on iltaisin aivan järkyttävän muodottomat ja harjoitussupistukset ollu kans riesana. Siihen vielä lisättynä menkkamaiset kohdun kannatinkivut niin ei ole tuo työmotivaatio ihan parhaimmasta päästä.. Saikkuahan mun ei periaatteessa edes tarvitsisi hakea, koska appivanhemmat luultavasti ymmärtäisivät jos kertoisin mikä tilanne. Oon vaan niiin huono sanomaan ja valittamaan, koska tiedän, millainen säätö siitä syntyisi, jos jäisin saikulle ja he joutuisivat etsimään korvaajaa mulle..

Nyt siis rv 23+3
 
Mä oon toimistotyössä ja tällä hetkellä isoimpana ongelmana on ollut häntäluun kipeytyminen. Pitäis tuoda tyyny töihin pian. Muutaman päivän oon ottanu saikkua (luultavasti) helteen aiheuttaman pahoinvoinnin vuoksi.
Iltapäivisin vaivaa aika säännöllisesti ikävä närästys :sad001 Töistä kun lähden niin supistelut alkavat aika pian kävellessä.

Mutta vaivoineni olen luvannut olla lokakuun puoleen väliin saakka töissä (LA. 1.11). Saa nähdä kuinka käy..

Nyt RV 26+5
 
Toimistotyö ja nyt kesäloman jälkeen viikon ollu töissä. Selkä kipeytyy päivällä ja illalla vaikeuksia päässä liikkeelle. Nyt 26+1

Sent from my GT-I8190 using Vau Foorumi mobile app
 
Vuorotyö jaloilla seisomista ja paljon fyysistä kävelyä/kyykistymistä/nostoja. Toistaiseksi olen jaksanut hyvin. Nää aamuyön herätykset 3 aikaa, kun 4 mentävä töihin, väsyttää eniten. Onneksi saa töitten jälkeen päiväunet nukkua :) Kahvilan vuoroesimiehenä toimin lentokentällä. Lääkäri varoitteli seisomatyöstä ja en edes kerennyt kertoa että vuorotyötä teen :grin Tuli vähän "tuputan" sairaslomaa, jos et nyt sit jaksa...... jaksetaan mitä jaksetaan jaxsen näkee syssymmällä sitten :rolleyes:
 
Itse töissä keskikokoisessa myymälässä, eli seisomatyötä suurin osa päivästä, paljon kävelyä, tavaroiden nostelua, kassalle pääsee enintään pariksi tunniksi istumaan. Ja lisäksi vielä helteiden tuoma lämpötila, jatkuvasti ollut yli 28 astetta.. Selkä on kipeytynyt välillä tosi pahaksi ja ilman tukivyötä on aivan turha kuvitella lähtevänsä töihin. Helpottaa suuresti kun välillä pääsee iatumaan, onneksi taukojen pitäminen ei meillä ole ongelma. Tänään on viimeinen päivä töitä ennen lomaa! :p Saa nähdä kuinka pystyy oleen kuukauden verran töissä vielä loman jälkeen kun nytkin oon välillä ollut hammasta purren kipujeni kanssa. Onneksi rankimmat päivät pitäisi olla takana kun on ollut paljon asiakkaita ja kesälomat pyörineet jne.
 
Täällä toimistotyössä, nyt kolmatta viikkoa loman jälkeen töissä. Helteiden myötä tullu (harjoitus)supistukset ja saattaa kivistää lähes koko päivän.. Neuvola ois 2vkn päästä, et jos sinne sais sinniteltyä ilman saikkua. (Samalla hoitais kesälomituksen kuntoon jota nyt teen vielä ens viikon) Sitte ei haittais vaikka vähä lepoaki tulis.. varsinkin jos ens viikolla supistelut jatkuu.. :confused:


nyt 26+3
 
Lumikki täällä sama homma. Koko viikon on supistellut aika reippaasti, enkä ole ehtinyt vielä palata edes töihin lomalta! Soitan tänään neuvolaan ja pyydän jos saisin ajan neuvolalääkärille, sen verran paljon alkaa huolettaa nämä tuntemukset. Maanantaina pakko kuitenkin mennä ainakin joksikin aikaa töihin, täytyy katsoa sitten miltä tuntuu.
 
Siivoustyötä teen parina päivänä viikossa ja tähän mennessä lähinnä suurin ongelma on ollu se etten enää mahdu työhousuihin ja paitakin alkaa vähän puristaa mahan kohdalta (siinä kun on sellaiset joustamattomat heijastinraidat nii ne kinnaa). Selkä on myös vaivannut töissä ja esim tänään oli hankala välillä kurotella nurkkiin kun ei selkä meinannut antaa tehdä mitään. Töitten jälkeen jalat on huutanu hoosiannaa ja välillä turvonneetkin jonkin verran. Onneksi työtä on tosiaan vaan parina päivänä niin on huilipäiviä välillä.
Tosin juuri kun pääsin sanomasta niin eikös ensi viikolla pidä olla joka päivä työntekijävaihdoksen kanssa. Onneksi pomo on mukava ja ymmärtäväinen ja sanoi että ota rauhallisesti ja hän voi käydä tekemässä muutaman kohteen niin vähän helpottaa. Kovasti toivon että ihan sinne äitiysloman alkuun asti pystyn olemaan töissä mutta saapi nähdä miten käy.
 
Mä teen työtä mielenterveyspuolella... Normaaleja työn osia on rappusten kävely useita kertoja päivässä, retket ja kulkeminen kaupungilla, ruuanlaitto, viljelemämme pellon kitkeminen ja muu hoito... Aika aktiivista on meno meinaan, pakko vähän valottaa jotain mitä tähän kuuluu, koska "pelkkä mielenterveystyö" ei kerro mitään... :D Tän kuun lopulla jään jo töistä pois, ei kauaa enää...
 
Mulla on se tilanne, että olen vielä tämän kuun loppuun asti hoitovapaalla kotona junnun (1v1kk) kanssa ja menen syyskuun alussa töihin 5 viikoksi ennen äitiysvapaan alkua. Omaa työtäni (labrahommia) en täysin voi tehdä, koska siihen liittyy kemikaalien käsittelyä päivittäin, mutta ns. siistiä sisätyötä kuitenkin luvassa. Luultavasti töissä on helpompaa ja rauhallisempaa kuin kotona tuon joka paikkaan ehtivän taaperon kanssa :grin. Ainakin saan tarpeen vaatiessa istahtaa hetkeksi alas rauhassa mikä tällä hetkellä ei onnistu noin vain, kun muksun perässä saa tosissaan juosta.
 
Mä oon tehnyt nyt Amarillossa tiskarin ja keittiöapulaisen hommia, nyt jouduin ensimmäisen kerran peruumaan työvuoron kun selkä on niin pirun kipeä ei oikein anna periksi kävellä, istua ja edes seistä paikoillaan :sad001 Nyt tässä sitten tuskailen kun pitäisi ensi viikonloppuna mennä töihin tai katsoa nyt ensin selän tilanne että miten toimii ja sitten jos ei toimi niin soittaa taas ja perua vuorot. Mielellään töitä tekisi ettei aika vain matelisi eteenpäin kotona seinä katsellessa.
 
Kiva että on tullut näin paljon kommentteja! Lohduttavaa että muillakin erinäisiä vaivoja ilmenee, vaikkei se tietysti mikään iloin aihe ole. Kumma juttu että minullakin monesti alkaa supistelemaan kun pääsen töistä, vaikka teenkin istumatyötä. Mutta eipä se istuma/toimistotyökään tarkoita sitä että saisi vain ihan rennosti ottaa lökötellä, kuten täällä muidenkin jutuista huomaa.

Neuvolassa käydessä nyppii kun heillä tuntuu olevan käsitteet alkuraskaus ja synnytys. Jostain vaivasta kun mainitsee,
niin kommentointi on aina luokkaa "kun sulla JO NYT särkee selkää, supistelee, jne...".

PS: ja voi että mikä turvotus kertyy jalkoihin kun päivän istuu, jalkapöydät on ihan pullat kun pääsee kotiin.
Neuvolasta suosittelivat tukisukkia, mutta mitenpä niitä tämmösellä helteellä lykkää jalkaan...
 
Mie olin toista oottaessa töissä periaatteessa pitemppään kuin ois tarvinnu eli äitiysloma ehti jo alkkaa, kun vielä kävin tekemässä viimesiä tenttejä. Olin siis jatko-opiskelijana/tutkijana. Jaksoin sillon tosi hyvin, vaikka illat oli kiireisiä esikoisen kanssa. Nyt oon myös töissä, mut teen pph:n hommia. Työ ei oo kevyimmästä päästä, mutta toistaseks jaksan hyvin. Enemmän on ollu kovotuksia kuin aiemmissa odotuksissa, muttei onneks kippeitä supistuksia. Ylleensä iltasin kovottellee. Selkkeesti kroppa ilmottaa, että istaha nyt alas. Lokakuun lopulla alkkaa sit äittiysloma.
 
Minä oon toimistotöissä ja lähinnä tää töihinpaluu on lepoa verrattuna kotioloihin, jossa viipeltää kaksi levotonta poikalasta jaloissa... Ens kuussa pitäs vielä palata koulunpenkille ja viimeistellä maisterinpaperit, mutta jotenkin tämä tästä varmaan sujuu, toivottavasti. Edelliset odotukset oon ollut töissä äitiysloman alkuun saakka. Jokaisessa oon ollut eri työpaikassa ja tää nykyinen on ehdottomasti leppoisin niistä rasittavuudessa mitattuna.
 
Minä teen myös enimmäkseen toimistohommia. Lisäksi työhön liittyy jonkin verran matkustelua ja tehtailla kiertelyä. Aiemmissa raskauksissa olen jaksanut hyvin äitiysloman alkuun asti. Heti kesäloman jälkeen pitäisi lähteä Venäjälle viikoksi, lentää Moskovaan, matkustaa junalla 15 tuntia suuntaansa Udmurtiaan... saa nähdä miten jaksan. Tein vastaavan reissun kun odotin edellistä ja kaikki meni kyllä hyvin. Aina mua kummankin vähän jännittää liikenne Venäjällä, erityisesti Moskovassa. Kuitenkin joitain rajoituksia on raskauden vuoksi, kuten säteilyyn liittyen. Tällä hetkellä ei muita vaivoja ole paitsi väsymys.

Sent from my GT-P5100 using Vau Foorumi mobile app
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top