Työ

H

hömpylä

Jostain jotain jo tietävä
Kaikkea työhön liittyvää. Miten olette jaksaneet töissä, miten raskaus vaikuttaa työhön ja työ raskauteen ja miten työpaikalla suhtaudutaan?
 
Nostelurajoituksia on hyvin vaikea noudattaa kun työt kuitenkin pitäisi saada tehtyä. Jonkun verran rauhallisemmin yritän ottaa, varsinkin jos tuntuu pahalta. Alun pahoinvointi rajoitti työskentelyäni aika paljonkin mutta nyt sen laannuttua olen kyennyt lähes normaaliin työntekoon. Työkaverit ei vielä tiedä raskaudestani enkä ihan heti aio kertoakaan.
 
Teen konttorityötä hyvin miesvaltaisessa konttorissa, mutta pieneen osastoomme kuuluu vain 3 naista. Jatkuva pahoinvointi on ällöttävää ja esimieheni on todella tarkka. Huomaa heti uudet vaatteet, kampaukset jne. Viime kerralla olin mielestäni hyvin peitellyt minivatsaani, mutta kun kerroin hänelle heti nt-ultran jälkeen. Vastasi hän huomanneensa jo asian. Nyt vatsa on 9vkon kohdalla hirveän iso enkä todellkaan halua kertoa ennen sitä. Ei olla edes käyty varhaisultrassa niin kun viimeex. Kauheet peittelyä siis seuraavat viikot. Eli ei kauheesti vaikuta töihin. Pahoinvointi tosin haittaa keskittymistä ja kauhea väsymys ei myöskään helpota. Meinasin nukahtaa yhdessä kolutuksessa. Oikeesti!
 

Mä taas ravasin koulutuksen aikana oksentamassa.

Toi on inhottavaa jos jatkuvasti kytätään vaatteita ja mahaa. :/ Mulla ei onneksi ole vaateongelmaa, taitaa työvaatteet mahtua aika pitkälle ennen kuin alkaa kiristää tai näkyä. Eniten töissä huolestuttaa kaikki pölyt ja kemikaalit mitä työmailla pyörii.

 
Itse teen toimistotyötä, kaikki muut työkaverit paitsi pomo on naisia. Pomo onneksi käy työmaalla vain ehkä kerran viikossa, eikä muitakaan samaan yksikköön kuuluvia tule hirveästi nähtyä. Aika rauhassa saa olla omassa toimistossa. Huonekaveri on sen verran läheinen, että hänelle kerroin jo aika alussa, kun olin 2,5vkoa joulukuussa sairauslomalla "pitkittyneen virusinfektion" kourissa (tai näin luulin, ennenkuin kuudennella ja viimeisellä lääkärikäynnillä minulle heräteltiin raskauden mahdollisuutta. Sehän se sitten oli ilmeisesti tämä minun "virusinfektio"). Huonekaveri kuten itsekin olin huolissaan, joten kerroin tilanteen saikulta töihin palattuani.

Aika rauhassa saa siis olla, toistaiseksi, ja huonekaverille onneksi saa purkaa huonoa oloa (kamala etominen vaivasi muutama viikko sitten koko ajan) ja väsymystä, joka pahenee koko ajan. Tänään aamulla mulle tuli joku huimauskohtaus, meinasi taju lähteä enkä meinannut jaksaa seistä jaloillani, niin kävin sitten vielä pötkölleen ja yritin vähän syödä ennen uudelleen yrittämistä. Myöhästyin tyylikkäästi vajaan tunnin, mutta onneksi liukuvan työajan puitteissa ei tarvinnut selitellä kellekään mitään - huonekaverille ilmoitin vaan myöhästyväni.

Ainoa mikä aina mietityttää, että miten "helposti" sitä uskaltaa jäädä töistä pois (esim. saikulle)- tänään mietin monta kertaa että lähdenkö ollenkaan, mutta kun olo parani, sain lähdettyä ja ihan ok on onneksi mennyt. Mutta välillä kun tulee jotain ns. "uutta" oiretta, eikä yhtään tiedä miten kauan se kestää..sit tuntuu inhottavalta, jos on ns. "turhan takia" pois töistä jos oireet helpottaakin. Mullakun on vaan 45min työmatka autolla yhteen suuntaan,  et jos töihin päätän lähteä ja olo vaan pahenee, niin hankalaa se on huonovointisena tai -kuntoisena lähteä ajelemaan takaisin kotiin.. :/ 
 
Toimistotyötä täälläkin tehdään. Mun tiimissä on muutama oikein hyvä ystävä, ja he tietävät jo, muille kerron vasta myöhemmin. Meiltä tullaan myös tässä keväällä potkimaan pois aika paljon porukkaa - "normaalitilanteessa" en uskoisi olevani vaarassa, mutta en halua antaa firmalle mitään lisäsyytä potkaista pihalle juuri minua. Laitontahan se varmasti on raskauden vuoksi ketään irtisanoa, mutta ties vaikka keksisivät jonkun tekosyyn siihen. Eli siis yritän odotella nyt siihen asti, että nämä irtisanomiset on tehty.

Mulla on naispomo joka varmasti kuitenkin tulee olemaan ihan iloinen mun puolesta, mutta varmasti tulee kovana yllätyksenä hänelle.

Mä olen pahoinvoinnilta välttynyt (lucky me!) lukuunottamatta pientä kuvotusta sillon tällön. Mutta tää ihan tolkuton, jatkuva väsymys vaikuttaa kyllä työntekoon yllättävän paljon. Voi kun tästä muutaman viikon päästä jo piristyis!



 
Tuo on ihottava tilanne, jos on irtisanomisia muutenkin käynnissä. Toki kuten sanoit niin laitontahan se on raskauden takia irtisanoa, mutta eihän noista tiedä, mitä keksivät..toivottavasti kuitenkaan sulla ei irtisanomisen vaaraa olisi!

Itse vähän jänskättää, tai oikeestaan hirvittää kertoa pomolle kun sen aika koittaa, aikamoiseen saumaan nimittäin sattui tämä raskaus. Me ei oltu käytetty ehkäisyä kolmeen vuoteen, olemme ajatelleet miehen kanssa että tulee jos on tullakseen. Saman verran olen ollut tässä toimistossa määräaikaisena. Joulukuussa sairauslomani aikana pomo soitti perjantaina, että minut vakinaistetaan vuoden alusta. Ja seuraavana maanantaina sain tietää olevani raskaana.

Itsehän tätä ei sihdattu mitenkään tiettyyn ajankohtaan, näköjään vaan luonto itse hoiti sitten mihin ajankohtaan raskaus sitten tajoittuii. Jos olisin tullut raskaaksi aiemmin tuon 3 vuoden aikana, tai edes aiemmin syksyllä, olisi minua tuskin vakinaistettu eikä minulla olisi työtä mihin palata sitten äitiysloman jälkeen. No, nyt kävi näin. Tiedän, ettei se kuulu pomolle periaatteessa millään tavalla vaikka oltaisiin sihdattukin lasta tähän väliin..mutta jotenkin, aikamoinen sattuma ja vielä mihin saumaan tuli tuo tieto vakinaistamisesta ja raskaudesta..että toimiihan sillä pomolla pää sen verran varmaan itselläänkin, että tajuaa minun olleen jo raskaana kun tämä vakinaistamispäätös tuli. Meinaan vaan, että noinkohan tuo kiroaa mielessään minun junailleen koko jutun.. :/ typeriä mietteitä, mut eipä noilta ajatuksilta oikein voi välttyäkään..
 
Itse olen vanhainkodissa töissä mikä oon fyysisesti melko raskasta, kun nykyään asukkaat on niin huonokuntoisia vanhainkotiin tullessaan. Sekä myös henkisesti raskasta. Ne työkaverit joille asiasta olen kertonut ovat olleet yllättyneitä mutta iloisia puolestani. ensi viikolla olisi tarkoitus esimiehelle kertoa. (nyt 12+6)
Muuten töissä mennyt ihmeen hyvin, pahoinvointia ei juurikaan ole ollut muutaman kerran yökkäillyt olen kun on eritteiden kanssa tekemisessä, mutta ei onneks ole tullut oksenneltua. Iskias tosin on alkanut jo vaivaamaan, toistaiseksi töissä selvinnyt hammastapurren, mutta saa nähdä kauanko menee ennenkö joutuu sairaslomalle jäämään. ennen raskauttakin jo selkä vaivaa ollut, mutta en aiemmin sen takia ole saikulla ollut.
 
Minä puolestani toimin erityisluokanopettajana. Työ ei ole fyysisesti raskasta, vaikka joutuukin olemaan jaloillaan melko paljon, mutta henkisesti se kyllä kuormittaa stressaavuudellaan. Lisäksi työpäivät venyvät usein turhankin pitkiksi, sekä koululla että kotona. Olen vastavalmistunut ja ensimmäistä vuotta työelämässä, joten opettelua riittää ja varmuutta kerään parhaillaan. Raskauspahoinvointi on onneksi ollut kohdallani melko lievää ja painottunut iltaan, joten aamut ja päivät olen ollut oireeton. Väsymys toki painaa ja nukkumiseen pitäisikin panostaa nyt entisestään. Töissä en ole kertonut asiasta kenellekään, enkä ole ajatellut kertoakaan, ennen kuin se alkaa näkyä ulospäin. Viikkoja takana 10+5.
 
Mä olen töissä myös miesvaltaisella alalla, taitaa olla parituhatta miestä ja naisia varmasti alle sata. Koitan tässä peitellä raskauttani mahdollisimman pitkään, sillä meillä on yt-neuvottelut juuri meneillään. Onneksi ei näy vielä pitkään aikaan työvaatteiden alta. Napa muuten kyllä ponnahti ulos tossa alkuviikosta ja mahan näkee tosi selvästi normivaatteiden kans. Toivottavasti en törmää pukuhuoneessa muihin naisiin :)
 
Me ollaan sitten, Lingon, kollegoita, vaikkakin eri lailla suuntautuneita. Itse olen kieltenope yläasteella. Täytyy kyllä arvostaa erityisen paljon teitä erkkoja, teiltä ei kyllä työt lopu! :/ Meidänkin koululla kaksi erityisopettajaa, toinen opettaa erityisluokkaa, toinen hoitaa yksin kaikki muut. On siinä työsarkaa. Itselläkin työ jo ihan tarpeeksi stressaavaa, vielä kun opetan enimmäkseen ruotsia, jota tietysti kaikki teinit rakastavat. Fyysisesti työ ei kuormita, mutta henkisellä puolella sitäkin enemmän. Vielä kun itse on sitä sorttia, ettei osaa jättää niitä murehtimisia sinne koululle. En ole itsekään ehtinyt vielä olla kovin kauaa työelämässä, kun olin jo äitiysvapaalla välillä. Nyt on vuosi työkokemusta takana vasta. Onneksi sentään oppinut vähän antamaan itselleen omia virheitään anteeksi, täydellinen kun ei ole kukaan. :)

Ikävää, että niin monella on yt-neuvotteluiden uhka yllä. :( Itsellä määräaikainen virka tälle lukuvuodelle, joten äitiysloman jälkeen ei taas jatkosta tietoa. Mutta ei haittaa, kun eipähän sitten tarvitse yrittää löytää töitä Jyväskylän seudulta, kun sinne kuitenkin pitää taas kesällä muuttaa. Siinä mielessä täydelliseen saumaan tulee tämä pikkuinen. :) Tsemppiä kaikille töidensä keskelle! Toivottavasti kaikki menee teillä kuitenkin olosuhteet huomioiden hyvin!
 
Kellitys, kiva kuulla että muitakin opettajia löytyy listalta. :) Ja kiitos noista sanoista! Kyllä niitä töitä riittää, etenkin jos on ylä- tai alakoulun ainoa/ainoita erityisopettaj(i)a ja vastuulla oleva oppilasmäärä on kohtuuttoman suuri. Opettajan hommaan kun kuuluu paljon muutakin kuin opettaminen, vaikka se onkin päätehtävä. Itselläni on oma 10 hengen porukka yläkouluikäisiä erityisnuoria ja niiden kanssa pärjää jo ihan mukavasti. Mutta suunnitteluahan se vaatii ja stressaamista tavoitteista, motivoimisesta ym. Myös minä olen lukenut itselleni peruskoulun ruotsinmaikan pätevyyden. Ei ole varmasti helppoa, ottaen juurikin huomioon yläasteikäisten kiinnostuksen kyseistä kieltä kohtaan. Itse pidän omalle luokalleni ruotsia tunnin viikossa ja saan melkein joka kerta kuulla kysymyksen: "Ope hei, miks tätä ruotsia oikeesti tarvii lukea? Mua ei kiinnosta..." :)

Tsemppiä työhön ja odotukseen kaikille!
Kyllä se kesälomakin sieltä kohta koittaa ja siihen päälle muut lomat... ;)
 

Minun käsittääkseni kannattaa kertoa raskaudesta hyvissä ajoin jos on irtisanomisuhka, sillä silloin katsotaan käytännössä ettei sinua voida irtisanoa. Tämän voi luottamusmieheltä tai liitosta tarkistaa vielä, mutta itse en viivyttelisi.

Minulla 17 vuoden työsuhde loppui viime kesänä, sanoin itseni irti koska se nyt oli tähän tilanteeseen sopiva ratkaisu. Olin töissä globaalissa roolissa isossa yrityksessä, jolla ei nyt ole niin hyvin mennyt viime aikoina. Työmatkakin olisi ollut nykyiseltä paikkakunnalta 120 km suuntaansa, eli 3-4h/päivä joten aivan liikaa. Jännittäähän se että mistä oman paikkansa sitten löytää

 aikanaan kun töihinpaluun aika on.

Työporukka oli varsin tiivis miesvoittoinen tiimi, joku tuolla kertoi että pomo oli hetimiten huomannut, minäkin kertoessani sainkin kuulla että raskaudesta oli jo "pitkään" ollut puhetta kaffepöydässä. Mulla ei ollut pahoinvointeja, poissaoloja eikä tasan näkynyt vatsakaan vielä. Tää vanhempi mies ei koskaan suostunut kertomaan mistä oli tiennyt, jostain vain kuulemma sen näkee :D ja miehethän ne tosiaan ovat pahimpia juorukelloja :D työkavereita on välillä hurja ikävä, mutta eipä siellä enää montaakaan ole jäljellä...

 
Tääl saatiin extra-töitä! Tuo firma pyörii nyt tän kevään viel ni pienellä teholla ja ny ku tulinkin yllättävän nopeasti raskaaksi (vaikka useampi kuukausi kerettiin yrittää, mutta odotin ettei onnistu ennenkuin tämän vuoden puolella aikasintaan..), niin tulin siihen lopputulokseen et pakko jotain töitä saada vähän lisäks ennen uutta äitiyslomaa. En tiedä onko jo uusi pomo arvannut että odotan jo uutta, kun on väenvängällä koittanut tarjota kahvia ja siihe malliin jo puheli. :/ Ulkomaalainen työnantaja joka ei kunnolla osaa suomea niin yritä siinä sit selittää etten o kahvia juonu sen jälkeen ku esikoista rupesin odottamaan. :D Mutta ei tuo ainakaan o hangoitellu töiden alkamistakaan vaikka arvaisikin, pikku pömppiskin kun on turvotuksen takia ja jokatapauksessa kunhan nyt nt-ultra on niin sen jälkeen uskaltanee jo sanoakin kun selviää mikä tilanne tuola masussa on.. Ainut mikä meinaa nyt rankalta tuntua töissä niin seisominen.. Tarjoilijan hommissa kun ei hirveesti istuksita niin selkä meinaa tehä iskiaksen muodossa tenää ja se väsymys! Meillä kun muutenkin herätään viideltä aamulla et enne töihin menoa kerkiän aamutallin hoitamaan ja kun töistä pääsen on pikku hiljaa neitin iltapuuron ja yöpuun aika, jotta pääsen si taas iltatallin tekoon ja hevoset ratsastaa. Onneks nuo työt ei ny o jokapäivä ja 8h päivässä joka kerta. Et jospa tää menis tän eto ajan jos va fysiikka kestää loppuun asti tehä töitä. :)
 
Täällä jäätiin sairaslomalle rv 19+5, ainakin nyt alkuun pariksi viikoksi. Mahareppu alkaa olemaan jo sen verran kasvanut että selkä ei siitä enää oikeen tykkää. Aiemminkin selkä ollut ajoittain vaivana yliliikkuvuuden ja "työvammojen" takia.. Teen siis yötyötä hoivakodissa. Lääkäri kyselikin että miten olisi alan vaihto tai siirtyminen kevyempiin hoitotöihin, tai edes päivävuoroon, mutta itse koen yövuoron olevan fyysisesti kevyempää kuin päivävuoron, jossa enemmän nosteltavaa ym.. Joten vaihtoehtona on oikeastaan vain sairasloma.. Käyn parin viikon päästä tekemässä muutaman yön ja täytyy sitten katsoa jatketaanko vielä työntekoa hetki vai jäädäänkö jo "lomailemaan" aikaisemmin..
 
Täällä ollaan hoitoalalla, psykiatriassa. Työkaverit on ottanu raskauden ihanan huolehtivasti, muistuttelevat, että pysy poissa uhkavista tilanteista yms. Muistuttelevat myös, että sairaslomalle, jos vaan siltä tuntuu. Heitinkin jo, että eroon vaan yritätte päästä :wink Työ ei onneksi ole fyysisesti rankkaa, mutta henkisesti on rankkojakin päiviä. Tietysti eihän sitä koskaa tiedä kuinka joku reagoi raskaana olevaan naiseen :/ Toiveissa on olla töissä mahdollisimman pitkään, olen määräaikainen, joten töihin paluu on sitten arvoitus. Hieman omanlaista haikeuttakin tieto töistä pois jääminen on tuonu, mutta eihän tätä tulevaa Äidin virkaa voita mikään :Heartred Oikein ihanaa odotusta kaikille mammoille :) :Heartred
 
jaaha,oiskos nostettava tää taas pinnalle kun rupee olemaa aika ajankohtanen.eli ite teen seisomatyötä ja voisin maksaa vaikka mitä jos sais välillä pistettyä perseen penkkii,siis muulloinkii kun tauoilla.tai jos ees tulis töissä käveltyä mut ei kun myö seisotaa lähestulkoon paikoillaan.onneks ei ole tullut selkä- eikä jalkavaivoja. :dance011
 
Iceream kuulostaa tutulta tuo tuntemus, "ahh! perse penkissä viis sekuntia!". Tosin mulla on alkanu selkä ja lonkat pettämään jo useempi vko sitten ja supistukset on välillä aika tiukkoja jo.. Samoin kävi viime raskaudessa, että selkä petti ja jouduin saikulle. Nyt oon yrittäny sinnitellä, mut välillä aamulla selkä on niin pahana ettei esikoista kärsi nostaa.. Onneks lähti ny alkuvuodesta taapertaa ominjaloin. Mut tosiaan ku oiski vaan sen ca.8h sitä seisontaa ja kävely, mut kun se on sitä koko päivän.. Aamutallista töihin ja töiden jälkeen iltatalliin. Tai siis töistä töihin ja takas töihin.. Onneks ei tarvi tehä täyttä vkoa (vielä).. ja siihe esikoisen perässä juokseminen piäle. Eihä täs muute mtn, mut ku ei nuo paikat meinaa kestää ja sitä myötä uuvahtaahi nopeemmin.. :sad001 Mut toivottavasti mahollisimman moni selviis edes mahd. minimeillä liitoskivuilla!!
 
Nyt voi sanoo et on alaselkä ja takareidet kipeet!!!ai saakeli kun kävely koskee!eikä johdu työstä mutta kun oon siivonnu aamu seittemästä iltapäivä puol kahteen ja sit erehyin menemää päiväunille.kylläpä tekee höpöä mut jospa tää tästä vähän vetreytyis kun hitaasti köpöttelee.kiirehän ei ole minnekkää :confused:
 
Täällä ollaan oltu kohta kaks ja puoli viikkoa sairaslomalla supistuksien takia. Rv 23+0 ja ens viikolla pitäis mennä kolmeks päivää töihin ja sen jälkeen kahden viikon kesäloma. Tosin tuntuu ettei musta enää ole töissä mihinkään, kun selkäkivutkin alkaa oleen sitä sorttia, että hyvä kun käveleen pystyy. Mikähän siihenkin auttais, kun tuntuu ettei ainakaan venytteleminen helpota oloa yhtään...
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top