Työ ja perhe-elämä

Mä oon etenkin toisen lapsen myötä (tai perheen kolmannen, puolisolla lapsi aiemmasta liitosta) miettinyt, että on työn ja perheen yhteensovittaminen aikamoista. Tekemistä riittäisi kyllä koko ajan, sitten kaikki harrastusaikataulut ym. Meidän kuopus meni elokuussa päiväkotiin ja ollaan syksy jaettu puolison kanssa niin, että ollaan vuorotellen tehty nelipäiväistä viikkoa. Myös pienemmillä lapsilla on päiväkodista perjantaisin vapaapäivä, teini tietenkin koulussa.

On tuntunut oikealta lasten takia ja auttaa itsellä etenkin siihen ajoittain kalvavaan riittämättömyyden tunteeseen, kun yrittää aikaa jakaa kaiken kanssa. Rahaa toki tulee vähän vähemmän mutta verotus tasaa ja Kelalta saa jotain pientä takaisin. Yritän ajatella niin, että lapset on kuitenkin niin vähän aikaa pieniä. Mahdollisesti vielä kevät mennään näin. Syksyllä yhteinen esikoinen aloittaa eskarin, joten eiköhän kuopuskin sitten aloita viisipäiväisen päikyn.

Sitä en ymmärrä, miten perheet, joiden vanhempien työhön kuuluu paljon reissuja, kaiken tekee. Tai jos on tosi vaativa työ, joka vaatii läsnäoloa, esiintymisiä, joita pitää valmistella jne. Itsellä työ aika joustavaa asiantuntijatyötä, voin tehdä etänä ja vaikuttaa paljon aikatauluihin. Puolison työ ei mahdollista etätyötä tai työaikojen joustoa juurikaan. Onneksi hänenkin työnantajansa hyvin ymmärtäväinen kuitenkin on lasten neuvola-, hammaslääkäri ym käyntien kanssa. Kyllähän niitäkin useamman lapsen perheessä kertyy.
 
Mä oon haaveillut, että voisin yrittäjänä työllistää itseäni enemmän ja tehdä lyhyempää työaikaa sitten kun tämä nuorinkin, vielä syntymätön lapsi on isompi. Ettei tarttis lähteä tohon hullunmyllyyn, kun en usko että omalla alalla on edes mahdollista tehdä osittaista työaikaa (kausityö). Tai sitten kouluttaudun vielä lisää, vaikka en tiedäkään vielä mitä haluaisin (ja mikä kannattaa) opiskella 😄
 
Meillä kai saisi alkaa tehdä halutessaan nelipäiväistä viikkoa ( säästökeino sekin).

Mutta siinä vähenee lomat ja surkea eläkekertymä pienenee ja niin edelleen.

Ja sitten pitäisi jonkun neropatin - joka itse jää eläkkeelle 60-kympppisenä - mielestä meidän ja ikäluokan ja nuorempien täytyy olla töissä 70-vuotiaaksi, ellei sitten omin päin karkaileva ja hallunisoiva ”tekoäly” tee isista osaa ihmistyöstä turhaa.
 
Lya M. sanoi:
Meillä kai saisi alkaa tehdä halutessaan nelipäiväistä viikkoa ( säästökeino sekin).

Mutta siinä vähenee lomat ja surkea eläkekertymä pienenee ja niin edelleen.

Ja sitten pitäisi jonkun neropatin - joka itse jää eläkkeelle 60-kympppisenä - mielestä meidän ja ikäluokan ja nuorempien täytyy olla töissä 70-vuotiaaksi, ellei sitten omin päin karkaileva ja hallunisoiva ”tekoäly” tee isista osaa ihmistyöstä turhaa.
Click to expand...
Eihän siinä lomat vähene...vai enkö nyt ymmärtänyt jotain?
 
Isä ilmoittautuu keskusteluun! 🥸


Jäin hiljattain vanhempainvapaalle ja päätin alkaa dokumentoida elämääni uuden, hampaattoman esimieheni alaisuudessa.


Kirjoitan Papacito-nimistä blogia, jossa käsitellään raskautta, synnytystä, parisuhdetta, vanhemmuutta ja vauva-arjen kaikenlaisia kommelluksia isän näkökulmasta.


Luvassa on rehellisiä havaintoja, huonoja päätöksiä, jälkiviisautta ja tilanteita, joissa aikuisen ihmisen arvovalta murenee alle metrin mittaisen ihmisen käsittelyssä.


Kirjoitan tosissani, mutta en turhan totisesti. Välillä naurattaa, välillä vituttaa. Useimmiten molempia.


Uusi kirjoitus ilmestyy joka perjantai – Papacito-perjantaina!


Jos isän näkökulma kiinnostaa tai kaipaat vähän huumoria vauva-arjen keskelle, käy ihmeessä kurkkaamassa!


👉 www.papacito.fi


Tervetuloa mukaan! 💙
 
Takaisin
Top