No minä kirjoitan myös tänne vähän taustaa.
Olen 22-vuotias ja mies muutaman vuoden vanhempi. Olemme seurustelleet 4 vuotta, joista 1,5 vuotta olemme olleet kihloissa. Ollaan asuttu yhdessä ja etäsuhteessa ja kaiken on suhteemme kestänyt :) Itse opiskelen yliopistossa ja mies on vakityössä. Asumme omistusasunnossa Keski-Suomessa.
Noin vuosi sitten puhuttiin, että voisi olla aika miettiä jälkikasvua ja jätimme varmojen päivien laskemisen pois (ilman ehkäisyä oltiin oltu jo vuoden verran), eli annoimme "vahingolle" mahdollisuuden tapahtua. Tammikuussa alavatsakipujen myötä lääkärissä selvisi, että olin raskaana, mutta se meni kesken. Nyt sitten plussasin toisen kerran ja vielä ainakaan ei ole samanlaisia kipuja tai minkäälaisia vuotoja ollut, joten paljon paremmalta näyttää. :) Nyt vaan toivotaan, että saataisiin se ensimmäinen pienokainen elämäämme ilostuttamaan. Tulevaisuudessa ehkä vuosien päästä saatamme suunnitella toisen lapsen tekoa, mutta sekään ei ole vielä varmaa. Kaksi on jokatapauksessa maksimimäärä, sen verran ekologisia hippejä myö ollaan, ettei haluta olla mukana maailman liikakansoituksessa ;D
Tosi kiva tämä foorumi, kun saa tukea muilta samassa tilanteessa olevilta. Varsinkin näin ekassa raskaudessa sitä tuppaa olemaan hieman heikkohermoinen, niin kiva lukea muiden tuntemuksia :)