Tutustumisia

Meille on tulossa nyt kolmas vauva.
Vanhin täyttää pian 14v. Hälle alettiin kaveria tekemään , ku neidillä oli ikää 1v ja 5kk. Eipä se kuitenkaan onnistunut. Sain 3 keskenmenoo viikoilla 17, 8 ja 5, jonka jälkeen meni yli 10 vuotta enkä vaan tullu enää raskaaks sadoista yrityksistä huolimatta..
 No, pari vuotta sitten koettiinkin mahtavan upee yllätys kun huomasin olevani raskaana. Se oli jotain ihan uskomatonta, kun luulin ettei me enää voida saada lasta. Olihan siinä ny aikaa menny vaiks kuin.
Pikkuprinsessa on nyt sit melkein 1v5kk. Kuukausi sitten jätettiin ehkäsyt pois ja mietittiin et joskohan vielä onnistuisin tuleen raskaaks, ni sais hän sitten sen kaverin, kun ei sillon nuorempana onnistanut.. ja kuis olakkaan ekalla yrityksellä tärppäs.

Aika huikeet fiilikset siis!!! Ihmeellistä että se voi olla niin kiven takana ja sit vuosien päästä tuleekin ekalla raskaaks. Ihanaa tietty näin, niin ei tartte kokee sitä jatkuvaa pettymistä, kun kuukautiset alkaakin ja testit näyttää joka kerta negaa.

Toivotaan et nyt menee kaikki hyvin ja keväällä saadaan pikkanen poika tai tytön tyllerö hoiviimme.
 Elämä ainakin hymyilee
 
Hyvä idea tämä ! Tänne onkin hyvä kertoa taustatietoja, tutustuu mukavasti niinkun vauveli sanoikin. :)

Itse olen 21 vuotias yksinodottaja. Miehen kanssa tunnettu puolisen vuotta joista pari kuukautta seurustellen. Plussattuani mies ilmoitti että "ei helvetissä" aio olla lapsen kanssa tekemisissä missää vaiheessa.. Rankka paikka ja mietin hetken pidänkö edes tätä pientä mutta aika äkkiä tein päätöksen että vauva saa tulla. En minä tuollaista miestä kaipaa, joka ei edes osaa ottaa vastuuta. Jos hän osallistuisi elämäämme, yhtään häntä tuntien hän olisi yksi iso lapsi ja minulla olisi vauvan syntyessä kaksi lasta hoidettavana. Luulen että pääsen helpomalla yksin vauvan kanssa, ja on minulla suuren suuri ja arvokas tukijoukko ympärillä. :)

Nyt odotan suurella innolla maanantain varhaisultraa ja alkujärkytyksen jälkeen olen enemmän kuin onnellinen tästä ipanasta <3
 
Kiva et päätit pitää vauvan!

Ei se aina varmaan helppoo oo, mut kun on tukijoita ympärillä, niin eiköhän se hyvin mee. Ja täällä me virtuaalimammat tuetaan toisiamme kans ;)

Olin itse 20v (melkein21v,) kun sain ensimmäisen lapseni. Menin nuorena naimisiin, joten sillai tilanne oli eri. Mull oli mies rinnalla ja sama mies edelleen ja ollaan onnellisesti naimisissa. Nyt oon 34v. Jotkut piti mua nuorena, mut ite koin olevani valmis ja rakastin (rakastan tietty vieläkin) häntä ku hullu puuroa. En meinannu raaskii edes antaa muiden pitää vauvaa sylissä, ku meinas jo ikävä tulla.
Kerro heti kuulumisia sit miten ultrassa meni.  Mä koitin eilen varata neuvola-aikaa, mut myöhästyin kymmenellä minuutilla soittoajoista, jotka on 12-13. Eivät suostuneet sit edes varaamaan aikaa, vaan pyysivät neuvonnasta soittamaan maanantaina uudelleen. Joten ens viikolla sit..

Tänään oli ekaa kertaa aamupahoinvointia.. Siit se sit alkaa. Mahaa on kyl nipistelly jo useemman päivän. Kattotaan mitä tuleman pitää. Vielä pitkä taival eessäpäin..
 
Juu tiedostin kyllä heti että ihan varmasti tulee vaikeaa olemaan välillä, mutta luulen myös että pariskunnilla lapsen kasvattaminen ei aina ruusuilla tanssimista ole. Tietysti yksin se varmasti on vielä vaikeampaa mutta olen sen tyyppinen ihminen että selviän kun vaan haluan niin. Ja otan asiat vastaan sellaisina kun ne tulee ja asennoidun niihin sitten sitä mukaa. :)

Mielestäni 21 ei ole erityisen nuori saamaan lapsia, koen olevani ihan sopivan ikäinen ja sehän tosiaan on jokaisesta itsestä kiinni koska kokee olevansa valmis perheen perustamiseen. :)

No kylläpäs on tarkat soittoajat jos vain kymmenellä minuutilla myöhästyit ! :o Ompas kummallista. Mutta tosiaan, ens viikolla sitten uusiksi :)

Mä kyökin tänään kun roskapussia olin ottamassa pois ja sitomassa kiinni, ei ole ennen se kyllä aiheuttanut mitään eikä nyt haissutkaan mitenkään erityisen pahalta. Kai täälläkin enteilee sitten pahoinvointia, en kyllä sitä odota mitenkään erityisen innolla mutta ei auta :D

Pian aloitan työt jotka kestääkin seuraavan vuorokauden, kotona päivystelyä olisi tiedossa. Aika rankka tämä työ on kun yöt saattaa olla hyvinkin kiireisiä, eli saattaa joutua valvoa vuorokaudenkin putkeen. Toki irtisanouduin viikko sitten, kolme viikkoa olisi vielä irtisanomisaikaa jäljellä eikä näitä vuoroja ole onneksi enää kuin 7. Sen aikaa kyllä jaksaa. Onneksi jää vielä kaksi työpaikkaa joten niistä ei ole kyllä pulaa :D
 
Olen 25, kohta 26v tyttönen pohjosesta. Tuloillaan olisi toinen lapsemme. Yhessä olemme miehen kanssa olleet kolme vuotta, naimisissa yhen. Lapsille tulee ikäeroa melko tarkkaan 2v :). Tällä hetkellä suoritan viimeistä harjoittelua, jonka jälkeen olen valmis restonomi.

Täytyy toivoa, että jotain työtä löytyis siihen asti kun niitä pystyy tekemään. Edellisen raskauden kaksi viimeistä kuukautta olivat tosi rankkoja, en tiä olisko sitä kyennyt ainakaan seisontatyöhön :/. Mies on tällä hetkellä pojan kanssa kotona, koska on työttömänä. Se voi olla, että tässä tulee muutto toiselle paikkakunnalle, jos täältä ei töitä ala löytyä. Joskin en tiä haittaako se niin kovin, koska kaipuu pohjoseen on kova..
 
Heippa kaikille!
Täällä yksi 20-vuotias joka sai muutama viikko sitten tietää odottavansa toista! :)
Miehen kanssa on pidetty yhtä 4 vuotta ja meillä on 8kk ikäinen poika. Aina on puhuttu että lapset hommataan peräjälkeen pienillä ikäeroilla ja kun esikoinen oli n.7kk niin päätettiin jättää ehkäsyt pois. ja uskomatonta kyllä olin heti raskaana! tietty kaikki on vielä niin alussa että mitä vaan voi tapahtua ettei uskalla ihan 100% vielä iloita vaan mieltä kaivertaa vielä pieni huoli että jos joku meneekin pieleen.
Pääasiassa olen kuitenkin super innoissani toisesta lapsesta :)
Ainoa mistä en ole niin innoissani on se että olen voinut huonosti jo 3 viikkoa ja niistä oksentanut 1,5 viikkoa kaikki päivät aamusta iltaan eikä loppua näy :/ on melko raskasta tuon pienen 8kk ikäisen kanssa joka vaatisi huomiota ja tukea uuden oppimiseen ja itsellä on koko ajan huono olo, väsyttää ja huimaa eikä kykene juuri mihinkään.
En voi kuin toivoa että jossain vaiheessa tämä helpottaa
Pitää pysyä positiivisena 7 viikkoa takana enää 33 jäljellä :D (esikoinenkin syntyi kyllä etuajassa joten ehkä ei edes niin kauaa :D )
 
No minä kirjoitan myös tänne vähän taustaa.
Olen 22-vuotias ja mies muutaman vuoden vanhempi. Olemme seurustelleet 4 vuotta, joista 1,5 vuotta olemme olleet kihloissa. Ollaan asuttu yhdessä ja etäsuhteessa ja kaiken on suhteemme kestänyt :) Itse opiskelen yliopistossa ja mies on vakityössä. Asumme omistusasunnossa Keski-Suomessa.
Noin vuosi sitten puhuttiin, että voisi olla aika miettiä jälkikasvua ja jätimme varmojen päivien laskemisen pois (ilman ehkäisyä oltiin oltu jo vuoden verran), eli annoimme "vahingolle" mahdollisuuden tapahtua. Tammikuussa alavatsakipujen myötä lääkärissä selvisi, että olin raskaana, mutta se meni kesken. Nyt sitten plussasin toisen kerran ja vielä ainakaan ei ole samanlaisia kipuja tai minkäälaisia vuotoja ollut, joten paljon paremmalta näyttää. :) Nyt vaan toivotaan, että saataisiin se ensimmäinen pienokainen elämäämme ilostuttamaan. Tulevaisuudessa ehkä vuosien päästä saatamme suunnitella toisen lapsen tekoa, mutta sekään ei ole vielä varmaa. Kaksi on jokatapauksessa maksimimäärä, sen verran ekologisia hippejä myö ollaan, ettei haluta olla mukana maailman liikakansoituksessa ;D

Tosi kiva tämä foorumi, kun saa tukea muilta samassa tilanteessa olevilta. Varsinkin näin ekassa raskaudessa sitä tuppaa olemaan hieman heikkohermoinen, niin kiva lukea muiden tuntemuksia :)
 
Kiva kuulla muidenkin taustoista vähän..
Tää on kyl ihan hauska paikka vaihtaa kuulumisia ja edellisen raskauden aikana tuli aika tiuhaankin täällä kirjoteltua aina kun vauveli oli päikkäreillä tai illalla jo unten mailla. 

 Mä myin äsken hotiopöydän. Olin ihan unohtanu et se on myynnissä, ku en osannu ajatella heti tulevani raskaaki, mut viikonloppuna sain kännykkään viestin et joku oli huutanu pöydän ja tulis tänään noutamaan. No, se meni nyt sit :D

Laitoin sen elokuussa myyntiin, kun tytön huone alko oleen niin ahdas. Hankittiin jatkettava lastensänky valmiiks, vaik ei siinä vielä nukukkaan. Tykkää kiipeillä ja sitä täs nyt eka harjotellaankin et osaa ite tulla pois ja mennä sinne, josko jossain vaiheessa alotetaan sit päikkäreillä jne...

Uus pöytä pitänee sit hankkia, mut eipä tässä kiireitä vielä ja ku on niin pieni kämppäkin.. Keväämmällä sitten o varmaa kiva laitella kaikki ajoissa kuntoon, mut ei ny iha viel ku o niin alussa tää raskaus.

Ootteko jo kertoneet sukulaisille ja kavereille et perheenlisäystä on luvassa? Miten kerroitte? Miten suhtautu uutiseen??
 
Itse tuli tossa kerrottua omalle äidille ja parille hyvälle ystävälle. Äitini oli tosi iloinen  mutta huolissaan minun terveydestäni kun viime raskaudessa 38+6 minulla todettiin raskaushepatoosi ja sitä ennen oli ollut epäilyä raskausmyrkytyksestä. synnytys sitten jouduttiin käynnistämään koska maksa-arvot olivat niin koholla. selvensin kuitenkin sitten äidilleni ettei se aiheuta mitään pysyvää haittaa ja on vain raskauden aikainen vaiva joka poistuu synnytyksen myötä. 
Oikeastaan ainoa syy miksi jo näin aikaisin kerroin ihmisille on se että tuntui liian pahalta sanoa omalle äidille ja parhaille ystäville kun kyselivät että miten menee että kaikki hyvin vaikka todellisuudessa välillä tuntuu ettei mikään ole hyvin.
Olen kyllä syvällä sisimmässäni tosi onnellinen mutta kyllä tämä oksentaminen vie kaikki voimat ja sitten pitäisi jaksaa vielä olla hyvä äiti esikoiselle :/ onneksi hän on silti niin pieni ettei osaa ihmetellä mitä äiti tekee jatkuvasti vessassa.
Kaikki ottivat kuitenkin uutisen hyvin. ystävät sanoivat että ovat odottaneetkin näitä uutisia joten ei tullut kovin isona yllärinä :) Muille sukulaisille kerrotaan aikanaan. oma isäni ja mieheni puolen sukulaiset eivät ole meidän kanssamme ihan samaa mieltä kaikista asioista ja ovat jo tehneet selväksi ettei ole tarvetta hankkia lisää lapsia vielä. teimme kuitenkin ihan oman päätöksemme ja uskomme että aikanaan kaikki kuitenkin ovat iloisia asiasta :)
 
Mä en malttanu pitää vauvauutisia salassa lainkaan. Soitin heti (kun sain vähän vahvemman plussan viime viikolla) omille vanhemmilleni, appivanhemille ja tietty omille sisaruksilleni vauvauutiset. Kaikki oli tosi mielissään. Äidin riemu oli ihan rajaton. Ja parhaalle ystävälle kilautin kans heti. Oli tosi mielissään meen puolesta ja hän oli itseasiassa ainut joka ties et meil on yritys päällä. Ihmetteli et niin nopsaan tärppäs.
 . Torstaina sit kutkutti jo nii paljon et julkasin asian facebookissa kirjottamalla raskausrunon. Onnen toivotuksia tuli tietty ihan hirmusesti. Selasin valmiita runoja googlettamalla, mut kun ei ihan omaan suuhun sopivaa löytyny, niin yhdistelin niitä ja keksein osan ite vanhimman tyttäreni kanssa. Hän halus omallakin facebook sivulla kertoo saavansa pikkusisaruksen keväällä ;) Mukava kun hänkin on niin iloinen uudesta vauvasta..
 
Voi että kun mäkin voisin uskoa tähän raskauteen yhtä paljon kuin sinä, vauveli!
Mä vaan oon niin perinpohjin pessimisti, että en todellakaan uskalla vielä tässä vaiheessa kertoa asiasta muille kuin parhaille kavereilleni. Eipähän tarvi kärsiä niistä säälivistä katseista, jos keskenmeno tuleekin. Me aiotaan odottaa sinne niskapoimu-ultraan asti, kunnes kerrotaan muille. Koska jos siellä näkyy, että vauva on varmasti vammainen, aborttiin varmasti kallistutaan. Ja abortin selittelyä muille en jaksaisi. Riippuu tietysti myös siitä, kuinka nopeasti maha kasvaa, että pystytäänkö pitämään niskapoimu-ultraan asti vauvan tulo salaisuutena, mutta yritämme ainakin.
 
Jokainen varmasti tekee päätöksensä sen mukaan, että kenen haluaa asiasta tietävän, jos jotain meneekin pieleen. :) Ja sehän on jokaisen ihan oma juttu. Mekin pidetään esim. vanhemmilta ja laajemmin raskaus salassa nt-ultraan asti, muutamat lähimmät ystävät tietää käytännön syistä jo nyt. Mä en usko, että sun tarvitsee huolehtia mahan kasvusta vielä nt-ultraa ennen jos vielä eka raskauskin on kyseessä. Alkuraskauden turvotus voi tietysti saada mahan näyttämään isoltakin, mutta varsinaista vauvavatsaa ei tuossa vaiheessa vielä voi olla, kohtu on vielä niin alhaalla ja vauva kovin pieni. Eli eiköhän me saada hyvin raskaus kätkettyä sinne ultraan asti! :)
 
Täällä ilmoittautuu kanssa yksi kevät/kesävauvan odottaja. Esikoinen on nyt 8kk ja miehen kanssa haluttiin toinen lapsi melko nopeasti perään.Yhdet kuukautiset kerkesi olemaan raskaudenjälkeen ja nyt tärppäsi sitten.Esikoisen saanti kesti vuoden verran.Olen testejä tehnyt useammankin kun ei meinaa uskoa todeksi. :) Tosin nyt olen lueskellut liikaa kaikkia palstoja kun ruvennut pelottamaan kauheasti keskenmeno.Vaikka ei koskaan sellaista ole ollutkaan.Ihmeellinen tämä ihmismieli. Esikoista odottaessamme kerroin ekana tietenki miehelleni ja parhaalle ystävälleni.Np-ultran jälkeen kerroimme sitten jo muilekkin. Tässä raskaudessa teemme samoin.Jollekkin oli pakko kertoa ja koska olen hyvin läheinen esikoiseni kummin kanssa joka on paras ystäväni, niin hänelle nyt sitten hehkutan! ;) Ja sitten juuri tuo kun pelottaa että ei tuolla masussa olekkaan mitään. :(Oireilua ei paljoa ole vielä ainakaan, mutta eipä ollut esikoista odottaessakaan. Vähä maha juilii ja nippailee välillä ja tisseissä kihelmöi.Joskus harvoin huono-olo ja vessassa saa käydä useammin.No,olihan tuossaki kyllä jo oireita.Ovat vaan niin lieviä että välillä unohtaa olevansa raskaana. :)
Neuvola-ajan sain reilun viikon päähän, ja olen pähkäillyt tuota varhaisultraa kun viimeksi ei ainakaa ultrattu ekalla neuvolakäynnillä,,,,, Mutta se on aika tyyristä..... Noh.. täytyy vaan jaksaa odotella sinne viikoille 11-12.. Niin ja kirjoitin tänne toukokuisiin kun en ole aivan varma viikoista.heittoa kun voi olla viikosta pariinkin viikkoon....
 
Mull o tänään ollu oikeestaan ekaa kertaa melkeinpä koko päivän sellanen huono etova olo. Aamu oli vielä ok,mut iltapäivällä se alko.. Et kai nää oireet alkaa ny pukkaamaan päälle. Vähän jo ihmettelinkin ku oikeestaan koko viime viikko menny lähestulkoon oireitta. Vessassa ravaan kyl vähä välii. Kummallista sekin ku oikee miettii. Eihän se vauva oo ku vasta millin, mut kait se hormooneista sit johtuu et pissattaa vähävälii.
 . Alavatta nipistelee kans kokoajan, ihan sieltä jostain alhaalta.. Vähän niin ku menkkakivuissa, mut ei sit kuitenkaan iha sellastakaan. Vaikee kuvailla. Ruokahalu on ollu aika heikko koko viikon.. No, kohta maistuu varmaan kahdenkin eestä :)

Sain tänään varattua sen neuvola-ajan. Menee kuukauden päähän. Ei millään malttais sinne asti ootella, mut minkäs teet. Sanoivat ettei mielellään koskaan ota ennenku o kahdeksan viikkoa täynnä. Mä sain kuitenkin ajan vasta 26.10, et sit on jo 9+0. Kait ne näillä poistaa kaikki alkuraskauden keskenmenot, etteivät turhaa täyttele papereita ym.. ennenku alkaa oleen varmemmalla pohjalla raskaus.
 
Itellä eka neuvola ensi maanantaina rv8+1. En kyllä ite odota sitä yhtään innolla. Sama terveydenhoitaja tulee olemaan kun ekassakin raskaudessa ja mä kyllä niin sitte inhoon sitä. meillä ei hänen kanssa ole mitään yhteistä näkemystä mistään asiasta ja aina sille saa kaikki asiat selvittää moneen kertaan ennen kun se mitään uskoo!
viime raskaudessa kun 38+4 sanoin että mulla on hirveetä kutinaa jaloissa ja käsissä nii sanoi vaan mulle että tuskimpa se nyt mitää on että kuiva iho vaan ja sanoin sitte että tuskimpa se yhtäkkiä viikonlopun aikana tulee niin suostui sitten väkisin mut pistää seuraavana aamuna verikokeisiin mutta sanoi silti vielä lopuksi että "tuskimpa niissä verikokeissa silti mitään on että varmasti tapaamme vielä näissä merkeissä myöhemmin". ja empä sitte verikokeiden tulosten kattomisen jälkeen päässy kotiin ennen ku vasta pitkän ajan jälkeen vauva kainalossa. jälkitarkastuksessa kyllä sanoin kyseiselle terveydenhoitajalle että siinä sulle sitä kuivaa ihoa ku jouduin sillon suoraan käynnistykseen.
 
Voi että kun ei tule tänne kirjoiteltua!
Mutta siis minä synnytin esikoiseni huhtikuussa 2011. Poikahan sieltä tuli. :) Nyt olen rv 13 raskaana ja on tosi "tyttö" tunne. Tää raskaus on ollu paljon erilaisempi kuin edellinen. :)
Asustelen miehen,vauvan,koiran ja kissan kanssa.
Olen itse 23v ja mies on 30v. Mentiin nyt kesällä naimisiin. Ollaan seurusteltu sitä ennen 6 vuotta.
 Pitää alkaa seurailee tätä foorumia ahkerammin ja kirjoitella myös!
 
itse olen 21 ja ensimmäinen synty mulla tossa toukokuun puolessa välissä:) seuraavana päivänä ku suomi voitti mestaruuden;) yöllä sitä matsia viellä katoin ja aamulla olinki jo puskemas vauvaa! heh ja nyt toinen tulossa toukokuun alkupuolelle...alle vuos tulee ikäeroo mutta niin me miehemme kanssa halusimme:)
 
Minä olen tosiaan 17, nuori ensiodottaja, jonka esikoinen sai alkunsa, kun oltiin poikaystävän kanssa hiukan alle vuosi seurusteltu. Käytin e-pillereitä, mutta ne yksinkertaisesti pettivät. Oli yhteinen päätös, että minä en aborttia tee. Kihloihin menimme 11.11.2011, kuten oltiin jo alkuvuodesta suunniteltu. Kämpänhommaus tuli eteen aika nopeasti, sillä mies kuitenkin lähtee armeijaan 9.1.2012... Nyt olemme asustelleet tällaisessa rivitalokolmiossa n. kuukauden ja odotellaan jo kovasti, että milloin pääsemme pitämään omaa kakrua sylissä.
Ja tosiaan LA vaihtui eilen tuohon toukokuun loppuun. ensin se oli 4.6. :)
 
Takaisin
Top