Tupakoivia odottajia?

Ja kiitos kaikille teille jotka kannustatte ja uskallatte jakaa omia tarinoita/vinkkejä!! Teitä mä arvostan! :)
 
Itse tupakoinnin lopettaneena (ennen ekaa raskautta) tiedän kuinka vaikeeta on lopettaa. Ja jos ekan raskauden aikana sanoin myös ääneen, että jos polttaisin, en kyllä tiedä pystyisinkö lopettamaan "vain" raskauden takia.

Raskaana tai ei, se lopettaminen lähtee siitä ihan omasta itsestä ja omasta navasta. Itselläkin monta lopettamispäätöstä ja yhtä monta epäonnistumista, kunnes tuli jotenkin ilman mitään miettimisiä ja draamoja stoppi. Ihan kun päässä olis vaan naksahtanut, että nyt loppu. Ja siihen loppui. Poltin ekan 6kk aikana kaks röökiä ja sen jälkeen en oo koskenutkaan.

TSEMIÄ TEILLE KAIKILLE ASIAN KANSSA TAISTELEVALLE! se on ihan teistä itsestä kiinni! Vähentäminenkin on jo erävoitto!

Ja olen tupakoidun raskauden tulos. Kaksi viikkoa yliaikaisena ja yli neljä kilosena mötkäleenä :D
 
Minä poltin jokaisen raskauden aikana, ensimmäisen aikana ihan normaalisti, kolmen seuraavan aikana sain vähennettyä reilusti ja alle kymmenen tupakkaa meni päivässä, välillä paljon vähemmän. En kuitenkaan onnistunut lopettamaan kokonaan. Kaikki lapset kuitenkin täysin terveitä ja syntyneet 40+5, 42, 40+5 ja 40+4. Tsemppiä kaikille lopettamiseen ja vähentämiseen! :)
 
Tupakoin ennen raskautta n. 2 askia/päivä, yli 15 vuotta. Olin päättänyt että mikäli haluan lapsen, tupakka saa jäädä. Monia kertoja olin yrittänyt lopettaa terveyssyistä ja taloudellisista syistä ennen raskautta, mutta aina epäonnistunut. Kun tein plussatestin, lopetin sauhuttelun siihen paikkaan. Olihan se vaikeaa ja on vieläkin toisinaan, mutta en antanut itselleni mitään muuta vaihtoehtoa. Kiroilin, olin hermostunut, kiipeilin seinille ja sain itkupotkuraivareita sen 2 ensimmäistä viikkoa, mutta kyllä se siitä lähti helpottamaan.
Älkää luovuttako lopettamisyrityksessä, vaikka vielä ette ole onnistuneet. Ehkä vielä ei ole liian myöhäistä tehdä sitä päätöstä, jos et itsesi takia niin edes lapsesi vuoksi. Pysykää vahvoina mammat!!! :),
 
Sori, mutta pakko tulla huuteleen tänne väliin. Mulla itellä oli tämä "ihan varmaan lopetan heti ko plussa tulee" -periaate. Ja ihan pakko sanoa, että pitää olla vähintäänki kuuro ja sokea jos joku voi väittää, ettei tiedä mitä tupakointi voi aiheuttaa. Jo pelkästään neuvolassa saat saarnan siitä kuin moneen asiaan se on yhistetty jos vaan meet siellä sanomaan, että poltat, netti on täynnä kauhutarinoita mitä se voi aiheuttaa ja vähintään joku vastaan tulija kattoo kieroon siinä vaiheessa ko vatta jo näkyy. Eli voisin melkein yleistää, että kyllä joka ikinen joka polttaa niin tietää sen miten se vaikuttaa ja mitä se voi aiheuttaa. Ja näitä periaatteita, jotka nyt onneksi joillaki toimiiki, että lopettaa heti plussaan, siinä vaiheessa ko nt-ultrassa kaikki ok, siinä vaiheessa ko rakenneultrassa kaikki ok tai viimeistään sitten ko liikkeet tuntuu. Itellä nyt 22+0, nuo kaikki meni jo, ja edelleenkään en oo päässy irti. Vatta näkyy jo ja saa aina käydä "piilossa" tupakilla ko hävettää. Vähentäminen on onnistunu kyllä ja joskus on parempia päiviä ja joskus huonompia, mutta sen voin sanoa, että nämä kauhuskenaariot on itellä ainaki vaan pahentanu. Ja taas loppupeleissä, kylläpä niitä kauhutarinoita löytyy niiltäkin, jotka elää oppikirjojen mukaan.

Kiitos ja anteeksi. :bag:
 
Itse poltin ennen positiivista testiä lähes askin päivässä. Testin tehtyä vähensin pariin tupakkaan päivässä ja näin jatkui pari ensimmäistä viikkoa. Tuntuu että pääsin itse aika "helpolla", koska aloin kärsimään tosi pahasta pahoinvoinnista ja kuvotuksesta. Tällöin ei tehnyt tupakkaa mieli. Nyt kun pahoinvointi alkaa pikkuhiljaa väistymään, on edellisestä tupakasta mennyt jo yli kuukausi! Voin siis onnekseni sanoa että pystyin lopettamaan :) En tiedä miten olisin pystynyt tähän ilman pahoinvointia, joten tsemppiä kaikille ketkä tupakan kanssa kamppailevat! Tiedän että se on ihan super vaikeaa :sad001
 
Mäkään en tähän ketjuun kuulu, kun itse oon kokeilumielessä polttanut ehkä yhden röökin 14v. Mutta halusin tulla tsemppaa!! Mä jotenkin osaan ajatella silti miten ei moni pysty lopettaa seinään. Mulle itselle esim pelkän sokerin kokonaam poisjättö ois hankalaa! Jos se nyt kuvitteellisesti kiellettäs raskaana. Ja rööki on paljon vaikeampaa aivan varmasti! Toivottavasti kaikki onnistuu ainaki vähentää :) tai keksii "korvikkeita" :D Ei meistä kukaan oo täydellinen tosiaan.
 
Eli ensimmäisen lapsen kohdalla pystyin lopettamaan plussan jälkeen...aloitin heti synnytyksen jälkee. Toisen odotus, en muka pystynyt lopettamaan...juoksin salistakin vielä röökille...kk iässä piti rintaruokinta lopettaa jotta saatiin reumalääkkeet aloittaa...vauvan huuto...niin poikanihan oli nauttinut raskaus ajan massussa röökistä ja jatkui vielä maidon mukana sen kk. Eli oikeesti vauvalle tulee vieroitusoireet kuin aikuisellekkin. Syyllisyys painoi koko raskausajan ja edelleen 8v jo aikaa. Nyt 5v.polttamatta, ei ollut helppoa lopettaa..taistelua mielen kans kovasti. Mutta nyt on ihana odottaa ilman syyllisyyttä. Kannustan sydämmestäni lopettamaan. Se ei ole oma asia. Aikuiselle on vaikea lopettaa..mitä se on vauvalle? Kannattaa miettiä omat apukeinot kun alkaa röökiä tekeen mieli... värittää, virkata, siivota...jne..tekemistä. tsemiä!!!!!!!!!!
 
Niin ja tosiaan en halua mollata tupakoivia, koska itsekkin olen tupakoinut. Aikanaan vain sain kannustamista tupakointiin odotusaikana...mullaki 4lasta kaikki olen röökannu ja kaikki terveitä jne... tää ei ole hyvä kommentti lainkaan odottavalle joka kaipaa kannustusta lopetukseen. Molemmin puolin sukua kaikki tupakoi odotusajat. Nyt harmittaa miksi en saanut oikeanlaista kannustamista, niin itsehän sen tupakan jokainen huulten väliin laittaa..mutta sanoilla on merkitystä. Toivon että jokainen löytäis oman psyykkaajan lopettamiseen vauvan lisäksi!!
 
Ite entinsenä rööki marttana tulin vaan heittään tämmösen sivuhuomautuksen... mitä jos ette koittas lopettaa vaan olisitte vaan polttamatta? Ite koitin lopettaa MONTA kertaa mutta vuos sitte mä aattelin että enpä meekää ruokasavuille, kahvisavuille, hermosavuille jne jne. En oo siis virallisesti lopettanu, mä vaan en polta just nyt. :wink tällä ajattelu tavalla mä sain vältettyä sen että mä epäonnistusin koska eihän voi epäonnistua jos ei oo mitään luvannu!:rolleyes: viihteellä ollessa sallin itelle sen röökin tai viis jos se siltä tuntuu mutta nykyään se vaan haiseeki jo pahalta.
Ja joku mainitse sen stumppaa tähän kirjan, 5 tuttua on lopettanu sen avulla.:)
Mutta tsemppiä teille kaikille, raskas tie on eessä mutta ehkäpä sen arvoinen!:wink
 
Komppaan mkm:ää. Mitä jos kokeilisitte ensin vain vähentää, ettekä lopettaa. Tekisit suunnitelman, että esim vain 2 tupakkaa päivässä kahden viikon ajan viiden sijaan ja sen jälkeen vähennys yhteen joksikin aikaa ja sitä kautta yrittäisitte päästä eroon. Parempi sekin kuin jatkuva polttaminen.

Toivon, että vauvan terveys antaisi riittävästi motivaatiota lopettamiseen. On jo hyvä alku, että pystytte myöntämään polttavanne. Mitä, jos keskustelisitte neuvolassa ja pyytäisitte konkreettista apua saarnan sijaan.

Minun siskoni on syntynyt 70-luvulla, jolloin ihan kaikkialla sai polttaa. Äiti oli työpaikassa, jossa joutui olemaan passiivinen tupakoitsija koko raskauden ajan ja sisko syntyi rv 34 keskosena. Istukka ei enää toiminut. Minua odottaessa äiti vaihtoi työpaikkaa savuttomaan ja kaikki meni hyvin. Myöhemmin sisko on ollut terve, mutta vauva-aika oli vaikea. Tervettä lasta ei saa välttämättä edes kaikkia ohjeistuksia pilkun tarkasti noudattamalla, mutta suurimmat riskit kannattaa yrittää minimoida ihan vain lapsen vuoksi. Myös oma elämänne on helpompaa terveen lapsen kanssa. Lapsen sairastaessa sitä tuntee itsensä niin pieneksi ja voimattomaksi.

Tsemppiä kaikille tupakoimattomuuteen. Rohkea keskustelu.
 
Täällä yks! Ja hitsi että oon ylpeä :D


Muoks: oli pakko mainita tähän että niin siis tosiaan, ylpeä lopettaja täällä huutelee! ..ei ylpeä tupakoija :D ettei tule niitä kuuluisia väärinymmärryksiä :)
 
Muokattu viimeksi:
Tänää piti lopettaa rööki... Aamulla en muistanu ollenkaa ja menin ekana painajaisten jälkee röökille ja hoksasin vasta ku olin jo puolet polttanu. Poltin loppuu ja aattelin että enempää en polta. Äsken kuitenki poltin askin viimesen että enempää mulla ei ookkaa kiusaamassa. Jospa huominen menee kokonaa ilman ku sitä röökiä ei enempää ookkaan. Mutta oon mä silti ylpee itestä että näinki hyvin on päivä menny. Huomenna pitää olla vaa tiukempi! Mutta silti, hyvä minä!
 
Hyvin se tulee menemään! Ite lopetin vähä ennen plussausta mutta edelleen tulee hetkiä ku tekis mieli kiskasta savut.
 
Jep, ja onneksi huomenna on nii kiireinen päivä että on koko aja jotai tekemistä, koska tylsinä hetkinä houkutus on kaikkein pahin! Mutta kyllä mä pystyn tähän! Pakkohan se on :)
 
Mä en enää polta, mutta kun aloin odottamaan esikoista silloin vielä poltin. Koitin nikkispurkat yms. Koitin myös seinään lopettamista.. Ei toiminu mulla. Lopulta vähensin joka päivä. Lopetin kotona polttamisen ja poltin töissä vaan 3. Lopulta sekin sit jäi. Pääsin eroon nt- ultran tienoilla. Esikoisen synnyttyä olen kyllä polttanut esim. Illanistujaisissa, mutta jokapäiväiseks tupakoijaksi en usko palaavani.
Tsemppiä lopettaville :) Helppoa se ei ole..
 
Takaisin
Top