Tupakointi ja raskaus

Noh EvMa, miten on jatkunut? Ootko saanut viimeisen stumppauksen tehtyä tai pysynyt hienosti pienissä määrissä? Saitko miehen kanssa juteltua!

Mulla tulee huomenna ne maagiset 3 viikkoa täyteen,mistä ainakin siinä Carrenin kirjassa puhuttiin. Seuraava etappi taitaa olla sitten jossain tuolla 4-5kk nurkilla, mut silloin jo onneks on sit ees isompi maha, niin ei enää ees kehtais sauhutella julkisesti. Jihuu, oon aivan hirveän ylpeä itestäni, etten oo sortunut! Tää voi kuulostaa jonkun korvaan ihan naurettavalta, mutta valitettavasti ei oo ollut mulle mikään ihan itsestäänselvyys ja helppous, että lopetan.
Pyysin neuvolantätiäkin ihan oikeen kirjaamaan tuon 18.11.2012 mun neuvolakorttiin, että silloin loppunut. Kun se lukee siellä, niin ois nolompaa mennä tunnustamaan neuvolaan, että hopsan, tupakoin taas...
 
Hienoa SannaKoo!! Meillä on sitten melkein sama vuosipäivä kun mulle tuli 2v 17.11 :) Olet päässyt oikeasti jo pahimpien viikkojen ylitse, nyt on edessä lähinnä ne ajat kun se röökimörkö yrittää saada sut sortumaan hinnalla millä hyvänsä. Muista, että jokainen syy tupakoida, on vain tekosyy ja asioista selviät ilman sitä syöpäkäärylettäkin! :) Tsemppiä!
 
Eipä oo SannaKoo täällä edistystä tapahtunut, mutta pienissä määrissä olen sentään pysynyt. Luin sen Stumppaa tähän -kirjan ja olin taas ihan vakuuttunut, että nyt loppuu, kun en edes halua polttaa, mutta ei se silti loppunut. Kaikki muut ihmiset, mun miestä lukuunottamatta kai luulee mun lopettaneen, enkä kehtaa polttaa, kuin kotona omalla parvekkeella, silloin kun kukaan ei näe. Kohta kerrotaan kaikille mun raskaudesta, niin en todellakaan kehtaa tunnustaa polttavani vielä.

Mä olen asioista pitkälti saamaa mieltä, kuin Allen Carr kirjassaan, eikä tässä polttamisessa oo tosiaan musta mitään järkeä, mut kun ei vaan pysty lopettaan. Yritin jopa kirjaa lukiessani polttaa vähän enemmän, kun se kirjoittaa, ettei saa vähentää ennen lopettamista. Mutta kun mä olen aina polttanut kuitenkin suhteellisen vähän just siks, et en halua polttaa silloin, kun tupakka on pahaa, vaan olen aina halunnu nauttia siitä, niin on vähän vaikea selittää itselleen, et miksi polttaa, kun ei siitä nauti, kun mähän just poltan vaan sillon, kun nautin siitä. Viime viikolla kirjan luettuani päätin hyvin varmasti yhtenä iltana, että tässä oli viimeinen tupakka ikinä, mutta ei se taas kauaa kestänyt. Keinot alkaa loppua!

Nyt en sit tiedä, pitäisikö taas päättää tässä joku päivä, et nyt loppu, kun en ees ite jaksa siihen tarpeeks uskoa. Vai odottaako jouluun, jolloin ollaan monta päivää sukulaisten keskellä ja sillon mun on pakko olla polttamatta, niin jos sillä pääsis hyvään alkuun. Sitäkin vielä mietin, et pitäskö sittenkin kokeilla noita nikotiinikorvaustuotteita, vaikka olenkin niistä samaa mieltä, kuin Allen Carr, mutta jos ne kuitenkin auttais mua alkuun.

Kyllä mä miehen kanssa olen jutellu ja tiedän, että se olis musta hirmu ylpeä, jos mä onnistuisin lopettamaan, mutta se tietää, ettei se auta, vaikka se vaatisi sitä multa, mä olen ennenkin osannut polttaa salaa ihmisiltä. Mieheni on kyllä itsekin vähentänyt tupakointia ja haluaisi kyllä mielellään lopettaa, mutta sillä on nyt oikeasti tosi vaikeata. Se on pitkällä sairaslomalla vakavan masennuksen takia ja mitkään lääkkeet ei tunnu purevan, lääkäri ja terapeuttikin on kovin huolissaan ja kohta saatetaan kokeilla sähköhoitoa. Nyt jos se koettas lopettaa tohon vielä polttamisen, niin se olis kohta sairaalahoidossa tai yrittäs itsemurhaa. Tiedän itsekin masennusta sairastaneena, et nyt se ei voi todellakaan lopettaa. Mä pidän sen mieluummin luonani tupakoitsijana, kuin että menettäisin sen kokonaan.

Mun olis pitänyt lopettaa jo kauan kauan sitten, mutta kun mä en ole koskaan halunnut lopettaa, vaan olen ollut tupakoitsijana ihan tyytyväinen ja sanonut, että lopetan sitten, kun tulen raskaaksi, mutta ei sekään tunnu nyt auttavan. Ei ois kai pitänyt koskaan raskaaksi hankkiutuakaan, kun ei edes tupakoimatta pysty olemaan. Lapsia olen kyllä aina halunnut ja olen tosi onnellinen raskaudestani, mutta en taida ansaita tätä!
 
Hyvää suoraa puhetta cua! Toivottavasti sullekin tulee tässä monen kuukauden aikana niin hyvä fiilis kun keuhkot pelittää paremmin ja päätätkin jatkaa savuttomuutta vielä jatkossakin! :) Itse kävin ihan huoletta työpaikalla röökipaikalla, mutta en polttanut, että ei se sitä estä. Mikäs sen mukavampaa kun työkaverit lähtevät kauheaan pakkaseen kärvistelemään ja itse voi ottaa vaikka kahvin ja istahtaa pullapöytään siksi aikaa ;)

EvMa, koska olet jo sillä tasolla, että et kehtaa polttaa kuin omalla parvekkeella, ei tuosta ole oikeasti isoa askelta siihen, että et mene edes sinne omalle parvekkeelle. Selvästi sinulta se tarvittava itsehillintä kuitenkin löytyy, joten nyt vain otat itseäsi niskasta kiinni ja lukitset sen parvekkeen oven. Tai menet sinne istumaan ja syömään porkkanaa. Tsemppiä.
 
mie taas olen sitä mieltä että kenelle siitä muka on hyötyä että polttavat raskaana olevat kokee vielä enemmän syyllisyyttä kun jo valmiiksi on vaikeaa?
mun sympatiat on lopettajien puolella ja viha kuohahtaa kun muut tulee tänne moralisoimaan, parhaimmassa tapauksessa vielä sellaiset jotka ei ole koskaan itse polttaneet. en aio lastanikaan kasvattaa ja kannustaa syyllistämisellä vaan ymmärryksellä mutta onhan meitä moneen junaan. itse väänsin itkua jokaisen tupakan jälkeen ja näin painajaisia joista heräsin karmivaan fiilikseen, sydän hakkas tuhatta ja sataa. tottakai stressi vaikuttaa sikiöön, oli se sitten työstressiä tai vieroitusoireita tai syyllisyydestä johtuvaa stressiä. nikotiinin vieoroitusoireita verrataan usein heroiinin vieroitusoireisiin ja vaikka ne jollain jääkin minimiin niin ihmiset on yksilöllisiä. olen kuullut erään naisen tarinan joka valvoi kaksi viikkoa putkeen tupakan vieroitusoireissa kun lopetti seinään.

itse sain lopetettua vähentämällä, 10 vuotta polttaneena en edes harkinnut seinään lopettamista. kymmenessä vuodessa elimistöllä on ollut aikaa tottua niihin myrkkyihin niin tottakai se menee sekaisin kun yhtäkkiä sieltä puuttuu jotain mihin se on ensin huolella totutettu. en ole lukenut mitään opaskirjoja tai tieteellisiä julkaisuja vaan omalla maalaisjärjellä ajattelin tämän näin.

itse vähensin ensin kolmeen tupakkaan per päivä.
seuraavaksi poltin niistä enää puolet; eli siis alusta keskivaiheille ja tumppasin. 
sitten enää kahdet imaisut tupakan alusta, muutaman kerran päivässä. tässä vaiheessa jo muut tupakoivat alkoivat haisemaan pahalle, päättelin että ne pahimmat myrkyt ja hajut tulee siis lopputupakasta, siitä filtterin juuresta, kulkeehan siitä läpi kaikki tupakan imetyt savut.

viimeisessä vaiheessa sallin itselleni kerran päivässä yhdet henkoset yhdestä tupakasta, tavallaan kahdet kun sytyttämistä en laskenut. koko vähentämisen ajan lykkäsin sitä tupakalle menoa vähän kauemmas, tyyliin istuin kengät jalassa ja villapaita päällä koneella tai keittiössä hääräillessä tein vielä yhden ja vielä yhden jutun ennen tupakalle menoa. ja kaiken aikaa mulla oli tupakka-aski jemmassa, on edelleen.

yhtenä iltana huomasin sitten että olen lykkäillyt sitä tupakalle menoa niin että oli jo ilta, ajattelin että sama se käydä nukkumaan :) aamulla oli voittajafiilis, nyt siitä on noin 2 viikkoa. kerran repsahdin kun mentiin jo toista viikkoa savuttomana. poltin kahdet henkoset tupakasta kun pääsin töistä, suutuin siellä niin mahottomasti ja mulla on se tässä hankaloittanut kun välillä leimahdan todella nopeasti ja olen pennusta pitäen opetellu niistä kiukkukohtauksista leppymään tupakalla. eniten siis haluan tupakkaa silloin kun pinna palaa.

no repsahduksesta huolimatta voi kai jo sanoa jotta sinne jäi. ensimmäisessä vaiheessa kesti kauimmiten, mutta vauhti kiihtyi loppua kohden. aloin vähentämään hiljalleen kun varmistui että olen raskaana, clear bluen mukaan +3. nyt 8. raskausviikko menossa ja se 2 viikkoa savuttomuutta takana. kävi helpommin kuin olisin uskonut, mutta olen kyllä ollut lapsesta saakka voimakastahtoinen kun jotain tosissani päätän. tsemppiä kaikille lopettajille <3
 
Musta se on niin yksilöllistä tuo tupakoinnin lopettaminen. Toiset pääsee helposti eroon ja toisilla menee enemmän aikaa. Jotkut ei pysty lopettamaan vaikka mikä ois. Mä poltin askin päivässä ennen. Sitten tulin raskaaksi. Sain pari haamuplussaa testiin, enkä sitten täysin vakuuttunut raskaudesta,joten sain varmistuksen vielä terkkarista, olin viikoilla 5. Sen jälkeen tupakointi lopppu ku seinään. Oli monta kertaa ennen raskautta yrittänyt lopettaa tupakoinnin monella eri keinoilla ja raskaus oli lopulta minulle paras "tapa". Mulla se riippuvuus tais loppujenlopuks enemmän olla psyykkistä. Tupakka ei enää raskauden aikana maistunut niin hyvällekkään, joten lopettaminen oli onneksi helppoa. Mitään vieroitusoireita ei tullut. Tässä minun tarina, tsempit teille, ketkä vielä taistelette tupakoinnin lopettamisen kanssa!
 
tuosta tosiaan käytiin poistamassa yksi viesti välistä niin saattaa vaikuttaa pöljältä ja töksähtävältä tuo minunkin kirjoitus.. mutta ei sen niin väliä ;)
 
Mie tsemppaan teitä kaikkia kans kympillä! Vihaan itsekkin moralisointia yli kaiken ja monet kerrat oon lukenu näitä "tupakointi ja raskaus" -keskusteluja ja eniten mut saa kiehumaan sellaset kommentoijat, jotka haukkuvat tupakoivaa huonoksi äidiksi ja ihmiseksi. Varmasti jokainen tupakoiva odottaja tietää tupakan vaarat ilman, että joku tulee erikseen ja hyökkäävästi siitä vielä ilmoittamaan. Tietenkin oon savuttoman raskauden kannalla ja varmaan ovat kaikki polttavatkin äidit, aina vaan se tupakoinnin lopetus ei onnistu, turha siinä on toisten tulla sanomaan, että "MINÄ POLTIN 20 VUOTTA TUPAKKAA JA TULIN PYSTYIN KYLLÄ LOPETTAMAAN KUN TULIN RASKAAKSI, TE MUUT OOTTE IHAN SURKEITA ÄITEJÄ JOS ETTE PYSTY LOPETTAAN!!!!" Toisille ei vaan oo niin helppoa. Itse vähensin tupakointia heti kun sain tietää olevani raskaana. Ja muutenkin, lopettajat tarttee kannustusta eikä haukkuja!! Poltin yleensä 3-5 tupakkaa päivässä ja loppuvaiheessa vaan 3, kunnes aski loppui. Sitten en enää ostanutkaan sitä askia. Viikon verran kärvistelin kamalissa niksoissa, kunnes mies lähti pois kotoa viikonlopuksi. Silloin ryntäsin heti ostamaan uuden askin, mutta heti yhden tupakan jälkeen tajusin, että hei, eihän tässä oo mitään järkeä enää, kun olin jo viikon ilman! Katkoin kaikki loput tupakat ja nyt oon ollu yli 2kk polttamatta. Vielä tekee mieli polttaa tupakkaa vaan sen tavan takia. Tupakan makua en hirveemmin enää edes muista. Mun tarkotuksena ois olla polttamatta ainakin nyt synnytykseen asti ja imetysaikana. TSEMPPIÄ KAIKILLE!! Yksikin tupakka vähemmän päivässä on jo hyvä juttu. Ja ei kannata luovuttaa, vaikka tuliskin takapakkia! :)
 
Yhdessä ohjelmassa sanottiin, että kun polttaa yhden tupakan, on se sama asia, kuin joku kaikilla voimillaan puristaisi napanuoraa 40 minuuttia. Sikiölle tulee hapenpuute ja se alkaa kiemurrella vaikean oloisesti. :(
 
Heippa taas!

KUUKAUSI jo takana! Uskomatonta mutta totta, mä taisin lopulta kuuluakin niihin, joille se lopettaminen sitten sen Päätöksen jälkeen näköjään sujuikin. Tätä en olisi uskonut, en kuuna päivänä, niin monta tuskan ja katkeruuden kyyneltä olen viettänyt raskaanaolokuukausinani, silitellen mahaani ja pohtien, että miksi teen tätä, miksi olen niin heikko, miksi olen niin paska äiti... ja samoin kuin EvMa, pohdin, että mahdanko mä tätä lasta ansaitakaan. Vaan nyt, täältä vihreämmän nurmen puolelta on helppo huudella ja sanoa teille tuota samaa pohtiville, että ette saa ajatella noin! Todellakin te ansaitsette, jo pelkästään tämän ketjun lukeminen ja täällä kirjoittaminen kertoo siitä, ettei tämä raskaana tupakointi ole teille "valinta".

Onnekseni en ole nähnyt, mitä tuolla välissä on lukenut, olisin varmasti suuttunut. Tässä moni sen jo ääneen sanoikin; ei oo mitään hyötyä siitä, että täällä netissäkin vielä mollataan. Tsemppiä ja taustatukea, sitä mä ainakin ite tarvitsin! Jonkun mielestä se ehkä voi tuntua päähäntaputtelulta ja ongelman kieltämiseltä, mutta me ei voida edes tietää kaikkea toisten elämästä.... ja kuten sanoin, tätä lukevat kuuluvat aika varmasti niihin, joita se omatunto pistelee jo muutenkin.

Kuten aiemmin olen kertonut, esikoista odottaessa poltin läpi raskauden ja nyt tätä Miniä kantaessa sain vihdoin stumpattua. Mitään poppaskonsteja ei oo jakaa, mutta kyllä mäkin kannustan yrittämään ja kokeilemaan, jos tahdonvoimaa riittäisikin sitten. Mun mielestä on jo paljon, että jos polttaa vain "salaa", ja mahan kasvaessa se häpeä alkaa olla myös jo siellä omalla partsilla tupakoidessa. Toivottavasti tuo joulunaika olisi siis EvMalle se ratkaisu ja saisit tuloksia! Olitko kysynyt myös neuvolasta jo muita vinkkejä? Ehkä sun malli sais myös miehen lopettamaan, vaikka tosiaan aika rankalta rupeamalta kuulostaa hänen tän hetkinen tilanteensa... josko se tupakoimattomuus olis sitten se voimaannuttava kokemus, millä hän saisi itselleen taas osoitettua, että hän itse on se tärkein, se jolla on väliä ja joka pystyy tekemään päätöksiä? Tai jos ei, niin ainakin hän tosiaan saisi olla ylpeä susta :)

Oli se keino sitten vähentäminen ja hitaasti lopettaminen tai täysin seinään ilman korvaustuotteita/tai niiden kanssa, niin rohkeutta ja tsemppiä yrittämiseen! Itse mietin pitkään, etten kertoisi kenellekään yrityksestäni lopettaa, mutta lopulta kun sen päätöksen olin tehnyt ja ensimmäisen puoli vuorokautta selvinnyt, niin se tuntuikin hyvältä kertoa se kaikille. Eli niin miljoona erilaista tupakoijaa ja heillä miljoonat omat keinonsa - toivottavasti juuri se kunkin valitsema keino päätyy siihen haluttuun lopputulokseen!
(Ja jos ei syystä tai toisesta nyt onnistukaan, niin ei saa ruoskia itseään henkihieveriin, koska se ei sitten ainakaan tsemppaa enää ikinä koskaan yrittämään uusiks!)
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top