Tupakanpoltto alkuraskaudessa

Aloittajana ajattelin tulla kertomaan kuulumisia emoticon

Vielä taistellaan, tosin oon saanut oltua jo rennon pari viikkoa täysin ilman tupakkaa, ja ilman mitään nikotiinikorvaushoitoja.  Ultran jälkeen oli heti neuvolalääkärilllä käynti, ja ne yhdessä saivat mulle sellasen iilin päälle että en ole saattanut tupakkaa suuhuni enää laittaa. Neuvolalääkäri haukkui mut pystyyn ja pelotteli vielä noilla Nicoreteillakin. Tosin plussauksesta asti olin kyllä vähentänyt reilusti päivittäistä tupakointia, poltin enää puolikkaita, tai vedin vain muutamat sauhut ja tumppasin.

Mieli tekee vieläkin välillä, mutta nekin himot tuntuu enää psyykkisiltä :) Pahiten tekis mieli vetästä kunnon sauhut kun oikein vituttaa! Mutta ehkä se tästä lutviutuu, ja tsemppiä kaikille muillekin tupakan kanssa tappeleville odottajille!
emoticon
 
Minä oon rv 15 enkä ole lopettanut vielä tupakinpolttoa, koska se on vaikeaa. Onneksi on lääkärille nytten aika ja mietitään, miten saisin lopetettua tupakin polton. Kertokaas kommentteja miten saitte tupakin polton lopetettua? 
 
Mulla melkeen samoin tein loppu tupakan poltto ku loppu työtkin, tossa pari viikkoa sitten. Kotona ei vaan tee mieli, eikä oo sitä tarvetta "lähtee" tupakalle. Tytön aikana taas onnistuin lopettamaan samoin tein ku tiesin olevani raskaana, mut tällä kertaa se ei sit ollutkaan enää niin helppoa. Nyt vaan toivon, että pystyn pitämään savuttoman linjan loppuun asti ja ei sitten myöhemminkään enää tulis sorruttua. 
 
Niin jatkona vielä, tsemppiä kaikille jotka vielä taistelee lopettamisen kanssa! Ja toivottavasti lopettaminen onnistuu. 
 
Jokainen tekee miten tekee, mutta oma rehellinen mielipiteeni on, että tupakointi on väkivaltaa lasta kohtaan, joka ei millään tavalla pysty puolustautumaan. Mielestäni olen vastuussa lapsesta ja sen hyvinvoinnista jo raskaus aikana ja jos en tätä vastuuta pysty kantamaan, miten pystyisin siihen lapsen synnyttyä sen paremmin? Enkä halua tuottaa lapselleni mahdollisia ongelmia oman tupakoinnin takia.

Tuo on siis mielipiteeni ja vaatimus itselleni. Monet tuttuni ja kaverini ovat polttaneet koko raskausajan, enkä ole heitä asiasta moraalisoinut. Jokainen ajattelee miten haluaa, mutta itseäni kohtaan vaatimus on täysi tupakoimattomuus. Tässä olenkin hienosti onnistunut, plussauksen jälkeen yhden olen polttanut ja siihen se jäi.

Tiedän, että mielipiteeni on hyvin jyrkkä, eikä tarkoitukseni ole loukata muita. Enkä ole tätä vaatimusta asettanut muille kuin itselleni. Toivotankin onnea kaikille joilla pyskimys on sama.
 
Ite taistelen edelleen, joskus lipsuu enempi ja joskus pärjää ilman tupakkaa. Tavote mulla on päästä kyllä kokonaan irti! Työ on pahin tällä hetkellä ku välillä on vaan päästävä hetkeks pois. Mutta eiköhän se tästä.
 
Mulla eniten ongelmaa on aiheuttanut miehen tupakointi. Tuntuu että kun itse ei enää ole poltellut, kiinnitän miehen tupakointiin enemmän huomiota. Tuohan käy jatkuvasti röökillä! Ja oikein mukavaa se on silloin kun vietetään leffailtaa ja toinen ramppaa tunnin välein terassilla, tai kun ajellaan autolla ja jokaisella levähdyspaikalla pitää päästä tupakoimaan. Ei juuri auta mun mielihaluihin, kun itse istun autossa pyörittelemässä peukkuja ja odotan vaan että tulisi jo kyytiin että päästään JOSKUS jatkamaan matkaakin. Tuntuu että tupakan savukin haisee muka niin helvetin hyvälle


Lopettaminen (koputan puuta kun en ole sortunut vielä) lähti oikeastaan siitä että vähensin tupakointia puolella, vetelin sen lisäksi enää puolikkaita röökejä, tai vain muutamia savuja, tätä tein muutaman viikon, sen jälkeen en enää ostanut tupakkaa, ja kun oikein kunnolla teki mieli, vetäisin parit sauhut miehen tupakasta. Tämäkin jäi niin kuin seinään, kun neuvolalääkäri tosiaan haukkui mut vastuuttomaksi ja huonoksi äidiksi, lääkäri saarnasi yhteen putkeen sen puoli tuntia. Mieli teki haistattaa pitkät vitut, mutta kuuntelin ja myöntelin kiltisti. Sieltä lähtiessäni päätin että tähän jäi tupakointi, mä kun olen sen verran herkkä etten kestä muhun kohdistuvaa muiden suoraa arvostelua.
 
 
Munkin kyl täytyy myöntää et miehen tupakointi aiheuttaa suurimman kiusauksen mennä tupakille, täällä kun kanssa on toi mies aikamoinen vetelemään sitä kessua...  Erikoinen asenne kyllä ollu tolla sun neuvolalääkärillä, eiks niiden tehtävä ois kannustaa äitiä lopettamaan eikä haukkua pystyyn..? Mutta niin no toisaalta ainaki vissii melko hyvä vaikutus sit sinäänsä että siihen loppu sun tupakanpoltto. Tsemppiä jatkoonkin! :)
 
Meillä kyllä kans tuo meiheke polttaa ja se ei kyllä yhtään auta asiaa! Ja oon niin toivonu nyt et ne neuvolas taas kysyis sitä tupakka juttua ja haukkuis mut pystyyn ja kannustais lopettamaan, mut ekan kerran jälkeen ni ei mitään! Kukaan ei oo kysyny mitään! :D Ehkä otan asian enskerral ite puheeks tai toivon ettei mun tarvitse ottaa että olisin päässyt jo eroon koko tupakasta!
 
Joo no neuvolalääkäri sanoi ihan suoraan että hän tahallaan aiheuttaa huonon omantunnon, läväyttää totuuden kuulemma pöytään. No mutta ainakin toistaiseksi homma toimi, ilmeisesti juuri niin, kuin lääkärillä oli tarkoituskin. Myönnän ettei ollut kiva kuunnella auktoriteettiä haukkumassa mua, varsinkin kun tuntui etten voinut edes vastaan sanoa, kun toinen heti alkuun sanoo että hän kertoo sitten vain totuuden.

Kiva että muillakin on toi poltteleva miekkonen, niin saan vertaistukea :) Täytyy myöntää että välillä kun oikein tekee tupakkaa mieli, menen miehen mukana terassille, ja vain hengaan passiivisena tupakoitsijana. Ei taida sekään tehdä sen kummemmin hyvää lapselle, mutta totesin että parempi niin, kuin että itse vetelisin.

Niin, mies uhkasi lopettaa tupakanpolton myös, saa nähdä miten äijän käy! emoticon
 

Just_Pam kirjoitti:
Mä en hyväksy tupakointia raskauden missään vaiheessa. En jeesustele enkä jakele neuvoja mutta jos asiasta minulta kysytään niin kerron kyllä mielipiteeni. Mielipiteeseeni olen oikeutettu :D. Itsekkin olen ihan alku-alkuraskaudessa polttanut, tosin en tiennyt että olin raskaana.

Mutta juu, olen entinen tupakoitsija. Poltin 15 vuotta enemmän ja vähemmän (yleensä enemmän). Yritin lopettaa niin monta kertaa, en onnistunut IKINÄ. Yritimme mieheni kanssa yhdessä ja aina se olin minä joka ratkesi tupakoimaan...
Tein lopetuspäätöksen (taas kerran) 2 päivää ennenkuin plussasin esikoisestani, olimme sopineet mieheni kanssa että kun plussa joskus tulee niin tupakka jää. Yllätykseksi plussasin (niinkin alussa kuin rv3+5) lähes 2 vuoden yrittämisen jälkeen ja tupakka jäi!

Raskasta oli ensimmäinen viikko ilman tupakkaa, voin kertoa. Toinenkin viikko oli  hankala mutta helpompi. Olin hämmästynyt että lopettaminen oli niinkin helppoa loppujen lopuksi, ehkä raskaus oli minulle niin suuri motivaattori että se auttoi. En tiedä.

Tsemppiä lopetusyrityksiin. Mä tiedän että te pystytte siihen koska minäkin pystyin! Ei se helppoa ole mutta ajatelkaa aina sitä pientä uutta elämää siellä masussa. Niin mä tein... Näin kauhukuvia miten pieni lapsenalku sätki ja kouristeli tupakansavusta. Ei tehnyt enää mieli tupakkaa!

En ole kieltänyt itseltäni tupakkaa enkä sitä koskaan tule tekemään. Jos joskus tekee mieli polttaa yksi niin sitten poltan ja sillä hyvä, mutta raskausaikana en polta. Sen olen itseltäni kieltänyt. Lopetin vuonna 2009 lokakuun alussa ja synnytyksen jälkeen olen polttanut 3 tupakkaa tähän päivään mennessä. Ihan hyvin vaikka itse sanonkin.

Kyllä te pystytte siihen!'




Yhdyn tähän, sain tietää raskaudesta viikolla 5-6  eli olin polttanut koko sen ajan säännöllisesti (harmittaa) mutta tosiaan sen jälkeen kun plussasin, kerran sytytin tupakan taisin ottaa yhdet sauhut ja tuli niin paha morkkis kun mieleeni tuli kuva missä pikkunen yrittää saada happea onnistumatta niin en voinu enää jatkaa, ihmettelin miten helppoa lopettaminen oli, mutta onhan tässä hyvä syykin lopettaa.

Samalla huomasin kuinka iso tapa se oli vaikka enää ei mieli teekkää tupakkaa niin silti tavan vuoksi "ajattelen" tupakkaa tietyissä tilanteissa missä tuli useimmiten poltettua
mm. kun odottaa jotakuta, ruuan jälkeen, kahvittelun/keskustelun yhteydessä jne.. Helppo se ei varmasti ole, mutta on se myös omasta tahdosta kiinni, jos päättää lopettaa kannattaa pysyä siinä, raskaus aika ei kestä ikuisuutta. =)

Tsemppiä kaikille jotka vielä taistelevat tupakanhimoa vastaan. emoticon  


 
Mullakin oli lähes 11 röökivuotta takana.. (aski päivässä) Alettiin maaliskuussa yrittämään vauvaa, jolloin aloin vähentämään röökaamista. Heinäkuussa tärppäsi ja lopetin viimeisetkin sauhuttelut kun seinään!
Eikä ole edes tehnyt mieli!
Mun ykkösprioritetti on mun VAUVA ja haluan omalla elämäntavalla yrittää alustaa hänen elämänsä mahdollisimman hyvin!

En halua saarnata ja jokainen tekee kuten parhaaksi näkee mutta mä en ikinä antaisi itselleni anteeksi jos lapseni saisi sairauden/kärsimystä jonka MINÄ olen aiheuttanut..
Vamma jota ei välttämättä näe vielä kun se putkahtaa maailmaan vaan vasta kenties kouluiässä..
Mitä JOS....

Minä rohkaisen kaikkia oikeasti lopettamaan kokonaan..
se 10röökiä/päivässä tekee tuhoa siinä missä 20 tai 1..

Toivottavasti en pahoittanut teidän mieltä mutta tätä mieltä minä olen!
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top