Tuntuuko raskaus?

tuntuu ja aika lailla :) nyt rv 21+1 ja potkut/liikkeet tosi kovia. välillä tuntuu siltä ku pienokainen yrittäis mahan kautta tunkeutua ulospäin, sillanen painostava tunne =D ulrassa kyllä sanoivat että vauvalla painoa on tullut tosi hyvin viikkoihin nähden. tosin omasta mielestä ei vatsa ole ihan niinkään paljoa vielä kasvanut, mutta silti tuntuu et 30min kävelylenkkikin alkais ottaa masuun:) + reilu 7kg on itselle painoa kertynyt. josko tuo mahtais vaikuttaa siihen että häntä luu on jumittanut lähipäivinä oikeen kipeesti ja välillä ei voi edes nousta seisomaan, etenkin jos maannut selällään hetken. onko kellään samanlaisia kipuja/tuntemuksia ollut? ja mikä mahtais olla avuksi? kiitos vastauksista etukäteen :)
 
Täällä alkoi kans tuo raskaus tuntua jo. Ja tuntui käyvän ihan yhtäkkiä. Maha on aika iso, muttei vielä varsinaisesti tiellä. Lattialle ei voi mennä mahalleen enää, tulee tukala olo. Issiaskivut vaivaavat ja välillä melkein itkua vääntäen tekee kotiaskareita. Kyykystä, tai ylipäänsä lattiatasolta, noustessa alkaa olemaan aika vinkeä tapa tehdä se; ainoita hetkiä, jolloin maha on hieman esteenä. :D Painoa ei ole tullut ku vasta 1,5kg, joten se ei selitä hieman muuttunutta kävelytyyliä ja kohonnutta sykettä. Kömpelömmiksi ja hömelömmiksi tullaan viikkojen kertyessä... Muuten kyllä voidaan erinomasisesti, kun ruokakin maistuu kunnolla ja energiaa piisaa.

 
Mulla on taas vaihteeks olotila palautunut melkein normaaliksi. Muutaman viikon ehti olla vaivalloisempi olo; maha tuntui turvonneelta ja epämukavalta ja varsinkin sivuissa oli kipuilua kudosten venyessä. Myös normaali kävely tuntui hankalalta iskiasvaivojen ja alaselkäkipujen takia ja aloin aina automaattisesti kävellä vaappuen. Oli siis hyvin raskaana oleva olo. Nyt on kuitenkin kaikki vaivat olleet poissa jo melkein viikon ja välillä melkein unohdan, että oon raskaana. Kävelen normaalisti ja rivakasti ja mahaakaan en tunne. Ainoastaan vauvan voimakkaat potkut muistuttavat, että siellä on jotain. Mutta eiköhän olo tästä muutu viimeistään kun vatsan seuraava kasvuspurtti alkaa :)
 
Mulla oli jonki aikaaa tosi hyvä ja nyt mieli taas kokoaja pohjalukemis. En aatellu et nää hormoonit taas alottais jo niiku näin pian. Alkuraskaushan mul meni itkies ja ahdistuneena ja nyt pari päivää oon taas vollottanu 24/7 ja hyvä jos sängystä pääsee ylös ja töiden jälkee meen vaa makkarii itkee tyynyyn... Inhottavaa ja ei kai tälle mitää voikkaa tehä. Inhottavia ajatuksia putkahtaa mielee just et miks mä tähjä ryhdyin ja et en mä haluu tätä enäää ja siitä sit iskee kauheee syyllisyys et oon ihan huono ihminen. Kyllä mä vieläki lapseni haluan ja noi ajatukset tuntuuki siltä ettei ne ois mun omia mutten saa niitä päästäni pois ja alan ressaamaan et ei vauvalkaa varmaa oo hyvä ku mä vaan itken ja stressaan ja sitte siitä tulee kans pahamieli. Mua ei huvita mennä töihin mut en viiti olla menemättä ku meillä työvoimapulaa muutenki töissä ja inhoon tota pomoa ku se aina syyllistää jos on pois´ja tekee kaikesta vaikeeta. Haluaa just keskustella työterveyslääkärin kans et oonko kelvollinen tähän työhön jos oon poissa joskus että ehkä mun kannattais vaihtaa alaa. Ite ainaki luen rivien välistä et tuu töihin tai saat kenkää ku et oo pätevä tälle alalle.... Voihan ahdistus :(
 
No joo kyllä muistaa ja huomaa olevansa raskaana! vatsa on kanssa tiellä, sukkien ja kenkien laitto on hankalaa ja saas nähä kuinka lypsyhommien kanssa käy, ku huomenna pitäs parin viikon tauon jälkeen mennä navettaan! selkä on alkanut kipeytyä yhä selvemmin, pitkään istuminen ja paikallaan seisominen kaikki kamalampia! hierojalle taas keskiviikkona, josko sais jotain tuolle selälle tehtyä! mini vatsassa pitää myös aikas elämää, aamulla sai taas naureskella ku selälläni makasin sängyssä ja koko vatsa oikein hytky ku sielä potkittiin!

 puutarhahommia tänään tuossa tehdessäni huomasin myös, että hengästyn ihan sikanopeasti! ei tarvinnu kottareita kauan tuuppailla, ku sai pitää puuskutustauon! nurmikkoa en ole edes viitsinyt alkaa ajamaan, saa isäntä tuolla päältäajettavalla kyllä jo hurautella. (minä siis ajan tuollaisella vanhalla tuupattavalla, hyvää kuntoilua ollu tähän asti!)
 
Kiitos. Jännä miten muutamalla sanalla voi piristää niin kummasti toisen ihmisen päivää ja kiitos sulle siitä IhanUus :)
Tänään ollu onneks muutenki taas parempi päivä kun nukuin pitkästä aikaa 7 tuntia putkeen unia näkemättä. Mua aikasemmi alkanu painajaiset ja levottomat unet vaivaamaan ja kiireisin päivinä oon sit vielä yölläki "tehny töitä" unissani ja parin tunnin välein heränny hädässä et nytkö pitää mennä jo ja aamulla olo ku ei ois nukkunu ollenkaa.
Kyllä mä sitten menin käymään tänää läääkärissä ku eilen mua alko supistaan ja pistää kylkee enempi ku olin töissä ja illalla jaloista meni voimat ja läsähdin lattialle, en onneksi kaatunut lujaa tai mitään mut sillai etten omin voimin jaksanu nousta ylös ja alko supistelu taas. Mies sitte nosti mut sänkyy ja soitin päivystyksee ja ne käski tarkkailla ja se meni sit ohi ja menin aamul lääkärii ja sisätutkimus oli ok mut oon saikul 13.-15. päivä ja sitte vielä 15. päivä uus lääkäriaika et tarviiko jatkaa vai meneekö ohi jos ois vaa uupumuksesta johtuvaa jalähtis levolla pois. Toivotaan näin kyn on niin tylsää olla yksin tääl kotona.
IhanUus kirjoitti:
Voi ei, tsemppiä Ninqyo, uskon että mielialasi varmasti tuosta kohenee. Mulla oli kauhea masiskausi rakenneultran jälkeen kun mieheni oli niin pettynyt siihen että tyttöarvio saatiin... Monesti mietin, että pitikö tähän nyt lähteä tai pikemminkin että pitikö tämän nyt onnistua. Ja jälkeenpäin hirveät itsesyytökset.
Meillä tilanne raukesi lopulta sillä, että nostin kissan pöydälle mieheni kanssa, eli juttelimme asiat halki. Eikä vain sitä mitä rakenneultrasta seurasi vaan kaikki mikä meitä molempia oli askarruttanut mielessä mutta kumpikaan ei ollut osannut ottaa puheeksi.

Kannattaa avautua jollekkin rakkaalle ihmiselle, tukea saat varmast.i Ja mielialanvaihtelut kuuluvat raskauteen toisilla enemmän ja toisilla vähemmän. Se ei sinusta huonoa odottajaa/äitiä tee.
Ymmärrän hyvin myös työpaineesi, meillä myös todella pieni miehitys töissä ja ahdistaa jos pitäisi jäädä pois tai jos on muuten vaan niin väsynyt ettei jaksa tehdä töitä 100 lasissa. Muista vaan että sinä ja vauva olette tärkeimmät. Raha-asiat selviää aina jotenkin. Meilläkin paljon velkaa ja stressaa todella paljon että miten selvitään, mutta ollaanhan me selvitty tähänkin asti aina jotenkin.

*voimarutistus sinulle Ninqyo*

 
Raskaus tuntuu ja näkyy. Liitoskipuja on täälläkin, varsinkin yön jälkeen ja nyt on oppinut sen, että jos aivastuttaa, kannattaa ottaa hyvä asento. Muutaman kerran on vihlaissut aika kovin tuolta jostain nivusista tai kyljestä, jos on yllättäen aivastanut. Vatsa on jo ihan kivan kokoinen ja on saanut osakseen hämmästyneitä katseita, kun olen kertonut, että laskettu aika on vasta vuoden viimeisenä päivänä. Hiukan kauhulla odottelen, millainen tyyris tyllerö sitä onkaan loppusyksystä, jos maha tähän malliin kasvaa ;-) Potkuja on tuntunut muutaman viikon ajan.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top