Tunteet pinnassa?

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Sheidi
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Nyt vaan sniper nyt vaan ollaan ylpeitä kaiksesta mikä vastaan tulee :) mitäpä ei äiti kärsis lapsensa takia, vaikka sitten pari kiloa :wink
 
Mua itkettää kaikki. Jopa kuorimani klementiini sai minut parkumaan. Vain koska se tuoksui joululle. Lapsuuteni joululle. Sityä Jaffa-mainosta en kestä yhtään, kun ne hedelmät laulaa Sylvian joululaulua. Itkin jopa Tampereen keskustorin joulukuuselle kun se pystytettiin. Siis n. viikko ennen kuin sian edes tietää olevani raskaana. Vaatteet oksettaa (oikeatikin) ja hedelmät itkettää.. voi ihanaa tätä raskautta. Vois pään vaan niin myydä eniten tarjoavalle :D

Nyt on muutenkin niin mieli myllerryksissä, etten tiedä mitä tehdä ja miten olla. Unelmatyöt saa jäädä, kun vauva tulikin kuvioon. Parisuhdekin on vasta 3kk vanha eli tuore tapaus. Ja nyt tuntuu, etten tahdo tässä parisuhteessa enää olla. Tänään neuvolastakin sain täyden tuen yksinvanhemmuuteen. Lapsen isä kun vielä "uhkaa", ettei tunnusta isyyttä, jos lapsi tulee minun sukunimelleni. Tottakai se tulee! Mua vaan ahdistaa tuo mies todenteolla. Eikä se itse tajua mitään. Sanoo vain, että häntä on turha syyttää mistään, hän ei ole tehnyt mitään väärin. Jaa ei vai? Huh huh, kun voi olla itsekeskeinen.
 
Ihana siness, just kuorin klementiinin wnnenko avasin forumin ja se maistu ihan joululle lapsuudesta :D
En siitä viel saanu parkuja mut kaikki sarjat kuristaa kurkkua ja sama jahva mainos oli miustaki ihan super söpö, ainaki kerran katottuna ;)

Sent from my GT-I9195
 
Mulla oli kepeesti 4kg aamu- ja iltapainon ero. Joten turvotus kulkee muillakin. Ja kyllä ahdistaa kun päivällä ei housut enää mahdu jalkaan.. Kiukkua on ilmassa millon mistäkin ja itkeä tihrutaa voi mistä vaan.
 
Mä poraan silmät päästäni, kun tehdään meijän jouluvauvaryhmässä yhdelle ryhmäläiselle ihana jouluyllätys. Sen perheellä on nyt tosi vaikeeta ollu taloudellisesti ja me porukalla kerätään rahaa ja annetaan niille jouluruoka/lahja (päättäkööt itse) lahjakortti S-ryhmälle. Kaikenlisäks tää ihminen on vielä mun hyvä ystävä, niin lämmittää sydäntä, että ihmiset on niin avuliaita ja ihania <3

Muuten oonkin kikkunen ja ärsytysherkkä. Pikkujutut ottaa päähän ja tuntuu että karjun lapsillekin koko ajan turhasta. Ennen oon ollu kun viilipytty ja jaksanu ties mitkä hölmöilyt huutamatta selvittää, mutta nyt napsuu pinna sekunneissa. koko perhe on ihan kaaoksessa, kun musta tuli nyt yhtäkkiä tällänen! Tunnen syyllisyyttää, mutta toisaalta suututtaa. Miks aina mun pitää jaksaa kun kerran muutkin täällä huutaa ja kiukuttelee (joo, lapset nyt on lapsia) Mutta mieskin on yks pepaliin ammuttu karhu ollu, kun en oo jaksanu olla vaan hyväntuulinen. Tänäänkin lähti kiukutellen töihin ja huikkas mennessään, että kiva kun oot ollu koko päivän ihan p*rseestä. No, kaikki on taas hyvin kun se tulee kotiin, kunnes taas alkaa seurava riita jostain tikusta ja kärpäsestä. Ihanaa olla raskaana taas!
 
Juu raskaana ollaan selvästikin. Luin Aamulehdestä että partiolaiset laittavat Tampere-taloon juhlaliputuksen Itsenäisyyspäivänä. Aloin töissä parkuun kun ajattelin niitä pieniä partiolaisia laittamassa lippuja salkoon puvuissaan. (vanha partiolainen täällä moi :) ) Eilen oltiin jääkiekkopelissä ja siellä istuin raavaiden miesten keskellä tippa linssissä kun Tappara teki pari maalia ja etenkin kun kehitysvammainen poika tuli pyörätuolissa tiputtamaan aloituskiekon. Odotan vaan millanen niagara lähtee kun näen telkusta ensimmäistä kertaa Coca Colan joulumainoksen, ne kun on mun mielestä aina ollu jotenkin liikkiksiä :)
 
Siness Se on ihana se Jaffa mainos, parku pääsee mullaki aina ku se tulee :laughing002

Täällä on oltu aika herkillä fiiliksillä myöskin... Mä oon muutenki tosi herkkä itken, nauran ja räjähdän herkästi... Miehellä on ollu kestämistä mun kanssa jo ennenki nii entäpäs nyt :smiley-angelic006 Tähän asti on tullu enempi vetisteltyä eikä räjähdeltyä, mutta kyllä sekin puoli sieltä vielä tulee kuhan tää kauhee väsy on ohi ja jaksaa suunnata kaiken vihansa taas ukkoon :devil07
 
Mainoksista se Jaffa-mainos on kyl aivan ihana, onneks oon vissiin sen niin monesti nyt nähnyt ettei aiheuta reaktiota. MUTTA tänään näin sen mainoksen missä veteraanit laulaa sitä Maijasen Pidä huolta biisiä ja tihhuutan täällä nyt tätäki kirjoittaessa ku mietin sitä mainosta... viime raskaudessa oli kans joku mainos mikä itketti mut en jaksa muistaa mikä!!!
 
Mulle myös joulu-cocis-mainos on ollut itkuinen ilman raskauksiakin.. mitähän se nyt tulee olemaan.. (voi perse.. mä itken vaan kuvitelmastakin nyt :wtf) Myös se Pidä huolta biisillä varustettu RAY:n mainos on herkkis. Puhumattakaan syrjäytyneiden nuorien "Täällä pohjan tähden alla".. Se on vaan niin ihana. Rakastan sitä lauluakin ylikaiken. Eli multa pitää siis kieltää tv kokonaan. Teiniäideissä itkin eilen ihan totaalisesti, kun se äiti piti keskosvauvaansa sylissä ja kertoi kuinka ikävä on kokoajan, kun kotona joutuu heräämään ja menemään nukkumaan ilman vauvaansa.

Muutenkin oon semmonen herkkistelijä normaalisti, niin tää raskaus vaan vie kaiken potenssiin sata. Tänään vaan itkin miehelle puhelimessa, kun oon päästäni ihan sekasin. Kun tuntuu, että tästä raskaudesta ei ole tullut mulle kuin harmia. Tottakai iloitsen pienestä Einostamme, mutta sen vuoksi menetin unelmatyöpaikan ja opiskeluni. Ekaa kertaa elämässäni joudun skippaamaan itsenäisyyspäivän ilotulituksen ja olemaan järjestämättä syntymäpäiväjuhlat. Koskaan ennen en ole jättänyt järjestämättä. Joulu on mulle kaikista tärkein. Ja nyt en taida jaksaa sitäkään tehdä meille. Ja tän asian kanssa en voi elää. Mä en hyväksy tätä. Syytin miestä kaikesta. Ja mies itkee mulle, kun kuulostan siltä, että jätän hänet.
 
Toivottavasti sulla Siness alkaa pian puhaltaan uudet tuulet ja vähän helpottais :)
Tosin miestähän on hyvä syyttää yleensä mistä vaan, etenkin raskausvaivoista ;) Kyllä mäkin olen muutamaan kertaan skitsonnut oikein kunnolla ja oikeastaan ihan ilman syytä. Ja sekös vasta ärsyttääkin kun mies toteaa, että taitaa johtua hormoneista!

En ole vielä nähnyt sitä joulu-cokis mainosta onneksi. Onkohan sitä tänä jouluna ollenkaan?
 
Mä voin pillittää mistä syystä vaan.. Huoh. Siis ajatukset kulkee ja mä pilliltän työmatkat. Onneks ajelen yksikseni..
 
Oon aika rauhallinen hämäläinen, joten tänään tulikin ihan puun takaa vuorotellen poru ja perään raivarit miehelle. Toisen samanlaisen setin jälkeen tajusin että nyt ei ookkaan sen vaarallisemmasta kyse kuin hormooneista, huh huh. Uhkasin kyllä nirhiä miehen jos se saa mun vielä poraamaan ;)
 
Eilen ei olluna kiva päivä, iski mormonit täydellä laidalla.. mutta se on nähty että sillei siin tilanteessa ku hepuli on jo tullu, mitään jälkikäteen enää mahda, anteeksi pyytää. Mut tänään kyllä oon paremmin varuillani ja en suostu biologian sätkynukeksi. Hormonihirmut on yks mitä itse en siedä duunissa, joten paree elää kuten opettaa. Himassa ymmärretään jonkinverta mutta julkisessa paikassa ei tartte muiden ymmärtää tai kestää turhaa kimpoilua alvariinsa. Siis omat normini itelleni nämä. Psyykkausta :D

Sent from my GT-I9195
 
Minä olen paininut täällä isojen asioiden kanssa. Otin siis itsenäisyys päivänä eron lapsen isästä hänen väkivaltaisuutensa vuoksi ja hänhän alkoi piinaamaan mua tekstiviestein. Muutenkin kun on tämäm raskausväsymys ja pahoinvointi haluaisin nukkua rauhassa sen pätkän mitä nukun ennen vessaan nousemista, niin ei.. kun tämä ääliö viestittää mulle yötä päivää. Pyysin häntä jättämään meidät rauhaan ja siitähän hän vasta yltyikin häiriköintiin. Nyt otan poliisitkin asiaan jo mukaan. ALkoi pelottamaan tulevaisuuskin todenteolla ja sain tyhmän ajatuksen päähäni. Ajattelin, että abortti olisi keino päästä miehestä lopullisesti eroon, mutta tänään oli toinen varhaisultra ja kun kaveri siellä niin heilutteli käsiään ja jalkojaan, tuli mulle semmoinen olo, että mä abortoin vaan sen miehen elämästäni. Mä näytän sille mistä kana kusee. Isyyttä en suostu vahvistuttamaan. Se mies on narsisti ja väkivaltainen. Teen myös lastensuojeluilmoituksen asian tiimoilta.
 
siness, huh-huh, aika rankalta kuulostaa! Tsemppiä sulle, ja pysy kovana!
 
On kyllä aika rankan kuuloista, mutta koita jaksaa siness. Mä olen sitä mieltä, että parempi yksin lapsen kanssa kuin idiootin äijän. Mä olin itse liian pitkään juopon retuuttajan kanssa, mutta sain repäistyä itseni irti suhteesta kun tytöt oli 2,5 ja toinen vajaa 1,5 vuotiaat. Se oli elämäni paras päätös, vaikka helpolla en sen jälkeenkään päässyt, kun olin yksinhuoltajana yli 8 vuotta ennenkuin tapasin nykyisen rakkaan, ihanan ja väkivallattoman mieheni! Eletty kummiskin on ja ollaan vieläpä kaikki suurinpiirtein järjissään, mitä suuresti epäilen jos olisin jäänyt roikkumaan exääni.
Apua ei myöskään kannata epäröidä pyytää jos siltä tuntuu. Kaikkea ei tarvi yksin jaksaa!
 
Kiitos teille kaikille. Tokihan elämä tulee vauvan tultua muuttumaan tässäkin talossa. Mutta olen ollut jo siinä kohtaa 5 vuotta yksin lasten kanssa. On tähän aikaan mahtunut erinäisiä seurusteluyrityksiä, mutta vain kaukosuhtein parin sadan kilsan välimatkalla. Näiden myötä, kun yritin tämän hullun äijän kanssa lähisuhdetta.. ja noh, se kun meni pipariksi, tulin siihen tulokseen, että yksin mun on parempi. Katsellaan niitä miehiä sitten kun lapset lentää pesästä. :P
Olen suunnitellutkin ottaa avukseni perhetyön.. tai mikä se nyt on kun se tätsy tulee kotiin ja kaitsee lapsia, kun äiti vaikka nukkuu. Tänään tässä juttelin naapurinkin kanssa ja me kun eletään niin upeassa rivariyhteisössä, aivan kuin Täydellisissä naisissa, sain kuulla, että Einosta tulee meidän pihojen lellipulla ♥ Apua ja tukea tulen varmasti näiltä ihanilta ihmisiltä saamaan. Sain myös neuvoja erään naapurin kokemuksesta miten toimia, jos oikeuteen joudun yksinhuoltajuuden haun kanssa.
 
Ihanaa kuulla SIness, että sulta löytyy noin ihania ihmisiä ympäriltä! Ja kaikki mahdollinen apu kannattaa ottaa vastaan, eikä leikkiä marttyyriä ja sanoa, että en tarvi kun pärjään yksinkin. Hyvähän se on lapsillekin, jos äiti on jaksavainen ja onnellinen, ja pienestäkin avusta saa hyvän mielen. Mä oon ihan varma, että sä pärjäät hyvin! Kuulostat semmoselta tyypiltä, jota ei kyykytetä ja joka tekee kaiken lastensa eteen. Ja tuo erokin kielii siitä, miten vahva olet, etkä jäänyt roikkumaan epätasapainoiseen ja huonoon suhteeseen. Tsemppiä! <3
 
Ärsyyntymiskynnys on tavattoman matalalla ollut nyt viimeisen viikon-pari. Oon koittanu kuitenkin olla näyttämättä kurjaa oloani miehelle, jottei oire leviäisi... Mut miun mies taitaakin olla riittävän ymmärtäväinen! Joku ilta se arvas (tai näki), että olin pahalla päällä, kyseli että kaikkiko ärsyttää. No niin just, kaikki.
Siinä se sitten vähän lempeili miulle ja oli lähellä. Pikkuhiljaa valostuin. Huomasin kokevani olevani turvassa.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top