Tunteet pinnassa?
- Ketjun aloittaja Sheidi
- Aloituspäivämäärä
Sannie
Satasella mukana keskusteluissa
En tiä itkettääkö varsinaisesti. Mut tunteista ehkä ärsytys sellai mikä nostaa ikävästi joka päivä päätä. Jotkut asiat vaan miehes si ärsyttää. Tai kenessä tahansa. Se ärsytys...
Ja moni pikkuasia loukkaa entistä enemmän. Siis sellai mikä ennen olis ollu ihan pikkujuttu ni nyt onki si iso asia minkä takia päässä joku pieni tyyppi loukkaantuu.... :/
Ja moni pikkuasia loukkaa entistä enemmän. Siis sellai mikä ennen olis ollu ihan pikkujuttu ni nyt onki si iso asia minkä takia päässä joku pieni tyyppi loukkaantuu.... :/
Mua ei sinänsä pelkästään itketä herkemmin, oikeastaan mä taidan nimenomaan ennemmin ärsyyntyä helpommin. Miehelle, parille kaverille, ja varsinkin töissä... tänään ei tosin itkukaan ollut kovin kaukana. Mulla on siis aika samoissa Sannien kanssa, musta tuntuu että mä ärsyynnyn ja loukkaannun paljon helpommin kuin ennen, mutta niinkään itkuherkempi en kauheasti ole.
Joo, kyyneleet tulvahtaa silmiin aika helposti, jos on vaikka joku liikuttava kohtaus töllössä. Eilen soitin esikoisen opettajalle kysyäkseni tapahtuneesta puhuttelusta ja tottakai mulle tuli itku, kun puolustin rakasta lastani kuin karhuemo. Kysymys ei todellakaan ollut mistään isosta asiasta, mutta vähän ihmetytti vain ja halusin kuulla opettajan version asiasta. Normaali oloissa en tosiaankaan olisi edes soittanut!
röllykkä:
Täällä kans yksi joka taistelee tupakanhimoa vastaan.
Mulla oli kauniina ajatuksena lopettaa jo siinä vaiheessa, kun aloitettiin yrittämään raskautta, tai oikeastaan jo sitä ennen. Niinpä niin. Ei onnistunut.
Lopetin heti, kun testi näytti plussaa eli 13 päivää sitten. Mitään vieroitusoireita mulla ei ole, mutta tupakanhimoa on joka päivä. Helpottaako tää missään vaiheessa?! Mutta periksi en aio antaa!
Täällä kans yksi joka taistelee tupakanhimoa vastaan.
Mulla oli kauniina ajatuksena lopettaa jo siinä vaiheessa, kun aloitettiin yrittämään raskautta, tai oikeastaan jo sitä ennen. Niinpä niin. Ei onnistunut.
Lopetin heti, kun testi näytti plussaa eli 13 päivää sitten. Mitään vieroitusoireita mulla ei ole, mutta tupakanhimoa on joka päivä. Helpottaako tää missään vaiheessa?! Mutta periksi en aio antaa!
röllykkä ja KayKay,
mä polttelin kanssa vielä muutamat epäsäännölliset tupakat parina päivänä, vaikka olin jo positiivisen testin tehnyt
Mutta nyt en ole enää poltellut yli pariin viikkoon ollenkaan, oikeastaan siksi että tupakan haju ja maku saa mut voimaan pahoin. Mulla se tuli siis ihan pakosta se täys savuttomuus nyt.
Mä yritin lopettaa tupakanpolton kesäkuussa, ja onnistuinkin kuukauden olemaan vallan polttamatta, kunnes siirryin viikonlopputupakoitsijaksi. Se oli tietysti virhe, mutta nyt olen taas tosiaan yli pari viikkoa ollut täysin savuton, ja sellaisena aion koko loppuraskauden pysyä, toivottavasti myös lopullisesti.
mä polttelin kanssa vielä muutamat epäsäännölliset tupakat parina päivänä, vaikka olin jo positiivisen testin tehnyt
Mutta nyt en ole enää poltellut yli pariin viikkoon ollenkaan, oikeastaan siksi että tupakan haju ja maku saa mut voimaan pahoin. Mulla se tuli siis ihan pakosta se täys savuttomuus nyt.Mä yritin lopettaa tupakanpolton kesäkuussa, ja onnistuinkin kuukauden olemaan vallan polttamatta, kunnes siirryin viikonlopputupakoitsijaksi. Se oli tietysti virhe, mutta nyt olen taas tosiaan yli pari viikkoa ollut täysin savuton, ja sellaisena aion koko loppuraskauden pysyä, toivottavasti myös lopullisesti.
Yks vinkki teille lopettajille! Mun kaveri on polttanut koko aikuisikänsä, mutta pystyi olla raskausajat polttamatta. Hän teki sen virheen, että mietti koko ajan sitä, että sitten kun tämä lapsi on pihalla, saa taas istua terassilla ja polttaa.Sen avulla hän jaksoi olla koko ajan polttamatta, mutta eihän se lopullista voi olla, jos koko ajan miettii, että sitten kun, niin saa taas polttaa. Ajatelkaa, että mä lopetan nyt, koska en halua olla tupakalle haiseva äiti enkä halua antaa huonoa esimerkkiä lapselle.
Mä poltin vuosia myöskin, mutta nyt oon ollut polttamatta jo melkein 3 vuotta, enkä enää halua sitä aloittaa. Toisaalta oon pystynyt polttaa yhden tai kaks tupakkaa illanvietoissa (siis ehkä 1-2 kertaa vuodessa
) eikä mulle ole jäänyt siitä mitään himoa päälle. Yrityksiä tarvittiin monta ennen sitä lopullista, mutta niin vaan se onnistui. Tsemppiä teille tämän asian kanssa kärvisteleville, ei ole välttämättä helppoa, mutta yrittää kannattaa ainakin! :)
Mä poltin vuosia myöskin, mutta nyt oon ollut polttamatta jo melkein 3 vuotta, enkä enää halua sitä aloittaa. Toisaalta oon pystynyt polttaa yhden tai kaks tupakkaa illanvietoissa (siis ehkä 1-2 kertaa vuodessa
) eikä mulle ole jäänyt siitä mitään himoa päälle. Yrityksiä tarvittiin monta ennen sitä lopullista, mutta niin vaan se onnistui. Tsemppiä teille tämän asian kanssa kärvisteleville, ei ole välttämättä helppoa, mutta yrittää kannattaa ainakin! :)
Mulla vaikutti mieliteon laskuun myös isosti se, että luin tupakoinnin alkuraskauden aikana (ja oikeastaan koko raskauden ajan) aiheuttavan keskenmenon riskiä, sillä tupakan aineet haittaavat istukan toimintaa.
Mä siis kelaan koko ajan kaikkia tupakoinnin haittavaikutuksia pikkuiseen (itsestä viis veisannut vuosia...).
Lisäksi mun tekee tosiaan pahaa tupakan haju ja maku, yök.
Mutta mulle ei kyllä toimisi se että mä tsemppaisin itseäni ajattelemalla koko ajan, että sitten kun on taas kesä niin voin polttaa....
Mä siis kelaan koko ajan kaikkia tupakoinnin haittavaikutuksia pikkuiseen (itsestä viis veisannut vuosia...).
Lisäksi mun tekee tosiaan pahaa tupakan haju ja maku, yök.
Mutta mulle ei kyllä toimisi se että mä tsemppaisin itseäni ajattelemalla koko ajan, että sitten kun on taas kesä niin voin polttaa....
Mä muuten aloin tänään pillittämään miehelleni, kuinka väsynyt mä olen tähän olotilaan, ja siihen etten ole yhtään oma itseni. Mä en töistä kotiin tultuani jaksa tehdä yhtään mitään, hyvä kun perus kotityöt tulee tehtyä... (onneksi mies auttanut nyt tosi paljon, vaikka ainahan niitä on yhdessä tehty...)
Mä olen tosi väsynyt ja herkkä kaikenlaisille kommenteille, tuntuu että otan v*ttuiluna ihan kaiken mitä mulle sanotaan töissä.
Kotona en tosiaan jaksa tehdä kotitöitä, enkä edes kunnolla keskustella mieheni kanssa. Seksiä en enää halua todellakaan niin usein kuin ennen, se on vähentynyt n. kertaan viikossa... ei huvita lähinnä siksi että oksettaa koko ajan...
Tuntuu että musta ei ole mihinkään. Mun on vaan yököttävä ja väsynyt olo koko ajan.
Mä en ole yhtään oma itseni, ja se harmittaa mua suunnattomasti.
Ja tämän kaiken siis annoin valua miehelleni ulos itkuparun saattelemana tänään... ohhoh. Mutta tuntui edes hetkeksi sen kohtauksen jälkeen helpottavan oloa
Mä olen tosi väsynyt ja herkkä kaikenlaisille kommenteille, tuntuu että otan v*ttuiluna ihan kaiken mitä mulle sanotaan töissä.
Kotona en tosiaan jaksa tehdä kotitöitä, enkä edes kunnolla keskustella mieheni kanssa. Seksiä en enää halua todellakaan niin usein kuin ennen, se on vähentynyt n. kertaan viikossa... ei huvita lähinnä siksi että oksettaa koko ajan...
Tuntuu että musta ei ole mihinkään. Mun on vaan yököttävä ja väsynyt olo koko ajan.
Mä en ole yhtään oma itseni, ja se harmittaa mua suunnattomasti.
Ja tämän kaiken siis annoin valua miehelleni ulos itkuparun saattelemana tänään... ohhoh. Mutta tuntui edes hetkeksi sen kohtauksen jälkeen helpottavan oloa
Mymmeli86
Näppärä viestien naputtelija
KayKay: mä lopetin tupakanpolton viime keväänä ja sebn jälkeen tuli joskus poltettua humalassa. Heinäkuun alun jälkeen en oo polttanu yhtään tupakkaa. Yritin yli vuoden lopettaa polttamista. Uutena vuotena sit lopetin mutta 2 viikon päästä menin laivalle ja siit se sit lähti uudelleen vaikka ajattelin et kotona en enään polta. Huomasin kuitenkin et siin 2 viikon aikana se himo tupakkaan oli poistunu ja ajattelinkin et olin täys idiootti kun taas aloin polttaa. No maaliskuussa sit päätin et nyt se loppuu enkä enään polta ikinä. No rupeshan sitä sit kännissä aina tekeen mieli, mutta sulla ei sitä ongelmaa nyt ole.Mulle 3. ja 4. päivä ilman tupakkaa oli vaikeimmat ja sit jo viikon jälkeen helpotti huomattavasti. Nyt reilun puolen vuoden jälkeen mun ei todellakaan tekis mieli tupakkaa laittaa suuhuni. Pidä pääs vaan kovana niin pääset siitä tän raskauden aikana kokonaan eroon. :) Tsemppiä 
Kiitos tsempistä Mymmeli86! Mä uskon, että selviän tästä, tää tupakanhimon kesto tuli kuitenkin yllätyksenä. Ajattelin, että menis muutaman päivän jälkeen ohi...
Mulla sama kuin Martutilla, että lueskelin tupakoinnin vaikutuksista ja erityisesti keskenmenon riski tekee mulla sen, etten aio polttaa, koska mulla tää raskaus on taustani takia lähes ainoita mahdollisia, joten yritän tehdä kaikkeni, etten itse nosta keskenmenon riskiä.
Parasta tietysti olisi, että pääsisi kokonaan tupakasta eroon. Jos nyt olen niin onnekas, että tämä lapsi syntyy, niin en kyllä aio tupakoida imetyksenkään aikana eli pitkä tauko tässä on - toivon mukaan - tulossa. :)
Mulla sama kuin Martutilla, että lueskelin tupakoinnin vaikutuksista ja erityisesti keskenmenon riski tekee mulla sen, etten aio polttaa, koska mulla tää raskaus on taustani takia lähes ainoita mahdollisia, joten yritän tehdä kaikkeni, etten itse nosta keskenmenon riskiä.
Parasta tietysti olisi, että pääsisi kokonaan tupakasta eroon. Jos nyt olen niin onnekas, että tämä lapsi syntyy, niin en kyllä aio tupakoida imetyksenkään aikana eli pitkä tauko tässä on - toivon mukaan - tulossa. :)
Mä olin ollut niin tyytyväinen, että mun mieliala on ollut lähes kokoajan hyvä, mitä nyt viime päivinä oon huomannut, että ärsytyskynnys on madaltunut huomattavasti, mutten silti ole raivostunut mistään.
No, eilen illalla sitten luin ilahtuneena täällä teidän viestejä siitä, miten muillakin on tullut muistamattomuutta, kun itse olen ruvennut siitä kärsimään. Kerroin sitten miehelleni tästä ja hän heitti siihen sitten jotain vitsiä. Mähän sitten pahoitin siitä mieleni ja rupesin itkemään niin, ettei siitä meinannut tulla loppua. Koko iltana en sanonut sanaakaan miehelleni, kun oli niin paha mieli. Aamulla mies tuli pyytämään anteeksi ja mä aloin selittämään mistä pahoitin mieleni ja saman tien itku alkoi uudestaan... Tää on ihan naurettavaa! Mä pahoitan mieleni ihan älyttömästä asiasta ja itken vielä sitä!!
No, eilen illalla sitten luin ilahtuneena täällä teidän viestejä siitä, miten muillakin on tullut muistamattomuutta, kun itse olen ruvennut siitä kärsimään. Kerroin sitten miehelleni tästä ja hän heitti siihen sitten jotain vitsiä. Mähän sitten pahoitin siitä mieleni ja rupesin itkemään niin, ettei siitä meinannut tulla loppua. Koko iltana en sanonut sanaakaan miehelleni, kun oli niin paha mieli. Aamulla mies tuli pyytämään anteeksi ja mä aloin selittämään mistä pahoitin mieleni ja saman tien itku alkoi uudestaan... Tää on ihan naurettavaa! Mä pahoitan mieleni ihan älyttömästä asiasta ja itken vielä sitä!!
Annastiina86
Vauhtiin päässyt keskustelija
Mä saan myös aikamoisia pikku "hepuleita". Mulla ne on enimmäkseen huvittavia ja naurattaa minuutin päästä itseäkin. Vielä ei siis mies ole joutunut tulilinjalle. Paras oli kun oltiin lähdössä lenkille ja kun puin kodinhoitohuoneessa päälleni mies "katosi" jonnekin ja menin sitten pihalle ihmettelemään ja näin kauempana jonkun tummissa vaatteissa kävelemässä ja luulin sitä miehekseni niin sain hirveän raivarin. Lampsin sisälle ihan hermona ja mies tulee vessasta ihan ihmeissään. Nauratti ihan hirveästi. :D Tällaisia hetkellisiä raivareita tulee ja menee. Muuten olen itse tasaisuus.. Niin varmaan. 
Bambie
Oman äänensä löytänyt
Täälläkin yksi joka yrittää olla polttamatta. Tänään olikin ensimmäinen päivä kokonaan ilman! 
Helpotusta tupakoimattomuuteen tuo kyllä kätevästi toi pahoinvointi. Mitään muuta hyvää siinä ei sitten olekaan!! Tänään myös alkanut loputon nälkä, perin inhottava vaiva sekin, kun pahoinvoinnin takia ei suuremmin huvittaisi syödä :P Ja minäkin myönnän olevani hieman normaalia ärsytysherkempi
Helpotusta tupakoimattomuuteen tuo kyllä kätevästi toi pahoinvointi. Mitään muuta hyvää siinä ei sitten olekaan!! Tänään myös alkanut loputon nälkä, perin inhottava vaiva sekin, kun pahoinvoinnin takia ei suuremmin huvittaisi syödä :P Ja minäkin myönnän olevani hieman normaalia ärsytysherkempi
BeNe
Vauhtiin päässyt keskustelija
Täällä myös ärsytyskynnys on sanotaanko "hieman" alhaalla. Oon aina ollut erittäin temperamenttinen ja saattanut kilahtaa milloin mistäkin. mutta nyt se on jotain ihan käsittämättöntä. Eilen sain miehen kanssa oikein kunnon riidan aikaiseksi, no etä-riidan, koska hän on työmatkalla. Mahtaa olla hieno kotiintuleminen tänään kun ilmapiiri on mikä on. Ärsyttävintä tässä tietenkin on se, että aamulla kun heräsin, niin en ollut enää yhtään vihainen hänelle 
Tupakoinnin kanssa taisteleville tsemppiä, tiedän kokemuksesta että se on VAIKEETA. Lopetin n.4 vuotta sitten tupakoinnin ja kyllä siihen kauan meni ennen kuin ei yhtään ja missään tilanteessa tehnyt mieli. Monet ajattelee että menevät tupakkalakkoon, mutta tiesin että mun kohdalla se ei toimi vaan kyse pitää olla totaalisesta lopettamisesta. Jos sanon itselleni meneväni lakkoon, niin siinä on aina se porsaanreikä olemassa, että kun lakko loppuu, niin voin taas aloittaa tupakoinnin :)
Tupakoinnin kanssa taisteleville tsemppiä, tiedän kokemuksesta että se on VAIKEETA. Lopetin n.4 vuotta sitten tupakoinnin ja kyllä siihen kauan meni ennen kuin ei yhtään ja missään tilanteessa tehnyt mieli. Monet ajattelee että menevät tupakkalakkoon, mutta tiesin että mun kohdalla se ei toimi vaan kyse pitää olla totaalisesta lopettamisesta. Jos sanon itselleni meneväni lakkoon, niin siinä on aina se porsaanreikä olemassa, että kun lakko loppuu, niin voin taas aloittaa tupakoinnin :)