Tunnemyrskyt

jouluvauva

jouluvauva

Oman äänensä löytänyt
Miten teillä muilla tunteet ailahtelee? itselläni seitsemäsviikko menossa mutta tuntuu että saa koko ajan olla mieheltä anteeksi pyytämässä kun pinna palaa vaikka mistä! Ja herraparatkoon kuinka itkettää. Tarvitsee vain esim Juha Tapion biisi radiosta niin itken silmät punaisena.
Koko kroppa on koko ajan kipeänä. Rintoja ja alavatsaa särkee 24/h. Olo on niin hämmentynyt ja hieman peloissaan että mitä ihmettä minun vartalossani tapahtuu. esikoinen siis tulossa joten kaikki uutta.
 
Täällä myös! toista lastani odotan viikkoja 5+5.. en muista esikoiselta tällasta :D välillä naurattaa nii että meinaa pissat tulla housuun ja 2 sekunnin päästä itkettää, eikä edes tiedä mikä! huh huh..jospa tää tästä tasottus koitetaan vaan jaksaa :) ja sit vielä yökötys siihen päälle nii eihän se hauskaa oo..
 
Odotan neljättä kullanmurusta - ja kaikki kaunis itkettää - kaunis musiikki, herkät kohtaukset televisiossa (esim "Kadonneen jäljillä musiikki ja ne jälleennäkemiset - nyyh) , kauniit sanat. Tippa linssissä useita kertoja päivässä kun pikkujututkin menevät sieluun ja sydämeen. :) 
 
Täällä myös tunteet pinnassa, eikä jatkuva pahoivointi todellakaan helpota asiaa. Kun on huono olo, niin muutenkin reagoi helposti kaikkeen vähän isommin. Esikoisen odotusajalta tuttua tämä pahoinvointi mutta en muista että olisin kaikesta näin huolissani kokoajan. Kokemani keskenmenot toki vaikuttavat, mutta olen ajatellut että niille ei minkään itse voi, joten turhaan suren etukäteen jos nytkään ei kaikki suju odotetusti. Viikon päästä oleva ultra-aika toivottavasti vähän helpottaa tätä epätietoisuutta (ja pelkoa esim. tuulimunaraskaudesta). Joku ilta sitten tuli telkkarista TItanic ja voi apua kuinka se loppu taas itkettikään ;)
 
Tätä vauvaa yritettiin vain puolivuotta. Huomasin kun kirjasin kalenteriin kuukautisia ja ovulaatioita että normaalistikin hormoonit heittää minun mielialaa  pelottavan paljon. Itse asiassa olin aina ovulaation aikaan aivan valtavan pahalla tuulella ja kroppaa särki. Siksipä seksi ei maistunut ja vauvan teko ei onnistunut. Maaliskuussa sain mahtavan unelmien työ tarjouksen ja olin todella onnellinen ja hyvällä tuulella koko viikon. Näin tämä raskauskin sai alkunsa:)
Pikkuisen pelottaa nyt tulevan raskauden hormonimyrskyt. Onneksi mies on niin onnesta soikeana että kestää tämän urheasti.
 
Heh. Itkettää juu. Kaikki kaunis.
Kuuntelin eilen radiosta Method Putkiston kehittäjää Marja Putkiston haastattelua. Hän on tehnyt töitä paljon monessa maassa. Hän kertoi miten suomalaisille on niin tuttua pulahtaa saunasta järveen alastomana ja miten meillä suomalaisilla on melko mutkaton suhde omaan vartaloomme ja miten ylpeitä siitä asiasta me voisimme olla. Olimme mieheni kanssa juuri ruokapöydässä syömässä ja mulla alkoi kyyneleet valua ja liikutui vallan kovasti, kun se nyt vaan kuulosti niin kauniilta. emoticon

Heh. On tää hassua.
 
Mä täällä tillitin kun esikoinen opetteli soittamaan Jänis istui maassa-kappaletta pianolla. "Äitin oma pikku mussu on jo noin iso tyttö....Byhyyy!! "
Eilen ku katoin Emmerdalea ja satuin huomaamaan et Nicolan ja Jimmyn vauva oliki nukke ja se tietty "roikku elottomana" sylissä eikä ollu ku oikea vauva ni tippahan se siitäki tuli. 
Ja miestähän tää kaikki naurattaa.
 
kadonneen jäljillä ohjelman vois mun puolesta laittaa pannaan mun raskauden aikana ja kaikki vauvaohjelmat. :D Mä parun ku pieni lapsi :D ja sit on kauheen herkkä jos toi 2v onnistuu jossain uudessa jutussa.
 
Varmaan voi laittaa tunnemyrskyn piikkiin kun pari viikkoa sitten rupesin itkemään autossa kun radiosta tuli Mikko Kuustosen ja tyttärien biisi! Kuustonen ei ole kuulunut suosikkeihin ja nyt se oli muka niin herkkiskappale että piti useampi kyynel tirauttaa.... Ohjelmat ei ole vielä itkettäneet ja mieli on pysynyt muutenkin suht koht vakaana mutta noi telkkarista tulevat Unicefin mainokset on kyllä vähän liikaa mulle! Tiedättekö niitä, missä näytetään pientä lasta joka on just kuolemaisillaan ja sitten kerrotaan kuinka katsoja voi auttaa. Ehkä tuon tyyppiset mainokset vetäisi hiljaiseksi ns. normaalitilassakin.
 
Voice of Finland ja Jesse Kaikuranta - itkeä vollotin tänään iltana hänen esitystensä aikana alusta loppuun. Niiiin herkkää ja koskettavaa. Odotan levyä, että vpisin itkeskellä sitten tunnin yhtä kyytiä. :)
 
kadonneen jäljillä parissa parkuu mun seuranani mun mies eikä se taatusti ole raskaana =)
 
Niin munkin mies vetistelee mukanani kun molemmat herkkiksiä ollaan. Nyt vaan ne kyyneleet purskahtavat nopeammin ja vesivirtoja ei saa millään loppumaan. Joku kirjoituskin saa herkästi itkun aikaseks. Esim. tänään aamulla oli Positiivareiden sivuilla seuraava teksti: "Ensimmäisen luokan oppilaat keskustelivat erään perheen valokuvasta. Kuvassa pienimmän pojan hiukset olivat eriväriset kuin muun perheen. Yksi luokan pojista arveli että poika oli adoptoitu, johon eräs tytöistä sanoi: "Minä tiedän siitä ihan kaiken, sillä minut on adoptoitu."

"Mitä adoptio sitten tarkoittaa?" poika kysyi. "Se tarkoittaa sitä", tyttö vastasi, "että lapsi ei kasva äidin vatsassa, vaan hänen sydämessään."
 
"Ensimmäisen luokan oppilaat keskustelivat erään perheen valokuvasta. Kuvassa pienimmän pojan hiukset olivat eriväriset kuin muun perheen. Yksi luokan pojista arveli että poika oli adoptoitu, johon eräs tytöistä sanoi: "Minä tiedän siitä ihan kaiken, sillä minut on adoptoitu."

"Mitä adoptio sitten tarkoittaa?" poika kysyi. "Se tarkoittaa sitä", tyttö vastasi, "että lapsi ei kasva äidin vatsassa, vaan hänen sydämessään."

Noniin nyt täälläkin itketään tuulee!  emoticon  emoticon
 
Menimpä sitten ja katsoin prinsessa Estellen kastejuhlaa. Ei olisi pitänyt. En siis nähnyt mitään, kun kyyneleet vain täyttivät silmät välittömästi. Liian tunteellista.. emoticon
 
Istuskeltiin tänään keskustasa aurinkoisella terassilla ja päämääränä oli mennä parien lasillisten jälkeen (itehän join alkoholitonta siideriä) ruokaostoksille. Yllättäen miestäni ei enää ruokashoppailut innostaneetkaan, vaan hänen mielestään olisin hyvin voinut käydä yksin hoitamasa ostokset sillä välin kun hän jatkaa oluenjuomista. No, herkällä raskaustuulella tais alaleukani pikkusen alkaa väpättämään ja mies kysäsee kummastuneena että et kai nää ala nyt pillittämään tämän takia, melekeen aloin.Täytyy myöntää, että prinsessa Estellen ristiäiset herkistivät kans;)
 
Hei PupuL tuohon nyt ei raskausajan tunnemyrskyä tarvita, jos toinen on noin moukka (anteeksi). Et kai vaan suostunut? Mä oisin passittanut miehen kauppaan ja mennyt itse autoon odottamaan raskauteen vedoten. ;) Voi kai sitä kaljottelua jatkaa kaupassa käynnin jälkeenkin?
 
Loppujen lopuksi kyllä päädyttiin kauppaan ihan yhesä, paitti mää näytin hapanta marttyyrikärsää ;)
 
Mä olen jo vakavasti pohtinut, että onko olemassa myös raskaudenaikaista masennusta. Nähdään mieheni kanssa käytännössä jokatoinen viikko ja häntä välillä ahdistaa tunne, että on pakko olla yhdessä aina silloin kun voidaan olla. No ei ole todellakaan pakko, mutta kun haluaisin niin kovasti. Tämä on sellainen kestoaihe mikä saa kyllä mun mielen todella matalaksi erityisesti nyt raskausaikana. Ihmettelen miksei halua olla mun kanssa ja kyllähän mun sydämeen sattuu, mutta reagoinko tuohon ihan liian voimakkaasti?
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top