Tunnemyrskyt

Mä luulen, että raskauden aikainen masennus on ihan mahdollinen. Tunteet heilahtelevat voimakkaammin, mikä on vielä normaalia.

Mutta masennukseen viittaa sitten se, että ei pääse irti esimerkiksi niistä negatiivisista tunteista. Niihin takertuu ja niitä vatvoo ja ne ottavat yliotteen kaikesta. Tulevaisuus pelottaa (kaikilla raskausaikana, mutta masentunut ei näe mitään hyvää siinä) ja sitä luo kaikenlaisia kauhukuvia itselleen. Kannattaa ottaa puheeksi neuvolassa, jos alkaa tuntumaan, että päivittäisestä elämästä loppuu kaikki ilonaiheet.

Olen kärsinyt synnytyksen jälkeisen masennuksen ensimmäisen kanssa ja muistan vain tunteneeni vihaa, surua, häpeää ja pelkoa. En onnea enkä iloa mistään. Edellinen raskaus sitten seurattiin jo alusta asti, ettei masennus uusi. Mulle on vielä jotenkin niin ominaista käpertyä itseeni näin raskaana ollessa. Mietin vain yksikseni masuasioita ja haluan, että kaikki jättävät mut rauhaan. Se varmaan altistaa juurikin masennukselle. Pitäisi enemmän jakaa omia tunteita ja ajatuksia.

Ja siksi olen niin onnellinen, että tällä kertaa uskaltauduin tällaiselle palstalle kirjoittelemaan. Tämä on ollut mahtavaa! Meidän joulukuisten ryhmässä on vielä niin paljon hienoja ihmisiä mukana.
 
Takaisin
Top