Tulokas ja koirat

[eeella]

Moikka!

Elikkäs otsikko kertoo aika paljon :) Mutta siis ne joilla on näitä nelijalkaisia ystäviämme niin oletteko tehneet jonkin sortin valmisteluja heidän kohdallaan? Mielenkiinnolla kuulen myös miten on mennyt esikoisten kohdalla sairaalasta paluut nyytin kanssa, mitä koirat on meinannu? :) Meillä itsellä kaksi koiraa, terrieri ja noutaja. Molemmat kyllä tottuneet lapsiin, ei ole ollut mitään ongelmia lasten kanssa, mutta silti mietitytttää että mitäköhän nuo sitten meinaa kun sellainen pieni jääkin meille Vauvasta ollaan kovin heille ''puhuttu'', siinä sitten päät vinossa ihmettelevät Esim. Kehto kun kannettiin sisälle olis sinne pitänyt päästä nukkumaan!! Sitten siinä komennettiin että ei, se on vauvan Vauvan vaatteet, lelut, kaikki tilpehööri myös kiinnostaisi mutta on kielletty koskemasta koska ''vauvan''. Koirat varmaan meinaa että hiukan tylsä tämä ''vauva'' kun kieltää kaiken Olen myös pohtinut miten jakaa huomiota vauvan ja koirien kesken.. Koirat tähän mennessä olleet niitä meidän ''poikia'' ja saavat melko paljon huomiota koko ajan, päivisin touhutaan yhdessä paljon, sisällä ja ulkona, on harrastukset niiden kanssa ym, mutta vauvan tultua tämä väkisinkin vähenee.. Tietysti koirat koiria ja vauva ykkösenä muttaa!! Olen oikeen murheen kryynin tästä taas ittelleni saanut aikaseks.. mutta mutta kohtalon tovereita? Kokemuksia? :)

 

[Liljankukka_]

Meillä oli (valitettavasti lähti tänä kesänä koirien taivaaseen ) labbis uros kun esikoinen tuli taloon. Oli sillon reilu 6-v ikäinen. Me ei tehty mitään valmisteluja kun sen luonne oli niin sopeutuvainen ja hyvä. Hyvinhän kaikki sitten menikin. Ekat pari päivää kävi ihmettelemässä lähinnä jos vauva piti jotain ääntä, mutta siihen se jäikin. Kunnes pikkumies alkoi liikkumaan aina koiran luokse, koira antoi tehdä mitä vaan. Ja jos ei jaksanut niin siirtyi kauemmas. Nyt tänä vuonna kun pikkumies alkoi kunnolla liikkumaan niin koira meni aina kylpyhuoneeseen (siellä oli sillä rauhassa peti) sitä välillä karkuun :D mutta meillä meni niin hyvin kaikki! Koira ei koskaan ollut mistään mustis eikä vihainen... Se oli erittäin sosiaalinen ja sopeutuvainen tapaus :)


Sent from my iPhone using Vau Foorumi

 

[Liljankukka_]

Meillä koira myös tajusi heti mitkä lelut on vauvan ja mitkä sen.


Sent from my iPhone using Vau Foorumi

 

[maasselii]

Mua kanssa jännittää miten meidän koira suhtautuu tulokkaaseen, tähän asti hän ja kissat ovat olleet meidän lapsia. Sen verran olen varautunut että koira (uros) on kastroitu ja se onkin luonnetta hiukan pehmentänyt ja lapsen huoneessa on koiraportit ettei sinne pääse paitsi vanhin kissa luulee nyt että hänelle on tehty ikioma huone ja mielellään viihtyy siellä . Eläimet ovat toisistaankin mustasukkaisia ja jokainen vaatii oman huomionsa, täytyy vaan jatkaa samaan malliin ja toivoa että kaikki menee hyvin ja kaikki pysyvät tyytyväisinä . Koira on kyllä tottunut lapsiin ja hienosti heidän seurassa käyttäytyy, mutta jos lapsi on kiusannut näyttää hampaansa. Toivon että hoivaavat ja hyväksyvät laumaamme uuden jäsenen mahdollisimman kivuttomasti.

 

[Yxvaan]

Meillä kolme koiraa, 5-vuotias uros ja 2- & 5-vuotiaat nartut. Suurin muutos, mihin ollaan koiria pikkuhiljaa totuteltu, on huomion vähentäminen. Alkuun olivat ihmeissään, mutta nyt eivät enää itse huomiota aktiivisesti hae ja pärjäävät vähemmälläkin paijaamisella - tämä siksi, että vauvan tultua huomio siirtyy koirista väkisinkin ja uskoisin valmiiksi totuttamisesta olevan hyötyä "mustasukkaisuusoireiden" välttämiseen :). Olen melko varma, että koirat tulevat suhtautumaan hyvin ja uros todennäköisesti ottaa vauvan suojeltavakseen, kun huomaa hänen olevan minulle erityisen tärkeä ihminen .

 

[Unikko^3]

Meillä on nyt 6-vuotias terrieri, esikoisen syntymän aikoihin oli 3-vuotias. Kun mies lähti kotiin sairaalasta vauvan synnyttyä, annoin miehelle mukaan vauvan sängyssä olleen rievun, jonka sai viedä koiralle nuuskuteltavaksi. Koiralle tuli siitä tärkeä ja se piti ottaa omaan petiin mukaan. Ensimmäisinä päivinä vauvan kotiuduttua, koiran piti vähän väliä käydä tarkistamassa, onko vauva todella vielä siellä sängyssään. Varsinkin ulkoa tultuaan oikein juoksi pinnasängyn luokse tarkistamaan tilanteen :D Nopeasti koira tottui tilanteeseen, eikä pian edes noteerannut vauvaa millään tavoin. Koira myös ymmärsi nopeasti ettei kaikki pehmolelut ole hänen, vaan osa on vauvan. Esikoisen lähdettyä liikkumaan, koira vaihtoi paikkaa mikäli ei tykännyt olla "silitettävänä". Pienestä pitäen ollaan molemmille lapsille myös opetettu kuinka koiraa silitetään ja rapsutetaan ja ettei sitä saa häiritä jos se nukkuu. Tällä hetkellä koira ja lapset tulevat hyvin toimeen, pääasiassa koira siirtyy toiseen huoneeseen jos ei jaksa lasten koheltamista. Välillä leikkivät yhdessä pehmolelulla ja pallolla. :)

 

[Eetuha]

Meillä on 1,5v. mopsi narttu ja 3 v. Russeli uros. He eivät ole kiinnostuneita mistään vauvan jutuista kuten pinnasängystä jne. Mutta mopsihan on tunnetusti tutti ja leluvaras.. et katotaan kuinka arki alkaa sujua sitten kun vauva on oikeasti siinä mukana. Meillä on myös 7vuotias poika joten koirat ovat tottuneet lapsiin.

Olen kuullut juttuja että kun vuava on onnut koliikkisitterissä on mopsi päästävä myös keinumaan vuorollaan...

 

[eeella]

Ihana kuulla että kaikilla on mennyt hyvin ja on paljon positiivisia kokemuksia. Tosiaan tuo huomion vähentäminen jo nyt voisi olla hyvä juttu myös meillä. Kiitos vinkistä Yxvaan! :) Meillä myös toinen (jackrussellinerrieri) 2v. on kastroitu, mutta toista (kultainennoutaja) reilut 1.v. ei ole.. Russeli varsinkin todella huomion kipeä ja pelkään että alkaa vauvaa ''kurmuttamaan'' jos ja kun saa vähemmän huomiota kun vauva. Mieskin tossa pelotteli että eihän sitä tiedä vaikka jouduttaisiin koirista luopumaan Apuva... Mutta tiedän kyllä niitä tapauksia.. surullisia mutta kun ei mikään enää auta on pakko koirasta lupua... En kyllä halua omalla kohdalla edes ajatella että niin kävisi

 

[Justiina89]

Meillä on 6-vuotias chowi narttu, maailman kärsivällisin koira. Meillä käy toisinaan lapsivieraita ja on suhtautunut hyvin, ei ole yhtään mustis eikä juurikaan edes kiinnostunut kunhan on käynyt kerran haistelemassa. Voihan se olla, että uusi perheenjäsen on sitten tärkeämpi kuin muut lapset, vaikea ennustaa...

Minusta tuo idea siitä, että mies voi sairaalasta tuoda koiralle jonkin vauvantuoksuisen rievun, kuulostaa ihan hyvältä :)

Ajattelin myös treenata vaunulenkkejä koiran kanssa ennen vauvan syntymää, että koira oppisi pysymään pois pyörien alta. Vähän huolettaa koiran riistavietti, jolloin vetää hurjasti ja koira on voimakas. Ei voi ainakaan vaunuihin sitoa talutinta kiinni.e
edes kävellessä.

 

[Yxvaan]

Tuo vaunulenkkien treenaaminen etukäteen voisi olla hyvä idea, mutta valitettavasti me asutaan sen verran maalla, että saisin välittömästi kylähullun maineen jos liikkuisin tyhjien vaunujen kanssa . Onneksi koirat ovat pieniä, noin viidestä kymmeneen kiloisia, niin ei pitäisi suurempia ongelmia kuitenkaan tulla kuin korkeintaan vanhemman nartun (dreeveri) metsästysvietistä.

 

[Unikko^3]

Mä kävin aikanaan kerran koeajamassa vaunut koiran kanssa, oli kyllä niin typerä olo lykkiä tyhjiä vaunuja että se jäi siihen yhteen kertaan :D mutta hyvin oppi koira kulkeen vaunujen kanssa vauvan syntymän jälkeen :)

 

[marsmama]

Meillä ei koiria vaan kaksi kissaa.. ja niitähän kovasti kiinnostais pinnasänky ja hoitopöytä. On ne nyt alkanut oppia ettei sinne mennä kun tarpeeksi monta kertaa hätyyttäny ne pois sieltä.. ja vaunuihinkin piti yrittää mennä jo nukkumaan. Jospa ne ymmärtäis, että vauvaa varten ne on. Ja ottais vauvan vastaan hyvillä mielin sit. Nää kisulit on huomion kipeitä ja paljon tykkää sylissä nukkua, toinen on ihan ihmeissään ollu ku saanu mahasta potkuja ku makoillu päällä. :D

 

[Pömpylä]

Laumanjohtaja kun tekee pennun, niin ei sen tarvitse sen kummemmin laumalleen "esitellä" omaansa... lähinnä täällä ei ainakaan aijota vauvasta suurempaa numeroa tehdä. Ei esitellä, tuoksutella. Koirat tekee tuttavuutta ajallaan ja valvotusti. Varovainen saa ranskanbullan kanssa olla kun se on sellane "hoitaja". Brassi väistelee ja varmasti vahtii muttei näytä sitä muille Kovikset kun ei lapsista välitä, ainakaan heti!
Koirat vissii vaistonneet jo ennen kuin itte tajunnu olevansa raskaana, niin tämän Laumanjohtajan pennun odotuksen

Ei pidä tehdä numeroa. Lähinnä ettei mene sekaisin sekin että kenen se pentu on! Koiratkin helposti hämmentyy "vastuunjaosta" ja siks pian saattavat alkaa inhota/huolehtia liikaa, jostain mikä EI todellakaan ole heidän tehtävänsä.

 

[röpelö]

Kaverilla on tanskandoggi (narttu), joka on mitä lempein luonne ikinä. Jo kaverin raskausaikana ei suostunut lenkeillä poistumaan viereltä, kun jotenkin aavisti ettei mamma oo ihan normaalissa olotilassa. Kun vauva tuli kotiin, koira toi aina kaikki lelunsa vauvalle, jos tämä itki, ja nyt kun vauva on ruvennut liikkumaan antaa koira kärsivällisesti vetää hännästä ja korvista. Samaa on tapahtunut myös mun tädin perheessä jossa on kaksi keskisnautseria ja kolme pientä lasta. Jotenkin ehkä ne tajuaa, että lapset ja vauvat on pentuja ja niitä on kohdeltava samalla varovaisuudella ja kärsivällisyydellä. Suloisinta on, että kaverin tanskandoggi on ihan kuin harmaantunut kun "äitiys" on niin täynnä huolta.

Vielä en tiedä miten meidän äidin kolme kissaa tuumaa vauvasta. Saattaa olla, että viettävät joulun kirjahyllyn päällä kun pelästyvät vauvan ääntelyä.

 

[Astra]

Meillä oli esikoisen syntymän aikaan 2 koiraa (nyt niitä on 3) Kaikki belgianpaimenkoira malinois:ia ja kaikki narttuja. Toi meidän vanhin koira (esikoisen syntymän aikaan 5-vuotias) ei pidä lapsista ja arastelee muutenkin ihmisiä, koska ahdistuu. Hermorakenne ei siis ole priimaa, mutta kuitenkin ollut kisakoirana haussa, eli hakee metsästä "eksyneitä" ihmisiä. Lapset ovat siis hänelle isompi kauhistus, koska lasten eleet ja liikkuminen ovat epäloogisia.

Silloin kun tultiin Miron kanssa sairaalasta laitettiin kaukalo vauvoineen olkkariin ja annettiin molempien koirien käydä nuuskimassa. Toinen koirista, se sosiaalinen maailmanrakastaja kävi haistamassa, heilutti häntäänsä ja lähti pois. Vanhus sitten harkitsi hieman pidempään sitä haistamista, mutta kävi kuitenkin hetken mietittyään. Hännän asennosta näin että vähän jännitti. Tämän jälkeen otin vauvan pois kaukaosta molempien koirien pällistellessä ja siinä se oikeastaan olikin. Sen jälkeen koirat vaan pyörivät siinä arjessa mukana.

Ikinä meillä ei ole ollut ongelmia koirien ja lapsen välillä, mutta meillä ei myöskään koskaan jää ilman valvontaa lapsi ja koirat. Asutaan omakotitalossa, joten saadaan koirat porteilla ja ovilla eristettyä tarpeen mukaan. Ja tämä vanhin koira usein haluaakin mennä omaan rauhaansa ja pyytää portin taakse turvaan :)

Ja kyllä meillä koirat myös sopeutuivat hyvin siihen etteivät olleet enää elämä keskipisteenä, vaikka edustavatkin vilkasta ja vaativaa rotua. Ennen lasta kun treenasin joka päivä ja kisattiinkin useana viikonloppuna, niin silti koirat tottuivat vähentyneeseen treenimäärään ja tyytyivät normi ulkoiluun. Toki niille tehdään sitten kotipihassa jotain pieniä temppuja / harjoituksia.

 

[Paratiisitar]

Meillä on super sosiaalinen 5v. cockerspanieli uros, joka rakastaa ihmisiä - kokoon katsomatta. Tyyppi on kylläkin mustasukkainen isin ja äidin huomiosta ja/tai hänen pitäisi saada olla aina kaikessa mukana sekä mustis omista leluistaan. Ollaan nyt opeteltu miehen siskon tytön kanssa sitä koiran käyttäytymistä ja sitä, että koira ei saa käydä leluja nappaamassa itselleen yms. Miehellä on lepsumpi ote koiran kanssa ja itse en ole sen elämässä ollut pennusta asti, vaan mies on ottanut sen edellisen tyttöystävänsä kanssa juuri ennen eroa. Oon opettanut koiralle valtavan märään "pelisääntöjä"(joista on tottakai miehen kanssa sovittu), jotka musta on ihan ehdottomia koiraperheen arjessa (omat paikat, paikat missä saa olla ja missä ei, että ruokaa odotetaan nätisti ja kupille mennään vasta luvalla, sama ulos lähtiessä, ei vedetä, hypitä vasten yms.). Valitettavasti vasten hyppiminen on osottautunut tosi vaikeaksi kitkeä pois pentuajan jälkeen, etenkin kun esim. appivanhemmat antavat toisen tehdä sitä vaikka ollaan pyydetty, että koiraa kiellettäisiin sitä tekemästä. Uskon, että tyyppi asettuu uomaansa hyvin, mutta varmasti osottaa alkuun mieltänsä tai kokeilee, onko ihan pakko ja koittaa hakea huomiota. Meillä mä olen selvästi pomo, koska mun kanssa ei edes yritetä samoja temppuja kuin isin kanssa.. vielä kun isikin saisi saman kontrollin. Täällä on myös selvästi aistittu raskaus ja se on ajoittain aiheuttanut koiralta mielenosoituksia ja välillä taas oltaisiin niin äidin helmoissa.

 

[Lilliputtis]

Täysin samaa mieltä Pömpylän kanssa; meillä kans asiasta ei minkäänlaista numeroa tehdä ja koirat saa tyytyä siihen että vauva tuli nyt. 17-vuotias suomenpystykorva ja 7-vuotias sekarotuinen vesikoira ovat aika erilaisia luonteiltaan mutta lapsiin jollain lailla meidän kavereiden kautta viime vuosina törmänneitä. On 8 kk vanha vauva roikkunut toisen poskessa ja 4-vuotias kiljunut täyttä huutoa vieressä (tos. näk. siksi että tämän mukelon einstein-äiti on opettanut lapsensa pelkäämään koiria koska hän itsekin pelkää... huoh!) eikä koira ole reagoinut näihin mitenkään... Eri asia se on tietysti kun se lapsi on meidän ja pysyy meillä, mutta joka tapauksessa koirathan saa tämän kestää ilman sen kummempaa siedätystä.

Toisekseen meillä kyllä koirat tietää. Molemmat nartut ovat vaistonneet raskauden jo ennen kuin minä edes tiesin odottavani! Seurasivat minua ja nukkuivat kylki kyljessä aina samassa huoneessa missä minä olin. Nyt ne on onnellisia kun en oo käynyt enää töissä ja olen kotona koko ajan, heidän huollettavanaan :D

 

[eeella]

Olen myös törmännyt näihin ketkä oikein suojelevat lapsiaan koirilta ja ''peloittelevat'' mielestäni suotta lapsiaan koirista. Eräskin äiti kylään tullessaan huitaisi toista koiraamme kuonoon (haistoi lasta ohi kävellessään) että ''pois lapseni kimpusta!!'' Silloin kyllä nousin vastarintaan ja sanoin että koira vain ohimennen haistoi, tuo ei olisi ollut tarpeen, mutta tämä äiti ei asiaa oikein ymmärtänyt.. ei siis ollut itse koiraihmisiä.. ymmärrän kyllä jos joku pelkää koiria tms. ja joskus ollaan tälläisen ihmisen tullessa (oli kyse lapsesta tai aikuisesta) laitettu koirat ulos tarhaan, siinä en näe mitään ihmeellistä. Kaikki eivät koirista tykkää ja se on mulle ok, mutta meille tullessaan tietää että meillä niitä on ja thats it.

 

[tttiuhti]

Mä ajateltiib aluksi ihan omalla painollaan totutuksen tapahtua. Sairaalasta tultua antaa haistaa ja tottua. Mutta sain tänään vinkin että riippuen miten pitkään sairaalassa viipyy ja onko perhehuone ja jne niin olisi miehen hyvä tuoda kotiin kaikkea missö on vaavin tuoksu. Näin se alkaa ko tottua että uusitulokas on saapumassa. Ystävälläni tämä oli toiminut ja koiran kiinnittäneet lapseen huomiota ihmeissään vasta kun se oli ruennut itkemään :)

 

[Catjus]

Meillä oli esikoisen syntyessä sakemanni ja kääpiösnautseri. Sakemanni rakasti lapsia ja sillä oli voimakas hoivavietti. Hakeutui itse pois, kun halusi olla rauhassa. Ei koskaan ärähtänyt lapsille, vaikka oisivat tehneet mitä. Tosin mie oon ite aika tarkka, että koiraa ei kiusata ja miusta koiraa saa ilmasta, kun ei enää jaksa leikkiä. Vahti lapsia ja ois varmasti suojellut, jos ois ollut tarvetta, mutta ei onneks ollut kuitenkkaan liian innokas hommassaan. Luotti, että mie handlaan tilanteet.
Kääpiösnautseri taas pelkäs lapsia eikä se koskkaan täysin oppinu rentouttummaan pienten lasten kanssa. Tollaset viis-kuus vuotiaat oli sille jo ihan ok, mut pikkulasten arvaamattomuus oli pelottavvaa. Sitä siis ei voinu koskkaa jättää lasten kanssa itekseen. Omiin lapsiin toki tottui, mut haki huomioo pääsääntösesti, kun lapset oli nukkumassa. Muuten vetäytyi omiin oloihinsa.
Nyt meillä on vuoden ikänen corgi-uros (aiemmat koirat oli narttuja). Miulla on ollu nyt 9 kk vauva hoidossa ja sitä vahti aluksi, mutta nyt on jo hyvin tottunu. Lasten itkuun reagoi voimakkaasti ja alkkaa haukkuu tai ulvoo. Ei niin kivaa, mut kait se vaan ilmottaa meille, että nyt on jokin hätä. Muutenkin sillä on voimakas vahtivietti ja haluais, että koko lauma on aina koolla. On tietysti tottunu lapsiin, kun kasvattajallakin on kaks eli ei oo päivääkkää eläny ilman lasten läsnäoloa. On välillä kuin yksi lapsista :) Lastenhuone meillä on eristetty portilla, koska koiruus pureskellee kaikki lelut. Se ei siis tosiaan oo vielä älynny mitkä on hänen ja mitkä lasten. Aiemmat koirat tajus heti omien ja vauvan tavaroiden eron eikä ne koskkaan liikuttanu lasten tavaroita.
Aiempien kanssa ei tehty vauvasta mittään numeroo. Kottiin tultua annettiin koirien haistella vauva ja siinä se oli. Hyväksyivät vauvan heti. Käppänä tuli jopa sylliin sammaan aikkaan kun imetin, mutta pyrki olemaan kahtomatta vauvaan (liekkö aatellu, ettei sitä oo olemassa jos hän ei sitä nää :D ). Sakemanni ja käppänä on jo siirtynneet koirien taivaasseen.
En usko, että nytkään tullee ongelmia. Koiruus saattaa olla jonkin verran mustis. On sitä nimittäin vieraiden kanssa. Tullee hakemmaan huomioo, kun mie juttelen muijen kanssa (eli siis käyttäyttyy ihan kuin meijän lapset). Mut en huomioi sitä siitä ollenkkaan vaan vasta, kun on rauhottunu. On selkeesti miun koira ja kulkkee miun perässä (yölläki siirttyy etteisen lattialle siks aikkaa kun mie oon vessassa tai lastenhuonneessa). Huomion määrä tuskin tullee hirveesti vähenemmään, kun tosiaan ollaan usseemman lapsen huushollia pyöritetty koko koiruuden elämän ajan. Luulenpa, että miulla saattaa olla jopa enemmän aikkaa lenkkeillä koiran kanssa vauvan synnyttyä, kun ainakin jonkin aikkaa meijän taloudessa on viisi lasta vähemmän. Tukilapset ruppee taas käymmään kuhan mie jaksan, mut pph:n hommiin tuskin ennää palaan.