Tulevaisuudensuunnitelmat

heinukka

heinukka

Sanavalmis juttuseppä
Millasii suunnitelmia teil on tulevaisuudelle? Koska meinaatte palata töihin tai opiskelujen pariin? Ja mitä ootte tehny ennen äippälomaa? Mikä ammatti tai opiskeltava ala? :) Olis kiva kuulla lisää teidän elämästä kun niitä rakkaustarinoita oli nii ihana lueskella :)

Mä tosiaan opiskelen paraikaa yliopistossa lastentarhanopettajaksi. Aloitin ne opinnot 2011 syksyllä ja oon siis saanu molemmat lapset opiskeluaikana. Esikoisen jälkeen tosin pidin vuoden tauon. Suunnitelmissa olis saada opinnot päätökseen kesällä/syksyllä, mut saa nyt nähdä... Täs on täl hetkellä niin monta rautaa tulessa ku on opiskelujen ja lasten lisäks vielä uuden kodin etsintä käynnissä. Katotaan kauanko pysyy langat käsissä. Töitä ajattelin hakea (jos olen siihen mennessä valmistunut) kun nuorempi on vuoden.
 
Olis niin kiva jakaa kaikkea teidän kanssa, mut mua oikeesti häiritsee se, että kuka vaan pystyy näitä lueskelemaan... :sad001 Kun tätä ei oo mitenkään rajattu/salattu.
 
Lyhyesti, olen ollut töissä sosiaali-ja terveysalalla joitakin vuosia. Koskapa mies on yrittäjä, joudun varmaan takaisin töihin jo alkusyksystä, koska miehen tulot ovat niin epäsäännöllisiä. Mies ei myöskään voi jäädä kotiin vauvan kanssa, koska firma ei ilman häntä pyöri. Vähän mietityttää laittaa niin pienenä lapsi hoitoon, mutta toisaalta maailmalla se on yleistä ja jopa paljon aikaisemmin mennään. Toivotaan, että osuu hyvät hoitajat niin eiköhän se siitä! Ne pienten ryhmät ei kai kuitenkaan ihan niin isoja ole. Toisaalta lapsi saa puuhata kaikkea muiden lasten kanssa, eikä tarvitse itse sille viihdettä keksiä päivän aikana.
 
Olen tosiaan muuttamassa myös uuteen omaan kotiin ja päiväni täyttyvät, siis sen mitä vauva-arjelta ehdin, pakkailusta, kissan hoidosta ja kuntoilusta. Palaan töihin, kun vauvani on 6 kk, ja odotan sitä lievästi kauhunsekaisin tunnelmin. Pyrin kuitenkin nauttimaan joka hetkestä nyt kotona, koska kohta pystykään keskittymään vain vauvaan, vaan jonglöörään myös työn tähän yhtälöön. Toisaalta taas rakastan työtäni ja kaipaan jo työyhteisöä sekä työkavereitani.

Tulevaisuuden suhteen ei ole sen kummempia suunnitelmia vielä. Olen oppinut olemaan niitä tekemättä, koska yhtälössä on liian monta tuntematonta muuttujaa. Mennään vähän kerrallaan ja katsotaan, minne nenät osoittavat. Näillä näkymin kuitenkin isovanhemmat tulevat hoitamaan vauvaa kesälomiin asti ja sitten syksyllä hän menee tarhaan. :)
 
Muokattu viimeksi:
Vähän samaa kelailin, et kuka vaan voi lukea ja sit ku oon jo Karpostakin kuvia laittanut, mutta toisaalta tää foorumi vaikuttaa sinänsä aika turvalliselta mestalta :D

Anyways, mä jo tuolla vauva-arjen puolella oon maininnut, et hirmu stressi kaiken suhteen... tai siis lähinnä, kun ei tiedä, että mitä pitäis tehdä ja missä vaiheessa. Itse valmistuin viime keväänä, kesän olin labrassa duunissa, voisko sanoa et kuolinsyytutkija (lääke- ja huumausaineita tutkin) ja kovasti mietin, et pitäiskö kysästä kesäduunia taasen samasta paikasta, mutta sit tulee tää, etten haluisi missata lapsen kasvua ja kehitystä. Rahaa kuiteski tarttis, kun syksyllä alkais taasen koulu ja tuolloin varmaankin jo joudutaan päivähoito aloittamaan. Kauhean kinkkisiä nää päätökset, joiden eteen joutuu.

JA se toinen lapsi on tulevaisuuden suunnitelma :D mies jo eilen tokaisi, että eikös pyöräytetä toinen heti perään. Jouduin toppuuttelemaan. Ois ihan kiva, ees yksi lukukausi käydä sitä koulua ja sit pitää taas välivuosi :D
 
Minä voin ehkä palata entiseen työpaikkaani (kaupanala) tai sitten joudun etsiskelemään uuden työpaikan.. Mulla on kyllä ressi siitä ku en näin pientä haluais vielä laittaa hoitoon! :/ mutta miten sitä kotihoidontuella sitten pärjäis.. Muutenkin tuntuu omituiselta miettiä tulevaa, töitä yms kun nyt elämä pyörii vaan tän vauvan ympärillä. Ja kun tähän kotielämään alkaa päästä sinuiksi niin taas ois sit muutosta eessä.
 
Mä oon vakitoimessa, joten sinne vanhaan työhöni palannen sitten kun aika on. Haaveissa olisi olla kyllä kotona niin pitkään kuin taloudellisesti on mahdollista, mutta eipä se edes näin kahden keskituloisen vanhemman voimin taida loputtomiin kantaa, kun on asuntolaina jne. Ehdottomin kipurajani on, että alle vuoden ikäistä en laita hoitoon, ja tavoite vähintään 1,5v. ikäiseksi hoitaa tyttö kotona. Jos olisi varaa, niin hoitaisin kolmevuotiaaksikin kotona. Välillä haaveilen ihan uuden ammatinkin opiskelemisesta/yliopisto-opinnoista, mutta saa nähdä onko tässä kaaoksessa ja konkurssissa nyt rahkeita siihen.
 
Toimistotyöaika ja vakivirka, joten sinänsä helppo palata. Mutta kuitenkin suunnitelmissa olla kotona ainakin pari vuotta. Riippuu toki miehen työtilanteesta.

Nyt en osaa yhtään ajatella mitä esimerkiksi vuoden päästä on meneillään elämässä. Toivottavasti kotona olen kasvavan pikkumiehen kanssa.
 
Muokattu viimeksi:
Mulla on myös vakituinen työpaikka ja tarkoitus olisi sinne palata heti äitiysloman loputtua. Miehen työtilanne on tällä hetkellä hieman auki ja voikin olla, että hän jää sitten kesällä kotiin pojan kanssa.
 
Hyvä topic heinukka!

Minulla myös vakipaikka työssäni. Olen siihen asti kun jannu on 1,5v-2v, niin hoitovapaalla. Täytynee käydä asiasta keskustelemassa esimieheni kanssa tässä kevään aikana.. :) Haluttaisi kyllä myös opiskella lisää, mutta taidan tässä kahden lapsen äitinä nyt olla "tuomittu" tekemään töitä perheen leivän eteen. :wink
 
Mulla opiskelut hoidettu ja vakiduuni, johon palaan näillä näkymin tammikuussa 2016, eli tyttö olis 1v2kk siinä vaiheessa.. Tulevaisuuteen kuuluu talonrakennus (ensi vuonna) ja toivon mukaan lisää lapsia :) toivon myös että jos niitä joskus siunaantuu, voisin olla pidempään kotona. :)
 
Mulla olis vakipaikka, mutta matkoihin kuluu nyt yli 2h suuntaansa, joten joudun etsimaan uusia toita lahempaa. Tarkoitus olisi palata syys/lokakuussa toihin osa-aikaisesti. Otin jo uuteen paivakotiin yhteytta. Haluasin olla kotona vahan kauemmin, mutta mulla ei ole mitaan tuloja ja pakko maksaa hirvittavia opintovelkoja takaisin. Toiveissa olis viela saada toinen lapsi melko piakkoin.
 
Mua kans odottaa vakiduuni, jossa viihdyn tosi hyvin. Tarkoitus on palata takaisin syksyllä kun vanhempainvapaa loppuu ja pidän vielä kesä- ja talvilomat perään. Eli paluu joskus syyskuussa. Mies aloittaa myös lomansa ja isyyslomansa samoihin aikoihin ja meillä tulee melkein 2 kk yhteistä lomaa :) Meinattiin lähteä vähän pidemmäksi aikaa johonkin ulkomaille koko perheen voimin. Vähän pidemmällä tarkoitan kuitenkin vain 2 vkoa-1 kk. Vielä ei tiedetä mihin päin..varmaan kuitenkin ihan johonkin Eurooppaan.

Tarkoitus olisi, että mies jäisi vuoden loppuun hoitovapaalle, saisi samalla vähän työstressistä vapaata. Vaihtaisi vähän toisenlaiseen stressaamiseen :wink Ollaan hieman yritetty säästää rahaa tätä kaikkea varten, jotta saataisiin lainat ym maksettua. Esikoinen oli 11 kk kun aloitti hoidossa ja hyvin sujui hoitoon meno ja viihtyi alusta alkaen, se ei siis ole syynä siihen, miksi kuopus menisi vasta kun ikää olisi 15 kk. Käytetään tämä mahdollisuus nyt kun on vielä mahdollista.

Sydän sanoo, että kolmas vielä tehdään. Järki sanoo, että meidän lapset on tässä. Katsotaan, kumpi painaa vaakakupissa enemmän.
 
Tuolla on tuo salainen systeemi kans jos hirvittää se että kaikki voi lukee näitä juttuja... :)
 
Munkin suunnitelmissa olis jäädä hoitovapaalle ainakin siihen asti ku poitsu on vuoden vanha. Saa nähdä kuin Rahat riittää. Itsellä on vakituinen paikka kaupanalalla mutta tarkoitus ois hakea omaa koulutusta vastaavaa työtä sosiaalialalta äitiysloman loputtua. Yritän olla pidempäänkin kotona. Ois mahtavaa saada olla siihen pariin vuoteen saakka mutta tosiaan raha ja se että miten pää kestää olla vaan kotona kun on viimeiset 10 vuotta ollut kokoajan töissä tai opiskelemassa.
Toinen lapsikihan olis toiveena tässä melko pian mutta sitähän ei tiedä onko tullakseen.
 
Juu, tuo on paha tuo sydän vs. järki. Neiti on 4 kk ja meikäläisellä on vauvakuume. Halajan lisää vauvoja! Siis järki toki sanoo, etten ole vielä valmis ja että odotetaan rauhassa nyt ainakin vuosi.

Mutta vähän mielessäni suunnittelen toista, jos ei kolmatta. :wink Nimiäkin olen vähän miettinyt, kun oli viimeksi niin tuskan takana. Miehelle olen vähän vain vasta uskaltanut vihjailla. :D
 
Mä olin aiemmin varma, että kaksi on se nuppiluku. Nyt kun meillä on kaksi poikaa niin kaikki puhuu, että pitäähän se tyttö vielä tehdä. Sitten sitä on itsekin alkanut enemmän miettimään, että olisihan se tyttö tosiaan kiva saada mutta miten sen voisi varmistaa, että se on sitten tosiaan tyttö? Siis tietenkinhän olisi tärkeintä, että lapsi on terve mutta kuitenkin.. Mikä siinä tyttölapsessa on muutenkin? Mun kaveripiirissä on paljon sellaisia perheitä, joilla on kaksi tyttöä, eikä heille toitoteta jatkuvasti, että pitäähän se poika vielä tehdä.
 
Sama täällä Aamutähti, kyl me viel tyttö haluttais.. Haluisin kumpaaki laatuu :) Mies on sen kannalla et vaan kaks lasta mut se raukka on niiiiin helppo puhuu ympäri :p Kaveri kerto, et siin Teemu Selänteest kertovas leffassa ne kertoo miten tehdään tyttö :grin Olivat kolmen pojan jälkeen saaneet tytön.. En tiiä kui paljoo uskon semmosiin kotikonsteihin mut ei siinä mitään häviä ku kokeilee :D Ja tääl vaun sivuilla on kans joku artikkeli miten tyttöi ja poikii tehdää :D
 
Musta tuntuu, et täällä meillä miehellä on jopa pahempi vauvakuume ku mulla ! :D ja itse oon tässä toivonut sitten joskus toista poikaa, Karpolle veli, vaikka totta kai tyttökin on tervetullut. Jotenkin en näe itseäni tyttölapsen äitinä, en tiedä, mikä siinä on :P

(Karpo tuijottaa jalkaansa!?!)

Hitsi, kun voisin vaan jäädä kotiin ja saamaan lapsia ja niitä sitten kaitsemaan :) semmonen 10 katras ois hyvä! No ei vaineskaan, kyllä mulla aina on työ/koulu ollut tosi tärkeitä - jotain missä pääsee käyttämään päätään ja toteuttamaan itseään. Toisen lapsen ajankohta on vaan niin hankala, kun tosissaan juurikin vasta aloittaisin koulun nyt syksyllä. Vaikka pieni ikäero onkin varsin haasteellinen niin koen sen lapsille hyväksi. Itselläni kun on sisaruksiini se 10 vuotta. Plaah, jos vaan antaa luonnon päättää... enköhän mä kaikesta selviä, kun oon tähänkin asti selvinnyt ties ja mistä.
 
Heinukka, mä katsoin kans sen Seltänteen dokumentin. Puhuinkin miehelle, että pitääkin ottaa Sirpaan yhteyttä ja kysellä, että mitkäs ne keinot onkaan, että miten niitä tyttöjä sitten tehdään? :D
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top