Tukiverkostot

Meillä asuu molempien vanhemmat onneksi lähellä, miehen vanhemmat ihan parin kilometrin päässä ja kyläilläänkin ihan päivittäin. Heistä ollut kyllä esikoisen kanssa iso apu ja mielellään hoitavat, jos jotain menoa tulee.

Ystävätkin ovat kyllä tukena ja jakavat neuvoja, mutta hoitoapuna en oo ainakaan vielä käyttäny, kun ovat perheellisiä itsekin.
 
Meillä on saatu apua jomman kumman vanhemmista jos ollaan todella hyvissä ajoin sovittu. Joskus se harmittaa tosi paljon koska ne hetket kun meinaa pää hajota on just sellaista mitä ei ennalta voi sopia. Tai vaikka sairastapaukset, kukaan läheinen ei pääse auttamaan "hätätilanteissa..." Miehen työsuhde etuna onneksi on hoitaja kotiin jos on kummallakin vanhemmalla työt niin ettei pysty jäämään kotiin lapsen kanssa. Se on helpottanut vähän näitä erikoistilanteita. Toisen matkatyö olisi katastrofi... Kun meidän isovanhemmat ja suku asuu 2-5h ajomatkan päässä. Ystävistä ei ole oikeastaan ollut lastenhoitoapua tähän asti, nyt esikoinen 3-v ja ollaan totuttu siihen, että menot sovitaan sen mukaan että lapsi on mukana. Ystävystyn muutamien samaan aikaan esikoisen saaneiden äitien kanssa ja heistä oli tosi suuri vertaistuki mammalomalla ja nytkin viel, jos joku pännii niin ne kyllä ymmärtää kun heillä on jokin sama "vaihe" menossa. :D
 
Meillä vasta ensimmäinen lapsi tulossa, joten ei kunnolla tietoa millaiseksi tukiverkosto tulee kehittymään.

Mutta ainakin äitini asuu n.30km päässä ja uskoisin, että hän tulee mielellään auttelemaan mikäli apua tarvitaan.

Poikaystäväni vanhemmat asuvat vain muutamien km päässä, mutta suoraan sanottuna, en tiedä miten he tulevat reagoimaan raskaus uutiseen. Toivottavasti heistäkin saisi tarvittaessa apua kun niin lähellä asuvat.

Poikaystäväni parhaan kaverin tyttöystävä synnyttää nyt kesäkuussa heidän esikoisen, joten uskoisin, että heidän kanssa tullaan olemaan tiiviisti tekemisissä puolin ja toisin :)

Eniten harmittaa se, että kaikki muut sukulaiseni ja isäni asuvat yli 600km päässä :sad001 olisi rikkaus päästä asumaan lähellä isääni sillä siellä oma tuleva lapseni sujahtaisi huomaamatta joukkoon helposti :Heartred
 
Bea--- sanoi:
Onko kellään kokemusta ihan ulkopuolisesta avusta? Eli kunnan tai kaupungin palveluista tms? Olen raskaana yksin ja vaikka tämä on täysin oma valinta, niin apua varmasti tulen tarvitsemaan. Tukiverkostoja ei oikein ole omalla paikkakunnalla, sisko ja veli onneksi 50 km:n päässä. Omista vanhemmista ei hoitajiksi enää ole. Joku tuolla aiemmin mainitsi perhetyön…Saako sitä ihan pyytämällä vai pitääkö sitä hakea pitkän kaavan mukaan? Täytyykö olla lastensuojelun asiakkuus, että apua saa?
Click to expand...

Ei tarvi pitkän kaavan mukaan hakea. Pyydä neuvolasta rohkeasti tukea, terveydenhoitaja tietää hyvin kuntasi palvelut. Pääkaupunkiseudulla toimii ainakin Lapsiperheiden perhetyö, josta sosiaaliohjaaja voi kanssasi jo raskauden aikana kartoittaa, mihin tukiin olet oikeutettu ja millä konkreettisin keinoin sinua ja vauvaa voidaan tukea. Se on ilmaista. Vauvan synnyttyä voit itse soittaa Lapsiperheiden kotipalveluun, jos koet tarvitsevasi tukea vauvan hoitoon, uneen ym.liittyen. Myös jos väsähdät, he voivat auttaa -esim. voivat viedä pikkuisen vaunulenkille, että saisit nukuttua. Näillä palveluilla ei siis ole mitään tekemistä lastensuojelun kanssa. :)
 
Meillä kävi perhetyöntekijä esikoisen aikaan, koska hän nukkui aina tosi huonosti ja olin niin väsynyt. Minä vaan soitin Tampereella kaupungin perhetyön ajavarausnumeroon. Ei siellä kyselty sen kummempia perusteita tai arvioitu. Kynnys oli itsellä ainakin aika suuri sinne lopulta soittaa, et olis se tylsä ollut alkaa perustelemaan avun tarvetta. Sit sieltä tuli täti käymään ja mietittiin vähän yhdessä minkälainen apu on meillä parasta ja hän kävi jonkin aikaa viikoittain, mut sitten meillä alkoikin helpottaa jo. Se maksoi 11 euroa neljältä tunnilta ja parikymppiä koko päivältä. Suosittelen, jos tarvitsee apua, eikä meinaa jaksaa.

Meillä isovanhemmat asuivat silloin ja myös nyt kauempana 300-400 km päässä. Paria ystävää pystyi kuitenkin pyytämään välillä apuun ja nyt myös muutamia hyviä ystäviä asuu lähellä. On totuttu pärjäämään niin että menot suunnitellaan lapsen mukaan ja yleensä toinen vanhemmista on aina lapsen kanssa. Kuitenkin tiukassa tilanteessa saadaan myös apuja. Nytkin ystäväni vei esikoisen pariksi tunniksi ulkoilemaan, kun itselläni huono olo ja kaipasin hetken omaa aikaa, kun mies on koko viikon poissa ja se viikko on vasta puolivälissä.
 
Mulla ei tukiverkostoa juuri ole, miehen vanhemmista en osaa sanoa millaisia ovat ottavatko lasta hoitoon ja muuta ja ystävät aika vähissä, kun aikojen saatossa muuttaneet ja muuta.
 
Meillä on hyvä tukiverkosto. Kavereita löytyy (joskin ei omalta paikkakunnalta paria enempää) ja molempien vanhemmat asuu noin tunnin ajomatkan päässä :) hoitopaikkoja myös varmasti tarvittaessa löytyy :)
 
Meillä nyt jonkinlaiset tukiverkostot on, auttavat kun pystyvät. Miun vanhemmat ja miehen äiti asuu samalla paikkakunnalla, ja vahtiivat lapsia, kun omilta töiltään kerkeevät. Mun vanhemmat siis on vielä työelämässä ja isä tekee reissuhommia, niin kovin hyvin viikolla en lasten vahtia saa. Miehen äiti taas on aika huonossa kunnossa, niin häntä en viitsi rasittaa lapsien vahtimisella. Enkä mie muutenkaan kyllä oo kovin innokas jättää lapsia kellekkään hoitoon. Nyt ainoot noi pakolliset neuvola ja ultra käynnit, mihin pitää lapsille keksiä jotain :)
 
Täytyy olla kiitollinen omasta tukiverkostosta. Sisarukseni sekä kummankin meidän vanhemmat asuu samalla paikkakunnalla. Hoitoapua on aina saatu hyvin. En osaisi kuvitellakaan että auttaisiin jossakin muualla. Haaveilen kyllä kuinka ihanaa olisi asua ulkomailla joskus, mutta se on vain haave...
 
Onpas kurjaa tirpana tuollainen:sad001

Anteeksi jos utelen ja tietenkään ei oo pakko kertoa, mutta mistä syystä kummankaan vanhemmat ei hyväksy teidän yhdessä oloa? Tietääkö hyö jo tulevasta lapsenlapsesta? Olisihan se kiva et lapsella olis mummit ja ukit elämässä, mut jos eivät osaa aikuisia olla ja kohdella teitä aikuisina, niin varmaan on parempi pitääkin välimatkaa. Toivotaan et saisitte edes jonkinlaisen puheyhteyden auki :)
 
tirpana90 sanoi:
Meillä on nyt menny sukset ristiin sekä miehen että mun perheen kanssa :eek: Naimisiin mentiin 6 päivä ja siitä se soppa sitte syntyikin ja nyt on välit jäissä. Josko ne siitä joskus rauhoittuisi. Kummankaan puolen vanhemmat ei siis hyväksy meidän yhdessäoloa ja naimisiin meno sit oli viiminen niitti näköjään :/ Harmillista tän pikkuisen kannalta.
Click to expand...
Voi että ikävä tilanne :sad001 toivottavasri saisittw välit pian kuitenkin kuntoon.. Ikävä kun jotku ei osaa olla onnellisia toisten puolesta. onnea kuitenkin naimisiin menon johdosta. :)
 
Tirpanalle onnea rouviintumisesta! :) Harmi kun perheet suhtautuu noin asiaan, vaikka sehän on jokaisen oma asia kenen kanssa on ja vanhemmille luulis olevan tärkeintä se oman lapsen onni!
 
Ei voi kun toivoa tirpana et kasvaisivat aikuisiksi ja olisivat tyytyväisiä et ootte löytäneet toisenne. Onnittelut naimisiin menon johdosta :)
 
No voi herramun jee, siis ihan oikeesti tappamaan itsensä :eek: Ei voi kun ihmetellä aikuisten ihmisten käytöstä? On varmasti ihan järkevää pitää välimatkaa jos käytös tuollaista on. Toivottavasti rauhoittuisivat ajan kanssa! Voimia kovasti tirpana :Heartred
 
Jestas mitä äitejä :eek: ootteko seurustellu kauan et onks tota kestäny kovinki pitkään? Ei tarvii vastata mut onks tässä taustalla jotain uskonnollista tai eri maalaisuuksia? Kun joillekkin ne voi olla vaikeita ymmärtää
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top