Tukiverkostot

[Hennariik]

Tänne voitais kirjotella jokainen omista tukiverkostoistaan, onko omat vanhemmat/sukulaiset/ystävät miten tukena raskausaikana ja raskauden jälkeen ja mistä muuten saa apua/neuvoja lastenhoitoon ja omaan jaksamiseen.


Henkilökohtasesti aihe mietityttää, esikoista ootellaan ja kummankaan vanhemmat eivät asu lähimaillakaan. Minun vanhempiin välimatkaa on n. 170km ja miehen vanhempiin n. 500km. Muitakaan varteenotettavia sukulaisia ei oo samassa kaupungissa. Toki löytyy hyviä ystäviä ja suurimmalla osalla on jo omiakin lapsia niin neuvoja ja tukea siltä osin löytyy mutta hoitoapua ei sitten niinkään. Enkä tarkota että tarvittais joku paikka minne pukata lapsi hoitoon että päästään viettään iltaa tai muuta vastaavaa, vaan niitä tilanteita varten jos vaan on joku semmonen yhteinen meno ettei lasta voi ottaa mukaan.. Mielellään muutettais lähemmäs jommankumman vanhempia mutta työtilanne ei anna siihen mahdollisuutta ainakaan näillä näkymin pitkään aikaan.

Ja kevennykseksi, mulla huolettaa jo sekin että minne saadaan koira sitten hoitoon kun/jos lähdetään tammikuussa synnyttää

 

[Onitus]

Meillä on hyvät tukiverkostot kun kummankin vanhemmat asuu samalla paikkakunnalla. Myös ystäviä on, mutta en tiedä onko ne niin läheisiä, että heiltä saisi tarpeen tullen esim lastenhoitoapua. Keskustelu- ja muuta tukea kyllä saa hyvin!

 

[Pikkuinenmyy86]

Mun vanhemmat on vanhoja ja sairaita, joten heistä ei ole avuksi muksun kanssa. Mutta sisaruksia mulla on 5kpl ja heistä tarvittaessa varmasti on apua. Anoppi asuu myös melko lähellä ja meillä on laaja ystäväpiiri, joten en liiemmin hätäile, ainakaan vielä.

 

[Nöpöhöpö]

Mua jännittää mihin lapset saa hoitoon sitten kun lähdetään synnyttää. Anoppi, joka asuu tässä lähellä ei oo normaali eikä hän pärjäisi lasten kanssa (tai ainakaan tän pienemmän). Omat vanhemmat asuu ensin meren takana ja siitä vielä 500 kilometriä lisää, ja vielä isä käy töissä ja äiti on sen verran sairas ettei varmaan uskaltaisi olla pitkään pois kotoaan. Sitten miehen sisko ja sen mies asuu tässä lähellä. He hoitikin esikoista kun oltiin viimeksi synnyttää. MUTTA kun joutuu jännittää jos synnytys osuu arkipäivälle niin hekin on töissä (viimeksi onneks lauantaina syntyi). Ja meillä kun ei oo lapsille päivähoitopaikkaa kun hoidan heidät kotona. Ystäviäkin meillä on paljon täällä, joilta saa lastenhoitoapua, mutta kaikilla se sama, että ovat päivät töissä. Täällä Ruotsissa on niin että isä saa ottaa vapaata synnytykseen muttei muut sukulaiset, ja katsotaan et isä voi hoitaa lapset synnytyksen ajan. Ihan hullua, kun enhän mä ilman miestä synnytä, hän on joka kerta ollu korvaamaton tuki ja turva ja paras "kipulääke" pahimmilla hetkillä. Nyt on hyvin suunniteltu tää vauva et LA 1.1. ympärillä useempia lomapäiviä, et täytyy toivoo syntyis LA.
Muilla tällasia ongelmia?

 

[Mira83]

Mun vanhemmat on apuna ollu jo tuon esikoisen aikana. Miehen äiti asuu kauempana ja on jo sairas niin ei hänellä oo hoidossa ollu. Ehkä mahdollisesti isompana sitten. Monilla tuttavaperheillä on jo 3 lasta niin en oo kehdannu hoitoon viiä ja osa on perheettömille niin ei ehkä uskalla ihan pienen kanssa yksin jättää...

Mutta tukiverkostoa siis löytyy...

 

[Naks]

Aika vähissä on tukiverkosto, jos sillä ihan konkreettista hoitoapua tarkoitetaan. Anoppi asuu noin 50 km päässä, mutta tekee vuorotyötä, eli vapaita tosi epäsäännöllisesti. On hoitanu esikoista kerran, oltiin miehen kanssa 2 h poissa kotoa.

Mun vanhemmat auttais mielellään, mutta välimatkaa on 250 km. Ystäväpiirissä ei oo oikein potentiaalisia lapsenvahteja.

 

[Jetsu]

Meillä on aika hyvä tukiverkosto, mun äiti hoitaa mielellään, mun isä ja hänen avovaimonsa myös. Miehen puolelta äiti, ei yökyläilemään mutta muuten :-) innokkaita hoitajia löytyy ystävistä kyllä.

 

[Tirpppa]

Meillä on hyvä tukiverkosto :) Aina oon pyytäessä saanut hoitoapua äidiltä tai siskoltani. Nytkin kun ajoissa jo kysyin, molemmat tarjoutui katsomaan esikoista nt-ultran ajaksi. Mun molemmat vanhemmat asuu samassa kaupungissa kuin me, miehen vanhemmat reilun 100km päässä. Tosin anoppi hankki nyt kakkoskämpän myös täältä. Syksyllä olis tarkoitus, että mun äiti jäis hoitamaan esikoista, kun palaan hetkeksi töihin. Anoppi on myös luvannut auttaa :)

Hyviä äitikavereita (osan kanssa tunnettu jo ennen lapsia) löytyy myös, ja treffaillaan ihan viikottain :) Saa sitä vertaistukea.

 

[Autumn daydream]

Meillä mun vanhemmat ja kaksi kolmesta sisaruksesta asuu lähellä ja auttaa mielellään. Miehen isä asuu vaimonsa kanssa noin 150 kilometrin päässä, mutta he ovat eläkkeellä ja tulevat mielellään apuun. Hyvät tukiverkot siis. :)

 

[White One]

Meillä molempien vanhemmat asuu pohjoisessa ja me etelässä. Kummitäti joka eläkkeellä asuu onneksi tosi lähellä ja on nyt jo ollut kaikessa apuna joten uskoisin sen olevan paras. Sisarukset myös kauempana mutta täytynee perustaa joku rinki jossa luotettavia lapsenvahteja tarjolla tarvittaessa :)

 

[sufi]

Minun omat vanhemmat asuu kaukana, joten heistä ei arjessa ole apuja. Ollaan kyllä esikoisen kanssa oltu heillä paljon, sekä kahdestaan, että miehen kanssa. Täysihoidossa saa todellista lomaa

MIehen äiti asuu ihan meidän lähellä, hän on luvannut auttaa, mutta tarjoutuu harvoin itse. On vähän vaikea olla aina itse pyytämässä.. Ehkä sitä pitää opetella nyt jos toinenkin lapsi saadaan maailmaan saakka. Ystäviä meillä asuu täällä jonkun verran - toistaiseksi ei olla käytetty heitä vahteina, mutta sekin aika varmasti tulee. Osalla on vielä ihan vauvoja, joten ei viitsi viedä taaperoa sinne härväämään :D

Ollaan kyllä totuttu pärjäämään kaksinkin miehen kanssa, enkä uskalla laskea sen varaan. Muuta kuin sen synnytysajan. Yksin en tasan lähde synnyttämään

 

[Desiree84]

Meillä on onneksi tukiverkostoa, sekä mun että miehen vanhemmat asuu lähellä meitä. Myös mun siskot perheineen asuvat meidän lähettyvillä. Mutta itse saa olla aktiivinen, jos haluaa lapsia saada esim. yökylään..

Mä en ollut vielä edes ajatellut koko synnytystä, nyt alkoi pyörimään päässä, että minne tytöt hoitoon siksi aikaa ja mitä jos synnytys alkaa viikolla jne.!

 

[Kirppu^]

Meillä vähä harvempi tukiverkosto. Sukua asuaa 10km etäisyydella paljon mutta kenenkään kanssa ei oikeen minä eikä mies olla tekemisissä. Ainoa mun omat vanhemmat että lapset voi joskus tunteja olla siellä yms..mutta yöksi en voi kuvitellakkaan koska siellä isäni läträä alkoholilla. Perhetyö on yksi tärkeimpiä meidän perheessä.♡

 

[Hennariik]

Ootte kyllä onnekkaita joilla on apuja lähellä :) Itte oon kasvanu niin että mummi ja pappa asu naapurissa (200m matkaa) ja paljon oltiinkin siellä varsinkin sitten kun vaan osattiin jo itse kävellen sinne livahtaa Isä ja äiti on aina olleet vuorotöissä (yleensä vuoroviikoin toinen aamuvuorossa ja toinen illassa) mutta yleensä jompikumpi oli kotosalla ja jos päästiin koulusta niin aikaisin että ketään ei ollut kotona niin silloin oltiin aina mummolassa se tunti-kaks. Meille isovanhemmat naapurissa on ollut iso apu ja rikkaus muutenkin

 

[mariai]

Meillä apu joukot on about 150 km päässä. Kerran viikossa aina joku on käynyt vauvaa moikkaamassa. :) hoitoapua ei olla vielä tarvittu.

 

[Hellu<3]

Onko kellään kokemusta ihan ulkopuolisesta avusta? Eli kunnan tai kaupungin palveluista tms? Olen raskaana yksin ja vaikka tämä on täysin oma valinta, niin apua varmasti tulen tarvitsemaan. Tukiverkostoja ei oikein ole omalla paikkakunnalla, sisko ja veli onneksi 50 km:n päässä. Omista vanhemmista ei hoitajiksi enää ole. Joku tuolla aiemmin mainitsi perhetyön…Saako sitä ihan pyytämällä vai pitääkö sitä hakea pitkän kaavan mukaan? Täytyykö olla lastensuojelun asiakkuus, että apua saa?

 

[Kirppu^]

Bea soittele sosiaalitoimistoon niin saat lisätietoa. Ei tarvi olla lastensuojeluasiakas saadakseen perhetyön. Pyytämällä saa. Toki ne kyselee taustoja että miksi tarvit ja millaiseen apuun tarvit perhetyötä ja kuinka usein.

 

[Hellu<3]

Kiitos Kirppu vastauksesta! Näin teen, jos tämä pikku kikkare ystävällisesti suostuu pysymään masussa kriittisimmän ajan yli :)

 

[karhunpentu]

Meillä on läheisten suhteen vähän hankala tilanne, mun vanhemmat puolisoineen asuu yli 200 km päässä ja miehen vanhemmat 150 km päässä. Mun läheisimmät ystävät asuu kaikki muilla paikkakunnilla (150 - 300 km). Lähellä on oikeestaan vaan miehen pari tätiä ja mun työkaverit. Vähän kyllä hirvittää! Olis ihana kun asuis lähellä omaa perhettä, vois vaan käydä kahvilla tai lenkillä yhdessä tai vois pyytää äitiä vahtimaan että sais ite nukuttua.. Mutta ei voi mitään, työt pitää täällä.

 

[Zeni]

Onko kellään kokemusta ihan ulkopuolisesta avusta? Eli kunnan tai kaupungin palveluista tms? Olen raskaana yksin ja vaikka tämä on täysin oma valinta, niin apua varmasti tulen tarvitsemaan. Tukiverkostoja ei oikein ole omalla paikkakunnalla, sisko ja veli onneksi 50 km:n päässä. Omista vanhemmista ei hoitajiksi enää ole. Joku tuolla aiemmin mainitsi perhetyön…Saako sitä ihan pyytämällä vai pitääkö sitä hakea pitkän kaavan mukaan? Täytyykö olla lastensuojelun asiakkuus, että apua saa?

Ei tarvitse enää nykyään olla lasun asiakas. Meillä kävi perhetyöntekijä kerran, kun mä olin saraalassa ja mies yksin kolmen kanssa kuukauden kotona. Neuvolan kautta saat lisää tietoa (ainakin täällä päin).