Tukiverkostot
- Ketjun aloittaja Hennariik
- Aloituspäivämäärä
Okeei nii että pitäis kyl olla jo "tottunu" kun ootte noin kauan seurustellu. No toivotaan että rupeis aatteleen tein onnea eikä "omaa etua"
Huh, kuulostaapa tirpanan tilanne aikamoiselta! Onnittelut rouviintumisesta joka tapauksessa! Toivotaan että teidän molempien äidit siitä rauhoittuisivat..
Omista tukiverkostoista - kaukana ovat kaikki läheisimmät. Perheet ja sisarukset vähintään 4h matkan päässä. Hyviä kavereita asuinseudulla kyllä on, mutta kovin kiireisiä tai heilläkin pieniä lapsia. Täytynee miettiä, mistä löytyisi meille luotettava perhe, jos aikanaan tulee tarvetta avulle. Olisihan se ihana asua perhettä lähempänä, mutta tämä työtilanne kun on mitä on.
Omista tukiverkostoista - kaukana ovat kaikki läheisimmät. Perheet ja sisarukset vähintään 4h matkan päässä. Hyviä kavereita asuinseudulla kyllä on, mutta kovin kiireisiä tai heilläkin pieniä lapsia. Täytynee miettiä, mistä löytyisi meille luotettava perhe, jos aikanaan tulee tarvetta avulle. Olisihan se ihana asua perhettä lähempänä, mutta tämä työtilanne kun on mitä on.
No eipä ole ei....mun äiti ja sisarukset asuu yli 400km päässä. Miehen suku on tässä ihan lähellä, mutta vanhemmat jo niin vanhoja ja sairaita, ettei heistä ole apua ja heidän sukuun syntynyt lapsi viimeksi 25 vuotta sitten, niin ei enää muistakaan miten vauvan kanssa ollaan. Miehen veljenpoika on ainoa, josta saattaa jonkinlaista hoitoapua olla, mutta kun ei hänelläkään minkäänlaista hajuakaan vauvoista. Kaverisuhteita en ole täällä ehtinyt solmimaan. Aika näyttää miten homma alkaa sujua, mutta kyllä mä olen jo varautunut siihen, että se olen minä joka on vauvan kanssa 24/7 ja suurimman osan ajasta yksin...miehellä sellaisia 12-16h työpäiviä. Onneksi en ole koskaan ollut sellainen, joka tarvitsee omaa aikaa enempää, kuin 30min viikossa. Neuvolassa jo sanottiin, että menet kerhoihin ja muskareihin, että tutustuu muihinkin äiteihin...kyllä mä sellaista olinkin suunnitellut. :)
Muokattu viimeksi:
Mun vanhemmat ovat olleet esikoisen kanssa tosi ihanasti apuna ja ovat varmasti toisenkin kanssa. Miehen porukat asuu kauempana. Omista kavereista muutamat on mukavasti mukana, muutamat vähän välittää . Lisäks mammakaverit on ihan parhaita! Mut viel ku oppia pyytämään apua sitku tarvetta on :/ Usein mulle tulee omien vanhempienkin kanssa olo et kuormitan heitä liikaa.
Meillä sekä omat että miehen vanhemmat asuvat hieman alle tunnin ajomatkan päässä ja ovat mielellään lasten kanssa. Lapset ovat välillä viikonloppuja mummolassa, välillä vaihtavat samalla reissulla mummolaa kun asuvat niin lähekkäin. Ollaan miehen kanssa päästy 2 kertaa jopa ulkomaille käymään kahdestaan, viimeksi häämatkalle. Lisäksi tätejä on 4 kpl jotka mielellään ovat lasten kanssa, tosin välimatkat heihin ovat pitkät eikä nähdä tarpeeksi. Lapset tykkäävät tätien seurasta kovasti. Samalla paikkakunnalla tukiverkko on aika olematon mutta kun lapset ovat olleet vauvoja, välillä tuntui että mummoja ja pappoja näki turhankin usein :D Kaikki odottavat kaksosia innokkaina ja uskon että pikemminkin joutuu kohta häätämään hoitajia kuin odottelemaan niitä. Vauva-aika ei kovinkaan pelota oman jaksamisen kannalta mutta sen jälkeinen aika sitäkin enemmän kun alkaa kaikki työ, hoito ja vanhempien lasten koulu ja harrastusrumba. Huh.