Tukistin lasta, toimi!

viestinumerolle 40

meillä nuorimmainen on oppinut antamaan takaisin sisariltaan ja esikoinen on oppinut lyömään päiväkodista koska siellä vasta nyrkit on heilunut, nykyään kun olen vienyt lasta päiväkotiin, että on jäänyt ulos.
 niin, on juossut kaverinsa kanssa leikki nyrkkitappeluun sermin taakse ettei tädit näe.

nyt täytyy opettaa ettei lyödä ja viedään miettimään tai pidetään sylissä jäähyssä(itse en tykkää , että sylijäähystä koska lapsi ei kohta tykkää olla sylissä ollenkaan )
minä passitin pienenä lähtemään pois silmistä että vähän matkan päähän, vein esim, pois keittiöstä jos siellä levitti kaikenlaista kun ruokaa kokkasi.


lyömisen ja kaiken muun ne oppii myös ulkopuolelta, mutta kuhan et läpsi takaisin ja laitat menee häpeämään muualle.
Totta kai, lapselle samalla sanot kipakasti että, lähde siitä muualle täällä, ei ketään lyödä.
tukistusta, en suosittele mutta ymmärrän, mutta käytä kaikki mahdollinen tietous  , pyydä kumppanilta apua viemään pois silmistä, esim, lapsen omaan huoneeseen.
jos viha riehuu silmissä.


minullekkin poikani on sanonut 2 vuotta sitten että olen liian nopeaan miettimään (jäähyyn) vienyt, että lapsi on pelännyt.
että toivoo että vie rauhallisemmin.
Jotenkin nuo lapset tajuaa kaikenlaista toivoa.
sääntöjä jo ladella lähempänä 4 v.
mutta lapsi pitää osata kuunnella ja heidän toiveitakin ymmärtää, että lapset tulee jatkossa sinuakin kuunteleen.
 

Mielenkiintoinen aihe. Itsekin olen saanut kokea sekä tukistukset että vyöstä piiskaa. Ja voin näin jälkikäteen sanoa, että niissä tilanteissa se henkinen nöyryytys oli pahempi kuin fyysinen kipu. Eli ymmärrys siitä, että nyt vanhemat ovat vihaisia, olen tuottanut heille pettymyksen. Fyysisesti esim. vyöstä saaminen oli lähinnä vyöllä hipaisia pyllylle eikä oikeasti edes sattunut. 

Itsekin olen miettinyt, että miten toimia lapsen kanssa, kun hän kasvaa ja uhmaikä jne iskee. Yleensä lapsen kiukulle on jokin syy ja se pitäisi selvittää ennen kuin rankaisee. Mutta miten selvität 2 vuotiaan kiukun syyn, kun hän ei sitä itsekään osaa kertoa. Kiukku on tapa käsitellä tunnetta, jota ei osaa käsitellä. Silloin pitäisi (kai) yrittää jollakin konsteilla arvailla ja miettiä, mikä se tunne on, jota lapsi ei osaa käsitellä ja opetella käsittelemään se tunne yhdessä lapsen kanssa. Pienikin lapsi ymmärtää yllättävän paljon, kun asia selitetään ikään sopivalla tavalla.

Hyväksynkö fyysistä kuritusta? En osaa sanoa. Kaikki kuritus mistä jää jälki on ainakin mennyt aivan liian pitkälle. Kaljut laikut päässä tai punaiset jäljet pyllyllä on selkeä merkki siitä, että lasta on todella satutettu. Se, että ottaa lasta kiinni tukasta vetämättä lainkaan, onko se liikaa? En osaa sanoa. Pääasia kuitenkin olisi se, että aina ensin keskustellaan ja selitetään, miksi jotakin tapahtuu. Kuten sanottu, hyvinkin pieni lapsi ymmärtää yllättävän paljon, vaikka monet kasvattajat/teoreetikot muuta väittävätkin.

ps. lukekaas huviksenne kirja "Kuinka kasvattaa bebe". Kirjassa on monia itsestäänselvyyksiä, mutta myös muutamia kohtia, jotka pistivät ajattelemaan asioita eri näkökulmasta.

 
Kyllä mä pidän henkihieveriin hakkaamista moraalisesti pahempana kuin avokämmenellä läpsäisyä, vaikka molemmat väärin ovatkin.
 
Tuik

Huomaan joka kerta kun lapseni jää lomille päiväkodista, hän on agressiivisempi(sisariaan kohtaan ) ja saa opetella uudestaan kodin tavoille.
nykyään vaikuttaa ihan väkivaltaisten pelien pelaaminenkin tekevän agressiiviseksi kuin myös toisten lapsien agressiivisuus.
tuskin ne päiväkodin hoitajat läpsii lapsia.
jolloin vetoan tähän pelaamiseen ikärajojen tarkkailuun kotona.
itse tarkkailen vieläkin, mitä lapseni saa katsella tv:stä tai mitä kirjoja luen lapsilleni


joskus voisit antaa jonkun tökkiä sinua kipeästi,
 niin kauan että ymmärrät.
 miksi moni ymmrätään  varsinkin vaistonvaraisesti, "antamalla takaisin"(yleensä näpäytys sormille), että hyväksyy lievän pahoin pidellyn.

minusta kuitenkaan pääsääntöisesti ei saa käyttää minkäälaista väkivaltaa, ei fyysistä tai henkistä. 
mutta ymmärrän epätoivoisia tai vaistonvaraisesti toimivia vanhempia ja jos niistä rangaistaan lailla, niitä ei ikinä pystytä auttamaan ja muuttamaan tapojaan vaan he taistelevat yksinään, painien asian kanssa.




Sama asia on se, että kuinka hyvänä äitinä pidetään äitiä, joka antaa rintaa viikon  tai vuoden ..

Jotenkin minusta on typerää puuttua pienii asioihin, koska yleensä ne pahentaa vain asioita silloin.


niinkuin minä ihmettelen tilanteita jossa lapselta lähtee tupottai hiuksia ja lapsi pelkää
kotio paluuta niinkuin yhessä tapauksessa, hän on kuollut kun on tukehtunut liinavaatteisiin koska on sijoituskodit ollut täynnä, jolloin ollaan luovuttettu takaisin väkivaltaisille vanhemmille. 
jos ei "lievästi pahoinpitely" lapsia, ei oisi sijoitettu täpöten täyteen koteja.
Tämäkin lapsi oisi selvinnyt, jolla oikeasti oli tarve.




tällläkin hetkellä etsitään lisää sijaiskoteja..
 
Mä olen ainakin huomannut sen että rauhallinen äiti on parempi ratkasu..ei lisää vettä löylyyn siis. Omalla kohallani näin. 
 

Rosytar kirjoitti:
Sama asia on se, että kuinka hyvänä äitinä pidetään äitiä, joka antaa rintaa viikon  tai vuoden ..


Jotenkin tuntuu kamalalta, että rinnastat imetyskeskustelun tähän. Jos äiti ei imetä pitkään, niin tuskin sitä voi väkivaltaan verrata? Ja kyllä, tukistaminen/läpsiminen ovat väkivaltaa.


Rosytar kirjoitti:

Jotenkin minusta on typerää puuttua pienii asioihin, koska yleensä ne pahentaa vain asioita silloin.


niinkuin minä ihmettelen tilanteita jossa lapselta lähtee tupottai hiuksia ja lapsi pelkää
kotio paluuta niinkuin yhessä tapauksessa, hän on kuollut kun on tukehtunut liinavaatteisiin koska on sijoituskodit ollut täynnä, jolloin ollaan luovuttettu takaisin väkivaltaisille vanhemmille. 
jos ei "lievästi pahoinpitely" lapsia, ei oisi sijoitettu täpöten täyteen koteja.
Tämäkin lapsi oisi selvinnyt, jolla oikeasti oli tarve.


Ehkäpä niihin "pieniin" asioihin on ihan hyvä puuttua, ettei sitten tule tällaisia uutisia, kun pahaankaan tilanteeseen ei ole puututtu ja lapsilta viedään henki.. :( Mulla ehkä menee vähän ohi sinun pointti, Rosytar?
 

Toimi varmaan siksi, että hän pelkää että teet sen uudestaan. Luottamusta ei kannata menettää kun on vanhempi-lapsisuhde kyseessä. Minä sain pienenä äidiltäni kunnon tukkapöllyä  ja retuutusta todella usein, vaikka en koskaan käyttänyt väkivaltaa häntä tai ketään kohtaan. Luulin että se on vanhemman etuoikeus. Mietin silloin että sitten kun minulla on lapsia, niin ne saa piiskaa mikäli eivät tottele minua... Että vanhemman käytös on kyllä etulyöntiasemassa kun lapsi alkaa luoda omaa maailman kuvaa. Uhmakas ränisijä saatoin olla ja kun tulin 9 vuoden ikään Lopetin räninän väkivallan pelossa. En uskaltanut edes ajatella eri tavalla kuin äitini. Yksi tukistus on toki eri asia kuin jatkuva henkinen ja fyysinen väkivalta, mutta ajattelin kertoa tarinani, jottei kukaan jatkaisi tukistelua. Jokainenhan tekee virheitä, mutta jos on kerran tukistanut, on raja jo ylitetty ja ensi kerralla kun hermot meinaa mennä on paljon toden näköisempää että virhe toistuu, kun muistelee että tämähän toimi silloinkin... Ei ole hyväksi vanhempi-lapsi suhteelle, lapsen maailmankuvalle ja psyykelle jos väkivallasta tulee kasvatuskeino. Mitä sitten kun lapsi tulee murrosikään ja tekee jotain oikeasti todella järisyttävää: huumekokeilut, rikokset, karkailut, biletykset+kodin sotkut ja tavaroiden särkyminen. Riittääkö silloin enää tukistus vai tuleeko nyrkkiä? Se voi sitten olla kohtalokasta jopa fyysisesti, etenkin jos nyrkkeilijä on raivon vallassa... Ja kerta lapsi on väkivaltainen, niin ei missään tapauksessa kannata vastata siihen väkivallalla, muutenhan lapsi oppii että jos joku satuttaa niin annetaampa samalla mitalla takaisin, ja jos vanhempikin on väkivaltainen niin silloin siinä ei ole mitään väärää.. Näin se väkivaltaisuus lapsen taholta ei ainakaan luulisi loppuvan pidemmällä aika välillä.

Niin, minun tarinani jatkui sillä tavalla että monien vuosien pelon ja myötäilyn jälkeen keräsin ystävän avulla tarpeeksi rohkeutta ja karkasin 14 vuotiaana kotoa, en enää palannut, vaan minut vietiin lastensuojelu laitokseen ja myöhemmin sain sijaisperheen. Vasta kotoa pois muutettuani itsetuntoni alkoi rakentua ja opin tuntemaan itseni, aikaisemmin olin ollut äitini jatke, aina samaa mieltä kaikesta jne. Uskoin esim samanlaiseen jumalaan kuin biologinen äitini, sellaiseen joka laittaa myöhässä kotiin tulleet kärsimään ja aikanaan helvettiin... Karkaamisen jälkeen valaistuin myös uskonnon suhteen, ja nykyään tiedän että olen aivan erilainen kuin biologinen äitini, enkä koskaan voisi kajota lapsiini. Asiat selvitetään puhumalla, ja jos se ei onnistu, apua voi pyytää ulkopuolisilta esim ammatti tahoilta: perheterapiat, neuvolat,sosiaalikeskukset. He ovat oikeasti sitä varten että kaikilla olisi mahd. Hyvin asiat, eivätkä sossut ole oikeasti sellaisia niin kuin aina kuvitellaan, että vievät vaan lapset pois kotoa ja syyttelevät. Minunkin itseasiassa piti taistella sen puolesta etten joutuisi takaisin kotiin, ei ollut heidän mielestään tarpeeksi näyttöä... Tajusivat sitten kuitenkin lopulta että jos pelkää äitiä niin kaikki ei ehkä ole ihan kohdallaan. 

Terveisin nuori nainen.

 
miuymauy

pointti on se että lievää väkivaltaan väärin puututaan esim rangaisemmalla tilanteita (isäpuoli kantoi väkisin 16v omaan huoneeseen ja sai sakkoja), vaikka heitä pitäisi tukea ettei he toimi väärin.

lapsien kasvatus ei ole mitenkään yksinkertaista ja lieviin puututaan väärin, eli sakoin.
tai lapsen viemisellä huostaan vaikka vanhemmalta puuttuu oppimalli ja minusta on hömöä että edes joku edes harkitseen lievän fyysisen väkivallan rangaistusta. vaikka heitä pitäisi ohjata oikeaan suuntaan, eikä rangaista.
masennus tai uupumus tai tressi helposti laittaa vanhemman koettelee omaa vihanhallintaa ja jos sitä ei ole opettu, mitä siitä seuraa. 

4vuotiaan kantaminen olisi ollut eriasia vaikka itse en nähnyt pahana tilannetta tai esim, lapsen väkisin pitäminenkin kädestä katsotaan vanhoingoittavaksi.

minusta on typerää edes yrittää antaa minkäänlaista mietintää pohjille kun yhen lapsen tein en ymmärtänyt, miten ihmeessä ihmiset edes voi väkivaltaa tehdä.
mutta lasten lissäntyessä ja mieheensä hermo menneellä, olen nyppinyt mieheltä karvoja kivun tuoton takia ja uhannut aina pahemmalla jos ei puhu.
koska mykkäkoulu on yksi pahimmista henkisen kivun tuotosta.



joskus ihminen joka joutuu kokee todellisen tressin ja elämänhalun lopun ymmärtää todella vaikeesti tressaantuneita henkilöitä, ja siihen ei ole keino että rangaistaa tuomiolla vaan se pistää ihmiset vaikenee , kärsiin ja salaan ongelmat.

itse rinnastan imetyksen ihan vanhemmuuteen, kuinka surutetaan ihanne äiteyttä ja rangaistaa helposti imettävät ja ei imettävät.
siinäkin jo koetellaan tressiä ja ihmetellään vanhempaa joka sairastuu masennukseen jonka seurauksena helposti viedään lapsi pois, eikä helpoteta opastamalla tai  muulla avulla.
 
Meidän suvussa ei serkkuja ole tukistettu, läpsitty tai remmiä annettu, saatikka et ois nippailtu.Täytyy sanoa et hiukan kyllä tekee pahaa kun 2vuoden ikäinen kummipoikani on heti kävelemään opittuaan (oppi 1vuoden ikäisenä) saanu korvatillikkaa milloin mistäkin. Oma tyttäreni on nyt 10 kk:n ja toinen olisi tulossa. Kummipojan äiti on jo kovasti kysellyt että saako neitiä hoitoon. Suoraan sanottuna, pelottaa antaa neiti sinne. Enhän tiedä koska hän saa korvillensa jos ei ensimmäisellä kerralla tottele. Totisesti toivon etten itse ole samanlainen kun tyttö oppii kävelemään. 

"Ken kuritta kasvaa, kunniatta kuolee". Kuria on monenlaista, tarviiko korvatillikkaa antaa niin että lapsi itkee? Onko oikein satuttaa lasta joka ei ymmärrä tekevänsä väärin.?
 
korvatillikkan kyllä tuntuu todella raastavalle minusta ja muista kun siskon mies antoi pojalleen sitä. vaikka poika oli villiviikarinen.
itse sitten rauhottelin muilla keinoilla lasta, ettei isänsä ole korvassa kiinni.
itse olen yrittänyt näyttää omilla lapsilla ja kertonut ettei noin kovakourainen tarvi olla ja puhunut aikas hienovaraisesti, että on muita keinoja kuin satuttaa.
nyt on heillä uusi pienokainen ja odotan, että onko oppi mennyt perille.


hän on kovasti koulutettu mutta kuitenkin lastenhoitotaidot ei ollut mitenkään huipussa.
 
Sitä ollaan avopuolison kanssa pohdittukin, et tais yks hoitopaikka jäädä siihen. Näkemyseroja kasvatuksen ja ravitsemuksen suhteen on muutenkin niin erilaiset kyseisen ihmisen kanssa, ettei oikein tiedä miten päin olisi. 

Onneksi löytyy isoisovanhempia isovanhempien lisäksi. :) 

Toivottavasti opit ovat menneet perille, ja toivottavasti uusin tulokas kouluttaa ja kasvattaa häntä omalta osaltaan.:)
 
Maisku: Joo, en minäkään veisi lasta hoitoon jos kasvatustavat olisivat niin erilaiset.  Jos äiti läpsii omaa lastaan, niin helposti läpsii myös toisten lapsia. Itseäni pelottaa mennä eräälle sukulaiselle kylään nyt kun on pieni lapsi, tai siis sitten kun lapsi kasvaa. Omia lapsiaan äiti tukistaa ja antaa luunappeja niin että minun tulee todella vaivaantunut olo. Enkä kyllä halua ottaa riskiä, että tukistaisi joskus minun lasta..

Rosytar: Imettämisestä tuomitseminen onkin tyhmää, vaikka toki on hyvä että imettämisestä puhutaan, ettei imettäminen jäisi ainakaan tietämättömyyden takia. :) Mutta imettämiskeskustelun ja tämän tukistamis/kurittamis-jutun rinnastamista en ymmärrä.

Suomessa ei kovin helposti kyllä olla lapsia keltään viemässä. Esimerkiksi nyt tätä tyttöä joka kuoli sidottuna sänkyyn ei huostaan otettu, vaikka ilmoituksia ko perheestä oli tullut ties ja kuinka. Toki pitää auttaa vanhempia, jotka ovat voimattomia  toimimaan toisella tavoin, ja siitähän sosiaalityössä pitkälti on kyse!

Ja kyllä, minun mielestäni fyysisestä väkivallasta pitää saada sakko, oli kyse sitten aikuisen tai vanhemman aiheuttamasta väkivallasta. Tuleepahan ehkä mietittyä sitä kurittamista hieman tarkemmin! Toki pitää olla harkintaa tapauskohtaisesti. Ja kiinni pitäminen ja estäminen eivät lainkaan mukaan ole käsittääkseni väärin. Jos taas puristaa niin, että jää jälkiä ja tulee mustelmia, niin eiköhän se ole selvää, että siinä ei ole pidetty pelkästään kiinni? Luulen, että näissä tapauksissa sakot ovat tulleetkin.

Onhan mediassa paljon huostaan otettujen lapsien vanhempia, jotka valittavat saamaansa kohtelua. Eiköhän näiden juttujen takana ole kuitenkin ihan oikeasti joitain ongelmia, josta huostaanotto johtuu. Totta kai joku alkoholistiäiti valittaa, jos lapset viedään kun itse ei näe juomisessaan ongelmaa. Tämä ei tietenkään tarkoita, etteikö äitiä tulisi auttaa, totta kai! Mutta sillä välin on ehkä ihan hyvä, että lapsi olisi turvassa kun äiti/isä saa apua, eikö?

Anteeksi romaani, aihe on lähellä sydäntä... Itselläni on monta ystävää joiden kärsimystä olen saanut seurata aikoinaan alkoholisoituneiden vanhempien takia. Ketään heistä ei ole huostaanotettu tai asioihin muutenkaan puututtu, vaikka lapset ovat kärsineet ja mukana on ollut myös väkivaltaa...
 
miuymauy

Rinnastan imetyksen koska itse pidän aiheenlaatua samana( liian herkästi tuomitaan).
Joidenkin mielestä imetyksen jättäminen on pahinta mahollista heitteelle jättöä kun ei ajatella vauvan parasta.
Taas pitkään imetttäjät helposti rinnastetaan lapsen kasvun hidasteena kuin myös pakotetaan lapsi pitämään lähellä.

  
lastensuojelu ei ennalta ehkäise, vaan vie lapset jos ei pärjää (heidän tarjoavillaa tuilla jotka on muutenkin saatavilla) väliaikaiseen sijoitukseen tai kokonaan huostaan.

olen hakenut apua lastensuojelusta taloudelliseen mutta eivät ole antaneet koska lapsen pitää siitä kärsiä että antaa apua, joka ei ole rahallista vaan katsotaan laiminlyönniksi.
nomaali sossukaan ei anna apuja ylimääräseen.
esim ,meillä oli muutto ja ei saatu ensin tukea vakuuteen jolloin loppujen lopuksi saatiin kun hampain ja kynsin asian kanssa tappelin ja viimeisenä päivänä kun vakuus piti maksaa, niin myönnettiin.
sosiaali ei maksa päällekkäisiä vuokria ja muutenkin heidän hyväksyntä pitää ensin saada ennekuin irtisanoo asuntonsa.

Meillä olisi tullut päällekkäisiä vuokria 1,5 kk jos en olisi heti kun oli mahdollista irtisanoa ja kuitenkin meille tuli 2 vko päällekkäistä maksua, joista toisen viikon sain sovittua muuttamalla myöhemmin asuntoon(olisivat voinut ottaa jo maksavankin asiakkaan tilalle). jolloin viikon päällekkäinen oli helpotus mutta hampoja kiristeltävä tälläin joulun alla mutta sain ajan sosiaalineuvontaa, jossa oli aiheena tämä vakuus kun olin jokaiseen paikkaan laittanut kun sosiaali ei toimi, eikä toimi ennalta ehkäisesvästi.
sosiaalineuvonnassa sain sovittua veronpalautuksista, josta otetaan viikon vuokra mutta sekin oli sosiaalityöntekijän päättelyssä armahdetaanko vai ei?


sama juttu on lastensuojelu asiakkaana kuinka vakana on yhden ihmisen mielen(sosiaalityöntekiä) varassa ja moraalin kuin myös mielikuvituksen varassa.

vanhemmat saavat vain elää pelossa ja omien ongelmien kanssa jos lastensosiaali ennalta ehkäisisi asioita ettei lapsi pääse kärsimään syystä että vanheemmat riiteleen tai taloudellisesti on vaikeaa.
pitkän elämän tähtäimellä henkisesti lapsi voi pahoin,vaika lapsi ei kärsisi sillä hetkellä.


itse köyhästä rikkoutuneesta perheestä lähtevänä, muistan saaneni vain kerran selkään.syystä että itkin koska halusin jotain silloin. ainoa minkä opin että minulle ostetaan kun on varaa, jos haluan jotain tai tarviin jonka seurauksella, en saanut mitään. en edes vaatteita koska en kehdannut pyytää koska oletin että ostetaan, jonka vuoksi jouduin näpistämään teini-iässä vaatteita.
sisarpuolet saivat kun pyysi mutta minulle vieras nainen jonka koin ettei hyväksynyt minua koska tein aina kaiken väärin.

jos oltaisiin tuettu myös köyhyydessä olevia ja tressaantuneita vanhempaa/vanhempia, jolloin minun lapsuuteni olisi ollut erillaista.
isääni en rangaisisi hänen osaamottumuudesta kun hänellä ei ollut minkäälaista kokemusta lapsista.
äitini vain lähti sisareni kanssa kun olin 4v mitään sanomatta minulle tai isälleni,
 isäni kävi töissä 12tuntisia jolloin jäin heitteelle kun hän romahti.


onko oikein että väärin perustein vanhempia osaamottomuudesta rangaistaa ja kuvitellaa että jollain maksamisella rikkeestään lapselle, pystytään ehkäisemään laspsen onnellinen kasvu.
Minusta tukemisella vanhempia, pystyy tukee paremmin ja estämään psyykkiset traumat lapsilta.
minä koen itse olevani velkaa isälleni koska hän piti minut hengissä ja oisinko koskaan ollut tietoisempi ja parempi vanhempi, jos en oisi käynyt tätä myrskyä läpi.
joskus ihmiset ihmettelee miksi minun mielestä, lapsen elämään kuuluu isäkin, eikä vain nähä lapsen näkökulmasta päivittäistä työnarkomaania, joka tappaa työllä itsensä vain rahan eteen.
lapsella on oikeus saada olla isänsä kanssa kuin myös äitinsä kanssa ja perheellä kohtuuliset työtunnit tasapainon säilyttämiseen.

vanhempien riitoihin, he eivät edes auta jos ei lapsi kärsi sillä hetkellä.
minusta on vaan typerää heidän toimintansa että lapsi pitää kärsiä tai he eivät auta mutta eivät ota huomioo että pitkällä tähtäimellä  kärsii henkisesti kun näkee vanhemman kärsivän ja sekin apu minkä saa on traumaatisempi kun lapsi viedään.
minusta esim riita tilanteissa vanhemmankin terveys pitäisi olla edellä, että kun vanhempi voi hyvin niin lapsikin voi hyvin.
 
"joskus voisit antaa jonkun tökkiä sinua kipeästi,
 niin kauan että ymmärrät.
 miksi moni ymmrätään  varsinkin vaistonvaraisesti, "antamalla takaisin"(yleensä näpäytys sormille), että hyväksyy lievän pahoin pidellyn."

Niin kuin aikaisemmin kirjoitin, minua on kuritettu lapsena, joten todella hyvin ymmärrän mitä lapsi kokee siinä tilanteessa. Siksi en omia lapsiani, enkä kenenkään muunkaan lapsia kurita. Väkivaltaa/agressiivisuutta ei kitketä pois väkivallalla tai agressiivisuudella. Ja kuten myöskin aikaisemmin kirjoitin, niin ymmärrän erittäin hyvin halua tukistaa. Tunnen sitä itsekin hyvinkin usein. En vain toteuta sitä edellä mainitusta syystä.

Olen rosytarin kanssa samaa mieltä siitä, että vanhempien pitää saada apua, jos rupee tuntumaan siltä, että pinna palaa liian herkästi. Ja aikainen puuttuminen ehkäisee huomattavasti helpommin (ja halvemmalla) ongelmia, kuin ummistamalla silmät ja puuttumalla vasta tilanteen kärjistyttyä vakavasti jolloin huostaanotto/sijoitus on ainoa vaihtoehto. Joten parempi mielestäni on muistutella vanhempia ajoissa (jopa sakottamalla) hakemaan apua jos ei pärjää lapsien kanssa. Niinkuin Miymau kirjoitti "kiinni pitäminen ja estäminen eivät lainkaan mukaan ole käsittääkseni väärin. Jos taas puristaa niin, että jää jälkiä ja tulee mustelmia, niin eiköhän se ole selvää, että siinä ei ole pidetty pelkästään kiinni?"
 
kyllä uskon, että pidän lapsestani kiinni, mistä tahansa(josta saan kiinni) jos hän meinaa yrittää juosta alle auton. 
lapset pahoin pitelee toisia pahemmin kuin vanhempi joka satunnaisesti ottaa kiinni hiuksista(oli syy mikä tahansa vanhemman esim, tressi siedon ylitys,) tai näpäyttää sormille.
monet vanhemmat ovat niin hämillään(oikeasta kasvatustavasta) jolloin moni vanhempi tekee niinkuin parhaaksi näkee tilanteen, joka on heitä auttanut ja minkä parissa on kasvanut.

mutta oikeasti on vanhempia, joilla ei ole minkäälaista pohjaa tiedoille, jolloin en oleta että osaa luonnostaa olla lapsen kanssa "OIKEIN".
ennen vanhaa peloteltii ihan uskonnolla, vitsoilla( jotka itse joutu lapset hakee) puuron syömättömyyttä - kuolemalla.

ennen omia lapsia,itse olen hoitanut, 
 sisaren lapsia ja heille oli helppo sanoa että kerron äidillesi jos et osaa olla kunnolla.

mutta omien lapsien kasvatusta, olen saanut ja hioa ihan lukemalla tietoa netistä.
oli minulla kerhokin, joka oli erityis tapaukseille: nuorille äideille kuin myös masentuneille ja arjen tukemiseen, jossa perhepäivähoitajat pyöritti 4 kertaa viikossa(käynti oli 2 kertaa viikossa).
 se kerho oli minusta juuri hyvä paikka, sai helposti haettua apua myös ulkopuolisilta tahoilta ja opetti minullekin, vauvan ruuanlaittoa jolloin kaupan purkkiruuat vaihtui kotitekoiseen.
loruja ja laulujakin laulettiin ja minustakin tuli lapsille sosiaalisempi ja vanhemmille. kasvoin vanhempana.


Sellainen tärkeä vanhempien tuki lopetettiin meillä, tampereen säästämisen takia


avoimet kerhot ovat kamala paikka kun siellä ei saa apua lapsien kanssa ja väkeekin kun on enemmän, lapsien vanhemmat keskustelee keskenään ja saa itse juosta muidenkin lapsienkin perässä.
jos minulta kysyttäis, niin sellaisen kerhon vaihtaisin suljettuun kerhoon, jossa on osaavat kasvattajat, myös vanhempia kasvattaa ja tukevat arkea..

nykyää isovanhemmatkin ovat jo töissä jos ei töissä, niin vanhainkodissa, jossa heitä hoidetaan tai kotona jossa he yrittää itse selvitä arjesta.
jolloin vanhemmat ovat hukkateillä ja moraalittomuus pauhaa koska vanhempia uhitellaan sakoilla ja lapsien viemisellä.

 
Yleensä lapselle opetetaan, ettei ketään saa lyödä/potkia/huitoa jne.
Mitähän tuollainen pieni ajattelee, kun ensin sanotaan, että niin ei saa tehdä, ja sitten äiti tekee itselle?

Minua lapsena tukistettiin ja sain selkäsaunoja. Ja voin rehellisesti sanoa, etten todellakaan kunnioittanut vanhempiani sen takia. Pelkoa se oli, vaikka nuo kerrat oli harvassa.

Jos lastaan fyysisesti kurittaa, niin tuskinpa siinä on kyse mistään kunnioituksesta. Ei voi sanoa, kuin että säälin tosissani kaikkia lapsia, joita vanhemmat kurittavat ruumiillisesti (tai henkisestikin). Tuntuu, että aika monen vanhemman tulisi käydä jonkin sortin vanhemmuuskoulu. Johan sen sanoo lakikin lasten oikeuksista, että kaikki ruumiillinen kurittaminen on väärin. Ja silti joku vielä viitsii täällä puolustella tekosiaan.
 
Vieras viestin numero 58 Viestistäsi tuli minulle yksi henkilö mieleen joka oli alakoulussa kova tappelupukkari Kun kysyin syytä hän kertoi että hänen äitinsä opetti / käski antamaan takaisin jos joku lyö ja se poikana kävi vielä Judossa . Että sellaista kaikkea tapahtuu, ei vaan voi uskoa mitä kuulee. Sille on kasvanut hyvä itsetunto mutta rajottuneet sosiaaliset kommunikoinnit. On minulle joskus mieleen tullut ohjastamaan samaan mutta tiedän että se on väärin vaikka poikani on joutunut päiväkoti kiusatuksi jolloin mielessä se värähteli kun poika ei halunnut mennä päiväkotiin. Poikani joutui tikattavaksi kun hänen altaan vedettin pulkka. Jotenkin niille päiväkoti työntekiöille ei mennyt jakeluun jos poikani kokee että häntä kiusataan, että se on kiusaamista ja luin pitkän pätkän että heidän kuuluu puuttua siihen ja vaikka se oli erityistyhmä puheen viivästämisen takia, pienempi määrä lapsia. tukea ja apua ei tuntunut tulevan vaan hänet siirettiin normaali kokoiseen ryhmään kaksi paikkasena. Ikävä kertoa että erottuvat lapset, hiljaiset ja kiltit joutuvat näitten moraalittomien saaliiksi.
 
Niin juunviestin numero 58 Päiväkodin ryhmänopetteja antoi neuvon nimittelyyn että sanoa lapselle että hän on se itse. Minä en itse sitä hyväksynyt ja toin asian omalta kohdalta selväksi että tuon ikäiset sanoo takaisin jos silläin opetetaan vaikka häntä oli itsetuntoon auttanu,t silloin kun hän oli vissiin teini-ikäinen kun se jäi vai ajatukseksi, eikä puolustellut kun koin sen vaan jatkuvan vain käsiryssyyn Muuten se tuotta vie lisää sotaa jos ajattelee sen jatkuvuudena. minulle isäni on aina käskenyt pitää mölyt mahassa eli ei puuttua pieniin asioihin koska silloin itse tulet kohteeksi. Minusta on niin monenlaisia hoitajia ja kasvattettavia ja mikä auttaa mihinkin pitäisi katsoa ihan persoonana, eikä ryhmänä. Pahimassa tapauksessa nuo nimittely kun puhuin lempeästi lapselle hellyttävillä nimillä, kuulin itse -itse oot vauva ja itse oot hassu. Lapseni on riipuvainen haleista ja "kenguru hoidosta" iho ihoa vasten, jonka vuoksi sanon sille, että on mun vauva
 
Takaisin
Top