Tukistin lasta, toimi!

Ja sitten seuraavaksi mies saa tukistaa sinua, kun teet jotain, mikä ei ole hänen mieleensä. Väkivalta on aina väärin, ihan joka tilanteessa. Erityisen kuvottavaa se on kohdistuessaan pienempään ja puolustuskyvyttömään.
 
Minua on tukistettu, risustakin olen saanut eikä mitään traumoja jääny. Opinpa vaan että ei kannata tehdä tuotakaan toiste. Omaa lastani olen joutunut ottamaan tukasta kiinni ettei jää auton alle. Lapsiakin on erilaisia, toisille tehoaa puhe paremmin kuin toisille...
 
Huh, onneksi täällä on ihmisiä joiden mielestä pieni tukistus niskavilloista ei ole hui niin traumaattinen ja kamala asia! Turhaa hyysäystä, taas kerran. Tämän keskustelun vetäminen äärilaitaan on aika typerää, kun ruetaan puhumaan "turpaan läiskimisestä" ja "vauvojen hakkaamisesta". Ja edelleen jostain kumman syystä vedetään mukaan myös aikuisten välinen käsiksikäyminen, minkä nyt luulisi kaikkien tajuavan olevan täysin eri asia.
Mua ainakin tartuttiin teininäkin vielä tukasta ja iik, sattuipa kamalasti. Ei ollut kovaa käsittelyä ei, kännykkäkin otettiin siinä samalla pannaan ja kotiarestia räpsähti. Enpä sen jälkeen uhitellut. Jokainen kasvattakoon jälkeläisensä kuten haluaa, mutta minä vaadin lapselta kunnioitusta muita ihmisiä sekä vanhempiaan kohtaan.
Lisäksi olisi aika jees, jos tulevat/nykyiset vanhemmat osaisivat suodattaa turhanpäiväisen hölynpölyn ja hyysäämisen. Sitä tuputetaan nykyään joka puolelta.
 

Vieras kirjoitti:
Mites läiskivät äidit, hyväksyttekö jos joku muu kuin te käy mäiskimään teidän lasta? Onko se ok, että tarhatäti tukistaa tai vieras aikuinen käy käsiksi kun lapsi ei ole käyttäytynyt soveliaasti? Onko se teille ok, että teidän lapsi lyö toista lasta kun käy ärsyttämään? Sehän vain toimii kotona opitun mukaan ja käyttää väkivaltaa kun pinna palaa.

Siinä vaiheessa kun kadulla nuoret sylkee aikuisia päin ja käyttäytyvät muutenkin häiriintyneesti niin taustalla on varmasti muutakin kuin kurituksen puute. Lähinnä tulee mieleen kaikenlaisen välittämisen puute.
Lapsia voi kasvattaa ja pitää niille jöötä ilman käsiksi käymistä.

< Lasten ja heidän vanhempien kanssa paljon tekemisissä olleena voin sanoa että muita lapsia huonosti kohtelevat lapset yleensä ovat näitä joita ei ole kuritettu kotona.
 

Vieras kirjoitti:
Aika heikoilla kantimilla on kasvatus jos kunnioitusta ei muulla tavoin saa kuin väkivallalla. Hyvä luoja sentään. Eikä se ole mitään kunnioitusta vaan puhdasta pelkoa, että vanhempi lätkii turpaan jos en tottele.

Lisäksi mua kiinnostaa, että minkä ikästä lasta ei enää kuriteta? Tukistatteko te vielä teinejä vai millä keinoin sillon pärjäätte niiden kanssa, jos ratkaisumalli jo vauvan kanssa on ollut väkivalta? Luulisin nimittäin, että teinillä on jonkin verran enemmän omaa tahtoa ja mahdollisuuksia toimia oman päänsä mukaan kuin taaperolla. Ja sehän voi vastata samalla mitalla kun vanhemmalla ei enää ole fyysistä ylivoimaa.


Aika paha verrata pientä tukistusta väkivaltaan! Itseäni otettiin pikku lapsena joitain kertoja tukasta kiinni, eipä tarvinnut vanhempana niin tehdä kun pienenä oppi tottelemaan...eikä mitään traumoja kyllä jäänyt :/
 
Ihmisiä on joka junaan ja osa jää asemallekkin. Minun puolestani kukin kasvattaa lapsensa miten parhaaksi näkee puhtaalla maalaisjärjellä. Mutta turhaa on puhua lapseen kohdistuvasta väkivallasta jos pikkusen niskavilloista nappasee... Mutta kun mietitään päiväkoti hyysäämistä ja sitä ettei hoitaja saa lapseen koskea mitä teet kun puhuminen ei auta jos lapsella on esimerkiksi veitsi kädessä jolla uhkaa toisia tai itseään. Annatko vain olla ja katsot josko se rauhottuis tai tappais toisen??? Tälläisiä on jo suomen kouluissakin kun hetki sitten oli lehdissä tämä puukotus :( Käyttäkää hyvät ihmiset maalaisjärkeänne. Nykyään päiväkoti ikäisetkin vittuilkevat aikuisille tämän on aiheuttanut nykypäivän ns. vapaa kasvatus..
 
Otappa seuraavan kerran kurkusta ja kurista. Ei tunnu sulla varmaan missään...voi tsiisus....köyhää on kyllä kasvastustaidot jos tukistaminen on ainut tapa saada laps lopettamaan kiukuttelu
 
Siinä missä taidot loppuu niin väkivalta alkaa.

Se, ettei tukista tai läpsi lastaan ei todellakaan ole synonyymi vapaalle kasvatukselle. Joillekin meistä on näköjään vaan luotu/opetettu erilaiset konstit selviytyä ristiriidoista. Tuntuu, että moni joka sanoo itseään tukistetun lapsena tukistelee surutta myös omia lapsiaan.

Ja kaiken huipuksi Suomen lakikin sen kieltää, joten musta se on jo ihan hyvä vinkki(jos omatunto ei sitä sano), ettei se lapsen läpsiminen oikeasti ole ok.  
 
"Mutta kun mietitään päiväkoti hyysäämistä ja sitä ettei hoitaja saa lapseen koskea mitä teet kun puhuminen ei auta jos lapsella on esimerkiksi veitsi kädessä jolla uhkaa toisia tai itseään. Annatko vain olla ja katsot josko se rauhottuis tai tappais toisen???"

Siis ihan tosissaanko sä kysyt tätä? Vertaat tätä vanhemman ja lapsen väliseen kiistaan? Luulet, että vanhempi joka ei tukista lastaan ristiriitatilanteessa ei toimisi tässä tilanteessa mitenkään vaan antaisi vain olla? Uskomatonta logiikkaa.
 
Onpas mielenkiintoinen keskustelu!

Mä heti alkuun sanon, että en tukista enkä luunapita yms. lastani, mutta ymmärrän hyvin niitä äitejä, jotka joskus pikaistuksissaan tukkaan tarttuu. Muksut osaavat toisinaan olla niiiiin raivostuttavia. Ja on munkin tehnyt mieli tarttua tukkaan muutaman kerran.
Mulla on kuitenkin periaate, ettei ketään kohtaan käytetä väkivaltaa. Ei lasta, aikuista eikä eläkeläistä. Siksi mua ihmetyttää miksi niin rajusti monet erottelevat aikuisten väliset kiistat lapsen ja aikuisen välisistä kiistoista?
Joku sanoi tukistavansa siksi, että lapsi ei ymmärrä vielä puhetta ja sen kanssa ei voi keskustella(vai muistanko väärin) ja tämä todella järkytti! Jos lapsi on niin pieni, ettei ymmärrä puhetta, niin sehän tarvitsee kiukun/epätoivon hetkellä apua ja tunteidensa ymmärrystä vanhemmalta, eikä jotain käsittämätöntä (puhetta ymmärtämätön lapsi älyää vain vihaiset äänen painot) tiuskivaa vanhempaa joka kaiken päälle vielä satuttaa! Selittäkää mulle miten näin pienen lapsen tukistaminen edesauttaa lapsen kasvua tai opettaa lapsen jotenkin kunnioittamaan aikuista?

Musta lapsen ja aikuisen välisissä kiistoissa kaikki valta on aikuisella ja lapsi on todellakin aikuisen armoilla, toisin kuin kahden aikuisen välisissä kiistoissa. Sen lapsen koko elämähän on aikuisen hallussa. Äidin/Isän on todella helppo rajoittaa lapsen tekemisiä, poistaa se pahan teosta, ottaa leluja pois, "kiristää" loputtomiin erilaisilla keinoilla kunnes lapsen saa oppimaan. Töitähän se vaatii ja todella johdonmukaista ja pitkäpinnaista kasvatusta, eli onko tukistus sitten vaan helpompi/nopeampi tapa saada lapsi hiljaiseksi ja tottelevaiseksi? Itselle ainakin muksun kanssa vääntäessä, sen raivostumisen pisteen ylitettyäni ekana reaktiona tulee mieleen tarttua tukkaan. Onneksi en vielä ole sitä tehnyt, vaan vetänyt vain henkeä ja ruvennut sitten selittämään, kiristämään ja uhkailemaan. :) Tosin kerran mun piti poistua tilanteesta keittiöön aikalisälle, koska olin niin vihainen, että olisin saattanut oikeasti ravistaa sitä kakaraa...

Vaniljajugurtti kertoi, että teininä oli otettu tukasta, saatu arestia ja kännykkä menetetty. Oliko näissä rangaistuksissa juuri se tukistaminen se ratkaiseva asia, joka sai sinut ymmärtämään, että ei saa uhitella (vai mitä pahaa olitkaan sitten tehnyt)? Vai olisiko sama tulos saatu aikaan pelkästään huudoilla, arestilla ja kännykän menetyksellä? Ihan ilman sarvia ja hampaita kysyn tämän, koska itseäni on tukisteltu ja lyöty jopa remmillä ja tuntuu, että noiden rangaistusten kanssa on omalla kohdalla "vähän" liioiteltu. Yleensä olin jo huudoista niin peloissani ja katuvaisena, että fyysinen kuritus vielä päälle tuntui käsittämättömän epäreilulta.
Lisäksi mulla on käsitys, että teini on jo sen verran "aikuinen", että ymmärtää puhetta ja tekojensa seurauksia varsinkin kun niitä sille selittää. Missä vaiheessa teidän mielestänne teinistä tulee aikuinen ja tukistaminen ei enää ole sallittua vrt. aikuisten välinen käsiksi käyminen, mitä toivottavasti kukaan ei täällä hyväksy? Mitä keinoja silloin käytätte esim. 16-vuotias teini, joka ei noudata kodin sääntöjä? Vai onko 16-vuotias vielä lapsi jota saa tukistaa? Vai loppuuko vanhempien vastuu kun lapsi on tietyn ikäinen ja se saa mennä ja tulla miten haluaa? Voisitteko kuvitella käyttävänne samankaltaisia kurinpitotoimia (tietty ikäluokkaan sovellettuina) pienempäänkin lapseen kuin siihen isompaan, jota ette enää tukista?

Tällästä kevyttä aamupohdintaa. :) Haluisin varsinkin kuulla tukistamisen hyväksyvien vanhempien vastauksia kysymyksiin ja käsityksiä kasvatuksesta. Ja miksi koette sen tukistamisen olevan se ainoa tehokas keino? Vai onko se vaan helpoin keino?
 
Aihe joka varmasti kuuluu jokaisen perheen arkeen. Tämäkin on niin tabu aihe, mutta mielestäni erittäin hyvä että siitäkin uskalletaan puhua. Minuakin on tukistettu, miestäni on tukistettu, sisaruksiani on tukistettu jne jne. Tunnemme varmasti monia lähipiiristämme, joihin on käytetty erinäisiä konsteja lapsen rauhoittamiseksi. Kysymyksessä ei kuitenkaan ole rauhoittaminen vaan tilanteen haltuun ottaminen. Mielestäni ne ovat kaksi eri asiaa. Pitäisikö siis jakaa onnistumisiamme kun keinoina on muukin kuin fyysinen kontakti?

Omalla kohdalla toimin siten, kun 2,5 vuotias poikani alkoi raapimiaan minua esim. iltaisin kun lähdin iltasadun jälkeen huoneesta pois (antaessani halauksen ja silittäessäni hiuksista, hän raapi käsivarsistani molemmin käsin) niin sanoin hänelle, etten hyväksy käytöstä ja äiti lähtee nyt pois ja tulee takaisin vasta kun olet rauhoittunut. Tiedän että hän testaa ja yrittää saada minut viemään hänet jäähylle, ja jäähylle hän haluaa, jotta hän pääsisi pois sängystä koska ei halua jäädä nukkumaan, ja nukkuman hän ei halua, koska olisi niin paljon mukavampaa olla hereillä äidin ja isin kanssa. Lähden huoneesta, laitan oven kiinni ja hän saattaa hetken aikaa huutaa ja "murista" kiukusta, mutta rauhoittuessaan hän huutaa äitiä ja silloin menen takaisin. En heti, vaan hetken päästä (n. 1-2min). Jos hän jatkaa raapimista, toistan sanomani ja lähden uudestaan. Opetan hänelle, ettei hänen käytös ole hyväksyttävää ja käytöksellään hän "jää yksin" jotta rauhoittuu. Eihän meistä kukaan jää aikuisenakaan ihmisen lähelle, joka käyttää meihin fyysistä väkivaltaa, eihän? Ei ainakaan pitäisi.
Ei ole poika raapinut nukkumaan mentäessä enää. 

Uusia raapimistilanteita tulee ja menee, ja tämä pitää myös tiedostaa. Ja ne oikeasti menevät ohitse. Ja muistattehan; jos lapselta "estetään" epäsopiva käytös käyttäytymällä itse vastaavalla tavoin, saattaa lapsen epäsopiva käytös purkautua jossain ulkopuolisessa tilanteessa. Vanhemmat näyttävät esimerkkiä ja ohjaavat eri tilanteissa, mutta se on totta että lapsen ymmärrys on vielä heikolla tasolla, joten turhan pitkiä lauseita tai epäselviä viestejä ei voi antaa kun lapsi kiukuttelee. Eihän ne kuuntele silloin mitään kun kiukkupiikki iskee. Tästä syystä itse suosittelenkin että pyritään löytämään muita keinoja kuin fyysinen ratkaisu. Uskon kyllä että aika monessa tilanteessa se onkin vihoviimeinen keino, mutta se ei tuo kuitenkaan lopullista ratkaisua. Ehkä sillä hetkellä, mutta entä jatkossa. Jatkuuko tukistaminen kovemmilla otteilla, missä vaiheessa voin jo tukistaa, entä tukistamisen jälkeinen paha olo omasta käytöksestä?... Pelko ja rauhoittuminen - kaksi eri asiaa.


 
Niin ja se et itse en ole sanonut että tarttisi lapseen koskea vaan kyse on siittä että kukin tekee tyylillään. Ja tää päiväkoti homma mistä aijemmin kirjoitin niin olen vain pohtinut mitä tilanteessa pystyy tekeen kun päiväkodissa hoitaja ei saa lapseen koskea. Tästä koskemis jutusta on kokemusta sivullisen silmin kun olen päiväkodissa työskennellyt. Silloin tyttö löi,raapi ja puri toista hoitaja yritti puhumalla saada tilanteen loppuman ei auttanut, hoitaja otti lapsen syliin ja vei toiseen huoneeseen lopputulos. Lapsi puhui kotona et täti kävi käsiksi. siit vasta riemu repes hoitaja vaihdettiin toiseen ryhmään kun tämän lapsen äiti tokaisi ettei halua sitä hoitamaan lastaan. Ja juorusi tästä hoitajasta kylillä että oli lapseen käynyt käsiksi.
 
Mun ei tarvitse tukistaa kun kiukuttelu loppuu muutenkin... Meillä pistetään omaan sänkyyn jos kiukuttelu ei lopu...
 
Tuik kirjoitti hyvin :)

Ymmärrän kyllä sen hyvin (tällä vaatimattomalla muutaman kuukauden äitiyden kokemuksella), että väsyneenä voi hermo mennä ja tuntuu siltä, että haluaa heittää esim koko lapsen seinään.. No, sitähän emme tietenkään tee :D

Edelleenkin vain ihmettelen, että miten tukistaminen eroaa sitten piiskauksesta. Tai miten nuo eroavat lyömisestä? Kuulostaa typerältä tekosyyltä tukistamiselle, että tukistaminen ei muka satu. Miksi sitten tukistaa? Miksei voi vain tarttua käsivarresta jos lapsi ei puheella tottele? Miksi ei voi aikuinen poistua itse paikalta, kun keittää yli? Kyllä se lapsi rauhoittuu, jos ei ole ketään kelle raivota.

Kiva, ettei teillä ole traumoja tukistamisesta. Mulla niitä nyt vain on, mietin mitä se kertoo musta? Olenko sitten jotenkin huonompi ja heikompi? Myönnän, että aihe saa provosoitumaan. Olisi jotain vinksallaan, jos ei saisi...
 

Vieras kirjoitti:

Aika paha verrata pientä tukistusta väkivaltaan! Itseäni otettiin pikku lapsena joitain kertoja tukasta kiinni, eipä tarvinnut vanhempana niin tehdä kun pienenä oppi tottelemaan...eikä mitään traumoja kyllä jäänyt :/

Pieni tukistus, ei voi verrata väkivaltaan. Pieni litsari, ei voi verrata väkivaltaan. Pieni tönäisy, ei voi verrata väkivaltaan... Missä menee se raja? Mikä on "pieni tukistus"?
 
jos otetaan huomioon että pidät hiuksista kiinni, onko se tukistus vai ei?
jos lapsi itse alkaa piehtaroimaan silloin lasta sattuu. onko tämä sitä pientä tukistusta vai ei?

lapsi oppii ettei piehtaroida ja jää jääkalikaksi pysähtyy kuunteleen


Tahdoin vaan kertoa tämän koska tiedän tätä käyttävän monet, silloin lapsuudessa ja kasvaessasi.
Vanhempana olen nähnyt kaikenlaista kuritusta ja yleisesti eniten harmittaa kurittomat lapset, joita en kehtaa edes komentaa jos oma lapsen äiti antaa tehdä, niin silmien alla.


Itse en ole pahaksi nähnyt mutta itse olen todellakin opetellut uuden tavan koska ihmiset on kriittisiä kasvatuksen kanssa ja laiminlöi helposti lasten vanhemmat vaikka "kuritus" on pientä.

joku lyö vahingossa:  tämä juuri niitä kohtauksia kun lapsi tulee selän takaan ja juuri otat jotain kumartaessa ja kyynerpääsi osuu lapsen päähän.

itse pelasin pojan kanssa palloa ja potkaisin palloa joka vielä pomppi kun oli näitä kumipalloja, totta kai poikani syytti minua että löi sitä pallolla. ikää oli n,3v.

Kuin myös siitä syytti minua kun juoksin pulkan kanssa ja poika huusi kovempaa juokse ja kun pieni lumikumpu poika kaatui ja syytti minua satuttamisesta,  joka kerta hävetti ja suututti nuo syytökset ja mietin jos hän tuollaista puhuu päiväkodissa että satutan.


muutenkin siellä päiväkodissa kysyttiin, minkä tahansa kuhmun perään ja kuitenkin hoito siellä oli karmeaa kun laitettiin eristettiin yksin syömään joka päivä,yksin pukemaan joka päivä ja eikä edes juteltu pojan kanssa vaikka oli vauva ryhmässä, josta vielä hölpötettii,  ettei poika osaa puhua yms, muuta hölmöä touhua.

Sain vaihettua päiväkotia viivästyneen puheen takia mutta heistä olen edelleen kuullut vain pelkkää peetä, siitä päiväkodista esim , jollekin vanhemmalle lastensuojelun päälle kun lapsella ollut likaisia vaatteita vaikka kuulin että joka päivä suihkussa käy.

omista lapsista oppineena että tietyssä iässä ne haluaa itse syödä, eikä halua ruokalappua ja etten ihmettele ruokatahroja "likaisia vaatteita"



Itse otan käsistä kiinni esim, kaupassa jos lapsi vetelee minua tukasta. lasta ärsyttää kun käsissä roikkuu ja eikä liiku mihinkään vaikka, ensin voi naurattaa lasta.

joskus vien autoon turvavöihin kiinni kun itku tai muu rumpa alkaa.
vanhemmalle lapselle puhun että kiltit saa paljon kaikkea ja tuhmat ei mitään.
jolloin se näkyy lapsella suoriutumiskykynä joka harmittaa minua kun varsinkin hänen yritys hävettää jos ei osaa, eikä halua edes yrittää harjoitella.
niin kuin R kirjaimen tuotossa.

Toivon hänen tästä asiasta pääsevän eroon ettei tarvitse olla noin kovaa pettymyksen tunnetta ja toisen näkymättömyyden nuorassa kun vapaatakin tahtoa halun, ettei tehä mitään hölmöä jonkun toisen takia vain miellyttääkseen.
esim, erillaisten halujen kunnioitusta jolloin olen puhunut. sinä tykkää kissoista ja minä vauvoista kun ne on niin pehmoisia.


Joskus haluisin hengittää, ilman jatkuvaa taistelua kaikkien ihmisten kanssa kun kaikilla on tyylinsä ja kaikki jotka omaa keskitien ja lapsen onnellisen elämän on minusta Kultainen keskitie. Minä en pientä fyysistä kuritusta pidä vaarallisena jos lapsi on onnellinen ja eikä saa traumoja kuin mitään muutakaan. Kun yleensä henkinen kuritus aiheuttaa pahemmat arvet koko elämäksi.

 
Tuik

Uskon että kasvaessa kun olet häntä tukemassa ja kuuntelemassa, jolloin saadaan kunnioitus lapselta.
teini-iässä auttaa yhteinen sävel ja helpottaa yhteisissä päätöksistä. nuoren pitäisi vanhempaansa pitää ratkaisevassa roolissa, jolloin haluaa taapertaa jalanjälkiäsi, jolloin helpompi saada kuuntelee ja ymmärtämään.
Vaikka vastoinkäymisiä tulee väkisin, uskon puheen riittävän silloinkin.

minä aina yritän jutella nuorille, jotka ovat väärillä teillä että odottaa 18v ikään, jolloin voi itse muuttaa kotoaan pois.
Koska vastuuttoman nuoren voi ottaa huostaan 21 v jos koetaan vaaraksi itselleen ja ole tarpeeksi kypsiä.

Yleensä nuori , joka haluaa pois kotoaan, ei koe oloaan hyväksi tai turvalliseksi kotona.
Yksi niistä vaikuttavista asioista on kun nuoreen ei luoteta ja ymmärretä, syyttömyydestäkin helposti rangaistaan.
vanhempien on helpompi rauhoittaa tilanne jos  todellakin on hyvät kasvualustat,
jolloin pitäisi puheen ymmärtämistä ja luottamusta opettaa jo pienestä pitäen.
yleensä tilanne karkaa käsistä kun pelätään vanhempien reaktiota esim, lapsen tullessa kotiin myöhässä, jolloin hän kokee vanhempiensa pahasti pettyneen ja pelkää peräti heidän raivoansa.

Jos lapsella on tukiverkosto kavereissa, ei puhelimen
 vieminen muuta kuin pahenna tilannetta.

nuorena ajaudutaan, nuoren sinisilmäisyyttä, vaikeuksiin.
joskus nuori hakee vaikeuksia, jotta hänet huomataan kotonaan.
 
niin juu tuo mun ukkoseni nauraa minun tekstille että ei tarvi ihmetellä kun isäntä istuu väliin tuossa suomentamassa,
että laatu heittelee.
 
Minäkin läppäsin lasta ja tartuin niska villoista, kun ei asettunut.
-Toimi hetken, mutta 2,5 v on oppinut nyt antamaan takaisin (lyö, repii..).
Vaikken sitä tarkoittanut niin opetinkin siis hänelle, että toisia saa lyödä... emoticon
 
Takaisin
Top