Tukistin lasta, toimi!

Vieras
Tukistin huonosti käyttäytyvää taaperoani, joka löi, raapi ja repi hiuksista jatkuvasti huvikseen. Tukistuksesta loppui ja olen tyytyväinen, sanokoon muut mitä tahansa! :)

Nyt saa äitikin elää ilman jatkuvaa väkivaltaa ja pikkuriiviö tajuaa että hiuksista repiminen ym. sattuu, kun on omalle kohdallekin tullut!
 
No varmasti lopetti kun pelästyi. Varmaan olisi saanut loppumaan muillakin keinoilla..

Isä tukisti minua kerran, ja traumat jäi. Mietin pitkään miten mun rakas isä voi tehdä sellaista lapselleen, eikö se rakasta mua enää. Mieti ennen kuin tukistat uudestaan!
 
Voi jestas sentään! Mua on tukistettu ja en kuollu siihen. Ei tullu ees traumoja, mulla on vanhempiini erittäin lämpimät välit ja pidän itseäni kyllä normaalina. En tiiä miten nuo suuret ikäluokat, jotka ovat eläneet vähän eri aikakautta kuin me, eivät oo kaikki syrjäytyneet ja mielenvikasia. Niiden elämänkoulu on tainnu olla vähä eri tasoa ku nykyisten hyysättyjen kakaroiden. 
 
Mä olin kiltti lapsi (joojoo...) mutta muistan kyllä että äiti saattoi mua joskus tukistaa. Sisarukset ja serkukset sen sijaan repi ihan huolella kun olin porukan nuorin ja mulla oli kaikista pisin tukka ja usein letit joista oli hyvä repiä jos en leikeissä totellut. :D Enkä mäkään siihen kuollut, nyt tuntuu että päänahka on hyvinkin karaistunut kun tukistelen miestäni välillä jos ei usko jotain ja hän alkaa huutamaan kuinka sattuu, kun taas mulle kokeillessaan ihmetteli että eikö vieläkään tunnu. :D En oo ikinä verrannut tukistamista esimerkiksi luunappiin tmv., tosin riippuuhan se tietenkin kuinka kovaa tukistaa? Äiti ei muistaakseni ikinä mitenkään kovakouraisesti repinyt, toisin kuin nämä muut rakkaat sukulaiset. :D
 
No on mullakin ihan lämpimät välit vanhempiini. Ja kyllä muakin on naapurin likat ja sukulaislapset hiuksista repineet, mutta se nyt on vähän eri asia. Mulla lähti tästä tukistamisesta tuppokaupalla hiuksia päästä, ehkä se siinä oli järkyttävintä.. Mutta mulle on sama, onko kyseessä tukistaminen, luunappi vai piiskaaminen. Ihan samaan lokeroon menee. Sen verran tukistaminen jätti kuitenkin jälkiä muistiin, että omaa lasta en mene koskaan tahallani ruumiillisesti satuttamaan!
 
Itse oln tukkapöllöä saanut, koivunniemen herrasta ja korvasta on pyöräytetty. Eikä ole mitään traumoja koskaan tullut silloin oppi mikä on oikei ja ikä väärin opin kunnioittamaan vanhempiani ja tosi hyvät välit on vanhempiini ja edes menneeseen mummuuni jolla asuin. Et pitäskö siin kohtaa jos lapsi on väkivaltanen eikä kieltäminen auta ottaa sossuun yhteyttä ettei pärjää ja lapsi huostaan tätäkö te haluatte?
 
Joo... kyllä mä oon sitä mieltä, että pieni tukistus/luunappi on okei. Tukistaa ei tarvitse niin kovaa, että tukka lähtee, rajansa silläkin. Mulla on kokemusta kummastakin; äitini saattoi joskus antaa tukkapöllyä ja vähän vitsaa, joka piti itse hakea lähimetsästä. Isä taas oli toisenlainen, tukkapöllyt olivat kovia, vitsan sijasta tuli vyötä, avokämmentä yms. Sitä en hyväksy. Myönnän, että "traumat" jäivät isän kovakouraisuudesta. Liialla väkivaltaisuudella ei saa lasta kunnioittamaan, me ainakin veljemme kanssa pelkäsimme isää. Suhde isääni ei ole lämmin eikä läheinen, mutta meidän historiaan mahtuukin kovakouraisuuden lisäksi paljon muuta. Äitiäni kunnioitan suuresti ja olemme todella läheisiä, hän on suurin tukeni ja turvani.
 
Tääl myös yksi joka kokenut kaiken näköset tukkapöllö, tuppiremmit, koivuniemenherrat ja muistan myös joutuneeni ihte hakemaan risun jolla selekäsauna toteutettiin. Traumoja ei ole jääny ja erittäin hyvät välit o nykyään vanahempiin. Mie oo ihtekki josaki vaihees purassu omaa poikaa kun se jatkuvasti puri toisia ja miua ihtiäki. Siihen loppu pureminen ja voin kyl sanua et ei kaduta tippaakaan.
 
Olen sitä mieltä, että on kyllä köyhät vuorovaikutustaidot jos pitää käydä käsiksi toiseen ihmiseen. Puhumisellakin saa lapsen tottelemaan ja rauhoittumaan. Ei tarvitse käsiksi käydä. En hyväksy tukistamista, luunappeja ym...
 
siis loppujen lopuksi  kurittaminen ei ole hyvä, koska osalle tuo traumoja ja toisille ei.
lapsilla on eri kipu kynnykset että lapset tekee yleensä aina uudestaan ja uudestaan mutta toiset on jo heti alussakin varovaisia kun oppii kerrasta.

minusta parhain tapa on kun lapsen saa oppii vain näyttämällä, ilman fyysistä kuritusta mutta vaikeaa se on niille, jotka ovat kokeneet kurituksen hyväksi.

me ollaan vähän niin kuin uutta sukupolvea, jolloin minä en syyttäisi vanhempaa siitä. Jos ei ole oppinut taitoa, koska vanhemmat ovat oppinut eri kasvatuksen ja sen takia olen huomannut että lapset kiusaa helposti päiväkodissa toisiaan, kurituksen puutteesta johtuen kun nykyajan vanhemmilta puuttuu kyky kurittaa "oikein", jolloin ne antaa sitten lapsen tehdä, mitä sattuu.
joka näkyy myös katu kuvassa.
jolloin moraalin lasku puuttuu peliin ja nykyajan nuorilla se näkyy huimana nousuna koska ei osata pelätä vanhempiaan(niikuin ennen vanhaan) ja lapsikin osaa käyttää sosiaalihuoltoa hyväksi jos vanhempi koskeekin.


eli jos tässä aletaan niuhottaa lievistä asioista, kaupunki joutuu hoitaa lapsen kasvatuksen, jonka vuoksikin lasten huostaan ottojakin tapahtuu enemmän.
josta ihmiset järkyttyy enemmän.
vanhemman kuluu osallistua lapsen päivittäisiin tapahtumiin että pystyy tukemaan vasta edes nuoren kriiseihin


ensimmäisestä lapsestani näppäsin sormille mutta olisin sitten saanut lyödä kunnolla sormille, että olisi lopettanut jolloin koin paremmaksi harjoitella tämän sylijäähyn, jalkaraudat (eli jalkojeni väliin rauhoittumaan)
jonka jälkeen, olen työstänyt opiskelua lasteni rinnalla opettelemalla uusia tapoja ja kannustamaan mutta kaikki kritisoi jos tavat on erilaiset. esim, jäähyissäkin.
 

Vieras kirjoitti:
Olen sitä mieltä, että on kyllä köyhät vuorovaikutustaidot jos pitää käydä käsiksi toiseen ihmiseen. Puhumisellakin saa lapsen tottelemaan ja rauhoittumaan. Ei tarvitse käsiksi käydä. En hyväksy tukistamista, luunappeja ym...
Täysin samaa mieltä!!

Läiskittekö te työkavereita ja naapureitakin kun tulee eripuraa? Hyväksyisittekö, että puolisonne vähän tukistaisi ohi mennen kun et totellut hänen sanaansa? Miksi lapsi, puolustuskyvytön ja täysin teidän armoilla oleva pikkuinen ansaitsee vanhemmiltaan tällaista kohtelua?

Itseäni on myös lyöty lapsena ja ainoa asia mitä siitä opin oli pelko omia vanhempia kohtaan ja varmuus, että ikinä maailmassa en tee samaa omalle lapselle.
 
Osaltaan olen samaa mieltä edellisten kommenttien osalta ja ennen kaikkea siitä ettei lasta saa kurittaa väkivalloin. Miusta vaan asioil on vissi ero eli väkivallal ja pikku napsul sormil tai niin kuin tuo aijemmin kertomani purasul. Eli ei aiheuta kipua mut pistää mukulan miettimään.
 

Vieras kirjoitti:

Vieras kirjoitti:
Olen sitä mieltä, että on kyllä köyhät vuorovaikutustaidot jos pitää käydä käsiksi toiseen ihmiseen. Puhumisellakin saa lapsen tottelemaan ja rauhoittumaan. Ei tarvitse käsiksi käydä. En hyväksy tukistamista, luunappeja ym...
Täysin samaa mieltä!!

Läiskittekö te työkavereita ja naapureitakin kun tulee eripuraa? Hyväksyisittekö, että puolisonne vähän tukistaisi ohi mennen kun et totellut hänen sanaansa? Miksi lapsi, puolustuskyvytön ja täysin teidän armoilla oleva pikkuinen ansaitsee vanhemmiltaan tällaista kohtelua?

Itseäni on myös lyöty lapsena ja ainoa asia mitä siitä opin oli pelko omia vanhempia kohtaan ja varmuus, että ikinä maailmassa en tee samaa omalle lapselle.
Enpä lähtisi vertailemaan aikuisten keskeisiä eripuria ja väkivaltaa lapselle annettaviin pieniin luunappeihin ja tukistuksiin. Aikuinen on kuitenkin aikuinen, joilla kommunikointikyvyt ovat nyt hieman kehittyneemmät.
Jos oma lapseni purisi, löisi, tukistaisi, potkisi jne muita lapsista aikuisiin, kyllä minäkin ensin keskustelemalla yrittäisin saada lapsen lopettamaan, mutta rajansa kaikella. Nykyajan lapsien meininki on muuttunut kymmenessä vuodessa aika paljon, eikä minun lapsuudessani ollut puhettakaan että huoriteltaisiin aikuisia ja tönittäisiin mummuja, kuten täällä päin. Aikuisia päin syljetään, mikä on tietysti heidän omaa aikaansaannostaan.
Muistan äitini antaneen vitsaa ja lieviä tukistuksia, mutta aina ensin hän yritti puhua. Kyllä sen muisti, ettei toisia purra ja lyödä, kun omalle kohdalle sattui ja uskoi, ettei niin käyttäydytä.
Kuten Rosytar aiemmin kirjoitti, lapsikin osaa käyttää sosiaalihuoltoa hyväksi jos vanhempi koskeekin. Niinpä, turhaa hyysäystä ja huostaanotoistakin on tullut bisnestä. Hohhoi
 
Mites läiskivät äidit, hyväksyttekö jos joku muu kuin te käy mäiskimään teidän lasta? Onko se ok, että tarhatäti tukistaa tai vieras aikuinen käy käsiksi kun lapsi ei ole käyttäytynyt soveliaasti? Onko se teille ok, että teidän lapsi lyö toista lasta kun käy ärsyttämään? Sehän vain toimii kotona opitun mukaan ja käyttää väkivaltaa kun pinna palaa.

Siinä vaiheessa kun kadulla nuoret sylkee aikuisia päin ja käyttäytyvät muutenkin häiriintyneesti niin taustalla on varmasti muutakin kuin kurituksen puute. Lähinnä tulee mieleen kaikenlaisen välittämisen puute.
Lapsia voi kasvattaa ja pitää niille jöötä ilman käsiksi käymistä.
 
Kaikki väkivalta on väärin. Kenelläkään ei ole oikeutta satuttaa toista ihmistä ja ihmettelen, että kuka on niin julma, että voi lasta satuttaa. Aikuisella täytyy olla keinot ymmärtää lasta ja hänen oikkuilujaan. Onko myös lapsella lupa tehdä samoja asioita ( luunappi, tukistus yms) toiselle jos hän kokee, ettei toinen ihminen toimi oikein? Läheisyyttä, aikaa ja huolenpitoa tarvitsee jokainen lapsi. Ja eikös vanhemman onnellisuus lähde siitä, että lapsella on hyvä olla?

Laura, 10kk ikäisen pikku-vesselin äiti
 
nojoo menee kyllä vähän yli. muakin on pienenä tukistettu kun oon tehny jotain väärin. ja ihan normaali tervejärkinen ihminen oon ja juurikin tuskinpa olisin osannut koskaan kunnioittaa vanhempiani jos näin ei olisi käynyt. Ja eikä se pieni tukistus satu. ja vaikka mua onki tukistettu niin en mää siltikkään käyny toisia tukistamassa? en tietenkään hyväksy mitään voimakkaita tukistuksia/kurituskeinoja, mutta kaikkipa kasvattaa lapsensa miten parhaaksi näkee. eiköhän ne lapset saa paljon enemmän sitä läeisyyttä, aikaa ja huolenpitoa kuin kurittamista.
 
Ja lainataas vielä se pointti, jos jollakin meni ohi tai ei kyennyt lukemaan tätä kaikkien niiden kirosanojen seasta, joista niistäkin voi saada traumoja.

"Lapset kasvatetaan uusimpien kasvatusoppaiden mukaisesti, jottei tulisi jotain *** traumoja. Nurkissa pyörii vain pehmoleluja, joita lapsen on turvallista halutessaan halailla. Becel vaihtuu voiksi ja voi beceliksi aina puolivuosittain julkaistavien uusimpien terveystutkimusten mukaan. Nämä ovat vain pieniä esimerkkejä naisen mielivaltaisesta, jyräävästä ylivoimasta.

Lyhyesti sanottuna nainen on yhtä suuri kuin perhe. Muut sen jäsenet ovat enemmän ja vähemmän vain tiellä ja merkityksettömiä. Nainen määrittelee koko perhe-käsitteen. Perhe toimii ja elää naisen laatiman järjestyksen mukaan. Jos miehellä on tähän jotain sanomista, hän on väärässä. Eikä rakasta perhettään tarpeeksi, eikä ainakaan oikealla tavalla. On vain yksi tapa olla ja elää perheessä. Se on naisen tapa."

Tähän vois vielä lisätä sen, että naisella on vain yksi tapa ja muiden tavat on vääriä tapoja. 

 
Miten tää sitaatti nyt sitten liittyi aiheeseen? Johan tässäkin ketjussa käy ilmi, että tukistajia ovat sekä isä jaäiti. Tilastollisesti lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa käyttävät enemmän äidit. Kiinnostaa miten tukistaminen ja selkäsauna eroavat toisistaan? Missä menee pienen tukistuksen ja liian kovan tukistamisen raja?
 
Aika heikoilla kantimilla on kasvatus jos kunnioitusta ei muulla tavoin saa kuin väkivallalla. Hyvä luoja sentään. Eikä se ole mitään kunnioitusta vaan puhdasta pelkoa, että vanhempi lätkii turpaan jos en tottele.

Lisäksi mua kiinnostaa, että minkä ikästä lasta ei enää kuriteta? Tukistatteko te vielä teinejä vai millä keinoin sillon pärjäätte niiden kanssa, jos ratkaisumalli jo vauvan kanssa on ollut väkivalta? Luulisin nimittäin, että teinillä on jonkin verran enemmän omaa tahtoa ja mahdollisuuksia toimia oman päänsä mukaan kuin taaperolla. Ja sehän voi vastata samalla mitalla kun vanhemmalla ei enää ole fyysistä ylivoimaa.
 
Takaisin
Top