Toukotouhut ´12

Ihanaista maanantaita! Maanantaikin voi olla nykyään ihana, vaikka aiemmin oli päivistä kamalin. ;-)

Voi, toivottavasti Sannan äitienpäivä oli kaikesta huolimatta mukava. Ainakin Joona oli täysillä mukana! :-)

Minä sain kakkua, pullon shamppanjaa ja tapas-päivällisen kotosalla. Tyttö tuli aamulla herättämään itse valitsemansa kortin kanssa ja lauloi "paljon onnea vaan äiti". ;-)

Pitänee jatkaa myöhemmin, kun on joku hätä...
 
Ihanaista maanantaita, toisaankin! Hienosti HENNASI täsmensi, että nykyään nämä maanantait ovat oikeasti melkein viikon parhaita päiviä. Raikkaita, uusia... viikonlopun ummehtumisen jälkeen.

Huomasin muuten, että tämä uusi näppikseni on niin salaman nopea.. tai mun sormet eri synkassa tkoo, että tulee nuita järkytävän ärsyttäviä kirjoitusvirheitä. Jotka sitten huomaan vasta postauksen jälkeen toisella lukemalla.


SANNAN äitienpäivän matalalento harmittaa täälläkin. Kyllä sitä aina kuitenkin mieheltäkin jotain odottaa, vaikka kuin oiskin menny viimeäpivät ristiriidoissa. Ei kai tämä meidänkään arki mitään sulosointuista suudelmanäyteistä ole. Välillä on päivät niin täynnä ristiriitaa ja epämieluisaa tunnelmaa, että ahdisttaa oikein kovasti. Mutta sitähän se jatkuva nokakkain olo toisinaan on. Silti tuo mieskulta kyllä aina koittaa muistaa omalla tavallaan. Tänävuonna oli käyny sellaisen perinteisen ruukkuruusun hankkimassa varatavsten. Viimevuoden komea runkoruusuhan koki kamalan lopun heti seuraavana maanantaina, kun metsurit kaatoivat pihakoivun väärään suuntaan. Koivu kaatui portaille, talon räysskourut vei mennessään ja katakaisi MINUN RUUSUNI....

Mä olen jännityksen vallassa. Minulla on illalla toinen esittely sen uuden suunnitteluprojektin johdosta. Koitin Venlan päiväunien aikaan saada piirrettyä pari täydentävää luonnosta mukaan. Melkeen kuulkaa pelottaa! Se että oman pään antimia ja ajtuksia esittelee taas täysin tuntemattomille ja varmasti vaativille asiakkaille.... pitäkää peukkuja!

Venlasta on tullut hirviö ja tyranni. Kohukaunotar koittaa kaikin keinoin pitää meitä pieruja komennuksessa. Sitte saa jumalattomia raivareita kun oma tahto ei todellakaan jatkuvasti toteudu. Raskasta on opetella sietämään pettymyksiä. Esim. se että iltasuihkuun mennessä sauna ei olekaan lämmin. Tai että nukenvaunut eivät suostu kulkemaan sulavasti takapihan mättäisellä niityllä.... tai että isi nostaa hänet syöttötuolii.. tai tai tai.. Tuntuu että jokaikiseen tapahtumaan hänellä on nykyään oma, ennakolta kehitetty suunnitelma, jonka toteutumista neiti itsekkäästi valvoo. (luulee valvovansa)

Ja vastapinona: hakee itse maidon jääkaapista ja kaataa sen lasiin. Itselleen, kun janottaa! Kattaa pöydän. Pilkkoo salaatin. Painaa kahvinkeittimen nappulaa... tiskaa.. pyyykkää.. petaa... hahhahah! Ei on kaikessa niin niin suloinen pikkuapulainen! 


ok... meen taas syventymään johonkin jonninjoutavaan kotityöhön.....

 
Maanantaita juu :)

Ai että Venlakin sellainen päällepäsmäri :D Naurattaa, kun tuo meidän perheen ipana tekee ihan samaa ja saa isänsä sekunnissa pahalle päälle ja minä siinä välissä koitan olla puskurina. Tänään oli juuri sellainen päivä, vielä kerhoaamukin. Valo ei olisi halunnut lähteä kerhoon, johon minä vien ja viime viikolla sovittiin, että isi sitten hakee pois. Sehän ei sopinut pojan pirtaan ollenkaan, kun se on MAMMA joka hakee, aina, nih. Ei viime viikolla ollut Valo edes tervehtinyt isäänsä tämän tupsahtaessa paikalle. Tänään, kun sukset oli jo valmiiksi ristitty aamutohinoissa ja kerhossa ei ollutkaan se tärkeä Anne-täti paikalla ja ruokakaan ei siellä siksi maistunut, oli Valon vastaanotto vieläkin viileämpi. Tädit olivat koittaneet selitellä, että Valo on nyt vähän outo ja muilla oli ollut kanakeittoa ja Valolla eriväristä, niin sekään ei tilannetta helpottanut. Parivuotiaan maailmassa ei kiukkuaamua helpota ollenkaan se, että ruokakin on erilaista kuin muilla :( Päätimme miehen kanssa, että jatkossa Valo voi kerhossa syödä samaa kuin muutkin, ollaan kotona kuitenkin kasvislinjalla. En  vaan halua tuosta syömisestä liian suurta numeroa tehdä, miettiköön isompana sitten itse, kun koulussa pitää päättää kumpaa linjaa siellä haluaa pitää. Tuli ihan surullinen olo koko episodista, jota ei toki hyvänä aamuna välttämättä olisi tullutkaan, mutta eipä tule sitten enää muutenkaan. Summa summarum, Valo on niin tuttua poikaa jo kerhonsa kanssa, että tohtii alkaa sielläkin vastustamaan jo asioita :)

Että semmoinen  purku tähän alkuun. Mutta palatakseni vielä siihen käskyttämiseen ja komenteluun, niin osaa olla tympeää. Sitä kiertää itsensä ihan mutkalle yrittäessään välttää jotain kuoppia, kun niitä tulee päivän mittaan kuitenkin.

Venlan oma-aloitteisuutta täytyy kyllä ihailla, hurraa! Siis häpeäkseni edelleen totean, että Valo juo nokkamukista pääasiallisesti ja edelleen samasta syystä. En halua katsoa, kun poika tahallaan kippaa mukin pöydälle. Mukista pillillä saa välillä, kun jaksan olla pitämässä mukia pystyssä, tuo kippaa senkin painamalla pillillä vahingossa.

Maarinen tuohan on ihan aikuisten oikeaa elämää, kun jännäät miten suunnitelmaasi suhtaudutaan. Lycka til! Hyvin se menee :) Äläkä noista kirjoitusvirheistä välitä, itsekullakin niitä tulee.

Kävin tänään kampaajalla ja kyllä se virkistää. Minä en omista mitään suoristusrautaa ja siksi tukka onkin aina miten sattuu aamulla menemään. Kampaaja päättikin suoristaa nyt lopuksi vielä ja ompa kummallinen olo! Sileä ja liukas tukka :/ Huomenna se katoaa.

Ampulle vielä, että naulan kantaan. Jokaisella lapsella tulisi olla rakastava äiti ja isi, edes toinen. Sivusta olen seurannut erästä epäonnista perhekohtaloa, josta lyhyesti ei voi edes kertoa. Eroperheen lapsesta kyllä huolehditaan päällisin puolin, mutta tilanne on aivan surullisen käsittämätön.
Teidän pihamökki-perkolanne kyllä vaikuttaa upealta jo mielikuvissakin!

No niin, nyt riittää. Iltatoimiin ja tuutilullaa minullekin.
 
Hei vaan hei!

Karkasin kesken matsinkattelun teitä moikkaamaan, ei jaksanut nyt innostaa. Mua edelleen kiukuttaa miehen eilinen välinpitämättömyys, tosin tänään näpäytin sitten "Joona muisti hoidosta kotiin kävellessä, että äitienpäivänä olisi pitänyt käydä poimimassa äidille kukkia". Lupas se sentään naureskellen käydä poimimassa Prisman kukkatiskiltä mulle joku toinen päivä rehut :)
Oikeastaan mulla oli eilen ihan ihanakin päivä, oltiin mun mummilla ja Joona tietysti pelasti kaiken ihanuudellaan. Joten eiköhän tästäkin harmituksesta päästä yli :) Kiitokset ihanat kaikista sympatioista! <3 Oikeastaan pettymyksen purkaminen tänne, vertaisteni joukkoon, jo jeesas, siks mä kehtasinkin pitkän poissaolon jälkeen tulla vaan nurisemaan. Kiitti ku ootte siellä! Ja onneksi teillä muilla kuulostaa olleen ihania päiviä, mä voin fiilistellä teidän päiviä! :)

Pranikselle meinasin just sanoa, että kuulostaa siltä, että Valo on vaan ottanut kerhohommat jo omakseen, kun uskaltaa siellä noin reippaasti tunteet näyttää!
Pikkupomoja tuntuu olevan yhdessä jos toisessakin kodissa, ja valitettavasti myös täällä. Jo kauhulla taas ajattelen, että mitähän ens viikonlopusta tulee - Joona on torstain mummolla ja papalla, jotta me saadaan vihdoin tehtyä kunnollinen kevätsiivous täällä lääv... kämpässä, ja perjantaina isi vie Joonan hoitoon ja lähtee siitä sitten poikien mökkireissulle keski-suomeen. Eli minä saan taas pitää tiukkaa kurinpalautusta, kun mummo ja pappa lellii yhden päivän. Tokihan se on oma valinta Joona sinne antaa, mutta vähän silti karmii. Kovasti ne on tsempanneet kurinpitonsa kanssa, mutta tuo on sellainen jääräpää, että se tarttee kyllä vielä kovempaa kuria.

Venlan omatoiminen maidonkaataminen nosti hymyn huulille. Täällä taas yritetään estää tuota lasta menemästä omatoimisesti kaapille roikkumaan, koska se ei tyytyis siihen pelkkään maitoon :D Hoidossa oli kerran kuulemma välipalalla napannut tyhjän maitolasinsa ja käynyt kaatamassa vähän lisää jugurttia itselleen. Hoitaja oli hetkeksi kääntänyt selkänsä ja uudestaan käännyttyään näkee Joonan hiippailemassa takas paikalleen sen täpötäyden jugulasin kanssa! Ei ollut hoitaja tiennyt, että toruako vaiko kiitellä omatoimisuudesta :)

Sellaista tänne. Huomenna olisi taas pitkä päivä töissä verkkotyön koulutuksessa ja ilta kuluu nuorisovaltuuston kokouksessa vierailevaa puheenvuoroa pitäessä. Viime viikolla kun olin kipeänä (kävinköhän mä sitä raportoimassa täällä? Blogissa ainaki on!) just ne päivät, jollon ois ollut paljon vastaanottoja, niin tällä viikolla haluisin päästä taas siihen oikean työn kimppuun. Kaikki nää kokoukset ja koulutukset ja jalkautumiset on kivaa vastapainoa vastaanotoille, mutta ei niitä pelkästään jaksais...

Kello lähestyy taas jo puolta yhtätoista, ja täällä tää yks sähköjänis edelleen säheltää ja riehuu. Mun tekis mieli hankkia tuolle lepositeet, jotta sen sais joskus sänkyyn ajallaan! Tänäänkin oli iltapuuhat (hei, neljät pissat pottaan tänään! JEEE! Muutenki on menty pissat-parit päivässä tahdilla jo pari viikkoa!) hoidettuna just ennenku lätkässä tippu kiekko jäähän, mutta tuo yks ei vaan asetu. Enkä mä jaksa paimentaa, joten kuljeksikoot täällä höpisemässä omiaan, kunhan ei laittele valoja päälle ja kaiva leluja esiin.
 
nopeee:

Tämmöisen teltan ompelin Venlalle sisäleikkeihin... tässä muutama viikko sitten.
..kun sitä leikkimökkiasiaa olen täällä kuumeillut....



Ei se siellä nukeilla leiki. Kantaa vaan kaikki palapelit ja leegot ja tyynyt ja peitot ja lösöttää itse siinä kasan päällä niska ja kiharat hikisenä. Kuulema IHANA sadeteltta!

Ompa ihanaa että siellä miuillakin on kotityranni. (pranis) siis lapsi se tyranni.... äh.


SANNA. Meillä on kanssa nyttemmin mennyt  nuo iltanukkumiset aivan luvattoman myöhään. Eilen sitten tuli poikkeus. Tää on jo kymmenen aikaan umpi unessa. Hyvä että jaksoi iltasadun kuunnella. Pötkötin siinä vieressä aikeissa alkaa unilauluja hyräilemään, niin tuolla lumpsahti silmät kiinni, eivätkä enää avautuneet.... Niimpä sitten  minäkin nukahdin AUTUAAN LAPSENOMAISESTI. 

ps, esittely meni hienosti! Työt alkavat parin päivän päästä ja avajaiset ovat kesäkuun puololella. Ennen juhannusta..... jiiiiihaaa! 
 
Tämä on tämmöistä hömppäpuhetta, mutta haluaisin kuulla teidän nimi-ideoita pojalle, Alisan veljelle. Isoveljen nimi ei ala a:lla, joten ei tarvi ollenkaan alkaa a:lla. Mutta pitäisi sopia muihin lastennimiin mitkä on sellaisia puolivenäläisiä / karjalaisia nimiä. Esim omista suosikeista mitä mies inhoaa: Aleksanteri. Mies oikeesti inhoaa tuota Aleksanteria, minusta se on kaunis. Olis kiva kuulla ideoita. Olen varma että tämä on poika. Ja anteeksi kun vaivaan tämmösellä hömpällä :-D molemmille muille lapsille on alusta alkaen ollut nimi ja on outoa kun tälle ei ole :/
 
harmi sannan äitienpäivälle ettei mies muistanut, kävi mullekki ekana äitienpäivänä noin ja kyll se vaan harmittaa.. onneks sentäs Joona muisti. Mä sain Oonalta (meidän 4v) hänen kerhossa tekemän perhonen-kaulakorun, tosi kiva oli, sellainen savesta tehty ja vielä oli maalattu. Isi ei ollut saanut mitään aikaseks Roosan kanssa tehtyä mutta laittoi Roosan tuomaan mulle Lauri Tähkän levyn, oli sentäs sellasen ostanut :) Mehän sitten mentiin miehen vanhempien mökille, sai siellä ruuan ja kakkua. ihan kivaa oli. miehen veljen perhe myös siellä. mutt ku oltiin 6 tuntia ollut jouduin kyllä jo meneen miehelle sanoon että mä nukahdan jo seisaalleni. ei tosiaan jaksais niin pitkiä kyläilyjä ja normaalisti ku lepäilen ja vähän nukunki sängyssä lounaan jälkeen enkä missään kyläpaikassa kehtaa mennä. Väsytti edellinen päivänkin ku mulla oli synttärit ja sillonki jäi iltapäivän lepäilyt ku odottelen mun äitiä, isää ja isän naisystävää meille, tulivat he kyllä mutt ei ihan niin ajoiss aku odotin, ois vaan pitänyt levätä. sen isompia juhlia en pitänytkään. sain sitten mieheltä synttärilahjaks Rasmuksen levyn, olin kyllä toivonut Lauri Ylöstä mutt ei ollut löytänyt. normaalisti kyll tykkäisin ettei tietäs etukäteen mutt ku hän ei mitään keksinyt niin vihjasin sitten vähän enkä mitää kovin kallista halunnutkaan.

Meillä ostettiin leikkimökki ku oli hyvä tarjous, sellainen itse koottava. kyllähän mies ois osannut itsekkin tehdä mutt hänellä on niin paljo muita hommia nyt. meni tuossaki silti muutama päivä. ihan perusmalli, aika pieni joku 7 neliötä mutta ihanan söpö. käytiin ostaan ikeasta pikku pöytä ja kolme lastenjakkaraa sinne, vein sitten likkojen keittiöväline lelut ja siellä ovatki kovasti touhunneet :) mutta ekan kurakelin jälkeen kyllä päätin että verhoja ja mattoa ei tule, semmosessa sotkussa on nyt. vois vielä heidän pienen leikkikeittiön tonne laittaa, vielä en vienyt ku siinä patterit ku kaikkia äänijuttuja, aattelin jos ei kestä kylmiä öitä.

Amppu: mulle tuli jotenki mieleen heti Tauno. mun isän puolen suku ku lähtöisin karjalasta, isänisä oli Tauno, hänen isänsä Aleksanteri. Mun isä on Markku, veljensä Kimmo. Jos yhtään auttoi.

Ihana tuo Valon paita ja maarisen tekemä teltta :) mä ostin yheltä tutulta käytettynä ompelukoneen ku ei mun konetta kuntoon saatu ja huolto ois varmaan maksanu maltaita. Tosin en ole tuolla saanut aikaseks vielä mitään, sellasta se on ku kaikkea suunnittelee mutt mitään ei saa toteutettua.

Meillä Roosa on myös sellanen tyranni välillä, menee kyll itelläki hermot ku kaikki pitäs olla hänen mielensä mukaan tai hirveä huuto ja taistelu tulee. mutt periksi ei saa antaa ettei tilanne pahene. ainut vaan että ei ruokapöydässä kyllä voi pakottaa syömään jos neiti vaan hokee ei syö. olkoon sitt syömättä. mutt muuten teen sitt vähän väkisin, just tossa ku olivat ulos menossa, roosa sai hienosti kaikki vaatteet puettua itse mutta kengät oli väärissä jaloissa. meinas taistelu tulla ku sanoin että vaihdetaan oikeisiin jalkoihin ne. mutt mä sitt väkisin otin likan syliin, laitoin kengät oikein ja likka pihalle :D

kai se on mentävä, lapset varmaa kohta tulevat sisälle iltapalalle, menivät isänsä mukana aikasemmi ulos. saa kyll nähdä kuinka nukkuvat yöunille, erittäin harvinaista oli että he kumpikin nukkuivat tänään päiväunet mun vieressä, ihana oli kyll saada kunnolla levättyä.
 
Moi!

Jee! Tänään Joona teki elämänsä ekat kakat pottaan hoidossa! Jeeeee! Äiskä on ylpee! :)))

Amppu, mun mielestä teidän katraan kolmanneks sopis Elias! :)

Venlalla hieno teltta! Vau!

Takulle sinne tsemppejä! Hurjaa vauhtia nuo sun viikot näyttää täältä etäältä katsottuna juoksevan. Ihan pian tekin ootte kolmilapsinen perhe! Toivottavasti ei tarvii sunkaan hetkeen nyt juhlissa yrittää jaksella, vaan saisit ansaitsemaasi lepoa :) Ja myöhästyneet synttärionnittelut!
 
Heippa!

Ampun nimimietinnät jäävät nyt raksuttamaan, palaan asiaan myöhemmin ja toivottavasti hyvin ehdotuksin :)

Onpa kiva leikkiteltta Venlalla! Tosi kiva. Mahtuisikohan Valon huoneeseen jokin pieni edes.. Myin jo suuren viherkasvin pois tilaa viemästä. Onpa mukava seurata luovan ihmisen projektia näinkin, muista Maarinen kertoa paljon tuosta suunnitteluprojektista ja kuinka sujui!

Vau, Joona! Iso poika :) Minäkin olen ylpeä.

Taku olipa kiva äitienpäivä ja synttärit myös, mutta varmaan verotti voimia. Sitä kun arkea jaksaa hyvin omin rutiinein ja lepohetkin, niin muutokset, ne mukavatkin vaan väsyttää. Jatkossa muistutat jo lähteissä koko porukkaa siitä, että äiti välillä lepuuttaa tai lähdetään ajoissa kotiin :)

Minulle ei sitten ole hyviä kortteja jaettu tämän keskenmenon suhteen, jonka olisin jo mielelläni haudannut ikihyviksi. En ole täällä viitsinyt valitella asiaa, mutta ekat menkat kestivät 4 viikkoa ja nyt toiset kolmatta viikkoa. Kävin tänään lääkärillä asian kanssa ja sain lähetteen naistenpolille ja sieltä tutkimusten jälkeen ajan maanantaiksi kaavintaan :( Sekin vielä! Kaikki materiaali ei ollutkaan poistunut. Olin vielä syömättäkin koko päivän lääkärin neuvosta ja vielä osastonsihteerikin näin ohjeisti. Oletin toimenpiteen olevan jo tänään, mutta vasta viimeisen hoitajan kanssa asia tuli puheeksi ja hän harmitteli, että no senhän olisi voinut tehdä jo tänään sitten! No niin olisi, jos joku olisi kysynyt! Tyhmää. Ja koko episodi olisi vältetty sillä, että tyhjennyksen jälkeen, ennen kotiuttamista, olisi ultrattu eikä vain puhuttu siitä, että tarviiko vai ei. Ultralla näkyi myös kysta täynnä nestettä ja sitä pitää nyt tarkkailla. Todennäköisesti tämä vuotoruljanssi on paisuttanut munarakkulan ja se palautuu itsestään, mutta kuitenkin sen liikkeitä seurataan.

Tänään oli muuten leppeä keli ja ihana aamu ja kaikin puolin hauskaa :)
Kuulemiin!

 
Lauantain tunnelma, keskellä viikkoa! Nuo yhet vielä nukkuu. Mulla eipysynyt enää silmät kiinni, joten päätin ottaa "omaa aikaa" koneella, kun en tässäkään saa nykyään rauhassa istua : )

TAKU rassukka! Kamalaa tuo vieraissa väkisin valvominen ja se ettei tosiaan kehtaa mennä kesken kemujen pötkölleen. Vaikka luulen, että kyllä se muu väki olisi sen sulle sallinut. (ja sitten puhunu selän takana, että omapas se kauheen väsyny..) (ja nyt ne puhuu, että hirveen hyvin se Taku jaksoi koko kekkerit...) Semmosta tasapainoilua se on! Täytyypä toisaan mistaa, kun jos on joskus raskaanaolea sielunkumppani samoissa pidoissa, että sallii ja kehottaa väli levolle. Ite muuten yksissä kylän pikkujouluissa kerran, könysin nuorisotilan portaat yläkertaan nukkumaan, suuren vatsani kanssa.

PRANAMETRI. Voi miten ikävää! Onneksi olet nyt hyvässä hoidossa! Voimia sinne kaavinta-ällötyksen keskelle. Ja paat miehen kyllä hoitamaan ja hemmottelemaan itseäsi! Ja mulle tuli aivan hölmöltä kuulostva ajatus.... mitäpä jos nyt tässä yhteydessä antaisit sitten itkulle luvan tulla. Kun aiemmin puhuit, etä suru on mutta et osaa oikein käsitellä asiaa? jospa luonnolla onkin oma kieroutunut tapa hoitaa näitä juttuja? (anteeksi, jos kuulostan hörhöltä)

AMPPU Venäläiset nimet on kauniita! Löysin tämmösen hauskan listan Iltiksen arkistoista. 


Venäjän suosituimmat nimet:

Koko väestö:

Miehet: 1. Aleksandr, 2. Sergei, 3. Vladimir, 4. Andrei, 5. Aleksei, 6. Dmitri,7. Mihail, 8. Igor, 9. Juri, 10. Nikolai

Naiset: 1. Jelena, 2. Olga, 3. Tatjana, 4. Irina, 5. Natalia, 6. Anna, 7. Svetlana, 8. Maria, 9. Marina, 10. Ljudmila

Vuonna 2008 syntyneet (Moskova)

Pojat: 1. Aleksandr, 2. Ivan, 3. Maksim, 4. Artjom, 5. Mihail, 6. Nikita, 7. Danil, 8. Jegor, 9. Dmitri, 10 Aleksei

Tytöt: 1.Anastasia, 2. Maria, 3. Daria, 4. Inna, 5. Polina, 6. Jekaterina, 7. Ksenia, 8. Viktoria, 9. Jelizaveta, 10. Sofia

Mun suosikkeja olis ehkä PAVEL, VIKTOR, ALEKSANDER

sitte tällainen Venäläisen koulun nimilista löytyi myös: http://www.peda.net/veraja/projekti/centraali/jao/venaja/matk/3?vp=singlemodule&m_id=310199&sp=viewannounce&a_id=39239

Nimet on mielenkiintoisia asioita. Venlaa odottaessa salailin paljon intialaisia nimia, kun siellä oli niin kauniin kuuloisia. Ja juuri nuo venäläiset nimet olivat toinen suosikkialue!

__________________

noniin. Aika laittaa aamukahvit porisemaan ja puuro hautumaan. Pukea ronskisti päälle ja mennä katsomaan ensimmäisetn rakennusmiesten saapumista työmaalle... huh. 

ps. Onko kukaan ajatellut ilmottautua uuteen Iholla-sarjan kuvauksien kohden naiseksi?

 
Jee, nimiehdotuksia, kiitos!

Taku, Taunoa käytetään täällä meilläpäin vähän samalla tavalla kun vaikka hoopoa. Ootko vähän Tauno.... Niin se ei oikein passaa. Muuten se on ihan hauska. Ja isovaarillasi se ihana Aleksanteri <3 Yritän pitää sen meillä täällä kisassa mukana ;)

Sanna, rimmaisi kyllä tuo Elias, hyvä idea, mutta eikö sekin komeile aikalailla top3 nimissä tällä hetkellä, oliko peräti suosituin viime vuonna.... Kaveripiiristä löytyy, mutta ei liian lähellä. Melkein oikein hyvä :-)

Maarinen, Maksim oli sellainen mitä voisin ajatella ja mikä ekana pisti silmään. Mies ei tykännyt (kuten ei mistään). Mies on sellaisella Ville, Juha, Niko -linjalla, mutta ei ne sovi meidän rimpsun jatkoksi, miehet ei tajuu. Naisten nimiä oli tuossa useita hyviä, mutta poikahan meille tulee ;)

Tässä välissä pojat tulee sisälle pihalta lätimärkinä!!! Jaaha, ne hakee vaan saappaat välikausikenkien tilalle ja lähtee takas ulos, pimu nukkuu terassilla. Mamma naputtaa... ja alkaa pian lounaan vääntöön. Mies vielä huikkaa että naapurin mies on lähtenyt katsomaan suomi-usa peliä.... Olisko vähän pientä kateutta äänessä ;)

Sukupuolesta vielä, oltiin tiistaina ultrassa ja siis np-ultrassa. No minun kohdallahan se oli vasta 13+0 ja yleensähän niissä ei näe sukupuolta eikä oltaisi siitä puhuttu mitään, mutta kesken kuvauksen (alakautta yllättäen ja aika tarkka) sanoin ääneen, että tuossahan heilahti vedessä ihan selvästi se kolmen terttu!! Kätilö sanoi hetken päästä että kieltämättä kyllä tuo pippeliltä näyttää :D Sukuelimet alkaa kehittymään joskus 11-12 jälkeen joten myöhäinen ultra siis näytti ne kalleudet. Jopa tälläisen amatöörin silmälle. Ehkä se nyt ei aivan tieteellisesti tullut vielä todistettua, mutta kyllä se vahvisti tätä mun omaa ihanvarmuutta sukupuolesta :) Me naiset ollaan niin mahdottomia jo vuoden vanhoina, joten ihan mielelläni otan poitsun ;) Alisa on sellainenkin tänttähäärä. Sen eleet ja liikkeetkin on oikeesti tulta ja tappuraa, kun poika on sellainen rento ja letkeä liikkeissään. Ollut aina. Toisaalta huomaan että tyttö on enemmän minun perään ja syliä vailla, poikakin viihtyi sylissä mutta ei ollut sellainen jalassa roikkuja kuten tämä pimu.
Maarisellahan tästä on eniten kokemusta, onko pojat "helpompia" kuin tytöt pienenä/isona?
Tosin jos tässä ylipäänsä oltaisi helppouden perään niin en mä ehkä tälläistä katrasta olis tekemässä :)

JA KYLLÄ on ehdottomasti ultrassa tärkeintä että siellä oli vauva ja näillä näkymin tervekin vielä, sukupuolen selviäminen tässä vaiheessa ei käynyt edes mielessä.

Noniin, nyt sitä lounasta kehiin. Täällä siis sadepäivä ja mies kotona, JEE! Aika kaivattua kahden ympäripyöreän kylvöpäivän jälkeen.
 
Moikka moi!

Ampulle ihka ensimmäisenä ehdotus pojan nimeksi: Misa. Se on ehta venäläinen nimi se. Tosin taidetaan venäjällä kirjoittaa sen väkäsen kanssa...

Tiedättekö, meillä oli eilen helle! Mittarissa oli varjon puolella 27 astetta!!! Aivan super loisto keli. Oltiinkin koko päivä ulkona ja poikakin nukkui kahdet päiväunet rattaissaan. Sain istutettua tomaatintaimet kasvihuoneeseen. Avomaankurkun siemenetkin olivat jo itäneet ja kolme tainta pilkisti mullasta. Pioni puskee kukkapenkissä ja nurmikon saa jo tällä viikolla leikata. T'änään odottelen saapuvaksi kolmea vadelmantainta ja istutan sitten kaikki viisi kerralla. Siinäpä olisikin meidän tämän vuoden uudet istutukset.

Meillä näyttäisi olevaan vaihteeksi sadepäivä, joten tiedossa pyykinpesua ja askartelua tytön kanssa.
 
hei, moi!

Lätkäääää. En jaksa innostua. Mies varmasti toivois että oisin sen kanssa tuolla jännäämässä.. mutta kun mä vaan ärsyynnyn koko hommasta. Ehkä jos huomena siihen kultaotteluun pääsevät, niin sitten.....paskavaimo. (eivät päässeet, kultaan. Katsotaan sitte se huominen pronssi... jos saan sipsipussin ja siideriä...)


Minä taidan huomena syventyä tuon puutarhan/kasvihuoneen mylläykseen. Valmiit tomatin taimet ja jotakin salattia.... Mitä tuolta puutarhamyymälästä kirkonkylältä mahtaa löytyä! Hennasin istutukset kuulostavat varsin ihanilta! Meillä olis vähän villiintynyt luumutarha. Siinä olis rivissä muutama metrin korkuinen taimi odottamassa uuteen paikkaan siirtoa. Ja löysin tuolta metsän reunasta villiintyneen mansikkamaan, jotan en tiennyt edes olevan olemassa. Tää pihapiiri on siis TODELLA SUURI. Ja Tseehovilainen... joka kevät, kun reviiriä laajentaa, niin löytää iänaikaisa istutuksia. Edelleen jätetään suurin osa lammenrannasta heinälle/niitylle.. plääh. en jaksa ees selittää. 


Mitä vielä? Jotenkin on päässyt joku tylsä vitutus pesimään päähän. Onneksi Mimosa tulee parin tunnin päästä, niin saa jotain tolkkua ja aikuista juttuseuraa!

moi moi moi....






 
Hei taas!

Pranametrille oikein lämpöisät rutistukset! Aivan todella kurjaa nyt vielä tuollainen keskenmenon päätteeksi... varmasti vituttaa, jos nyt jossittelevat, että ultraamallahan ois tuokin silloin jo aiemmin selvinnyt. Hmph! Toivottavasti jaksat siellä jotenkin! <3 Ja maarisen ehdotus puhdistavasta itkusta kyllä saa puoltoa täältäkin!

Ampulle ihan "luvan kanssa" onnea pojasta! Meillehän kävi Joonan kanssa just noin! :D Eipä sinne np-ultraan mennessä vielä ollut ehtinyt ajatellakaan, että halutaanko tietää sukupuolta... mutta kappas vaan, herra leveilijä ei kyllä jättänyt mitään arvailuiden varaan (paitsi kasvonsa ja sen itse niskapoimun alkuunsa...). Eli kyllä, sen todellakin voi tietää jo hyvinkin varhain! Meillä muistaakseni oli 11+ silloin menossa. Ja joka ultrauksella kyllä vielä kysyin, että niin tuota, vieläkös se pojalta näyttää :D
Jaa vai on Elias siellä listoilla? Höh, mä luulin, että vain Eelis, jota meinasin ensteks ehdottaa. Ja en muista (vaiko en tiedäkään?) teidän sukunimeä, joten en voinut rimmailla sitä kuin ainoastaan iskän, äiskän ja isosisarusten nimen kanssa :) (ja toivottavasti sen iskän nimen muistin oikein :D)

Meillä oli taas hieman haastava hetki tuossa torstaina... tehtiin perusteellisempaa siivousta, ja mä siinä jo lähes itku kurkussa pakkailin vain hyllynpäälle nostetut vauvalelut laatikkoon. Pohdin, että ottaisinko kuvat ja laittaisin vaan myyntiin. Lopulta mies tuli ihmettelemään mun puuhia ja kysyi, että mitäs niillä meinasin tehdä. Kyyneleet poskilla sain soperrettua, että pohdin vain, että uskaltaako niitä vielä säästää. Vauvankaipuu olisi kova, mutta se tekopuuha sattuu niin kovin, eikä edes näytä yhteistä aikaa siihen löytyvän, joten... kuivasin kyyneleet ja sovittiin, että viedään lelut nyt mökille, koska siellä on tilaa niitä säilytellä. Jotenkin turhan paljon nyt viime viikkoina tämä aihe pyörinyt mielessä. Perjantaina oli Joonan varhaiskasvatussuunnitelmapalaveri päiväkodilla, siellä kun Joonan omahoitaja tokaisi iloisesti Joonan olevan ihan isovelimatskua, että uutta vauvaa vaan suunnittelemaan, niin meinasi itku tulla. Toisaalta sitä pohtii, että saanko mä edes tuntea näin, koska kuitenkaan ei oo sillain oikeesti lapsettomuudesta kyse, vaan jos oikein kova tarve tulis, niin kait sitä jollain pipetoinneilla sais hommat aluilleen... toisessa vaakakupissa alkaa olla se, etten haluis Joonalle ja pikkusisarukselle kauheen suurta ikäeroa, joten se alkaa olla joko nyt tai ei koskaan. Eli myöskään jos leikkaukseen hakeutuisin, niin se ei tätä vauvankaipuuta nyt auttais, koska siitä toipumiseen menis kuitenkin taas vähintään se vuosi. Hankalaa, enkä oikein tiedä, kenen kanssa tästä osaisi jotenkin puhuakaan... :(

Toisaalta mulla on elämä kyllä aika täydellisen ihanaa just nyt, olen niin onnellinen töissä, suunnittelen sairaan mielenkiintoista projektia nuorten äitien tukemiseksi syksyllä käynnistyväksi, ja Joonalla on maailman paras hoitopaikka! Ja maanantaina aloitan autokoulun, joten se poistaa mun viimeisetkin ongelmat kun kortin joskus (toivottavasti kesän aikana!) saan, ja tuon lapsen kanssa kauemmaskin reissaaminen helpottuu! Toisaalta nyt voisi siis alkaa ajatella, että josko tuo mies kuitenkin lämpenis mun salaisille haaveille adoptiojutuistakin - tai jos ei lasta, niin se mun vuodesta 2008 himoilemani staffordshirenbullterrierivauva! :)
 
Rauhaisaa, ihanaa kesäntuoksuista sunnuntai-iltaa!

 Kyllä, pötkötin katsomassa sen pronssiottelun (kolmannen erän). Sitten vasta tiskasin... Venla kertoi ottelutuloksesta, että punaiset kypärät ovat iloisia ja siniset surullisia. Ja että kaikki kypärät menevät ihmisten luokse, kon joukkue pyyhälsi kaukalon laidalle yleisöä kättelemään. (tai jotain nen siellä höösäs) Mä olen niin kaukana penkkiurheilijasta, että voin olla melkeen ylpeä. MAAMMELAULU saa aina kyyneleet silmiin kyllä. Ja se kohta missä lauletaan että "maa kallis isien", siinä jo Venlakin pillittää! Äitin tyttö.

Sanna. Sanna! Syvä huokaus täältä sinne vauvahaaveiden utupilviin. Noin kun kovasti ja tarmokkaasi olet suunnitelmia tehnyt ja haaveistasi luopumaisillasi, niiin saatpas nähdä, että kohta se plussapallo taas pullottaa. Ja mikäli ei pullota, niin MENET sinne korjauleikkaukseen. Se on kuule niin, että ei ihminen voi ilman sekielämää elää koko loppuleämäänsä. Sinä olet liian nuori nainen tekemään tuonkaltaisia myönnytyksiä elämäsi laadun suhteen. Niin. Ja kiireesti. 

Hienolta ja tärkeältä kuulostaa uusi syksyn projektisi. Käynnistä se, mutta muista, että SINÄ ja sinun elämäsi on AINA ensisijalla. JA jossakin taivaan salaisssa kätkölöissä odottaa pikkuveli/sisko sitä aikaa jolloin maailma on HÄNELLE valmis ja lupa tulla syliisi. Sitähän aikaa me ei tiedetä, vai mitä? Siksipä hoida työsi huolella ja ole avoin maailmankaikkeudelle ja sen arvokaille lahjoille. Ja luulempa, että sinä olet sen kutsun sinne salaa jo lähettänyt..... (minä se sitten olen vissiin oikesti hörhö)

NAISTENMAAILMAA
Venlalla on muutama käsilaukku, kuten kaikilla naisilla. Niistä hän valitsee lähdöille asuun sopivan. Tässä yhtenä päivänä kannoin pientä ruudullista käsilaukkua kaupan pihalla. Ihmettelin, että kiviäkö se sinne on lastannut. Ja kuinka ollakaan, kurkistus kassiinpaljasti yllätyksen : HUULIPUNAA JA KOLME KIVEÄ! jestas! 
Saunassa eilen piti pikkuneidille irrottaa seiveristä terä,, että hän pääsi laappimaan kinttujaan, siinä missä isosisko ja äitikin.... Mihin mä vielä joudun! Ja mitä kaikkea isänsä joutuu kestämään... ps. miehillä on muuten PIMPPELI, sanoi hän! hui1
 
Morjes!

Myös täältä kevään tuoksuiset tervehdykset. Aamulla huitaisin rantamaisemissa 10 km:n lenkin ja nautin! Keväänvihreä on se kaunein ja odotetuin.

Kiitos Sanna ja Maarinen lämpöisistä ajatuksistanne. Elämä on ja tilanne vaan on, minkäs sille muuta tekee, kuin menee mukana. Maarinen, et ole hörhö, ajatuksesi osuvat usein oikeaan ja olette Sanann kanssa ihan jäljillä. Kai tämä oli maailmankaikkeuden keino pistää minut laittamaan piste tälle tunteiden ja ajatusten tasaannuttua. Olen minä itkenyt paljonkin, mutta enää on vaikea olla surra, kun nautin elämästäni juuri tällaisena, kuin se tällä hetkellä on. Ristiriitaista, mutta sehän kuuluu elämään sekin.

Sanna, minä nyt vuorostani säestän viisasta Maaristamme. Olisihan se metkaa, kun kaikki menisi juuri siten, kun itse on ajatellut, mutta eihän se aina niin mene. Usein siitä jopa kiittää jälkeenpäin. Kun seksielämä rajoittuu entisestään kivun takia, niin on se aika kurjaa ja surullista. Eikä teillä todellakaan ole ikä esteenä, vaikka sitä uutta vaavia vähän odottelisikin. Usko pois, asiat vaan järjestyvät parhain päin, vaikka nyt tuntuisi toivottomalta :) Edelleen iloitsen työinnostuksestasi!

Oho, Venla ottaa oppia :D Ihana! Noinhan se oppiminen tapahtuu. Valolla on ihan oma rannekoru nyt, kun äitienpäivälahjaksi tekemästään tulee kinaa. Minäkin haluan sitä pitää! tuo asioiden selostus on hulvatonta, meillä on ihan samaa. Se, miten lapsi tulkitsee tilanteet, on hauskaa kuultavaa.
Niin ja Maarinen, teidän piha kuulostaa ihan seikkailupaikalta lapsen silmin katsottuna. Kiehtovaa.

Ampulle onnittelut pojasta, äiti taisi vaan tietää. Mahtava juttu :)

Minä vietän nyt loppuillan tankkaamalla mahan täyteen. Puolenyön jälkeen ei kuulemma saisi enää syödä tai juoda mitään. Tai hoitaja sanoi, että niin kaikkia neuvotaan, vaikka kuusi tuntia paastoa riittää, mutta kaikki eivät ole niin tarkkoja.
Valolla on ihania juttuja. Selittää kauheasti asioita ja ymmärtääkin aika paljon. Toistaa sellaista, minkä kuvittelin menneen ohi korvien.

Näkemiin :)
 
Hei vaan taas!

Maarinen ja Pranis, kiitos ihanat! <3
Mä oon kyllä kans riittävän hörhö heittäytymään maailmankaikkeuden tuuliin! Asioita tapahtuu, ja joskus niillä onkin tosiaan ollut joku syvempi tarkoitus... adoptiohaaveiden pölähdettyä pintaan "vuosien" tauon jälkeen syttyi kyllä ajatus siitä, että senköhän takia tuo toisen biologisen saanti tuntuu haasteelliselta, että ehkä onkin tarkoitus saada se toinen sylintäyte jostain ihan toisesta bioperheestä? Niin tai näin, niin kyllä se ikä meillä nyt vaan taitaa olla este. Mies täyttää elokuussa 30, se ei halua kovin paljon vanhempana lapsia, enkä mäkään kokis ehkä luontevaksi suurta ikäeroa. Aina jotenkin ajatellut, että mä saan lapseni alle 30-vuotiaana, ehdin sitten toivottavasti nauttia tulevista jälkipolvista useammassakin polvessa vielä vanhempana. Meidän suvussa ei olla mitään teiniäitejä, mutta kyllä useimmiten taitaa lapset olla tulleet siinä 25-30-vuoden välikössä ainakin pari polvea musta ylöspäin, isän puolelta taitaapi olla enempi sitä 20-25-väliä :) Musta tuntuu hirmuisen mukavalta, kun mun oma mummi on vielä kanssa olemassa nyt kun Joonakin on täällä.

Venlan käsilaukku kuulostaa ihanalta! Ja lätkän lopputuloksenkin selostaminen! Ihanaa! Meillä valitettavasti lätkäntuijottelu aikaansai ensimmäiset kirosanat lapsen suusta... pitihän sen mennä nyt sit näin :D

Ja Praniksen juoksulenkit, vau! Siis sanos nyt, etten mä ihan väärin muista... oliko niin, että vielä joku tovi taaksepäin säkin vihasit juoksua? :D

Meillä oli tänään vohvelibileet! Vohveleiden kaveriksi oli vaniljajädeä, lettuhilloa ja kinuskikastiketta. Namnam!
Lisäksi tein epätoivoisen teon, ja raahasin apinan kanssani pesutupaan... tais muuten olla vika kerta sitten hetkeen! Siellä oli pienet sormet tutkimassa joka koneen takaosia ja likakaivoja, rullautumassa mankeliin ja repimässä mun viikaamia pyykkipinoja. Ja mä ihan oikeesti yritin vaan keksiä sille tekemistä ja avustelupuuhaa, että oisin saanut sen pysymään pois pahanteosta, mutta epäonnistuin kyllä suuresti. Ja taas koeteltiin äitiparan hermoja! Oli kuitenkin kuusi koneellista pyykkiä edessä, mies viikonlopun Jyväskylä-reissultaan vasta palaamassa ja loppuillaksi varauskalenterissa merkintöjä - muutoin olisin lykännyt pyykit takas nyssäköihin ja lähtenyt apinan kanssa kotiin sysätäkseni ipanan iskälleen ja mennyt terapeuttisesti rauhoittumaan pyykkitupaan ihan vaan itekseni. Mutta toiste en kyllä tuohon ryhdy, se on selvä! :D Tai en ainakaan kuvittele viikkaavani ja käyttäväni kuivauskaappeja ja mankeleita, heitän puhtaat pyykit rummuista kassiin ja viikkaan ne myöhemmin! Täytyy tuota ipanaa kyllä sen verran kehua, että se rauhoitteli itseään hokemalla "Ei tarvii pelätä pesukonetta", sööttimys! <3

Vielä lämpöisiä ajatuksia Pranametrin huomiselle! <3
 
Huomenta!

Täällä huonosti nukuttu yö takana. Päässä pyöri liikaa kaikenlaisia ajatuksia... Pranametrille oikein paljon voimia. En muistanut viimeksi kommentoida mitään, mutta olet kyllä ollut ajatuksissa. Ikävää, että vielä piti palata aiempaan, mutta toivottavasti tämän jälkeen asian voi jättää jo taakse. Hurjia nuo sinun juoksulenkkisi! ;-)

Sannan mietiskelytkin laittoivat pohtimaan asioita. Itse olen aina ollut sillä kannalla, että adoptio kannattaa! Se prosessihan vain on aika pitkä, mutta toisaalta ehkä se vastaa sitten sitä biolapsen 9 kk odotusaikaa... Ehtii ajatuksetkin järjestäytyä ja mieli asennoitua tulevaan. Olet kyllä rohkea! Vaikka minäkin kallistun Maarisen tapaan sen korjausleikkauksen kannalle. Ihan vaan elämänlaadun vuoksi! ;-)

Mulla ois tänään silmälääkäriaika ja ajattelin tilata uudet lasit. Pitäähän sitä kotiäidilläkin olla jotain mielen piristystä! :-)

Arvatkaa, meilläpä on jo leikkimökin/vierasmökin runko jo pystyssä! Minä vastasin vatupassin käytöstä, joten ei voi syyttää kuin itseään, jos runkotolpat ovat vinossa. ;-)
 
Hei,

Pranametrille tsemppiä! Olin kovasti murheissani kun tuli tuollaista "ylimääräistä" lääkärireissua kun luin tekstisi, mutta en huomannut kommentoida mitään. Tosi kurjaa ja kaikki nuo alakerran toimenpiteet on tympeitä, onneksi ei kuitenkaan mitään vakavaa vaan hoidettavissa!

Sannak, uskon että sinä olisit adoptioäitityyppiä kyllä. Jotenkin sellainen reipas ja riuska ja voimakas leijonaemo, kuitenkin sopivasti rento ja osaat kantaa muiden murheita oikealla lailla. Tämän päättelen työstäsi, siis et luhistu muiden murheista vaikka empaattinen oletkin. Jos ulkomaanadoptiota meinaat niin voi sitä raukkaa joka sinun lapseesi saattaisi rasistisen kommentin heittää. Tuskin sellaiseen voi kokonaan olla törmäämättä, edes siellä pääkaupunkiseudulla.
Toki silti toivon, että saisit takaisin sellaisen kropan mikä on se oma ja ihana :) Itsellä on joku harmiton rasvapatti TUOLLA ja alkuun luultiin neuvolassa että se on kohdunlaskeuma ja kohdun suu TODELLA alhaalla ja mulla oli aivan sellainen olo, että mun kroppa on pettänyt mut ja olisin antanu poistaa koko kohdun ennemmin kuin elänyt sellaisen vaivan kanssa mitä on yli kuusikymppisillä ja painoi mieltä. Tämä ei liity sinun tilanteeseen, mutta uskon että olosi itsesi kanssa olisi ihanampi kun "asian" saisi hoidettua kuntoon niin ettei se vaivaa sinua. Kuitenkin se varmaan mielessä on. Joten mäkin tsemppaan siihen leikkaukseen koska olet ihana nuori nainen <3 Itse syleilin itseäni kun lääkäri kertoi että siellä on joku patti minkä pitäisi hävitä itsekseen ja totesin että mun kroppa toimiikin kuten pitää :D

Lounaalle.

Hennasille vielä, että Misa on ihan kaunis, mutta ei se oikea :)
 
Kesänvihreä on se vihristä kaunein! Ja Praniksen mainitsemassa rantamisemassa aivan erityisen kaunis! Lenkkeilyyn kun tästä saisi oman uhkean kehonsa vielä huijattua niin elo ja olo olisi varmasti kepeän kesäinen.

Tämä päivä yllätti kauneudellaan kyllä ihan tuossa kotiovella. Ensimmäiset aurinkorasvan levitykset aamutuimaan pistivät mamman silmät tihkumaan kyyneleitä! Höpsö äiti! Pötköteltiin tytön kassa pihanurmella ja syötiin MONTA jäätelötikkua. Siinä päivänpuhteeksi pestiin pari koneellistä pyykkiä ja kuokittiin niitä Tseehovin mansikantaimia "viidakosta".

Nyt ovat mansikantaimet imeytymässä ämpärissä, jotta ne voi uuteen maahan istuttaa. Jänskää! Venlasta oli oikeasti apua. Se kiikutti vettä sisältä pienellä kastelukannulla minkä kerkesi ja järjesteli taimia vesiastiaan. Huippua! (mutta pyykkitupaan siis tonkaan kanssa ei ehkä kannattais mennä...)

HENNASIN leikkimökin noususta taidan nyt olla ihan rehellisesti kateellinen! Minä sain meidän mökin piirrettyä. Ja innostuin tekemään siitä vielä pienoismallinkin. Kartongista! (hullu hullu hullu) sisäkaton levyt nojaavat pihalla talon seinää vasten ja ne perustusharkot jossakin pihan perällä pinossa.... Näin super hienoa sormipanelia yhden työprojektin jaloissa ja keksin mankua sen itselleni....Ja niin, mainitsinko aiemmin.. että keittiökalustetukusta kävin hakemassa neljä pikkuruista malliovea leikkikeittiön kaapinoviksi! olivat siellä heittämässä niitä näyteovia roskiin ja TAAS kerkesin väliin anelemaan. 

PRANIKSEN kotiutuminen sairaalsta tapahtuu kaiketi tänään? Toivottavsti seillä kaikki sujui ihan  olosuhteissin nähden hyvin. Nyt otet sitten kevyesti ja annat huolien olla. Katselet sitä neuvolakorttia ja siunaat pikkuisen mielesi maisemaan. 


AMPPU kyselit hieman aiemmin tyttöjen ja poikien erilaisuudesta: No, nehän ovat...
Minulla on siis ne kolme pikaa ja nyt nämä kaksi tyttöä. Sanon ihan suoraan, että Mimosa oli juuri sellainen ihana ja rauhallinen "helppo" prinsessa. Kaksi poikaa myös sellaiset jössikät. VAAAN sitte tuli tämä Venla Lyyli Amalia... kohukaunotar! Ja aivan kuin keskimmäinen pojista. Yhtä osaava ja määrätietoinen... kiviä käsilaukussaan itsepäisesti kantava kultahiuksinen sulotar... joka ei henno pestä pois maitoviiksiä KOSKA ne PÄÄSSÄ voi antaa PARTASUUKKOJA! 

Jotakinhan mulla vielä oli ihan sanomista, mutta tuo helle taisi sitten kuitenkin pehmittää päästä ajatusten alut... joten huomiseen, ellei sitte aiemmin!

 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top