Toukokuun turinat

Syysmorsian sanoi:
Ultra-aika on mutta vasta 3 viikon päästä. Sinne on ihan hirveen pitkä aika. :sad001 Täytyy yrittää taas joku päivä kuunnella, josko löytyis jotain ääntä.
Click to expand...
Toivottavasti löytyy! Kolme viikkoa on kyllä pitkä aika olla epätietoisuudessa, joten tsemppiä! Mäkin joudun välillä etsimään sitä aika pitkään, mutta nyt olen alkanut oppimaan missä asennossa dopplerin pitää olla, että se löytyy. Kannattaa pitää sitä aina yhdessä kohdassa jonkun aikaa ja kallistella sitä eri suuntiin. Ja sitten kokeilla toisesta kohdasta, jos ei löydy. Aika alhaalla se kuitenkin on.
 
Kyfi0135310 sanoi:
Minä kävin juuri varhaisultrassa ja kokonsa puolesta olisin 6+4, siispä la kiepsahtaa 2021 vuoden puolelle 2.1. Täytynee vaihtaa siis ryhmää :greet025
Click to expand...

No mutta ihania ultrakuulumisia! :Heartred
Vuoden ensimmäisiä vauveleita sitten.
Tsemppiä matkaan! :greet025
 
Miitu sanoi:
Marianne, Onnistuisiko tälläisessa tilanteessa saada sairaslomalapun puhelimitse? Ainenkin joissain paikoissa näin ollut. Tai yksityiseltä chatin kautta tms. En itsekään lähtisi päivystykseen istumaan, etenkään noin kipeänä. Tosin kello on jo vaikka mitä ja varmaan olet asiat saanutkin hoidettua. Pikaista toipumista sinne! :Heartred
Click to expand...

Hei joo sainkin onneksi puhelimen kautta lapun! :)
 
Siis mulla on jo toista viikkoa kutittanu alapäätä aiiivaan hirviänä. Ei siis mitenkää kokoajan mut päivittäin. Pissassa ei ollu mitää eikä ollu tulehdustakaa emättimessä. Mut mikä tää on ku kutiaa vaan. Onko muilla ollu samaa?
 
Marianne8 sanoi:
Siis mulla on jo toista viikkoa kutittanu alapäätä aiiivaan hirviänä. Ei siis mitenkää kokoajan mut päivittäin. Pissassa ei ollu mitää eikä ollu tulehdustakaa emättimessä. Mut mikä tää on ku kutiaa vaan. Onko muilla ollu samaa?
Click to expand...

Voisko olla hiivatulehdus? Voi helposti raskausaikana tulla. Ilmeisesti liittyy jotenkin ph tasapainon muutoksiin.
 
Miitu sanoi:
Voisko olla hiivatulehdus? Voi helposti raskausaikana tulla. Ilmeisesti liittyy jotenkin ph tasapainon muutoksiin.
Click to expand...

Ai hitsi no niimpä! Miten mulle ei oo tullu mieleen, eikä lääkärissäkkää sanottu tai neuvolassa mtn. Täytyypä lähtä tänää heti apteekkii
 
Ajattelin ostaa kotidopplerin, jos tällä kertaa päästään isommille viikoille raskaudessa. Millaisia kokemuksia teillä on esim. eri merkkien tai hinta/laatusuhteen osalta? Kannattaako käytettyä ostaa, vai onko uusi parempi?
 
Alcyone sanoi:
Ajattelin ostaa kotidopplerin, jos tällä kertaa päästään isommille viikoille raskaudessa. Millaisia kokemuksia teillä on esim. eri merkkien tai hinta/laatusuhteen osalta? Kannattaako käytettyä ostaa, vai onko uusi parempi?
Click to expand...
Oma doppleri on siskon vanha ja usean lapsen jälkeen toimii yhä, vaikka onkin hieman vikainen. Mutta olisi kyllä ihana, jos olisi uudenaikaisempi, joka näyttäisi sykkeenkin. Ei tarvitsisi itse kellottaa :grin Sitä paitsi se suipompi ultrakapula on varmasti paljon ketterämpi kuin tuo iso angelsound jättiyksikkö. Mutta siis uskaltaisin kyllä ostaa käytettynäkin jos toimivana kaupataan :)
 
Marianne8 sanoi:
Siis mulla on jo toista viikkoa kutittanu alapäätä aiiivaan hirviänä. Ei siis mitenkää kokoajan mut päivittäin. Pissassa ei ollu mitää eikä ollu tulehdustakaa emättimessä. Mut mikä tää on ku kutiaa vaan. Onko muilla ollu samaa?
Click to expand...
Samaa täällä! Mietin kans, että onkohan se nyt hiiva vai bakteerivaginoosi... Viime raskaudessa mulla oli jälkimmäinen. Jotenkin valkovuotokin on nyt vasta (rv 11+) runsastunut tai sitten se on noiden oire o_O
 
Uaah, mä olen vaan niin väsynyt. Hoitotyöntekijä ja kolme aamuvuoroa takana. Nukuttua tulee liian vähän, toisaalta voisi nukkua kaiket päivät mutta silti olisi väsynyt. Pahimmillaan ollaan miehen kanssa yli puolet viikosta aina päinvastaisissa vuoroissa, jolloin nähdään vain yöllä vuoteessa. Kotiin tullessa en jaksa mitään. Esikoinen onneksi jo hieman vanhempi, jolloin hän osaa tehdä esim. pienemmälle sisarukselle iltapalaksi leivän. Hampaiden pesuun ja iltasadun lukemiseen löysin jostain energiaa mutta on nämä iltatoimet kyllä tappavia. Jos mies on kotona, hän pääasiassa hoitaa kaiken. Hän on nyt ollut koko perheen tukipilari :Heartred

Tuskin töissä kukaan on huomannut minussa mitään muutosta. Siellä olen saanut pidettyä iloisen ilmeen ja jonkinlaisen energisyyden. Sairaslomaa en voi pyytää, sillä tällä hetkellä pyöritään minimillä, eikä sijaisia saa pyörittää ympäriinsä. Jos jäisin pois, ketään ei saada tilalle, toiset tekisivät ylitöinä vuoroni. Raskaudesta en ole siellä vielä puhunut. Tänään juuri mietin, että miksi en. Totesin, etten uskalla vain sanoa kenellekään että meille tulee vauva. Pelkään että se viedään meiltä pois, liikaa huonoa onnea historiassa. Jos puhun miehen kanssa vauvasta, puhun aina sanoilla:" jos ja toivottavasti". Ehkä ensi viikon np-ultra auttaa asiaa, vaikka todennäköisesti jatketaan varovaista odotusta sen jälkeenkin. Ehkä liikkeiden tunteminen helpottaisi tulevaisuudessa, näin ainakin toivon.

Mutta miten muut jakselee? Miten olette pärjänneet väsymyksen kanssa? Pari päivää vielä töitä, sitten lepoa. Enköhän saa akkuja taas ladattua, että jaksaa jälleen yhden työviikon. Toivon myös, että ensimmäisen kolmanneksen jälkeen väsymys hieman väistyy. Ehkä halusin tällä viestillä vain herätellä aiheesta jotain keskustelua :bookworm:
 
Väsymys on aivan jää-tä-vä!
Käytän ilmaisua koska oikeasti voisin nukkua vuorokauden ympäri. Nukuin yksikin päivä kolmet päiväunet. :eek: Näin pohjatonta väsymystä ei ole aiemmista ollut. Oon kotiäitinä mutten oikein selviydy siitäkään kun voisin nukahtaa pystyyn.
Onneksi mies on ollut nyt lomautuksella ja olen saanut levätä. :Heartred
 
Mä olen tässä nyt sitä mieltä että miksi ihmeessä kukaan uhraa oman hyvinvoinnin työn takia?
Työnantaja ei valitettavasti tule hautaa haravoimaan ja muistelemaan että kuinka se aina tuli töihin vaikka mikä olis ollu.
Siitä ei jaeta sankarinviittaa kelleen, se ei ole pois keneltäkään jos työntekijä jää sairaslomalle, oma hyvinvointi tärkeintä.
Kaikille meille löytyy tekijä joka tekee meidän hommat silloin kun itse ei pystytä.
Jos sijaisia ei saa palkata niin voi voi, muut tekee sitten sinunkin työt, samalviisiin kuin sinä joudut joskus tekemään muiden työt.
Näin se vaan menee, sinä olet korvattavissa kuin kaikki muutkin.
Itsekkyyttä kehiin ja kotiin lepäämään, sanon minä
 
Aca sanoi:
Uaah, mä olen vaan niin väsynyt. Hoitotyöntekijä ja kolme aamuvuoroa takana. Nukuttua tulee liian vähän, toisaalta voisi nukkua kaiket päivät mutta silti olisi väsynyt. Pahimmillaan ollaan miehen kanssa yli puolet viikosta aina päinvastaisissa vuoroissa, jolloin nähdään vain yöllä vuoteessa. Kotiin tullessa en jaksa mitään. Esikoinen onneksi jo hieman vanhempi, jolloin hän osaa tehdä esim. pienemmälle sisarukselle iltapalaksi leivän. Hampaiden pesuun ja iltasadun lukemiseen löysin jostain energiaa mutta on nämä iltatoimet kyllä tappavia. Jos mies on kotona, hän pääasiassa hoitaa kaiken. Hän on nyt ollut koko perheen tukipilari :Heartred

Tuskin töissä kukaan on huomannut minussa mitään muutosta. Siellä olen saanut pidettyä iloisen ilmeen ja jonkinlaisen energisyyden. Sairaslomaa en voi pyytää, sillä tällä hetkellä pyöritään minimillä, eikä sijaisia saa pyörittää ympäriinsä. Jos jäisin pois, ketään ei saada tilalle, toiset tekisivät ylitöinä vuoroni. Raskaudesta en ole siellä vielä puhunut. Tänään juuri mietin, että miksi en. Totesin, etten uskalla vain sanoa kenellekään että meille tulee vauva. Pelkään että se viedään meiltä pois, liikaa huonoa onnea historiassa. Jos puhun miehen kanssa vauvasta, puhun aina sanoilla:" jos ja toivottavasti". Ehkä ensi viikon np-ultra auttaa asiaa, vaikka todennäköisesti jatketaan varovaista odotusta sen jälkeenkin. Ehkä liikkeiden tunteminen helpottaisi tulevaisuudessa, näin ainakin toivon.

Mutta miten muut jakselee? Miten olette pärjänneet väsymyksen kanssa? Pari päivää vielä töitä, sitten lepoa. Enköhän saa akkuja taas ladattua, että jaksaa jälleen yhden työviikon. Toivon myös, että ensimmäisen kolmanneksen jälkeen väsymys hieman väistyy. Ehkä halusin tällä viestillä vain herätellä aiheesta jotain keskustelua :bookworm:
Click to expand...


Tsemppiä hurjasti. Nyt silti ajattelet vain ittees ja vauvaa. Vaikka työpaikalla tilanne mikä. Se ei ole sun ongelma jos siellä moinen paska käytäntö eikä sijaisia saa.

Mäkin super väsynyt. Oon hoitovapaalla meidän 2.5v kanssa. Tulee super huono omatunto ku en jaksais yhtäääääään hänen kans touhuta mitään. En jaksa myöskään siivota enkä tehdä ruokaa. Ruoanlaitto myös haastavaa jatkuvan kuvotuksen takia. Hyhhhh...

Sit mies oli niin ärsyttävä kun tuli töistä ja sanoi että KAI mä alan laittaa näitä riskejä koneeseen ja katsoi mua niiiiin ärsyttävällä ilmeellä. Huoh.

Jotenkin mieliala on alakuloinen kun ei jaksa mitään ja jatkuva huono olo... :sad001
 
Pumpuliina sanoi:
Mä olen tässä nyt sitä mieltä että miksi ihmeessä kukaan uhraa oman hyvinvoinnin työn takia?
Työnantaja ei valitettavasti tule hautaa haravoimaan ja muistelemaan että kuinka se aina tuli töihin vaikka mikä olis ollu.
Siitä ei jaeta sankarinviittaa kelleen, se ei ole pois keneltäkään jos työntekijä jää sairaslomalle, oma hyvinvointi tärkeintä.
Kaikille meille löytyy tekijä joka tekee meidän hommat silloin kun itse ei pystytä.
Jos sijaisia ei saa palkata niin voi voi, muut tekee sitten sinunkin työt, samalviisiin kuin sinä joudut joskus tekemään muiden työt.
Näin se vaan menee, sinä olet korvattavissa kuin kaikki muutkin.
Itsekkyyttä kehiin ja kotiin lepäämään, sanon minä
Click to expand...

En olisi itse osannut paremmin sanoa.
Juurikin näin! :)
 
Pumpuliina sanoi:
Mä olen tässä nyt sitä mieltä että miksi ihmeessä kukaan uhraa oman hyvinvoinnin työn takia?
Työnantaja ei valitettavasti tule hautaa haravoimaan ja muistelemaan että kuinka se aina tuli töihin vaikka mikä olis ollu.
Siitä ei jaeta sankarinviittaa kelleen, se ei ole pois keneltäkään jos työntekijä jää sairaslomalle, oma hyvinvointi tärkeintä.
Kaikille meille löytyy tekijä joka tekee meidän hommat silloin kun itse ei pystytä.
Jos sijaisia ei saa palkata niin voi voi, muut tekee sitten sinunkin työt, samalviisiin kuin sinä joudut joskus tekemään muiden työt.
Näin se vaan menee, sinä olet korvattavissa kuin kaikki muutkin.
Itsekkyyttä kehiin ja kotiin lepäämään, sanon minä
Click to expand...
Asiaa puhut! Näinhän se on. Kai sitä vain yrittää vielä jaksaa kun kysymys lähinnä henkisestä puolesta. Edellisellä kerralla muistan, että töitä en pystynyt fyysisesti tekemään täyttä viikkoa rv 28 lähtien. Supistelut, selkäkivut,... Tällä kertaa eri työ mutta vähintään yhtä fyysinen ja kuluttava. Tiedän, että loppuraskaudesta joudun olemaan vähän väliä sairaslomalla, siksi varmaan yritän nyt tsempata ja jaksaa :rolleyes:

Nukutun yön jälkeen olo aina ihan kohtalainen mutta enköhän taas työpäivän jälkeen ole täysi naatti. Mutta kuten sanoit, kukaan ei ole korvaamaton ja omasta ja vauvan terveydestä on itse pidettävä huolta. Pitää tämä nyt kunnolla sisäistää ja kun olo siltä tuntuu, rohkeasti vain vaatia sairaslomaa.

Mutta "mukava" oli kuulla, että kohtalotovereita löytyy. Toivottavasti se kuuluisa keskiraskaus on seesteisempää, kuten useasti puhutaan. :grin
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top