Toukokuun turinat

Tänään oon huhkinut pihalla. Aika rankkojakin hommia, ei pelkkää haravointia, mm. nostellut ja roudannut uusille paikoille isoja kiviä. Hyvää hyötyliikuntaa ja oon toki huilannut välillä ja tempo on ollut maltillisempi kuin ilman raskautta. Mutta kylläpä tässä väsyy!
 
Täällä on ulkoiltu ja nautittu ihanasta auringonpaisteesta ja lämmöstä (niin pitkään kunnes lämpö sai minut voimaan pahoin ja meinasin oksentaa pusikkoon :D)....
 
Mulle myös tuli tämän ihanan lämmön siivellä oksentelu takaisin.
Aamulla kävin pyöräilemässä nuorimman kanssa ja olo oli ihan ok.
Puolilta päivin alkoi pahoinvointi ja taas piti käydä pönttöä morjestamassa miltei viikon tauon jälkeen.
 
Voi teitä oksentelijoita, tsemppiä! Oli sit kyse taudin tai raskauden aiheuttamasta...

Meillä on nautittu lämmöstä ihan täysillä. Oltu melkein koko ajan ulkona. Paitsi ettei mulla edelleenkään oo kuin pitkiä housuja jotka mahtuu. Mutta pieni murhe :) Tänään lähtee saumuri käyntiin ku saan muksut petiin, niin jospa tilanne korjaantuisi.

Isäntä teki 1 veelle hiekkalaatikon tänään ja jospa huomenna saatais sinne hiekkaakin! Tykkää siitä 9- ja 7-vuotiaatkin ja tietysti tämä tulokas (pikkusisaruksineen -ai, haaveilenko mä suurperheestä muka? tässä iässä?)...
 
Tema, kiitos samoin! Meillä isäntä aloitti äitienpäiväperinteet silloin, kun odotin esikoistamme eli tää on jo 13. kerta kun saan (=joudun) odottamaan sängyssä kakun valmistumista, herätystä ja yllätyksiä. Me Ipin kanssa pötkötellään ja kuulostelen liikkeitä. Ihana päivä kerrassaan, pääsen viemään omankin äitini hyvinsyömään. Nautitaan rakkaistamme!
 
Muokattu viimeksi:
Aamun saldo: Isin kanssa tehty kortti, muumimuki ja manskoita. Iltapäivällä vielä miehen kanssa kaksin karkuun, kun mummon lahja oli saada tulla hoitamaan esikoista (hän siis itse kovasti toivoi :happy:) . Paras päivä jo nyt, vakka ei ole edes alkanut :Heartred
 
Se käy näemmä kuntoilusta juosta ja kiipeillä tuon 1 veen perässä pitkin leikkikentän kiipeilytelineitä kun se on nyt alkanut saada rohkeutta. No, pitää koettaa ottaa siitäkin hommasta kaikki irti kun on ite vielä suhteellisen ketterä (joskaan ei ihan entisellään) ja loppuraskauden vaivat liitoskipuineen ei oo vielä iskeneet kimppuun *niitä kauhulla odottaessa*... Viime raskaudessa jouduin saikulle jo puolivälin jälkeen ku perse ei kestänyt fyysistä työtä joka sisälsi paljon kyykkäämistä ym...
 
Jostain luin, että olisi pikku hiljaa hyvä totutella nukkumaan kyljellään. Ilmeisesti lapsi alkaa jossain vaiheessa painamaan jotain, josta voi seurata huonoa oloa. Onkohan kuitenkin ok nukkua selällään niin pitkään kuin siinä on hyvä olla vai voiko siitä jossain vaiheessa olla lapselle jotain haittaa? Viime raskaudessa en kokenut ikinä huonoa oloa selällään makoilemisesta, eikä tässäkään raskaudessa ainakaan vielä ole moista tullut. Tuli vain taas mieleen kun viimeeksi neuvolassa makasin vartin sykkeiden kuuntelussa ja th muutamaan otteeseen kyseli, onko vielä hyvä olo. Nukun siis normaalisti aina joko mahallaan tai selällään ja kyljellä nukkuminen tuntuu todella oudolta. Mahallaan en toki ole vähään aikaan pystynyt nukkumaan. :grin
 
Mulle tänään neuvolatäti sanoi, että on ok olla selällään niin pitkään ku hyvältä tuntuu ja ettei pidä pelästyä jos herää selältään. Lyhyistä ajoista ei kai ole haittaa ja elimistö sitten ilmoittaa kyllä (huonolla ololla, pyörryttämällä jne. kai) jos on ollut huonossa asennossa. Ja ymmärtääkseni lapselle ei suoranaista haittaa siitä oo, mut äidin verenkiertoon voi vaikuttaa jos/kun vauva painaa lantion verisuonia. Eli ehkä sitä kautta vauvalle kun menee vähän hapettomampaa verta tai jotain...
 
Pitänee siis kuitenkin opetella nukkumaan kyljellään. :rolleyes: Viime raskaudessa jo yritin, mutta heräsin aina selältään ja todennäköisesti olin siis suurimman osan yötäkin nukkunut selällään.
 
Mä olen kans tuota nukkuma-asentoa miettinyt.. Selältään varmaan herään aamuisin..? Mä olen tykännyt nyt alkaa nukkumaan sellaisessa "patjan raiskaus-asennossa".. :grin Siis oikeestaan kyljeltään, mut päälimmäinen jalka siitä patjalle ja kehoa hieman patjan suuntaan kääntäen. Ei ole varmaan mahdollista myöhemmin tämä asento, kun vatsa kasvaa suureksi. Suoraan kyljellään tuntuu vähän oudolta. Varmaan tyynyillä saisi tukea asentoon.
 
Mä en pysty enää olemaan selällään kuin hetken. Sit tulee semmonen paineentunne tuonne jonnekin "kohdun taakse" (kyllä, olen päässyt anatomian kurssit aikanaan läpi :wink). Tuo "patjan raiskausasento" (tosi hyvä nimitys, mä oonkin miettinyt, et mikä tuo mun nukkuma-asento on) on mun normaali nukkumisasento... Mut nyt alkaa sekin olla jo huono kun on maha kasvanut niin... Oon siis yrittänyt alkaa kääntymään enemmän kyljelleen ja kun vielä maha kasvaa, niin pakko ottaa taas tyynyjä tueksi niin kuin viimeksikin.

Meidän sänkykin on niin surkea, tai petari ainakin, kun on painunut niin kuopalle jo molempien nukkujien kohdalta ja keskellä on sit semmonen korkeampi kohta... Ei yhtään helpota hyvän asennon löytämistä. Mut eiköhän tästä selvitään taas :)
 
Takaisin
Top