Uusi kuu ihan kesän kynnyksellä (toivottavasti) ja pienet malttamattomina oppimaan kaikkea uutta.
Toukokuun touhuilut
- Ketjun aloittaja elämän ihmeitä
- Aloituspäivämäärä
Meillä viiletettiin myös hurjaa kyytiä kun uskallettiin varustusta keventää ja lähteä uuteen seikkailuun takapihan ulkopuolelle. Betonilaattakin kohtasi ylähuulen ja nenän, mutta eipä paljon haitannut vaikka aika komia jälki naamassa onkin.
Tänään mennään ostamaan aitarullaa! Pakko saada toi oma piha aidattua, että poika pysyy siinä. 
Meillä on iso tasainen nurmipiha, joka on noin metrin verran ympäröivää kävelytietä ja parkkipaikkaa korkeammalla, joten putoamisvaara+auton alle jäämis-vaara. Ja pihalla kun ollaan, ei poika muualle haluakaan, kun rinnettä alas... 
Mikä siinä omassa nurmikossa on vikana, minä vaan kysyn?! 
Vedetään aita ympärille ja ostetaan pojalle jalkapallo, niin minäkin suostun ulkoilemaan tuolla. 
Meillä on iso tasainen nurmipiha, joka on noin metrin verran ympäröivää kävelytietä ja parkkipaikkaa korkeammalla, joten putoamisvaara+auton alle jäämis-vaara. Ja pihalla kun ollaan, ei poika muualle haluakaan, kun rinnettä alas... Mikä siinä omassa nurmikossa on vikana, minä vaan kysyn?! Vedetään aita ympärille ja ostetaan pojalle jalkapallo, niin minäkin suostun ulkoilemaan tuolla. 
Täällä nyt se viikkl jota olen jännittänyt jo kuukauden päivät. Lauantaina ystävän polttarit ja matkaa bilehuudeille se 400km lähden lauantaina aamulla yhdeksän maissa ajelemaan kohteeseen ja siellä vietetään tottakai mukava päivä ja yöksi menen vanhemmilleni. Sunnuntai aamuna sitten kohti kotia ja jos ajatuksieni aikataulussa pysyn niin näen pojan sunnuntaina klo 14 tienoilla. Mua jänskättää kamalasti mutta toisaalta hyvä fiilis ja isän kanssa poika pärjää varmasti 
oma pärjääminen jännittää enemmän.
lähden lauantaina aamulla yhdeksän maissa ajelemaan kohteeseen ja siellä vietetään tottakai mukava päivä ja yöksi menen vanhemmilleni. Sunnuntai aamuna sitten kohti kotia ja jos ajatuksieni aikataulussa pysyn niin näen pojan sunnuntaina klo 14 tienoilla. Mua jänskättää kamalasti mutta toisaalta hyvä fiilis ja isän kanssa poika pärjää varmasti oma pärjääminen jännittää enemmän.
Hyvin se menee, Kotimama Ja tekee varmasti hyvää, ku relaat kunnolla. :D
Joo, tiedän, helppo huudella täällä. Itellä ois varmaan samat fiilikset. :)
Joo, tiedän, helppo huudella täällä. Itellä ois varmaan samat fiilikset. :)
Meil on räkä, ykä ja p**ka roiskunu viimesen kk vuoronperään koko porukalla. 
Tänään hain antibiootit vielä silmätulehukseen, jonka sain. Kaikkea kanssa...
Ootan innolla, et kaikki parannutaan ja päästään kunnolla pihalle. Koska pukeminen on huutotappelua, niin kesä on tervetullut, kun voi vaan lähtiä ilman sitä taistoa.
Tänään hain antibiootit vielä silmätulehukseen, jonka sain. Kaikkea kanssa...Ootan innolla, et kaikki parannutaan ja päästään kunnolla pihalle. Koska pukeminen on huutotappelua, niin kesä on tervetullut, kun voi vaan lähtiä ilman sitä taistoa.
Vitsi nää kesäulkoilut on sotkua vihaavan äidin painajainen Tänään hiekkalaatikolla kenkiä, taskuja, suuta ja vaippaa myöten joka ikinen paikka hiekkaa täynnä... Ja eikun suihkuun ulkoilun jälkeen. Oli se työlästä sitä haalaria pukee pojalle päälle kylmemmillä keleillä mut helpommalla sillon kuitenkii pääs.
Tänään hiekkalaatikolla kenkiä, taskuja, suuta ja vaippaa myöten joka ikinen paikka hiekkaa täynnä... Ja eikun suihkuun ulkoilun jälkeen. Oli se työlästä sitä haalaria pukee pojalle päälle kylmemmillä keleillä mut helpommalla sillon kuitenkii pääs.Meillä poika on aloittanut kokopäiväisenä päiväkodissa. On viihtynyt tosi hyvin ja ollaankin huoletta jätetty poika hoitoon. Välillä vähän itkee kun jätetään, mutta monena päivänä on vaan lähtenyt kävelemään eikä edes vilkaissut taakseen. Poika on oppinut vaikka mitä uutta päiväkodissa... Pissasi ekan kerran pottaan alkuviikosta, eikä meillä edes ole pottaa vielä kotona! Syöminen omalla lusikalla on kehittynyt vaikka suurin osa ruuasta menee ohi suun. Osaa laittaa jo piponkin itse päähän. Tuntuu et poika on kasvanut lyhyessä ajassa "isoksi", missä mun vauva on?? :-/
Ulkoilu ilman halareita on kivaa, mutta vaatteet on heti likaisena. Pyykkikori on koko ajan täynnä, kun housut on heti heitettävä kotiin kun tullaan ulkoa.
Olen itse aloittanut (uudessa) työssä ja täytyy sanoa että uusi arki on rankkaa. Olo on energinen, saan vihdoin käyttää aivojani ja saada jotain aikaiseksi, mutta samalla olen tosi väsynyt iltaisin. Poika on vielä jostain syystä alkanut heräilemään 5.30... Ehkä jonkinlainen päiväkodista johtuva eroahdistus..
Ulkoilu ilman halareita on kivaa, mutta vaatteet on heti likaisena. Pyykkikori on koko ajan täynnä, kun housut on heti heitettävä kotiin kun tullaan ulkoa.
Olen itse aloittanut (uudessa) työssä ja täytyy sanoa että uusi arki on rankkaa. Olo on energinen, saan vihdoin käyttää aivojani ja saada jotain aikaiseksi, mutta samalla olen tosi väsynyt iltaisin. Poika on vielä jostain syystä alkanut heräilemään 5.30... Ehkä jonkinlainen päiväkodista johtuva eroahdistus..
Hyvää Äitienpäivää!
Kylläpä helpottaa isomaha-arkea kummasti kun lapsonen kävelee itse jo kohtuu mukavasti myös ulkona. Tosin, tuohan tämäkin omat haasteensa arkeen, mutta on tässä kyllä ehdottomasti puolensakin kun toinen ei heti lysähdä rapakkoon huutamaan.
Mä ostin pojalle sellaiset valjaat. Ei edes mitään söpöä reppua, vaan ihan vaan sellaset mustat metallisolkiset valjaat. Pakko. Toi jätkä painelee menemään ihan pättömästi ja ollan lähdössä viikon päästä reissuun. Siellä olis kiva antaa pojan kävellä rantakadulla, mutta mielellään niin, ettei ole kohta satama-altaassa tai auton alla... 
Viikonlopusta selvitty. Poika oli siis lauantai aamusta sunnuntai iltapäivään kotona isänsä kanssa kun tämä mamma hippaili toisella puolella suomea. Pojilla oli mennyt todella hyvin :) lähteminen oli kaikista vaikeinta, poika jäi isän kanssa vilkuttamaan ovelle ja mä lähdin ajamaan. Oli tosi kova ikävä mutta kun pääsin kunnolla matkaan niin ikävä hieman laantui ja itse kohteessa oli jo ajatukset muuallakin :) kun tulin eilen kotiin niin poika ei ollut ensin huomaavinaankaan minua. Tätä jatkui myös seuraavat pari tuntia, kun harmitti niin juoksi isänsä syliin. Tuntui ehkä vähän kurjaltakin.. Mutta yhdessä vaiheessa iltaa kun istuin olkkarin matolla niin poika juoksi hymy korvissa asti syliini ja halasi tosi pitkään ja antoi suukkoja mikä lie mielenosoitus oli.. Mukava pääntyhjennysreissu siis takana, oli ihanaa nähdä ystäviä ja ihailla rakasta lapsuuden kotikaupunkia ihan rauhassa illalla saimaan äärellä kävellen. Tänäänkin kyllä olen ollut vielä ihan uupunut, toki tämä uusi raskauskin väsyttää tähän lisäksi.
mikä lie mielenosoitus oli.. Mukava pääntyhjennysreissu siis takana, oli ihanaa nähdä ystäviä ja ihailla rakasta lapsuuden kotikaupunkia ihan rauhassa illalla saimaan äärellä kävellen. Tänäänkin kyllä olen ollut vielä ihan uupunut, toki tämä uusi raskauskin väsyttää tähän lisäksi.
Myö tarvittais valjaita ruokakauppareissuille... Käyn yleensä pojan kaa kahestaa hoitaa ruokaostokset ja eihän siellä kärryssä voi istuu kun pitää päästä kävelee, sit ihan päättömästi juoksentelee hyllyjen välissä (tottakai aina vielä väärään suuntaan) ja yrittää millon mitäkii tavaraa kantaa kärryyn
Meilläkään ei näköjään enää arkailla vieraissa paikoissa, vaan eilen juoksi Prismassa innosta kiljuen menemään ja kiipesi leluosastolla alahyllyllekin ennen kuin ehdittiin väliin. Kuukauden päästä pitäisi matkustaa lentäen. Mitähän siitäkin tulee. Oisiko vinkkejä nousujen ja laskujen aiheuttamaan korvien lukkiutumiseen, kun ei ole tutti nyt enää käytössä eikä purkkaakaan vielä voi antaa?
Eilen jouduttiin ostamaan uudet kengätkin, kun minun mielestä paljasjalkakengiksi ideaalit Reiman uimakengät tippuivat jalasta tuolla kauppareissulla niin kärryissä kuin juostessakin. Kotipihalla mennään kyllä silti niillä. Ne on aivan mahtavan kevyet ja pohja antaa hyvin periksi joka suuntaan. Ainoa vain, että kiristyssysteemi on surkea.
Meillä oli Kotimama ihan samanlaista "välinpitämättömyyttä" ilmassa, kun jätettiin poika minun vanhemmilleni muutamaksi tunniksi hoitoon. Ei ollut huomaavinaankaan, kun tultiin hakemaan, vaan touhotti omissa jutuissaan.
Kuukauden päästä pitäisi matkustaa lentäen. Mitähän siitäkin tulee. Oisiko vinkkejä nousujen ja laskujen aiheuttamaan korvien lukkiutumiseen, kun ei ole tutti nyt enää käytössä eikä purkkaakaan vielä voi antaa? Eilen jouduttiin ostamaan uudet kengätkin, kun minun mielestä paljasjalkakengiksi ideaalit Reiman uimakengät tippuivat jalasta tuolla kauppareissulla niin kärryissä kuin juostessakin. Kotipihalla mennään kyllä silti niillä. Ne on aivan mahtavan kevyet ja pohja antaa hyvin periksi joka suuntaan. Ainoa vain, että kiristyssysteemi on surkea.
Meillä oli Kotimama ihan samanlaista "välinpitämättömyyttä" ilmassa, kun jätettiin poika minun vanhemmilleni muutamaksi tunniksi hoitoon. Ei ollut huomaavinaankaan, kun tultiin hakemaan, vaan touhotti omissa jutuissaan.
Kotimama, kuulostaa oikein hyvältä!
Meilläkin on pojalle valjaat ja piha aidattu koirien vuoksi, niin kuin aika monella tutullakin. Kaikilla ei kuitenkaan ole tommosta 1-vuotiasta, joka haluaisi kulkea pitkin maita ja mantuja. Välillä seisoo aidalla ja tuijottelee muualle. Ihan kuin vanki... Niin kuin tavallaan onkin.
Pojan vatsa ollut huonossa kunnossa, vaippaa on saanut vaihtaa tiheään. Tiedä sitten, mitä koiran- tai linnunpaskaa on suuhunsa laittanut. Ja kumpikin on kyllä ihan mahdollista, kun en pysty enkä haluakaan metrin päässä olla koko aikaa. Mutta positiivista on, että jos teen jotain puutarhatöitä, poika on innokkaana seuraamassa. Vauvan kanssa taas on vähän hankalaa kun ei voi kädet olla kovin likaiset, eikä hanskat suojaa kuin pahimmilta sotkuista.
Nyt ollaan oltu lasten kanssa kahdestaan kun mies on palannut töihin. Välillä saa nukuttua pojan päikkäreiden aikaan hyvin. Mutta esim. eilen nukkuivat vuorotellen, niin jäi vähän unet vähiin. Ja illalla en nukkunut lainkaan. Puolenyön jälkeen söi, mutta sitten heräsi vähän jälkeen viiden! Tosin meidän syötöt on semmosia tunnin urakoita, ja nytkin oli vaikea nukahtaa uudelleen kun tytöllä tuli ilmeisesti vatsavaivoja.
Meilläkin on pojalle valjaat ja piha aidattu koirien vuoksi, niin kuin aika monella tutullakin. Kaikilla ei kuitenkaan ole tommosta 1-vuotiasta, joka haluaisi kulkea pitkin maita ja mantuja. Välillä seisoo aidalla ja tuijottelee muualle. Ihan kuin vanki... Niin kuin tavallaan onkin.
Pojan vatsa ollut huonossa kunnossa, vaippaa on saanut vaihtaa tiheään. Tiedä sitten, mitä koiran- tai linnunpaskaa on suuhunsa laittanut. Ja kumpikin on kyllä ihan mahdollista, kun en pysty enkä haluakaan metrin päässä olla koko aikaa. Mutta positiivista on, että jos teen jotain puutarhatöitä, poika on innokkaana seuraamassa. Vauvan kanssa taas on vähän hankalaa kun ei voi kädet olla kovin likaiset, eikä hanskat suojaa kuin pahimmilta sotkuista.
Nyt ollaan oltu lasten kanssa kahdestaan kun mies on palannut töihin. Välillä saa nukuttua pojan päikkäreiden aikaan hyvin. Mutta esim. eilen nukkuivat vuorotellen, niin jäi vähän unet vähiin. Ja illalla en nukkunut lainkaan. Puolenyön jälkeen söi, mutta sitten heräsi vähän jälkeen viiden! Tosin meidän syötöt on semmosia tunnin urakoita, ja nytkin oli vaikea nukahtaa uudelleen kun tytöllä tuli ilmeisesti vatsavaivoja.