Toukokuun touhuiluita

Mäkin oon miettiny tota pinnasänkyyn nostamista..että onnistuuko ison mahan kanssa. Mutta kovasti toivon, että jatkaa pinnasängyssä nukkumista vielä vauvan tultua. Ei ollenkaan houkuta nukuttaminen isoon sänkyyn, mistä pääsee itse pois. :)
 
Muokattu viimeksi:
Ja pottailun kanssa ei kyllä pidetä mitään kiirettä. Mitä nyt on tutuilta kuullut, niin ei oikein kellään ole ennen 2v ikää onnistunut. Joten me edetään ihan omalla painollaan..välillä kaveri istuskelee potalla vaatteet päällä, mutta ei ole mitenkään tavoitteena saada kuivaksi ennen vauvan tuloa. Lusikalla jos nyt oppisi syömään itse.. tutistakaan ei nyt just jaksa stressata, kun on vähän liian tärkeä pojalle. Jos on tutissa kiinni vielä yli 2v, niin sit on. Ihmetellään sitä sitten. :D
 
Joo ei täälläkään kiirettä pidetä minkään suhteen, kaikki omalla painollaan :)

Ja voin kertoo et ison mahan kans nostaminen pinniksestä on aika hanurista :S kyl must tuntuu et jos ei noi yöheräilyt lopu niin siirrän takas isoon sänkyyn :)
 
Meillä ei poikaa ole ikinä oikeastaan nostettu sängystä ylös heräilyjen takia. Mitä nyt ihan paniikki-itkuun ja jos on pitänyt sänky siivota kesken yötä tai muuta vastaavaa. Mutta enää ei onneksi heräilekään, loppui 1v2kk ja nyt enää ihan toisinaan herää kerran yössä. Ollaan myös sen puolen vuoden sairastelun jälkeen oltu terveitä melkein koko kevät, huh mikä ero arjessa! Yksi kevyt vatsatauti oli, mitä en edes itse saanut. Sängystä nostaminen aamulla onnistunee, koska poika nousee aina seisomaan herättyään tarpeeksi. Ainut hankala vaihe mahan kanssa olisi siis iltanukutuksessa, kun kaveri on tottunut, että laitetaan makuulle sänkyyn ja ei sieltä paljon nouse sen jälkeen. Vähän unipupua halailee ja nukahtaa itsekseen. Toisaalta iltamaidosta pitänee luopua ennen vauvan tuloa..ainakin neuvolasuositukset olisi puolentoista vuoden kohdalla. Eli muutos iltarutiineissa olisi tiedossa joka tapauksessa.
 
Tänään aamulla poika taisi ekan kerran sanoa oikeaan henkilöön oikealla merkityksellä "äiti". :) Sanan hän oppi jo 7kuukautisena, kun hoki kaikkeen "äitiäitiäiti"...mutta kovin on ollut tiukassa yhdistäminen muhun. Toiseen äitiin on "mami" ollut käytössä pari viikkoa ja ehkä nyt alkaisi äitikin onnistua. Muita sanoja tulee myös hirmuisella vauhdilla lisää..viimeisimpinä on oppinut "leipä" (kuulostaa: mmpä), "uppista" ja "auto". :D
 
Hyvää Äitienpäivää Mammat :Heartred

Sain aamulla nukkua kuten kyllä yleensäkin jos ukko on kotona. Sit kun nousin ylös ja menin vessaan ja tulin sieltä pois niin ukko seisoi oven takana Jussi sylissään ja toivottivat hyvää Äitienpäivää ja sain haleja ja suukkoja. Keittiön pöydällä oli ruukkuruusu kortteineen ja sain kuumakivihierontaan lahjakortin :)
 
Hyvää äitienpäivää :Heartred

Lapsilta sain lahjoja ja aamupala oli valmiina :)
Miehen kanssa ei lahjoja vaihdella juurikaan koskaan.
 
mites täällä muuten, onko teillä jo uhmaa alkanut näkymään? nii ja hyvää äitienpäivää kaikille!
 
Pientä uhmaa on ollut mut ei vielä mitenkään maata kaatavan paljon et selvitty ollaan tähän asti :D.
 
Meillä järjetön draamaqueen. Jos on väsy/nälkä varsinkin, silloin asettautuu dramaattisesti lattialle/syöttötuoliin/milloin minnekin omituisiin asentoihin sydäntäsärkevän yhyyyyy-itkun kera. Ja kätkee tietenkin naamansa teatraalisesti kyynärtaipeseen:wink Ja auta armias jos häneltä otetaan jokin kielletty pois...
 
Hyvää äitienpäivää!!

Meillä on neidillä ollu uhma jo tovin. Paha onkin! Mitään ei uskots ja jos vähääkään komentaa kovemmin niin auta armias sitä huutoa. Jos ei heti saa jotain mitä haluaa, heittäydytään lattialle kyljelleen kippuraan huutamaan :D
 
meillon kans noita samoja, äärimmäisen rasittava sit tuo veltoks heittäytyminen jos johonkin ei just sillä hetkellä halua:angry3 ja sit tulee jo tuota "ite"...huoh, tavallaan hellyttävää mut jos sattuu kiirus olemaan ni sit ei niinkään:rolleyes:
 
Hyvä kuulla, että muilla on ihan samanlaista! Eka lapsi kun on kyseessä, niin vähän on ihmetyttänyt uhmaiän alkaminen joskus 1-vuotiaana. Kohta puoli vuotta on poika kans osannut heittäytyä itkuraivareissa ties mistäkin syystä ja vähänkin väsyneenä ei mikään tunnu onnistuvan. Yritän muistaa psykologian opit "niin, nyt sua harmittaa, että piti tulla sisälle".. :D
 
Meillä on vesirokko :sad001
Just nyt kun pitäisi koittaa elää ilman letkua.. Huonosti on mennyt. 6pv päästä olis aika sairaalalla..
 
Voi toista :/ toivottavast menee äkkiä ohi.
Meillä neiti hirveessä röhässä, yskässä ja flunssassa. Kuumettakin on vähän. Hyvä jos jaksaa neiti mitään edes touhuilla :sad001 pötköttelee vaan äidin kans sohvalla :/
 
Aah, välillä tuo tyttö on kyllä ihanan omatoiminen!:) Syö aika lailla 100%:sti aina itse, ja voi jo olla yksikseen tai veljen kanssa omalla (aidatulla) pihalla samalla kuin itse häärää sisällä. Ei juurikaan vielä puhu varsinaisilla sanoilla (muutama hassu), mutta kommunikoi kyllä muuten äänillä. Joten ymmärsin tänään että isoveljen sadetakki ja omat kävelykengät piti laittaa. Kuomat hän saa itse laitettua (hyvät kesäkengät, jep...), mutta solmiminen ei vielä luonnistu:wink

Muuten edelleen yhdessä osassa, sitkeä sissi tämäkin tapaus. Viimeksi posahti 40+6, tänään se aika tuli vastaan eikä kyllä tapahdu ainakaan tänään yhtään mitään. No, ehkä viikon sisällä:wink
 
Ikävä juttu Vauva3 :/ Ehkä kuitenkin pääsette siitä piakkoin uudestaan eroon? =)

... kauhia ku menin nukahtamaan itsekin nyt päivällä. Ihan sekaisin ku seinäkello xD Täytyy keittää teetä ja yrittää "selvitä" että päästään ulos x)

Ensimmäinen kolmannes viittä vaille ohitse ^^
 
Varmaan päästään sitten kun peggi on laitettu.
Nää aivoperäiset voi vaivata koko loppuelämän, jossainvaiheessa voi isona oppia syömään vaikka ei ns kaipaisi syömistä tai tuntisi sille tarvetta.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top