Nyt koht mua alkaa taas kiukuttaa, turhauttaa! Ärsyttää ku ei voi yhtään suunnitella elämäänsä eespäi, siis tähän lähitulevaisuuteen.
Tänään lähetään tohon 50-60km päähän mun äidin luo viikonlopuks, mut se onki sit enin mihin pystyy tässä ajallisesti, matkallisesti ja etukäteissuunnitelmallisesti - eli voisi perua lähdön vielä viime sekunneilla, voi keskeyttää 'reissun' tarvittaessa tarpeellisella hetkellä hetisamointein, ollaan kokoajan alta tunnin matkan päässä synnäristä. Myöhemmin tässä kuussa ois yhen lähisuvun pikkuprinsessan kaste vajaa 200km:n / 2 tunnin ajomatkan päässä, mulla ois sillon rv41+1 - there's no way ilmottaa yhtään etukäteen, millä kokoonpanolla mein pesue sinne lähtee. Varsinkin miehelle ois tärkeetä olla siellä prinsessan kasteessa, joten 'varmuuden vuoksi' ei ainakaan hänen olis kiva sieltä pois jäähä. Ärrrrrrrrsyttää!
Ja siis ärsyttää ku tuntuu et tässä tälleen ootellessa menee monta viikkoa hukkaan! Jos voisin olla varma, ettei tyttönen tiettynä tiettyinä päivinä tupsahda maailmaan, voisin hyvin tavata ystäviä/sukulaisia vähän kauempanakin tai lähempänä olevien, kiirreisempien ihmisten kanssa sopia tapaamisia enempi etukäteen (enkä vaa soittaa et kahvitellaanko nyt, ai sulla on muuki elämä, no en mä osaa sanoa ens viikosta vielä...)
Et sinäänsä mua ei haittaa kasvattaa masua koko kuukautta, jos vaan ois sitten sen varmuus että muksu tulee ulos vasta käynnistyksen kautta joskus rv42+. On tä ny loppuviimeks aika pitkä kuukaus vaa olla ja venailla. Ja ku mun luonteeseen ei sovi mennä illalla nukkumaan tietäen mitä kaikkea ois voinu tänään tehä ku ei se vauva nyt sit näköjään viel tullukaan... Et sinäänsä ku ois tyttönen syntyny jossaa sinnä rv38, ois ees sen jälkee tienny onko raskaana kahen viikon päästä vai eikö ole - nyt kun sitä voi olla raskaana kahen viikon päästä tai olla olematta raskaana kahen viikon päästä. Turhauttaa.