Toukokuun kuulumisia :)

Onko kellään muulla jo jonkin asteisia synnytyspelkoja?
Tavallaan. Mä pelkään neuloja ja lääketieteellisiä operaatioita ylipäätään, joten vähän kaikki muu paitsi luomu synnytys pelottaa. Toisaalta olen ihan tietoinen siitä että se tulee sattumaan paljon, jos homma pitkittyy voi olla tosi raskasta ilman kunnon kivunlievitystä ja komplikaatiot tietty voi johtaa ties mihin toimenpiteisiin. Mutta itse varsinainen synnytys tai siihen liittyvä kipu ei pelota, pelkästään kaikki se mitä sen johdosta voidaan joutua tekemään o_O
 
Tavallaan. Mä pelkään neuloja ja lääketieteellisiä operaatioita ylipäätään, joten vähän kaikki muu paitsi luomu synnytys pelottaa. Toisaalta olen ihan tietoinen siitä että se tulee sattumaan paljon, jos homma pitkittyy voi olla tosi raskasta ilman kunnon kivunlievitystä ja komplikaatiot tietty voi johtaa ties mihin toimenpiteisiin. Mutta itse varsinainen synnytys tai siihen liittyvä kipu ei pelota, pelkästään kaikki se mitä sen johdosta voidaan joutua tekemään o_O

Mulla on oikeastaan tää sama. Toivon että menisi mahdollisimman omalla painollaan.
 
Joo mua pelottaa kans neulat ja se, jos oksennan, jos tulee paljo verta. Epiduraali pelottaa vähän, että kuinka paljo se pistäminen sattuu. :sad001
 
Oon kyl ottanu panadolia, ja pari kertaa buranaakin jos ei panadolii oo ollu, jos on ollu päänsärkyy. Miulla kans migreenitaipumusta ja kipu voi yltyä sietämättömäksi niin otan mieluummin yhden särkylääkkeen kuin kärvistelen kivun kanssa, miulla menee monesti oksenteluks jos kipu yltyy pahaksi. Onneks nykyää on tosi harvoin migreeniä, on enemmänkin normaalia päänsärkyä mikä johtuu väsymyksestä tai jumissa olevista hartioista.

Synnytys ei oikeastaan pelota muuten, mutta se ponnistuskipu oli ihan kauheeta :grin en ehtinyt viimeeksi saamaan muuta kuin ilokaasua ja sen kohdunkaulapuudutuksen. Supistukset ei olleet mitään verrattuna siihen ponnistuskipuun. Mut silti olen miettinyt etten ota epiduraalia kun se monesti saattaa pitkittää synnytystä, haluan vaan nopeasti vauvan syliin :) viimeksi meni noin 5 tuntia yhteensä ja olin vielä ensisynnyttäjä :grin
 
Mua pelottaa synnytyksessä myös kaikki toimenpiteet. Ihan jo kanyylinlaitto. Mulle on laitettu epiduraali 2 kertaa, mutta nyt en enää ottaisi. Lisäks sektioon joutuminen olis ihan hirveää.
 
Mua pelottaa synnytyksessä myös kaikki toimenpiteet. Ihan jo kanyylinlaitto. Mulle on laitettu epiduraali 2 kertaa, mutta nyt en enää ottaisi. Lisäks sektioon joutuminen olis ihan hirveää.
Kanyyli, hyi yök. Rokotukset ja verikokeet just siedän kun en katso mitä tapahtuu ja se on nopeasti ohi. Mutta kanyyli nyt vaan on siinä kämmenselässä sen pienen ikuisuuden. Ajatuskin hirvittää.. Mulle on viimeksi laitettu kanyyli 4 vuotiaana, sillon hommaan tarvittiin kuulemma äiti, kaksi hoitajaa ja lääkäri kun en millään suostunut olemaan paikallaan. Eiköhän se nyt jo mene vähän paremmin :laughing002
 
Muakin pelottaa just se ponnistusvaiheen kipu. En tiedä eikö mulla oikein toimi lääkitykset vai onko se joka tapauksessa yhtä kamalaa. Voi olla että yritän ilman epiduraalia tällä kertaa, ettei vaan tarvitsisi sitä kamalaa oksitosiinia. Puudutteista taas lähti jalat alta ja haluisin pystyä liikkumaan joten ei taida paljoa jäädä lääkitysvaihtoehtoja... Saa nähdä miten luomusti sit tosipaikan tullen selviää. Toisaalta tuntuu et viimeksi lääkityksilläkin jo oli sellanen kivun maksimi, et ei se siitä kovemmalta voi enää kuitenkaan tuntua. Toivottavasti nyt en pelottele ketään lisää. Mun synnytys ei mennyt normaalisti. Siitäkin selvisi kun pakko vaan oli.
 
Tulin vaan hehkuttamaan kuinka kiva fiilis kun on alkanut päivittäin tuntemaan ihan napakoita liikkeitä. ♥️

Synnytys itsessään ei pelota eikä itselle tapahtuvat asiat, mutta siinäkin voi mennä niin moni asia pieleen, että se pelottaa, vauvan puolesta. Liian moni vammautuu synnytyksessä hapen puutteen vuoksi tai syntyy muuten vain huonona ja se on se mikä pelottaa eniten, varsinkin kun kolme terhakkaa vauvaa saanut maailmaan.
 
Mua jännittää synnytyksessä erityisen paljon se etten itse osaa tunnistaa jos homma ei tunnu onnistuvan tai vaikka osaisinkin niin minua ei kuunneltaisi ja sitten jouduttaisiin hätäsektioon ja pahimmassa tapauksessa tulisi vammoja.

Uskon että aika moni vamma ja ongelma pystyttäisiin ehkäisemään jos synnyttäjä olisi paremmassa tarkkailussa ja voimien ehtymistä tai tunnetta ettei homma etene kuunneltaisiin paremmin.

Omat kivut ja toimenpiteetkin uskon kestäväni mutta toki pitkittyminen tai muut komplikaatiot voi olla myös äidille tosi vaarallisia. Olen miettinyt doulaa mutta myös sitä saisiko sinne oman lääkärin mukaan joka olisi koko ajan paikalla ja tietäisi mitä tehdään.

Haluaisin synnyttää alateitse mutta myös suunniteltu sektio olisi ok jos sille on etukäteen perustelut. Hätäsektio olisi pahin mahdollinen kohtalo.
 
Täytyy sanoa että itse en kyllä edes huomannut epiduraalin laittoa synnytyskivuiltani ja kun epiduraali alkoi vaikuttaa niin tuntui, että se pelasti henkeni. Olin tavattoman onnellinen, että epiduraalin vaikutus kesti ponnistusvaiheen yli. Oikeasti minulla pelkät supistuskivut olivat niin kovat, että tuntui etten kestä niitä. Tämä saattoi johtua osin käynnistetystä synnytyksestä ja osin siitä että vauvalla oli kai kyynärpää jotenkin huonossa asennossa synnytyskanavassa, mutta itse liputan kyllä täysillä epiduraalin puolesta. Seuraavassa synnytyksessä lähinnä pelottaa se, että mitä jos ei ehtisi epiduraalia saamaan :arghh: laskimokanyylin laittohan nyt ei yleensä satu yhtään sen enempää kuin verinäytteen otto. Toki silloin voi tuntua inhottavammalta jos menisi ohi suonesta tms.
 
Ei munkaan muistikuvissa epiduraalin laitto tuntunut miltään vaikka vähän jännä hetki se olikin. Sen jälkeen pystyin lepäämään edes vähän, kun olin jo melkein vuorokauden valvonut joten sikäli oli hyvä juttu. Huono puoli oli sen jälkeen tarvittu oksitosiini, joka teki helvetillisen kipeät supistukset (ainakin luulen että johtui siitä). Että jos epiduraali jotain kipua poisti vielä ponnistusvaiheessa, oksitosiini taas toi uutta kamaluutta tilalle. Synnytys oli käynnistetty mullakin, joten sikäli ei ihan normaalia synnytyksen kulkua välttämättä vastannut muutenkaan. Ja huonossa tarjonnassa vauva täälläkin.
 
Mua ei siis jännitän epiduraalissa se laiton kipu, vaan se, että se tuikataan väärään kohtaan :sad001 Kanyyliä en tahdo, kun sitä yritettiin viime syksynä yritettiin kahdella eri kertaa ja molemmilla kerroilla moni yritti kämmenselkään tuloksetta ja toisella kertaa anestesialääkäri sai mutta tuli niin hirveä kipu, että se jouduttiin ottamaan pois ja lopuksi laitettiin kyynärtaipeeseen :sad001
 
Mulla oli ekassa epiduraali pumppu ja se toimi ihan ok. Tokassa sain epiduraalia 2 kertaa, mut ei auttanut jalan hermokipuun, joka todennäköisesti johtui siitä, että vauva painoi johonkin hermoon. Sain lisäksi kohdunkaulanpuuduttuun.

Kolmosen synnytin luomuna, niin sitä tahdon kokeilla nytkin. Lisäksi tunnen kehoni nykyisin paremmin, niin uskallan luottaa siihen.
 
Mulla oli ekassa epiduraali pumppu ja se toimi ihan ok. Tokassa sain epiduraalia 2 kertaa, mut ei auttanut jalan hermokipuun, joka todennäköisesti johtui siitä, että vauva painoi johonkin hermoon. Sain lisäksi kohdunkaulanpuuduttuun.

Kolmosen synnytin luomuna, niin sitä tahdon kokeilla nytkin. Lisäksi tunnen kehoni nykyisin paremmin, niin uskallan luottaa siihen.

Oliko kovasti kivuliaampaa luomuna? Mäkin aion yrittää mahdollisimman pitkälle luomuna just noiden lääkitysten haittapuolien takia (oksitosiinin tarve, jos ei voikaan liikkua yms.). En ois kyllä ikinä uskonut sanovani näin. :grin Saa nähdä kuinka käy tosipaikan tullen! Ennen kaikkea toivon että synnytys saisi alkaa omia aikojaan, voisi olla kotona mahdollisimman pitkään ja sairaalassa pääsisi ammeeseen tms. mahdollisimman rauhallisen ilmapiirin huoneeseen.
 
mä aloin oksentaa kun supistukset tulivat non-stop, joten mulle ei tarjottu edes ilokaasua, kätilö sanoi että mennään suoraan saliin ja hän kutsuu anestesia lääkärin. Epiduraalin laitto ei kyllä siinä supistusten lomassa sattunut pätkääkään vaan suurin haaste oli olla paikallaan sen hetken kun se pistettiin, jalat mahaa vasten ja kyljellään, se oli se vaikein juttu. Ja aah mikä ihana taivas siitä seurasi, kivut lähti kokonaan pois! Että jos samaan tapaan seuraavakin synnytys on, edistyy niin vauhdilla ja kivut sitä luokkaa niin todellakin otan epiduraalin! Kohdunkaula puudutettiin myös kun kätilö leikkasi alakerran niin isosti auki (oli ehdottomasti hyvä juttu, ei tullut repeämiä mutta tikkejä sit iso kasa kolmeen kerrokseen ja voi samperi se siitä parantuminen oli kyllä extremeä, tuntui ettei voinut ekaan vkoon kävellä..) En muista että mulle olisi laitettu oksitosiinia, onko se traditio epiduraalin jälkeen? Jälkisupistukset oli kyllä aikamoiset mutta kuuluu vissiin ollakkin..
 
mä aloin oksentaa kun supistukset tulivat non-stop, joten mulle ei tarjottu edes ilokaasua, kätilö sanoi että mennään suoraan saliin ja hän kutsuu anestesia lääkärin. Epiduraalin laitto ei kyllä siinä supistusten lomassa sattunut pätkääkään vaan suurin haaste oli olla paikallaan sen hetken kun se pistettiin, jalat mahaa vasten ja kyljellään, se oli se vaikein juttu. Ja aah mikä ihana taivas siitä seurasi, kivut lähti kokonaan pois! Että jos samaan tapaan seuraavakin synnytys on, edistyy niin vauhdilla ja kivut sitä luokkaa niin todellakin otan epiduraalin! Kohdunkaula puudutettiin myös kun kätilö leikkasi alakerran niin isosti auki (oli ehdottomasti hyvä juttu, ei tullut repeämiä mutta tikkejä sit iso kasa kolmeen kerrokseen ja voi samperi se siitä parantuminen oli kyllä extremeä, tuntui ettei voinut ekaan vkoon kävellä..) En muista että mulle olisi laitettu oksitosiinia, onko se traditio epiduraalin jälkeen? Jälkisupistukset oli kyllä aikamoiset mutta kuuluu vissiin ollakkin..

Ei se oksitosiini automaatio ole, mut epiduraali saattaa hidastaa synnytystä niin sen takia sitä kai usein laitetaan sit kuitenkin antamaan potkua supistuksille. Ne oksitosiinin tekemät vaan ei ole samanlaisia kuin luomut. Toisaalta sit joillain on kuulemma synnytys just siitä lähtenyt etenemään kun on saanut kivut pois ja pystynyt rentoutumaan. Yksilöllistä kai tämäkin! Täytyy kysellä lisätietoa kun pääsen pelkopolille. Ei mulle oikein mitään ehditty selittää ekassa synnytyksessä eikä käyty ennakkoon mitään toiveita läpi. Nyt haluan päästä keskustelemaan enemmän että olisin tilanteen tasalla paremmin.
 
Yhdessä synnytysvlogissa jonka katsoin niin epiduraali oli juuri se syy mikä sai synnyttävän rentoutumaan ja avautumaan super nopeasti kun oli niin kovissa kivuissa ennen sitä pitkään että kohdunsuu ei vaan auennut. Ilman sitä rentoutumista olisivat joutuneet varmaan leikkaamaan vauvan ulos kun oli jo niin pitkään ollut supistuksia.

Kaikki synnytykset ovat niin erilaisia että se ennustamattomuus oman ensimmäisen synnytyksen kohdalla on pelottavinta mun mielestä.
 
Oliko kovasti kivuliaampaa luomuna? Mäkin aion yrittää mahdollisimman pitkälle luomuna just noiden lääkitysten haittapuolien takia (oksitosiinin tarve, jos ei voikaan liikkua yms.). En ois kyllä ikinä uskonut sanovani näin. :grin Saa nähdä kuinka käy tosipaikan tullen! Ennen kaikkea toivon että synnytys saisi alkaa omia aikojaan, voisi olla kotona mahdollisimman pitkään ja sairaalassa pääsisi ammeeseen tms. mahdollisimman rauhallisen ilmapiirin huoneeseen.

Olihan se, mutta sitä ei voi oikeastaan verrata edes kun eka kesti 20h, toka 10h ja kolmas 1h ja kolmas tuli väärässä tarjonnassa vielä. Olis varmaan tullut syöksyllä, mut ei mahtunut kun oli otsa edellä.
 
Itsellä on aika pelkopolin arviointiin aikakin tulossa. Itsellä jäi ensimmäisestä synnytyskivuista pelkoja ja siitä miten koko prosessi venyi, etten oikein luota enää saavani lääkkeistä apua jne. Se ponnistusvaihe oli ihan kamala.
 
Takaisin
Top