Toukokuu !

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja melela
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
melela

melela

Piirimestaruustason postaaja
Jos suinki vaan passaa, niin turinoidaanko joka kuukausi omalla palstalla? Näin pysytään kärryllä paremmin jutuissa :) Ja jälkeempäin on kiva sit lueskella mitä on missäkin kuussa tapahtunu omalla kohalla . Tää käy vähän niinku päiväkirjan sijasta tää vaun foorumi :)

Onko täällä paljon äitejä joilla on toinen raskaus tai kolmas tai neljäs jne. menossa ?
 
Jatkan tota turinanurkkaa tänne toukokuun puolelle.
Melela: meille on tulossa toinen lapsukainen. Esikoinen syntyi kesällä ja ikäeroa tirppanoille tulee puolitoista vuotta. Aika pienillä ikäeroilla mennään....vaippojen vaihtoa ja unen puutetta tiedossa :)

Mulla kans maha on kasvanut turvotuksesta...esikoisesta vauvamasu näkyi vasta tosi myöhään. Saas nähdä kasvaako vauvamaha nyt nopeammin, kun on jo kerran levinnyt ja aikaa siitä ei ole kovinkaan paljon :)

 
Meijän lapsukaisille tulee huimat 1v1kk ikäeroa.. kakkosen syntymän aikaan mies vielä armeijassa :o
 
Hyvä idea tää että joka kuukaudelle on oma palsta :)

Meillä on jo 2v 2kk vanha tyttö ja uutta vauvelia ootellaan syntyväksi 9.12. eli ikäeroa tulee jopa noin 2 vuotta ja 9 kuukautta :D
 
Minustakin hyvä, että aloittaa aina joka kuukausi uuden keskustelun niin pysyy paremmin kartalla vaikka ei aina muistais/jaksaiskaan kirjotella ja lueskella täällä..

Eli täällä odotellaan kolmatta lasta..Esikoinen 5 vuotias poika ja tämän hetkinen kuopus 10kk ikäinen tyttö..Touhua ja tekemistä äipällä siis riittää :D Sekin melkoisen haasteellista kun on alkanut tämä pahoinvointi ihan kunnolla vaivaamaan ja väsymykselle ei tunnu loppua tulevan. Aamulla ei jaksais nousta millään. Tänäänkin nipin napin esikoisen sain kerhoon ajoissa :) Esikoisen odotus meni tosi mukavasti mitä nyt lopussa oli koko aika närästystä mutta viimeksi tytön odotuksessa sain melkein kaikki mahd. vaivat :/  Jännityksellä odotellen miten tämä sitten menee..
 
Meille on tulossa toinen vauveli, ensimmäinen ehtinee 1 vuoden ja vajaan 3 kuukauden ikään. Pienillä ikäeroilla täälläkin siis! Ekassa raskaudessa ei ollut juuri mitään oireita tai hankaluuksia, ilmeisesti töissä ollessa ei ehtinyt oireilla? Nyt on ollut jatkuvaa kuvotusta, etenkin iltaisin. Ja väsyttää kovin myös. Nyt rv 5 + 5. (Tosin viimeksi tein testinkin paljon myöhemmin, ehkä näillä viikoilla. Joten enpä osannut oikein seurata oireita vielä tässä vaiheessa...)
 
Meillekin tulossa toinen, ja ikäeroa lapsille tulee kuukaudelleen tasan 2v.
Jänskättää ja huolettaa, tosin nuo tunteethan kuuluu vaan asiaan.
Huolettaa se, että miten riitän kahdelle pienelle, ja että kokeeko esikoinen olonsa jotenkin syrjäytetyksi prinsessantuoliltaan, kun toinen pieni tulee. Ja että osaanhan huomioida toistakin sitten yhtä lailla, kuin esikoista. 
Jännittää se, että kauanko pää kestää jatkuvaa väsymystä ja pätkittäisiä yöunia, ja kuinkahan mahdoton vaimo musta tulee stressin alasena.
Kaippa nää huolet hälvenee siinä vaiheessa, kun sitä arkea kahden kanssa eletään.

Päällimmäisenä tunteena kuitenkin ilo ja onni, ja toivotaan kyllä tosissaan että meidän toinenkin jouluvauva sais tuoda ensi jouluun maailman parasta vauvantuoksua.
 
Hyvä idea tämä ketju!

Eilen ohitettiin viime raskauden menetyspäivä eli 6+4. Päivä meni hyvin, mutta lenkillä selkää alkoi pakottamaan oikealta puolelta tutun ilkeästi ja pelkäsin pahinta. Lenkin jälkeen siirryin kuluttamaan sohvaa ja olo parani. Kaikki siis hyvin toistaiseksi.

Ensi viikolla olisi ensimmäisen raskauden L.A. Työkaverini ovat jääneet äitiyslomalle ja pakostakin sitä miettii, että olisin halunnut olla samassa porukassa mukana. Mutta onneksi olen nyt raskaana jälleen ja nuo harmittelut eivät paina mieltä niin pahasti.
 
Huomenta!

Aikun tämä ensimmäinen kolmannes olisi jo ohi...ei tarttes murehtia pahoinvoinnista, väsymyksestä jne oiresta enää niin paljoa ja eka ultrakin olis jo takana ja vois hengähtää muutenkin.
Kuten huomaatte, mulla on tosi ankea aamu :( Väsymys on huipussaan....osa syynä esikoinen, joka ei nuku öitä kunnolla ....kamala kuvotus ja paha olo, pyörryttää ja pumppu hakkaa pienimmästäkin ponnistelusta. Kaikki tämä on ohi menevää, mutta sitä ei aina muista "pahoissa oloissa". 
Kaikesta huolimatta olen tosi onnellinen tästä toisesta tulokkaasta, mutta kieltämättä välillä väsymyksen keskellä hirvittää miten sitä jaksaa sit kahden kanssa...olen tsempannut itseäni ajattelemalla asian niin, että kyllä kaikki muutkin on jaksanut niin miksi en minäkin :)
Meillä on ensi viikolla neuvolalääkäri ja  NP-ultra 20.5...ei olisi enää pitkä aika...niitä odotelessa kaikille muillekin "kärsiville" jaksamista.

 
Minä kans toivon kovasti että ois tää eka kolmannes jo ohi niin vähän helpottaa ! Mua öklöttää ihan kokoajan.. sit kuitenki on kokoajan pikku nälkä :O mut ku tuntuu että kaikki ruuatki ällöttää. Illat on kaikis pahimpia. Väsymyski on ihan armotonta kokoajan!
Oon niin kiukkunenki aina illasta et voi mies rukkaa :(

Perjantaina eka neuvola... Onneksi pääsen samalle neukkutädille ku esikoista oottaessa, ainakin luulen niin. ! Mulla oli esikoisen aikana raskausdiabetes, ja pahoin pelkään että se on nytki sitte.. mutta ainahan saa toivoa ettei olis !!
 
Meille kanssa siis toinen lapsi tulossa ja hieman reilu 2v tulee ikäeroa muksuille, sinänsä oikein hyvä ikäero kun toinen on jo niin iso ja oma-aloitteinen ettei tarvi enää muutako avustaa pukemisessa, syömisessä ja potalla käymisessä.

Mulla raskauoireita on väsymys, etova olo eteenkin iltaisin, rintojen kivistys ja jatkuva nälkä, samat oireet oli myös esikoiselle. Ainut mikä ero on tässä raskaudessa on tuo järjetön keskenmenon pelko, enkä ole koskaan edes moista kokenut niin ihmettelen mistä moinen pelko kumpuaa.

Tympäsee kun eka neuvola on vasta kuun viimeisellä viikolla ja joutuu odotteleen sinne saakka varmistusta onko matkustaja oikeassa paikassa ja elossa, meillä päin ainakin ensimmäisen raskauden aikana terkkari teki neuvolassa varhaisultran, jolla varmisti viikot ja alkion sijainnin ja sydämen sykkeen. Onneksi sentään pääsen samalle terkkarille kuin ekassakin raskaudessa. Pääseepähän ainakin purkamaan pelkoja tutulle terkkarille, ekasta raskaudesta ja synnytyksestä +synnytyksen jälkeisestä vuodesta jäi suuret pelot, mutta toivottavasti saan sitten pelkopolille lähetteen heti ni pääsee purkamaan pelkoja sinne myös.
 
Voihan öklötys! Tätäkö tämä nyt onkin?! Yyh.Huomenna olisikin seiska viikko alkamassa. Tänäänkin mieheke kommentoi minun olevan kalpea, kun kampesin vuoteesta ylös. Appelsiinimehu on varmaan ainut, mitä voisi suuhun kokeilla laittaa, mutta ilmeisesti ko hyvälle yliherkkä, en sitten tiedä, kumpaa sietäisi.

Eilen säikähdin toden teolla, kun vuotelin  iltasella. Varustauduin jo pahimpaan, mutta luultavasti selvittiin säikähdyksellä. Vuoto jäi niukaksi ja kykenen jo hengittää..

Kohta pitäisi kauppaan. Ei kiinnosta pätkääkään. Lisäksi iltavuoroon pitää suunnata ja kauhistuttaa jo, mitä saatan laittaa suuhuni!

Heh, olipa ihanan positiivista poutiksen teksti taas. :P Kivaa päivää teille mammalit! <3
 
Olen ensimmäistä kertaa raskaana ja tuntuu, että jokainen pienikin tuntemus tuolla alavatsanseudulla aiheuttaa paniikkia ja vessassa käydessä pitää syynätä wc-paperi tarkkaan, ettei mitään tuhrua vaan näy. Minulla siis erityisesti iltaisin tulee aina tuonne alavatsanseudulle "menkkamaisia" pieniä tuntemuksia. Se ei varsinaisesti ole kipuilua, mutta jonkinlaista paineentuntua ehkäpä, hankala kuvailla. Lisäksi sitten lisääntynyt valkovuoto aiheuttaa välillä inhottavan kostean olon. Yöllä sitten tuo paineentunne välillä vaihtuu pieneksi vihlonnaksi erityisesti vasemmalla puolella, mutta nyt viimeyönä tuntui myös pientä kipua oikealla. Kivut kuitenkin menevät ohi n. 10 - 15 minuutissa. Kuuluuko tälläiset kivut asiaan, vai olenko syystä huolissani?

Lisäksi oireisiin kuuluu jatkuva vessassajuokseminen. Janottaa ehkä enemmän kuin yleensä ja vettä tulee siten lipitettyä myös enemmän. Välillä vaivaa pahoinvointisuus, joka yleensä iskee lähinnä iltapäivisin ja laantuu sitten taas iltaa kohden, mutta lisääntyy sitten nukkumaanmennessä taas. Voimakkaat hajut tekevät pahaa ja tuntuukin siltä, että kylmät ruuat maistuvat ja uppoavat paremmin. Hyvin maistuu myös hedelmät ja erityisesti näkkileipä kylmän maidon kanssa.

Minulla on tällä hetkellä myös jalka kipsissä, joka alkaa jo näin reilun neljän viikon jälkeen ottamaan päähän oikein kunnolla. Suurimmaksi osaksi olen jumissa neljän seinän sisällä ja ulkona liikkuminen rajoittuu lähinnä kaupassakäyntiin. Haluaisin niin jo kävelylenkeille ulos keväänedistymistä seuraamaan, ostoksille ja kaupungin menoa katselemaan. No, vielä parisen viikkoa pitäisi jaksaa.
 
taiqaquu: Mulla ollut aivan samanlaisia tuntemuksia vatsanseudulla, etenkin juuri iltaisin! Olen rv 9+1. Ja tuntuu juurikin kuin kuukautiset ois alkamassa, ja itsekin seuraan koko ajan, että pissa on keltaista, paperissa ei ole mitään ylimääräistä jne.

Aivan järkyttävät pahoinvoinnit on tämä ensimmäinen raskaus aiheuttanut; välillä on parempia päiviä, mutta esim. maanantai meni vessanpöntön vieressä kokonaan. Aamulla herään lievään ällöön oloon, päivä menee yleensä suht hyvin, jos muistaa syödä noin tunnin välein jotain pientä. Illalla pahoinvointi taas kasvaa.. Ja tosiaan jos päivällä ei syö riittävän usein, tulee ihan järkyttävä olo ! Koko ajan on tavallaan nälkä.
 Oon myös nyt 2 kiloa kevyempi kuin 2 viikkoa sitten... Kahvi, limut, karkit, sipsit ym on voitu unohtaa kokonaan, ei millään mene alas, jo kahvin tuoksukin aiheuttaa hirveän olon. Myöskin kaikki mausteiset ja rasvaiset ruoat ällöttää..
Parhaiten maistuu mehukeitot, viili, maito, hedelmät ja kaikki ruoka mikä on soseena : )
Perunaporkkanamuusi ja jauhelihakastike on taivaallista!

Parin viikon päästä on eka ultra, jota odotan kovasti. Olisipa kaikki hyvin!
 
Menkkamaiset tuntemukset on ihan normaalia ja kaikki pieni nippailu. Vessassa pitää todellaki hypätä useemmin kuin normaalisti. Myös tuo jano on ihan normaalia, mutta jos se on ihan älytöntä se jano niin voisko olla esim raskausdiabetesta.. No sekin selviää aikanaan :)

Mulla nyt jo sellasia "kramppeja" esim jos jotenki hassusti nostan tuota esikoista tai kumarrun ja käännyn samalla tms. Tuntuu et ne on tullu jotenki hirveen aikasi. Aivastaessaki samanlaiset tuntemukset.

Mä oon ihme kyllä voinu syyä ihan kaikkea ruokaa, vaikka tekeeki pahaa. Esikoisesta pahoinvointi oli kyllä 100 kertaa pahemaa. Onneksi ei oo nyt !!
 
Täällä odotellaan  toista. Esikoinen syntyi viime vuoden Elokuussa. Eli n. 1v4kk tulee ikäeroa lapsukaisilla :) Voiko oikeesti tähän väsymykseen kuolla? :( Oon niin väsynyt ja kiukkunen koko ajan. en saa mitään aikaseks.. Vatuttaa taas kaikki. Oiskohan hormonit taas.. Ja haluisin niin jotain omaa aikaa.. En vaan tiiä mitäköhän sitä keksisi.. Ehdotuksia? :) Tuntuu melkeen joka päivä että haluan omaa aikaa pää räjähtää. Pakko se on tässä joku päivä lähteä ilman Casperia jonnekkin.. :) No onneksi Casperin hymy pelastaa kuitenkin päivät.. välillä vaan tuntuu että kuolee tähän väsymyykseen.. Blaaah.. Ja ehkä voisi joku viikonloppu viedä Casperin mummolaan hoitoon että isi&äiti saisi kunnolla kahdenkeskestä aikaa =))
 
Ja melela ihana nimi teidän pojalla :) Mäkin olisi halunnut Oliver nimen.. mutta mies halusi niin kovasti Casper nimeä. Hänestä tuli sitten: Casper Benjamin ;) 
 
Marde90, onpa hyvä kuulla että kyse on ihan normaalista asiasta :) Joskus miettii, meneekö oma "vainoharhaisuus" yli, mutta näköjään muillakin samoja vinkeitä :)

melela, uskon että kyse on vaan aineenvaihdunnan kiihtymisestä. Janoa ehkä vähän liioittelin, kyllä se normaalissa mittakaavassa on. Jano oli kovimmillaan juurikin ennen plussausta todella rajun vatsataudin jälkeen. Sen jälkeen kuin neste ja ruoka alkoi pysymään sisällä oli jano todella kova ja suuta kuivasi vähän väliä. Yölläkin piti olla puolenlitran vesipullo vierellä ja sitä sai täyttääkin keskellä yötä. Nyt tuo on taas tasaantunut hieman. Aiemmin join liikaa light-colaa, mutta nyt olen yrittänyt vaihtaa veteen ja nauttia tuota piristettä vain lasillisen tai kaksi päivässä. Toivotaan että sinulla ei tuo raskausdiabetes uusisi. Itsellä riski siihen varmasti myös hieman koholla, kun painoa on kertynyt ennen raskautta liiaksikin. Aiemmat sokerirasitustestit olen kuitenkin kirkkaasti läpäissyt.

Tänään minulla on ollut vaikeuksia päästä Laskettu aika 2011-ketjuun sekä omaan profiiliin käsiksi. Vika korjaantui vasta tietokoneen uudelleenkäynnistämällä. Meinasin jo itkua vääntää täällä, kun en vaan päässyt mihinkään selailemaan vaikka koitin kaikilla mahdollisilla selaimillakin. Kai ne on mielialanvaihtelutkin jo alkanu :D

 
Tää äippä on "vähän" väsyny..Neitokainen ei sitten halunnu viimeyönnä nukkua, ei sillä tainnu mitään oikeeta hätää olla kun syliin otin ni alko vaan jotain höpötellä ja sit ku laitto sänkyynsä ni alko hirmu huuto..en tiiä kuinka kaua tätä jankattii yöllä. Näinä öinä ku valvotaan jo alkaa hirvittää et millaista se sit on ku ois kaks pientä. :O SIt tää meidän esikoinen saa hermot kiristymään..mä oon ihminen joka voiski tykätä siivota useinkin mutta jotenkin se on niin mahdotonta ja turhauttavaa kun täällä on yks joka sotkee sitä mukaa mitä siivoo..tänäänki ku sanoin että siivoo lelus ni mä sit alan imuroimaan ni sit se kyl siivos mut ei aikaakaan ku se oli levitelly ne uudestaan..huoh! Huomaa kyllä taas että hermot kiristyy entisestää ja itkukin pirahtaa näitten hormoonien vuoksi. Sitten esikoinen viellä kysy multa tänään et äiti miks sä oot niinku mä? Mä vaan totesin et miks sä oot ku mä ku alettiin kinasteleen..saanut toinen meikäläisen luonteen :I)

 Henrietta tiedän tasan miltä susta tuntuu. En tahdo saada täällä kotona mitään aikaseks että ihan hävettää.Mulla tuntuu viellä että ei oikein aivot toimi ja ois ihan jossain omissa maailmoissa ..ja sit vaan äksyilen jos joku jotain on vailla ;)

 KAtoin  tossa että meitä joulukuisia on aika paljon. Ja lisää koko aika tulee että tervetuloa vaan kaikille uusillekkin  mun puolesta :) Tuntuu ettei jotenki osaa oikein kaikkeen kommentoida tai siis monillekkaa vain nimellä vaan kirjottelen täällä ihan yleisesti vähän samoista mitä muutkin..öö taitaa olla jo parasta tästä häippästä nukkumaan kun alkaa olla nuo kirjoitukset vaikeasti ymmärrettäviä..      
 
Heipsan rallaa ja huomenta kaikille! Tää mamma odottelee parturiin lähtöä. :)

Sellasia kuulumisia täältä päin, että maanantaina pikku kirppunen säikäytti äiskän ja iskän tosi pahasti! Suihkussa ollessa alkoi yhtäkkiä tulla hirmusti verta alapäästä ja mehän heti luultiin, että nyt se meni kesken. Noh iskä soitti sitten ambulanssin, koska tosiaankin edellinen raskaus meni kesken samoilla viikoilla, niin ne sitten hakivat meidät täältä ja veivät sairaalaan. Pelko oli aivan järkyttävä koko matkan ja aivan kalpeena odotettiin lääkäriä siellä sairaalassa. Noh ei siinä, sinne tuli joku tosi kiva naislääkäri joka ultrasi sekä vatsan päältä, että alakautta ja siellähän se pikkunen vielä oli ja nähtiin ensimmäisen kerran kun pieni sydän siellä kiivaasti löi! Voi mikä helpotus! KAIKKI HYVIN! -sanoo lääkäri. Soitin neuvolaankin ja kerroin tapauksesta. Tuumasi vain, että ihan normaalia ja ei kannata säikähtää. JA että sydän ei enää olisi siellä lyönyt, jos olisi ollut menossa kesken! Uskotteko, että uni maistui sekä äidille että isälle seuraavana yönä! Voi helpotusta!! Nyt odotellaan vaan eka neuvolaa, että näkee kirppulin uudestaan. :)

Lämpöistä päivää kaikille! Ja tarrasukkia masuasukkaille! :)
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top