Toivottu raskaus aiheuttaa epävarmuutta, auttakaa!

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Hevosenkukka
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Hevosenkukka, eihän sitä vielä tarvikkaan olla valmis. Kuulostaa kuin olisit jo päättänyt asian että itket ja ahistut 9kk ajan ja menetät mielenterveytesi o_O onhan se hyvä että puhut asiasta mutta koita pitää toivoa yllä että jossain kohtaa helpottaa, tai annna ajatukselle edes mahdollisuus :happy119 yritä etsiä asiasta positiivisia puolia ja keskity niihin! :)
 
Pakko puuttua tähän, kun on niin outoja juttuja: Jos ihminen ei ole normaalisti käyttänyt psyykelääkkeitä, niin ei kuulosta järkevältä aloittaa niiden käyttö yks kaks raskausaikana sen takia, kun mies haluaa ja itse on epävarma. Lääkkeitä määrätään vain sairaille ihmisille. Kyllä sen tulee olla niin, että on itse sinut asian kanssa ja alusta lähtien hyvä olla. Kukaan ei jaksa 9kk elää ahdistuksessa ja itkuisuudessa, ei lopputulos lupaa hyvää. Eikä kenenkään odottajan pidä miettiä toisen toiveita, koska itse sen kantaa. Odottajan tulee olla terve henkisesti kuin fyysisesti. Mamma, joka on iloinnut alusta asti raskaudesta on vaikea ymmärtää tätä.

Tsemppiä!
 
vaahteraportti sanoi:
Pakko puuttua tähän, kun on niin outoja juttuja: Jos ihminen ei ole normaalisti käyttänyt psyykelääkkeitä, niin ei kuulosta järkevältä aloittaa niiden käyttö yks kaks raskausaikana sen takia, kun mies haluaa ja itse on epävarma. Lääkkeitä määrätään vain sairaille ihmisille. Kyllä sen tulee olla niin, että on itse sinut asian kanssa ja alusta lähtien hyvä olla. Kukaan ei jaksa 9kk elää ahdistuksessa ja itkuisuudessa, ei lopputulos lupaa hyvää. Eikä kenenkään odottajan pidä miettiä toisen toiveita, koska itse sen kantaa. Odottajan tulee olla terve henkisesti kuin fyysisesti. Mamma, joka on iloinnut alusta asti raskaudesta on vaikea ymmärtää tätä.

Tsemppiä!
Click to expand...
Mitenkään ottamatta kantaa aloittajan terveydentilaan. Kaikki odottajat eivät ole terveitä. Kyllä pitkäaikaissairaatkin tulevat raskaaksi, synnyttävät ja kasvattavat lapsia.

Mitä taas tämän ketjun aloittajaan tulee, niin kyllä minusta on myös hyvin oleellista, mitä mies ajattelee. Jos mies tahtoo lapsia, nainen ei, niin siinä on paha tehdä kompromissia. Aika todennäköisesti mies etsii sellaisen naisen, joka haluaa hänen lastensa äidiksi.
 
Hevosenkukka sanoi:
nimenomaan apua hain ammattiauttajilta psykologeja myöten, jolloin tajusin etten henkisesti ole valmis, ja ahdistus jatkuu koko ajan. Kuka jaksaa itkeä, ahdistua ja pelätä 9kk? Riski mielenterveyden menettämisestä liian iso.
Click to expand...

Teetpä minkä ratkaisun tahansa, hakeudu esim. kognitiiviseen psykoterapiaan. Tilanteesi kuulostaa alkavalta ahdistushäiriöltä ja siihen kannattaa reagoida mahdollisimman pian, ettei kehity yleistyneeksi ahdistushäiriöksi. Raskauden keskeyttäminen ei välttämättä korjaa oloasi vaan voi jopa pahentaa sitä. Alkuraskauden hormonimyrsky voi olla tässä takana laukaisevana tekijänä.
 
Yölento sanoi:
Mitenkään ottamatta kantaa aloittajan terveydentilaan. Kaikki odottajat eivät ole terveitä. Kyllä pitkäaikaissairaatkin tulevat raskaaksi, synnyttävät ja kasvattavat lapsia.

Mitä taas tämän ketjun aloittajaan tulee, niin kyllä minusta on myös hyvin oleellista, mitä mies ajattelee. Jos mies tahtoo lapsia, nainen ei, niin siinä on paha tehdä kompromissia. Aika todennäköisesti mies etsii sellaisen naisen, joka haluaa hänen lastensa äidiksi.
Click to expand...

No tossa tapauksessa kuulostaa siltä, että nainen on vain lapsentekokone, eikä mitään muuta arvoa, jos ei mies piittaa naisen henkisestä jaksamisesta. Tollasella suhteella ei tee mitään. Naisella on oikeus päättää kehostaan. Kenenkään toiveita ei tarvitse toteuttaa vastoin omaa terveyttään.
 
Yölento sanoi:
Jos mies tahtoo lapsia, nainen ei, niin siinä on paha tehdä kompromissia. Aika todennäköisesti mies etsii sellaisen naisen, joka haluaa hänen lastensa äidiksi.
Click to expand...
Sinänsä tuo ei liity tähän raskauteen ollenkaan. Sama tilanne on silloinkin, vaikka koko raskautta ei olisi. Lapsihaaveet ovat niitä isoja perusasioita, joista pitäisi sopia ennen kuin luvataan olla yhdessä ikuisesti. Raskaus tai keskeytys ei ole konfliktin lähde, vaan konflikti on ollut olemassa jo suhteen alusta asti, nyt se vain tuli näkyväksi.

Tunnen naisen, joka jätti miehensä koska mies ei halunnut lapsia, ja toisaalta tunnen myös miehen, jonka vaimo lähti kävelemään synnytettyään lapsen jota ei halunnut, mies jäi vastasyntyneen kanssa kahdestaan. Ristiriita ei häviä vaikka koskaan ei raskaana olisikaan, eikä se häviä, vaikka lapsen tekisikin. Ja molemmissa tapauksissa ristiriita voi hyvin johtaa eroon.
 
En tarkoitakaan, että olisi synnytettävä miehen mieliksi, mutta harkinnassa on otettava huomioon sekin, että todennäköisyys parisuhteen päättymiselle on suuri.

Minä ajattelisin niin, että jos minun mieheni olisi lapseton ja haluaisi lapsen, mutta minä en, päättäisin suhteen, jotta mies voi saada unelmansa.
 
Samoin, minulle on aina ollut selvää, ettei minun ole mitään järkeä seurustella lapsia haluamattoman miehen kanssa, koska ero siinä olisi joka tapauksessa tullut, tai liian iso kompromissi jommalle kummalle osapuolelle, joka taas todennäköisesti sekin olisi johtanut eroon.
 
Muokattu viimeksi:
olituokinkommentti sanoi:
No tossa tapauksessa kuulostaa siltä, että nainen on vain lapsentekokone, eikä mitään muuta arvoa, jos ei mies piittaa naisen henkisestä jaksamisesta. Tollasella suhteella ei tee mitään. Naisella on oikeus päättää kehostaan. Kenenkään toiveita ei tarvitse toteuttaa vastoin omaa terveyttään.
Click to expand...
Aloittajan mies vaikutti kyllä varsin asialliselta, ei painostavalta. Ihan itse tein päätelmän siitä, miten tilanne saattaa kehittyä. Oli miten ihana, rakastava ja empaattinen mies tahansa, niin on varmasti todella vaikea jatkaa suhdetta. Mies saattaa kokea, että on tullut huijatuksi. Nainen on kuitenkin ollut hankkimassa hänen kanssaan lasta ja kun raskaus viimein alkoi, mies aika varmasti ilahtui, mielessä ehkä pyöri jo koko tulevan ihmisen elämänkaari. Pariskunta kävi ultrassa, mies saattoi jo ihastua vauvanalkuun. Ja sitten naisen päätöksellä tämä kaikki otetaan häneltä pois.

Korrekti mies tukee tässä akuutissa kriisissä ja elää rinnalla, mutta melkoinen kivisydän on, jos siitä ei mitään traumaa jää ja tästä eteenpäin jatketaan onnellisena lapsettomana pariskuntana.

Näin niin kuin realistina voisi tilanne edetä. Toki saduissakin on erilaisia loppuja. En minä ennustaja ole.
 
Yölento sanoi:
En tarkoitakaan, että olisi synnytettävä miehen mieliksi, mutta harkinnassa on otettava huomioon sekin, että todennäköisyys parisuhteen päättymiselle on suuri.

Minä ajattelisin niin, että jos minun mieheni olisi lapseton ja haluaisi lapsen, mutta minä en, päättäisin suhteen, jotta mies voi saada unelmansa.
Click to expand...

No ei todellakaan pidä ottaa huomioon, jos oma terveys painaa kupissa!
 
Tässä on selkeästi joku oletus, että jos nainen tekee lapsen vasten tahtoaan jotta mies saisi haluamansa lapsen, on sitten kaikki hyvin ja parisuhde kukoistaa. Mutta tuon yhden tuttuni tapauksessa ei todellakaan näin ollut, nainen ahdistui niin pahasti, että ero tuli ja lapsi jäi äidittömäksi. Heillä lapsi kirjoitti pari vuotta sitten ylioppilaaksi, eikä lapsi ole nähnyt äitiään kuin pari kertaa.

Parisuhteen loppumisen uhka ei poistu sillä, että jompikumpi tekee lapsen vasten tahtoaan, koska ristiriitakaan ei sillä poistu.
 
Suski, ei tietenkään ole mitään takeita siitä, miten parisuhde tai äitiys sujuu tulevaisuudessa, mutta ei sekään ole automaatti, että tässä tilanteessa pystyisi palaamaan johonkin "vanhaan hyvään aikaan". Jos mielenterveys on uhattuna raskauden vuoksi, varmasti se on heikoilla myös keskeytyksen jälkeen. Ja jos totta puhutaan, niin mietin kyllä, millaisissa kantimissa se on ollut, kun on noin sokkona lähdetty suunnittelemaan raskautta.

Minulle tämä on harvinaisen vaikea ymmärtää, koska en ole tottunut ajattelemaan, mitä muut miettivät minun valinnoistani. On siis vaikea käsittää, että joku kokee painostusta siinä, että lapsia olisi "pakko" hankkia ja siksi ryhtyisi pitkäänkin raskautumisen yritykseen. Nykyisin on kuitenkin tosi yleistä, että lapsia ei haluta tai niitä ei saada, vaikka haluttaisiinkin.
 
Olen miettinyt aika paljonkin sitä, miten vahvana ihmisillä on ajatus siitä, että elämän pitää edetä tietyn kaavan mukaan, tietyssä järjestyksessä ja tietyllä tavalla, ja asioita tehdään vain siksi, että muutkin tekevät ja niin kuuluu tehdä. Kynnys kyseenalaistaa kaava on niin suuri, että moni löytää itsensä vasta kolmi-nelikymppisenä, tajutessaan ettei tällainen elämä olekaan sitä mitä oikeasti haluaa ja sitten tulee kriisi.
 
Suski75 sanoi:
Olen miettinyt aika paljonkin sitä, miten vahvana ihmisillä on ajatus siitä, että elämän pitää edetä tietyn kaavan mukaan, tietyssä järjestyksessä ja tietyllä tavalla, ja asioita tehdään vain siksi, että muutkin tekevät ja niin kuuluu tehdä. Kynnys kyseenalaistaa kaava on niin suuri, että moni löytää itsensä vasta kolmi-nelikymppisenä, tajutessaan ettei tällainen elämä olekaan sitä mitä oikeasti haluaa ja sitten tulee kriisi.
Click to expand...
Itselleni tuollainen on niin vieras ajatus, että sitä on vaikea käsittää. Ensimmäiset lapset sain nuorempana kuin omat kaverini ja tämän iltatähden siinä vaiheessa, kun koulukaverit alkavat saada lapsenlapsia. Eikä elämässäni ole juuri muutakaan keskimääräistä. Mutta toki jokainen tekee omalla tavallaan. Itselläni kantavana ajatuksena päätöksissä on se, mikä on hyväksi, terveellistä ja oikein. Onneksi sekä lasten hankkiminen että niiden hankkimatta jättäminen voi olla tilanteesta ja perustelusta riippuen oikein, hyväksi ja terveellistä.
 
Itseäni edelleen ihmetyttää aloittajan ensimmäinen kirjoitus. Hän oli tyytyväinen että oli kokeillut raskautta, muuten ahdistaisi olisiko se onnistunut lainkaan. Mutta silti alkoi ahdistaa kun ei tiennyt mitä haluaa. Eihän raskautuminen nyt mikään testi voi olla ja sitten abortoidaan kun ei tunnukaan hyvältä! Jos ei tiedä haluaako huollettavan, ottaa lemmikin tai kantaa vaikka kananmunaa mukanaan pari viikkoa, mikä nyt toimii. Mutta ei hankkiuduta raskaaksi kuukausia yrittämällä ja sitten abortoida elävää olentoa kun ei huvitakaan.

Olen täysin abortin puolesta mutta tällainen "perhesuunnittelu" ei vaan mahdu ymmärrykseen.
 
Alottajan kirjoituksesta ei mielestäni käy ilmi että mies olisi jotenkin painostanut raskauteen vaan se että aloittaja itse on ”painostanut” ”hoputtanut” miestä lastentekoon kun ikää alkaa tulemaan. Raskautta on ilmeisesti kuitenkin jonkunaikaa yritetty ennen raskautta.
Se että aloittaja on itse tähän miestä painostanut ja väen väkisin raskautunut on mielestäni hyvin ristiriidassa kaiken muun kirjoittelun kanssa. Ymmärtäisin jos kyseessä olisi vahinkoraskaus, mutta nyt kuitenkin kyseessä 36 vuotias ihminen joka on tieten tahtoen yrittänyt raskautta vakaaseen parisuhteeseen ja nyt kun raskaus on todellinen niin ei haluakaan sitä ja sanoo että ei ehkä ole ollenkaan edes sitä halunnut.
Miten ihmeessä 36 vuotias ihminen voi oikeasti ” leikkiä” tällaisella asialla ?! Ei kai oikeesti kukaan hankkiudu raskaaksi kuukausi tolkulla ja sen jälkeen tee aborttia koska ei haluakaan ?

Anteeksi ei vain mahdu tämä asia minun ymmärrykseni.
 
Myöhemmässä viestissä aloittaja kirjoitti hoputuksensa johtuneen siitä, että siinä kohtaa hän ajatteli ettei miehen lapsihaave toteudu, jos asiassa hidastellaan. Eikä niinkään ajatellut, haluaako hän itse lapsia vai ei.

Kannattaa lukea koko ketju.
 
Suski75 sanoi:
Myöhemmässä viestissä aloittaja kirjoitti hoputuksensa johtuneen siitä, että siinä kohtaa hän ajatteli ettei miehen lapsihaave toteudu, jos asiassa hidastellaan. Eikä niinkään ajatellut, haluaako hän itse lapsia vai ei.

Kannattaa lukea koko ketju.
Click to expand...
Luin kyllä koko ketjun, mutta lähinnä nyt keskityin tähän aloitus viestiin.
Itseäni mietityttää silti että miksi hän on lähtenyt miestä hoputtamaan, kun kyllä kai mieskin ymmärtää että ikää kertyy ja tuossa kohtaa kun ehkäisystä aletaan luopumaan niin uskoisin että asiasta on myös keskusteltu ennen kuin ehkäisystä on luovuttu. Eikö edes siinä vaiheessa tai kuukausien yrittämisen aikana ole tullut mieleen että minä en ehkä haluakaan tätä ?
Kuvittelisin kuitenkin että kun on yritetty ja ei olla onnistuttu ja kuukautiset ovat alkaneet niin asioista olisi ehkä mahdollisesti puhuttu, ehkä jopa useampaan kertaan. En tietenkään tiedä kuinka kauan aloittaja on yrittänyt raskautta mutta aloitusviestistä käsitin että kuitenkin useamman kuukauden.
Kuitenkin ihan laskennallisesti jos ajattelee niin raskauden mahdollisuutta ja omaa halua siihen on ollut mahdollisuus ajatella useampia kuukausia, kyseessä kuitenkin aikuinen ihminen.
Ymmärtäisin asian ehkä jotenkin jos kyseessä olisi hyvin nuori ihminen joka hetken mielijohteesta ehkä hiukan epävarmaan suhteeseen alkaisi ajatella näin kun tuleekin raskaaksi ja ymmärtää todellisuuden.
 
Takaisin
Top