Toistuvista keskenmenoista kärsivät/kärsineet - tarinanne

Mulla tänää kp1 ja haluaisin kovasti yrittää, mutta sitten pelko iskee. Ja naistenpolill viime To käyty, kohdun paksuus oli 1cm vaikka oli kierron loppu, kuulemma hyvä asia ja muutenki näytti ultrassa kaikki ok olevan.

Oon vaa katkera jos en yritä, koska koskaan ei voi tietää. Viimeksi km syynä todennäköisesti, kun pienillä oli sama munapussi. Kaksosraskauden mahdollisuus pelottaa, kun nla monella uä käynnillä ei nähty kuin yksi, kun vasta sairaalassa näin itsekin selkeästi rv11 kaksi vauvaa. Ja ultrauspäivillä oli 2pvää väliä.
 
Kiitos kysymästä, juuri pyörähti 18. raskausviikko käyntiin ja enää viikko rakenneultraan :) Sitten ehkä alkaisi tuntua aika turvalliselta? Nyt tuntuu tavallaan turvalliselta enkä pelkää keskenmenoa kun liikkeetkin jo tuntuvat, mutta pelkään vielä välillä että jokin on hullusti.

Muokkaus: Rakenneultrassa kaikki näytti olevan hyvin, koputetaan puuta...
 
Muokattu viimeksi:
Vanha ketju, mutta jos tätä herättelis henkiin...

Mulla nyt kahden kuukauden sisään toinen keskenmeno. Ensimmäinen oli ilmeisesti tuulimuna (alkiota ei löytynyt ultrassa 6+5) ja tämä toinen mahdollisesti kohdunulkonen. Kun ei ultrassa mitään näy niin odotellaan hCG:n laskua. Helposti raskaudun minäkin, kahdesta yrityskierrosta molemmista raskaaksi ja pillereitä oon tätä ennen syönyt melkein 20 vuotta. Olen siis 33 ja esikoista yritetään. Endometrioosi vaivana. Keskenmenot ei lähde itsekseen vuotamaan vaan ensimmäisessä jouduin tehdä kaksi lääkkeellistä tyhjennystä ja sitten vielä imukaavintaan, joka tehtiin puudutuksessa (oli muuten ihan hirveetä) ja nyt odottelen, että vuodot alkais mutta ei siltä valitettavasti vaikuta... Yhteistä raskauksissa ollut omituinen runsaskin vuoto n. kp 24 (tämän parin päivän jälkeen plussat) ja tunne siitä että kaikki ei oo hyvin.

Pelottaa jatkaa yritystä. Ja kamalaa odottaa sitä kolmatta että pääsee tutkimuksiin...
 
Pahoittelut keskenmenosta Pyaping ja pikaista toipumista. Alku on aina raskas, mutta kyllä se toivon kipinä sieltä yleensä vielä tulee ja auttaa jaksamaan yrittämistä :) Toivon todella, että teillä kolmas kerta toden sanoo, eikä tarvitse mennä tutkimuksiin asti.

Täällä alkaa olemaan nyt viitisen viikkoa kolmannesta keskenmenostani ja ens viikolla pitäis alkaa menkat. Mulla on aina nuo keskenmenokierrot kestäneet sen reilu 40 päivää. Saatiin yksityiseltä lähete julkiselle puolelle tutkimuksiin ja sieltä jo kutsu tulikin, mutta aika on vasta elokuun puolella. Jotenkin sitä toivois, että siellä jotain selviäis, mutta pahoin pelkään, ettei mitään syytä keskenmenoille löydy. Esikoista siis vielä kovasti odotellaan. En tiedä sitten jos niillä tutkimuksilla sais edes jonkunlaisen rauhan.
 
Alina, pahoittelut sinullekin keskenmenoista! Jos saa kysyä niin onko pitkään yritystä takana?

Ihan valtavasti tsemppiä tutkimuksiin! Toivottavasti löytyy jokin hoidettava syy. Epätietoisuus on pahinta :( Vaikka tosiaan helpompi taitaa olla hoitaa raskautumisvaikeuksia kuin näitä toistuvia keskenmenoja....

Koitetaan olla lannistumatta!
 
Pyaping, kiitos.

Nyt alkaa yritys lähenemään jo kolmea vuotta. Ensimmäiseen 1,5 vuoteen ei tapahtunut mitään ja ekasta terolut kuurista tuli eka plussa ja siitä sitten vuoden sisään nämä kolme keskenmenoa. Mulla on vähän normaalia pidempi kierto (noin 34 päivää), mikä tekee tästä odottamisesta ja yrittämisestä vaan entistä puuduttavampaa. Noh jospa sitten elokuussa selviää viimein jotain ja me saadaan meiän pikkuinen joskus syliinkin asti. Toivotaan parasta!
 
Pahoittelut kaikille toistuvia keskenmenoja kokeneille <3

Mulla tilanne sellainen, että v. 2014 tulin raskaaksi ekalla yrittämällä. Tulos keskeytynyt keskenmeno n. rv 7. Seuraava plussaa saatiin oottaa tammikuulle 2016 asti. Pääsin nt-ultraan saakka, mutta siellä todettiin vaikeat kehityshäiriöt satunnaisen sikiökalvon repeämän vuoksi (ei perinnöllistä tai kromosomiperäistä syytä). Raskaus ei olisi mennyt loppuun saakka ja siten päädyimme raskain mielin keskeytykseen, joka tapahtui rv 15.

Uusi plussa tuli joulukuussa 2016, mutta se päättyi jälleen keskeytyneeseen keskenmenoon viikolla 7. Saatiin julkiselta keskenmenotutkimukset, mutta niissä ei ollut mitään poikkeavaa.

Yritys oli tauolla tutkimusten ajan ja nyt on tästä kierrosta annettu taas mahdollisuus raskautua.. Henkisesti tuntuu todella kovalta palalta, ettei oo mitään syytä, johon vois vaikuttaa, on vaan jatkettava yritystä.
Mulla on ikää jo 37 vuotta eikä lapsia ennestään. Eka raskaus oli luomu, kaksi muuta letrozoleilla alkunsa saaneita. Inssejä on tehty kaks, mutta niistä ei tullut plussaa.

Nyt harkinnassa ivf-hoito, oon menossa huomenna juttelemaan lapsettomuuslääkärin kanssa. Välillä tuntuu, ettei pää kestä enää yhtäkään pettymystä, en tiiä, miten se kestäisi hoitojen tuoman stressin.

Voimia meille kaikille!
 
Se hetki kun ihanasta asiasta tuleekin lääkäreissä ramppaamista ja epätoivoista yrittämistä on aika kamala... Silloin toivois vaan, että ei olis osa sitä 1 %. Mulla vielä aika pientä verrattuna teidän kokemuksiin, mutta tsemppiä tarvitsee kyllä jokainen! <3
 
Kerron kuulumisia. Nykyinen raskaus on sujunut muuten hyvin, mutta kaavinnoista johtuen nyt on etinen istukka, jonka takia saikulla maattu 28+2 asti.. 12.6. On 34+6 sektio edessä jos sinne asti päästään. 4.5. Viimeksi vuotanut verta ja nyt eile rusehtavaa.. Että ei tämäkään helpolla tule.
 
Pilvilinna, Huhhuijaa, on tossakin kyllä kestämistä! Ja vielä kun "täytyy" olla tietenkin onnellinen, että on päässyt jo tuohon saakka niin ei uskalla varmaan kauheesti oloja valittaakaan. Mutta ihana kuitenkin kuulla, että on jo päästy noinkin pitkälle ja toivottavasti ilman sen kummepia murheita loppuun saakka! Tsemppiä ihan hirmusti! :)
 
Itseasiassa mulla nyt tosi ristiriitasia tunteita, koska tällä hetkellä vihaan olla raskaana, koska tää on ajanut miut pois esikoisen elämästä, perhe elämästä ja kodista.. Pääsin perjantaina viikoksi kotiin ennen sektioo. Olin onnellinen, ku pääsin kotiin makaa ja tiesin minne kuulun. No sitä iloa kesti sen 2vrk, kun jouduin takas sairaalaan. Tää tekee tosi kipeää tämä uudestaan eroaminen perheestä. Oon tosi vihane.. Koska kyseessä ois ollu vain viikko kotona oloa ja hauskinta, että olin paljon enemmän levossa kuin sairaalassa... Ihan kun ei viime vuotisissa keskenmenoissa ollut tarpeeksi? :( Iha angsti p*skaolo.. Pitäs olla onnellinen juu. Ja osittain olenkin, mutta että olemassa olevasta perheestä pitää olla 2kk erossa... :crybaby2 jotenki tuntuu tosi epäreilulta, kun ekat 3viikkoa piti maata 200km päästä perheestä, sit ku pääsi lähemmäs perhettä niin oli kiva ja sit pääsi viimeiseksi viikoksi kotia olin onneni kukkuloilla, mutta vedettiin matto jalkojen alta kunnolla.. Kokoaja joutunu tsemppaa itteesä, mut ny on semmonen olo et hitot... Haluan kotiin.
 
Pilvilinna, tänään ilmeisesti olisi h-hetki, joten tuskin enää tätä luet, mutta jos luet niin tsemppiä koitokseen! Kohta on piina ohi :)
 
Heippa.
Mä voisin kanssa kertoa meijän tarinaa, joka nyt siis johtaa myös tutkimuksiin. Oon pidemmän aikaa seuraillut foorumia ja lähiaikoina eniten tota pitkään esikoista toivoneiden-ketjua, mut nyt täytyy kai uskaltautua mukaan tännekin kirjottelemaan.

Täällä siis esikoista toivova 32-vuotias. Meillä yritystä takana 12/15 lähtien, johon on mahtunut km05/16, jolloin ar-ultrassa ei kohdussa löytynytkään mitään ja kkm09/16, jolloin päästiin jo nt-ultraan jossa siis alkion kehityksen todettiin pysähtyneen oikeestaan heti ar-ultran jälkeen. Silloin lääkkeellisesti tyhjennetty. Sit alkoi itelle ikuisuudelta tuntunut plussan odotus ja pettymykset aina menkkojen alkaessa. Nyt toukokuussa äitienpäivänä tehty vahva plussa, josta kerettiin jo kovin innostumaan, kunnes viime viikon alussa ar-ultrassa ei näkynyt muuta kun raskaus-ja ruskuaispussi vaikka viikkoja piti olla jo 9+0. Lähetteellä loppuviikoksi polille, jossa uusi ultra.

Nyt ootellaan torstaille vielä polin varmistusultraa, ettei vaan ois hedelmöittyminen tapahtunut myöhemmin. Ite oon kyl varma ettei tilanne voi olla niin, mut toisaalta hyvä että haluavat olla varmoja. Saadaan torstaina sit jo toivottavasti tietää vähän aikatauluja tulevien tutkimusten suhteen, mut on tää kyl pirun raastavaa. Aina sitä on kerennyt jo kovasti toivo nousta et josko nyt ois meijän vuoro, mut kovaa on tultu alas.

Tän ketjun oon nyt lukenut alusta lähtien ja ihana kuulla et myös onnistumisia on mahtunut mukaan. Antaa voimaa tähän tilanteeseen.

Täällä kans kovasti mietityttäis Pilvilinnan tilanne. Hirmuisesti tsemppiä ja toivottavasti siellä on kohta pikkuinen turvallisesti sylissä!
 
Muokattu viimeksi:
Moikka,

Kirjoittelin tänne viimeksi yli vuosi sitten 4. keskeytyneen raskauden jälkeen, mutta ajattelin tulla kertomaan, miten asiat ovat minulla edenneet, jos siitä olisi apua jollekin. Olen siis tällä hetkellä raskaana 13 viikolla ja ultrassa on näkynyt terve ja kaikin puolin kunnossa oleva sikiö. Vaikka raskaus onkin vielä suht. alussa, niin olen kuitenkin päässyt pidemmälle kuin aikaisemmissa keskemenoissani ja lisäksi minulla on erittäin voimakkaat raskausoireet (jatkuva pahoinvointi ja runsas oksentelu kestänyt jo 6 viikkoa).

Päätimme puolisoni kanssa viimeisimmän keskenmenon jälkeen, että unohdamme ainakin hetkeksi vauvahaaveet. Loppuvuodesta päätimme kuitenkin, että mikäli toista lasta haluamme vielä yrittää, niin siihen voisi pikkuhiljaa olla aika. Vaikka olen erittäin pienikokoinen, tein ruokavaliossani muutoksia (vähensin mm. sokerin syöntiä aika lailla ja yritin syödä terveellisemmin eli vihanneksia ennemmän ja pastaa ja riisiä ja herkkuja vähemmän), lisäsin ruokavaliooni enemmän vitamiinejä ja vehnänalkioöljyä) ja aloin liikkua enemmän. Lisäksi kävin akupunktiossa muutaman kerran. Nyt keväällä kävi sitten niin, että tulin raskaaksi vahingossa, jo ennen kuin aloimme ns. yrittämään raskautumista. En tiedä, onko ns. elämänmuutoksella ollut mitään merkitystä siihen, että tällä kertaa raskaus on edennyt aiempia keskenmenokertoja pidemmälle, mutta eihän sitä tiedä.. Halusin kuitenkin tuoda tarinani tänne, jos siitä olisi vaikkapa jollekin edes hiukan apua...
 
pikkunen85 onko asiat edenneet mihinkään suuntaan (tutkimukset tai raskaus)

tsirp kiva kuulla, että vihdoin näyttää hyvältä! Kai vielä on kaikki ok ja pikkuinen matkassa mukana? :)
 
Täälläkin viimein hyviäkin kuulumisia. Takana siis 4 keskenmenoa, kolmannen jälkeen tehdyissä lapsettomuustutkimuksissa ei löytynyt mitään selittävää. Neljännen jälkeen tehtiin kohdun ultra koska heräsi epäily rakennepoikkeamasta, ultrassa todettiin osa kohdun seinämistä paksuuntuneiksi, mahdollisesti adenomyoosi. Mitään hoitoa ei oikein ollut tarjolla mutta kuitenkin annettiin toivoa että meillä on kuitenkin mahdollisuus vielä onnistua. Päätettiin miehen kanssa jatkaa yrittämistä vaikka henkisesti kaikki vastoinkäymiset otti tosi koville ja alettiin jo valmistautua ajatukseen että niitä lapsia ei välttämättä saada.
Viidennen raskauden alkaessa odotin vain koko ajan milloin vuoto alkaa ja ensimmäiseen ultraan mennessä olin varma että sikiön kehitys on taas loppunut. Nyt käviki toisin. Siellä se pieni sydän pamppaili. Nyt rv32+2.
Onhan tää raskausaika ollut melkosta piinaa ja itsensä tarkkailua, vieläkään ei osaa kunnolla nauttia tästä. Mielessä käy kaikki mahdolliset kauhuskenaariot asioista jotka voi mennä pieleen.
Raskaudesta puhuminenki on ollu vaikeaa, uskallettiin kertoa sukulaisille ja ystäville vasta yli puolen välin jälkeen, ja osa ei tiedä asiasta vieläkään. Sillon ku eka kerran raskauduin nii en osannu ollenkaan varautua keskenmenoon ja se oli kauhea shokki, ja seuraavissa ajattelin että ei voi olla niin huono tuuri että mun kohdalle se sattuu uudestaan. Keskenmenot on kyllä jättäny jälkensä ja tää menettämisen pelko ja epävarmuus ei helpota varmasti vasta kun vauva on syntyny.
Vaikka niitä lapsia ei sais niin mä luulen että mua ois myöhemmin enemmän harmittanu se että jos oltais luovutettu ja lakattu yrittämästä, asian kans on helpompi elää kun tietää että on tehny kaikkensa sen vuoksi. Näin ite asian ajattelen. Mutta täällä edelleen jatketaan jännittämistä ja toivotaan vaan että nyt tällä tarinalla ois onnellinen loppu. :Heartblue
 
Kultahippu83, Ihan kuulla, että siellä aletaan olla jo pikku hiljaa voiton puolella :) Se luo ihan todella paljon toivoa myös meikäläiseen.

Itselläni on nyt kolme keskenmenoa taustalla(viimeisin huhtikuussa tapahtunut) ja toissapäivänä tein taas positiivisen raskaustestin ♥ Me saatiin jo lähete hormonipolille tutkimuksiin, mutta se on vasta elokuussa. Nyt vähän ristiriitaisin tunnelmin odotellaan, että ollaanko sillon elokuussa vielä raskaana vai joudutaanko kertomaan silloin jo meidän neljännestä keskenmenosta. Päivä kerrallaan mennään.
 
Pyaping, kesken oli raskaus mennyt, ilmeisesti jo 5-6 viikoilla. Lääkkeellisesti jouduttiin tyhjentää ja nyt siis odotellaan vaan ensiaikaa lapsettomuuspolille. Siellä on kesäsulku ilmeisesti nyt heinäkuun mut sit elokuusta lähtien voi alkaa odotella ja jännitellä sitä aikaa. Toivottavasti sit selviää jotakin tai saatais ainakin mahdolliseen alkuraskauteen tukea jotta se pikkunen pysyis kyydissä loppuun asti.

Kultahipulle ja Alinalle tsemppiä ja toivotaan et teillä molemmilla vauvan alku tulis sulostuttamaan arkea ihan syliin saakka ♡
 
Takaisin
Top