Toistuvista keskenmenoista kärsivät/kärsineet - tarinanne

K

KevätTähti

Vauhtiin päässyt keskustelija
Maalismammat 2017
Hei,

tänään minulle tehtiin toinen kaavinta, edellisestä on kolmisen kuukautta. Samalla se oli kolmas keskenmenoni puolen vuoden sisään, ja saimme lähetteen tutkimuksiin.

Tässä prosessissa kaipaisin kovasti vertaistukea, toisten kokemuksia. Sekä heidän, jotka ovat lopulta saaneet lapsen/lapsia, että meidän muiden.

Erityisesti kiinnostaa, millaisia teidän keskenmenot olivat - noudattivatko jotain tiettyä kaavaa? Löytyikö keskenmenoihin jokin syy? Jokin hoito?

Oma tarinani on lyhytkestoinen:

Ensimmäisestä yrityskierrosta sain heti plussan, joka loppui spontaaniin ja varhaiseen keskenmenoon vko 4+6.

Tulin heti uudelleen raskaaksi vailla yksiäkään kuukautisia välissä. Siinä raskaudessa näkyi alkio ja sydämenlyönnit, mutta alkion kasvu loppui noin 4-6mm välille, vaikka sydän jatkoi viikkotolkulla hidasta sykkimistä. 10+5 alkio poistettiin kaavinnalla (lääkkeet eivät toimineet). Tässä raskaudessa oli vuotoa, joka alkoi 9+2.

Sen jälkeen välissä oli yhdet kuukautiset (ei ehkäisty yhtäkään kiertoa, mutta epäilen etten välttämättä kaavinnan jälkeen edes ovuloinut), kunnes taas olin raskaana. Tällä kertaa 9+3 todettiin ultrassa joko tuulimuna tai todella varhainen keskeytynyt keskenmeno. Kaavinta tehtiin tänään 10+0, edellisen kokemuksen jälkeen en lääkkeitä edes kokeillut. Mitään varsinaista vuotoa ei koko raskauden aikana ollut, paitsi kaksi kertaa seksin jälkeen ihan vaalean vaalean punertavaa valkovuodon seassa.

Eli tapanani ei ole vuotaa. Kroppani päinvastoin tuntuu pitävän raskaudet sisällään, myös silloin kun ei pitäisi - ensimmäinen sentään vuosi pois. Toisessa raskaudessa hcg oli ihmeen matalalla (alle 10 000) siitä huolimatta, että alkio oli paikallaan, kun taas tuulimunassa hcg oli yli 41 000 ennen kaavintaa. Tulen niin helposti raskaaksi, että tämän takia osa toistuvia keskenmenoja aiheuttavista vaivoista tuntuu epätodennäköisiltä - nehän yleensä vaikeuttavat myös kiinnittymistä ja hedelmöittymistä?

Itse asiaa tutkittuani, tuntuu että tuskin löytävät tutkimuksissa mitään. Oma arvaukseni on ennemminkin että kyse on jostain tällaisesta: http://www.livescience.com/22706-super-fertility-recurrent-miscarriages.html

Että siis kohtuni vain on vastaanottavainen kaikelle "roskalle". Siksi tulen myös kokoajan raskaaksi. Ja siksi ne raskaudet loppuvat tavallista todennäköisemmin tavalla tai toisella huonosti, koska kohtuni sallii sellaistenkin alkioiden kiinnittyä, jotka normaali kohtu hylkisi koska tunnistaisi heti huonolaatuisiksi.

Mutta nähtäväksi jää miten tämä meillä jatkuu... Kohtalotovereita?
 
Moikka,

Minulla on myös useampi keskenmeno takana. Meillä on yksi 3-vuotias poika, jonka raskaus ja synnytys meni ongelmitta lukuun ottamatta järkyttävää raskauspahoinvointia.

Tulen helposti raskaaksi myös ja kun rupesimme yrittämään toista lasta tulin ongelmitta raskaaksi, vaikkakin minun kiertoni on erittäin epäsäännöllinen (28-37 pv). Raskaus meni kuitenkin kesken joulukuussa 2014. Tämän jälkeen tuli jälleen nopeasti heti seuraavasta kierrosta raskaaksi, mutta sekin meni kesken 3/15. Pidimme toisen keskenmenon jälkeen hieman taukoa, sillä ajattelimme, että jos se auttaisi, mutta toisin kävi. Kolmas keskenmeno tuli 9/15. Kolmannen keskenmenon jälkeen pääsimme julkiselle puolelle tutkimuksiin, mutta syytä ei löydetty ja kaikki arvot olivat normaalit. Kuitenkin tulin sitten jälleen joulukuussa raskaaksi. Tänään minulla on jälleen alkuraskauden ultra ja minulla todettiin 4. keskenmeno.

Tällä hetkellä olo tuntuu aika toivottomalta. Tiedän, että olen sikäli onnellisessa tilanteessa, että minulla on jo 1 lapsi. Haluaisin kuitenkin sisaruksen pojallemme ja toisen lapsen meidän perheeseen. Aiemmat lääkärit ovat sanoneet, että meillä on vain ollut huono tuuri, mutta tänään lääkäri myönsi, että huonosta tuurista ei enää voi puhua, mutta syytä ei siitä huolimatta nykyinen lääketiede löydä..

Kaikki keskenmenot on todettu alkuraskauden ultrassa ja kaikki on hoidettu lääkkeellisellä tyhjennyksellä. 3 ensimmäistä keskenmenoraskautta ovat menneet kesken rv 6+3 tai rv 6+4. Tämän päiväinen oli mennyt jo aiemmin. Ensimmäisen ja kolmannen kohdalla on näkynyt myös syke. Tässä viimeisessä raskaudessa minulla oli myös varmuuden vuoksi lugesteronit tukemassa raskautta, mutta nähtävästi sillä ei ollut vaikutusta.

Tuo linkittämästi artikkeli vaikuttaa aika mielenkiintoiselta ja olisin lisäksi kiinnostunut myös kuulemaan onko tällaiselle tilanteelle mitään tehtävissä? Tämän päiväinen lääkäri oli vahvasti sitä mieltä, että hoitoa ei valitettavasti ole olemassa ja muu ei auta kuin jatkaa yrittämistä....
 
Mulla oli eka kkm 2010 todettiin 2vko ennen joulua tuulimunaraskaudeksi ja viikkoja oli 11+4 ja ekaksi eivät meinanneet tyhjennyslääkkeet toimia joten ite pistin käyntiin(vattalihas ja hyppiminen) 8kk olin uudelleen raskaana ja ekassa ultrassa todettiin alkion kuolema viikoin 7+4 ja ultraus hetkellä piti olla 11+6. Tää olikin henkisesti raskain kun pistivät kotiin tyhjennyslääkkeiden kanssa ja eihän ne toimineet joten 3pv jälkeen Naikkarilla ultrasivat ja kohtu raudanlujasti kiinni. Seuraavan viikon Ti l si kaavinta.Sitä ennen juhlittiin kaikesta huolimatta mun polttarit mistä si iltasella Naikkarille kipuainetippaan.
Henkisesti oli raskata kun fyysiseti ei päässyt kroppa parantelemaan itteänsä van se koko homma pyöri yötämuöten mielessä ja kaavinnan jälkeen heräämössä omahoitajalle tuli hätä kun aloin itkemään sanoin vain näin se mun kroppa itkee kun vihdoin pääsee parantamaan ittesä.
uusi elämä aloitettiin 2vko tästä viettäessämme häitämme.
Ja 10kk päästä pelonsekaisin fiiliksin otettiin vastaan 3 plussa ja tää onnistui vihdoin ja rv 34 syntyi pienityttömme.
3v. meni kunnes saimme syliin asti.Kysymys ei ollut tulenko raskaaksi vaan se pysyvätkö loppuunasti matkassa ja syy miksi kroppa ei luopunu kuolleistä ei tiedetä sanottiin vain et on molemmissa ollut suojelusenkeli matkassa ettei tulehdukset tulleet tai tuulimuna päättänyt alkaa vuotaa näin isoilla viikoilla kun on tuulimuna kyseessä.
 
Oon tänne jo johonkin ketjuun kirjotellutkin; meillä 4 km ja 1 kohdunulkoinen vuoden 2012 ja 2014 välillä. 2015 raskaus vihdoin onnistui, pistelin tuolloin kokeeksi hepariinipistoksia, jotka lääkärin mukaan hieman nostivat raskauden onnistumisprosenttia. Tutkimuksissa ei siis koskaan todettu mitään pulmaa..

Yksi keskenmeno hoidettiin tyhjennyslääkkeillä, muut tyhjentyivät itsekseen. Kohdunulkoinen hoidettiin metotreksaattipistoksella. Keskenmenot siis viikoilla 12, 9, 8 ja 12 ja ku huomattiin jo viikolla 6. Kaikki alkaneet vuodoilla, joista sitten olenkin aina lopputuloksen arvannut.

Toistakin pikkuista olemme miettineet, mutta itse en ole vielä kyllä valmis, kun nuo keskenmenot takaraivossa kummittelevat, vaikka yksi ihana onnistunut raskauskinnon takana :)
 
Moikka! Mulla aika samanlainen tarina kuin aloittajalla. 3 km puolessa vuodessa. Eka km rv5, toka rv7 (oli tuulimuna), kolmannessa näkyi syke rv 7 mutta np-ultrassa todettiin kkm. Käytiin tutkimuksissa mutta mitään vikaa ei löytynyt.
Mulle suositeltiin myös hepariinipistoksia, joko sattumaa tai sit niistä oli apua koska olen nykyään kolmen lapsen äiti
 
Moikka,

Mä olen myös kysynyt lääkäreiltä hepariinipistoksista (Klexane), mutta kaksi lääkäriä on sanonut, että koska tutkimuksissa ei ole löytynyt vikaa hyytymistekijöistä, niin eivät usko sen auttavan. Toinen lääkäri vielä sanoi, että ei suosittelisi Klexanen pistämistä vain kokeeksi, koska saattaa aiheuttaa vuotoa ja koska kyse on kuitenkin voimakkaasta lääkkeestä, niin sitä ei kannata vain kokeilla. Sitten kun luen kuitenkin tarinoita, joissa hepariini on saattanut olla avuksi, niin haluaisin sitä kuitenkin ehkäpä kokeilla. Onko teitä muita, joilla ei ole vikaa hyytymistekijöistä löytynyt, varoiteltu tuosta Klexanesta?
 
Mulla tosiaan ei todettu mitään vikaa hyytymistekijöissä, mutta kokeiltiin klexanea silti. Kysyin lääkäriltä, voiko pistämisestä olla haittaa ja hänen mukaansa ei. Mutta tosiaan, eihän sitä tiedä auttoiko nuo vai olisiko raskaus onnistunut muutenkin. Kun kuitenkin lopetin pistokset sovitusti rv 36+, synnytyskin alkoi siitä muutaman päivän päästä yllättäen. En sitten tiedä liittyikö toisiinsa, itse tajusin vasta nyt myöhemmin yhteensattuman. :)
 
Ainakin tuon kertomasi perusteella vaikuttaisi siltä, että Klexanella voisi olla ollut anneliina sinun tapauksessa positiivinen vaikutus. Minulle yksi lääkäri sanoi lisäksi, että hyytymistekijöissä olevat ongelmat aiheuttavat keskenmenoja vasta 9+ viikoilla eikä jo 6+, kuten minun tapauksessani. Katsoin, että sinulla keskenmenot ovat olleet myöhemmin kuin minulla, joten en tiedä sitten, että auttaisiko Klexane minulla...
 
Onpa tavallaan helpottavaa ja lohduttavaa, että täältä löytyy jo useampia tarinoita - ja etenkin se, että monella niitä lapsiakin nyt on :) Jotenkin tämä on sellainen asia jonka kanssa on aika yksin. Keskenmenon kokevat monet, mutta on niin harvinaista kokea näin monta keskenmenoa.

Olen itse ajatellut lueskeltuani aiheesta, että mahdollisessa seuraavassa raskaudessa aion (vaikkei vikaa löytyisikään eivätkä lääkärit määräisi mitään) joka tapauksessa syödä aspiriinia todella matalalla annostuksella (ulkomailla puhutaan ns. baby aspirinista - mikä on noin 75mg). Siinähän on sama verta ohentava vaikutus kuin noissa hepariinipistoksissa, hepariini vain on tehokkaampi.

Toki noiden kanssa pitää olla varovainen, koska väärin käytettyinä lisäävät verenvuodon riskejä äidillä!
 
Mulle lääkäri sanoi et monissa epäselvissä tapauksissa on hepariinista ollut apua. Mkllakaan ei hyytymistekijöissä ollut vikaa. Pistin klexanea rv12 asti ja sen jälkeen primaspania rv20 asti. Loppu sit ilman mitään.
 
Täällä takana kolme keskenmenoa, ensimmäinen rv8, toinen rv12, kolmas rv11. Kaikki spontaaneja keskenmenoja. Kolmannen jälkeen käyty tutkimuksissa mutta mitään syytä ei keskenmenoille löytynyt eikä mitään apua oikein ollut tarjota. Lääkäri mainitsi mahdollisuutena kokeilla tukoksia ehkäisevää lääkettä mutta tarkempia ohjeita ei antanut.
Tällä hetkellä raskaana rv6+5. Pienen taustatyön tuloksena päätin aloittaa Primaspanin noin viikko sitten. Ehkä sitä henkisesti enemmän valmistautuu siihen alkavaan vuotoon kuin elää toiveikkaana että raskaus jatkuisi onnellisesti loppuun.
 
Kultahippu83: Mitä sulle kuuluu nyt? Vieläkö raskaus jatkuu? Itsellä meneillään 5. raskaus (yksi kemiallinen raskaus ehti olla tutkimusten jälkeen), nyt rv 8+4. Itsekin olen tällä kertaa varmuuden vuoksi syönyt aspiriinia todella pienellä annostuksella, vaikka hyytymistekijöissä ei tutkimuksissa löytynyt vikaa.
 
Valitettavasti tämäkin raskaus meni kesken. Kävin nt-ultrassa 11+0 jossa todettiin alkion kehityksen pysähtyneen 9+0, sykettä ei löytynyt. Nyt lääkkeellinen tyhjennys josta ei aiempaa kokemusta, vähän pelottaa että miten se onnistuu. Raskausoireet osittain jatkuneet edelleen, aiemmissa keskenmenoissa oireet aina loppuneet yhtäkkiä.
Neljäs keskenmeno, ilmeisesti lisää tutkimuksia edessä josko kohdun rakenteessa jotain vikaa.
 
Hei voiko toi hyytymä juttu olla vaivana vaikka on yksi normaali raskaus takana?

Haluttais kovasti toinen lapsi. Vuosi yritetty antaen kropalle välillä aikaa, mut nyt kaksosten km jälkeen ollaan käytetty ehkäsyä (oon helposti raskautuvaa tyyppiä) , kun haluan kropan kuntoon ja naistenpolin käynnin käytyä, kun siellä katsovat munasarja kystan tilanteen.

Mulla tehty kolme kaavintaa ja kaks niistä km:jen takia tänä vuonna ja synnytyksen jälkeen tulehduksen takia kerran kaksi vuotta sitte. Mietin itsekseni, että onko noilla kaavinnoilla ollut lopullisesti huono vaikutus tohon kohtuun jotenkin niin, että ne ei kestä elossa.
 
Hei! Täällä myös toistuvista keskenmenoista kärsivä 31-vuotias. Viiden vuoden sisään mahtunut 4 keskenmenoa ja yksi mikälie epämääräinen ilmeisesti kemiallinen raskaus. Ensin oli spontaanit km viikoilla 7+4 ja 5+6 ja sitten se kemiallinen ja vuosi sitten tuulimuna ja nyt keväällä alkio todettiin kuolleeksi 9-10 viikkoisena. Tuulimuna ei tullut itsekseen pois vaan lääkkeillä hoidettiin ja tyhjennys meni niin kuin piti. Nyt viimeisin ei sitten mennytkään ihan putkeen.. Lääkkeet evät tyhjentäneet kokonaan ja sain kohtutulehduksen ja kaavinnalla hoidettiin homma loppuun. Se oli fyysisesti todella rankkaa ja henkisesti olin ihan sekaisin. Meillä melkein tuli ero mieheni kanssa kaiken sen myllerryksen keskellä, mutta onneksi asiat ovat hyvin ja rakkautemme on parasta, mitä se on koskaan ollut. Päätettiin, että panostetaan nyt parisuhteeseemme eikä yritetä nyt hetkeen. En olisi siihen henkisesti edes valmiskaan, mutta ajatus vauvasta on joka päivä läsnä ja pahinta on, kun ei tiedä tuleeko meille koskaan vauvaa vai ei. Tutkimukset meille on nyt kesän aikana tehty ja mitään vikaa ei löytynyt.. Huonoa säkää kuulemma vaan ja ai että tuo lause saa mut vihaiseksi! Vikaa minussa kyllä on nimittäin kilpirauhasen vajaatoiminta. Ja vielä autoimmuunitulehdus- peräinen eli tulehdustila on päällä kokoajan, vaikka lääkitys on kohdillaan. Mutta ilmeisesti sitä ei yleislääketieteessä tunnusteta syyksi keskenmenoihin.. Tuntuu jotenkin oudolta, että tutkimukset meidän osalta oli tässä ja jatkosta ei ollut mitään puhetta.

Tosiaan lohduttavaa kuulla, etten ole yksin ja niitä onnistumisiakin on tullut isojen menetyksen jälkeen. Paljon löytyy keskusteluja lapsettomuudesta, mutta toistuvista keskenmenoista aika vähän. Kiitos ketjun aloittajalle! :) Ja tsemppiä kaikille tämän vaikean asian kanssa. Etenkin Kultahippu83, kun niin äskettäin olet joutunut taas kokemaan surun ja pettymyksen.
 
Itseäkin surettaa ajatus siitä että ei tiedä saammeko mieheni kanssa koskaan yhteistä lasta. Mitä ilmeisimmin vika on varmaan minussa. Itse en enää usko huonoon tuuriin, keskenmenoille täytyy olla joku oikea syy, sitä ei vaan ole löytynyt. Täälläkin lapsettomuus asia pyörii mielessä päivittäin, joinakin päivinä tulee itku joinakin ei.
Asumme omakotitalossa jota olemme remontoineet, yksi huone on ollut remontoimatta yli 3 vuotta koska kuvittelin että saisin tehdä siitä lastenhuoneen. Jotenkin en osaa tehdä huoneelle mitään kun sillä ei ole mitään käyttötarkoitusta.
Töissä on usein vaikeita tilanteita kun kahvipöytäkeskustelut tahtovat aina vaihtua lapsiin liittyviksi ja itselle se on niin kipeä aihe etten oikein osaa yhtyä keskusteluun vaan vetäydyn taka-alalle. Pikkuhiljaa sitä on vähentänyt yhteydenpitoakin ystäviin joilla on pieniä lapsia. Yksi ystäväpariskunta kärsii myös lapsettomuudesta, heillä hedelmöityshoidot, nyt mielessä kalvaa ajatus että jos he onnistuvatkin ja me ei.
Meillä ei onneksi parisuhde ole joutunut kriisiin, kysyin mieheltä mitä jos ei saadakaan lapsia, yhdessä sovittiin että ei luovuteta, jatketaan yrittämistä, jos ei lapsia tule niin ei tule. Mies totesi että ei me olla yhtään huonompia ihmisiä vaikka meillä ei lapsia olisikaan.
Joskus vain tuntuu että eikai tämän oikeasti pitäisi olla näin vaikeaa. Joskus mielessä käy pelko että kestänkö tätä vai masennunko lopulta. Pakko yrittää pitää ajatuksia muissa asioissa että pysyy pää kasassa.
 
Suuret pahoittelut Kultahippu :sad001

Pilvilinna sanoi:
Hei voiko toi hyytymä juttu olla vaivana vaikka on yksi normaali raskaus takana?

Haluttais kovasti toinen lapsi. Vuosi yritetty antaen kropalle välillä aikaa, mut nyt kaksosten km jälkeen ollaan käytetty ehkäsyä (oon helposti raskautuvaa tyyppiä) , kun haluan kropan kuntoon ja naistenpolin käynnin käytyä, kun siellä katsovat munasarja kystan tilanteen.

Mulla tehty kolme kaavintaa ja kaks niistä km:jen takia tänä vuonna ja synnytyksen jälkeen tulehduksen takia kerran kaksi vuotta sitte. Mietin itsekseni, että onko noilla kaavinnoilla ollut lopullisesti huono vaikutus tohon kohtuun jotenkin niin, että ne ei kestä elossa.
Click to expand...

On mahdollista, että alkaa vaivata iän myötä myöhemmin. Kaavinnat voivat myös aiheuttaa kiinnikkeitä, jotka myöhemmin aiheuttavat keskenmenoja (onko sun menkat runsaudeltaan normaalit ja entisellään? Onko menkkakipuja enemmän nykyään?). Mutta ehkäpä kumpikaan ei ole se todennäköisin vastaus sun tilanteessa - toivottavasti lääkärit osaavat antaa vastauksia :)

Omasta tämänhetkisestä tilanteesta voisin kertoa, että viikkoja on kasassa 12+3, viimeksi eilen kuulin sykkeen ja ultrassa on kerran 10. viikolla todettu kaiken olevan kunnossa :eek: Näin pitkälle en olekaan vielä yhdessäkään raskaudessa päässyt.
 
Pojan syntymän jälkeen yhtä niukat ja kierto yhä sama 30kp. Kipuja on jonkin verran, muttei kovia kuten teininä.

Tarkoittaako tuo, että veri hyytyy vai ei hyydy? Olen nimittäin melko vuotavaa tyyppiä haavoista ym.
 
Takaisin
Top