Toista vauvaa kuumeillen.

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja ehkäpä
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Paljon onnea, vanilj, uudesta työpaikasta! :) Tosi hienoa, että sait sen homman. Joskus asiat vaan rupeaa sujumaan kuin itsestään. Hassua, miten elämässä tuntuukin välillä olevan sellaisia kausia, että kaikki menee päin mäntyä, ja välillä taas onnistuu ihan kaikki. Tai sitten se vaan tuntuu siltä, kun fiilis on tietysti aina sen mukainen. :D Mutta onnea kovasti ja toivottavasti viihdyt hyvin! :)

Omalla alallakin kyllä todennäköisesti tiedossa vielä useampi vuosi sijaisuuksia. Plääh. Kun edes sitten joskus voisi pysytellä edes melkein samalla alueella, ettei tarvitsisi aina muuttaa...

Tervetuloa Napero! Ja pidetään peukkuja, että pian saisitte kyytiläisen, joka keikkuisi mukana ihan loppuun asti. :)

Täällä on kyllä monta hyvin hämmästynyttä, jos Tinttura ei plussaa. :D Mihinkään raskausoireisiin voi ikinä uskoa, jos sinne ei plussa pärähdä. Toivotaan! :)

Täällä on kovasti kutkututtanut ajatus aloittaa yrittäminen jo seuraavasta kierrosta, vaikka vähän yritän vielä malttaa mieleni sinne sitä seuraavaan. Tosin mistäpä sen edes vielä tietää, koska se seuraava kierto edes alkaa... Mutta jos olisi meikäläiselle normaalin pituinen, niin viimeistään ensi viikolla. Mennään varmaan sitten ihan fiiliksen mukaan. Jätetään ehkäisy pois, jos siltä tuntuu. ;) Vaikka eipä tässä nyt hirveää hoppua ole, kun kerran on sentään varma tulo heinäkuun loppuun asti. Hyvin olen töissä viihtynyt ja harrastuskuviotkin ovat ruvenneet selkiytymään. Koiran kanssa käytiin vähän "tokoilemassa" viikolla ja ratsastamaankin pääsin. Käyn nyt sitten kerran viikkoon tunnilla ja kerran viikkoon itsenäisesti koulua vääntämässä. Ihan kiva pienehkö talli, vaikka tunneilla tuskin mitään uutta opinkaan. Sentään pysyy ehkä taidot edes jotenkin yllä, eikä ainakaan uusia virheitä opi. :D Pieni harmaa pilvi kuitenkin tuli pimentämään arkeamme, kun kissamme synnytti eilen kaksi kuollutta pentua ja vain yhden elävän. :( Ja niin kuin me näitä odotimme, kyseinen siitosnaaras leikataan näiden pentujen jälkeen, koska merkkailee kiimassa -> sitä ei kestä erkkikään! Toivottavasti tuo sitkeä pieni typykkä kasvaa kuitenkin isoksi ja kauniiksi birmaksi. Ihmetyttää vähän, miten ne kaksi muuta kuolivat. Siis ilmeisesti istukat irtosivat liian aikaisin ja kuolivat hapen puutteeseen, olivat nimittäin hätäkakat tehneet molemmat, mutta miksi istukat irtosivat liian aikaisin? Miksei synnytys käynnistynyt/edennyt tarpeeksi nopeasti? Emo kuitenkin sai synnytettyä nuokin kuolleet hyvin, pitää olla onnellinen siitäkin, ettei jäänyt sisälle mitään. Pääasia, että on edes yksi pieni emolla, jota hoitaa, ja että emo itse voi hyvin. Välillä on tämäkin harrastus tällaista alamäkeä, plääh.
 
Kellitys pahottelut pentujen menetyksestä, on se seki kyl kova paikka kun niitä odottaa ja si ei selviäkkään.. Mutta voimia yhdelle pienelle jotta jaksaa kasvaa ja voimistuu! :) Pienet tallit on kyl mukavampia käydä kun isot ratsutallit, missä pyörii ihmisiä sitä tehen.. Tai ite ainehi oon viihtyny paremmin yksityis ja ravitalleilla paremmin jo ystävällisen ja vastaanottavaisen tunnelman vuoksi, vaikkakin siis ratsuihminen pääasiassa olen. :D Nyt sitten kun olen ruvennut alottaa tallin pyörityksen vuokrapaikkalaisilla ja varsojen voimin, oon huomannu et on siinähi oma hommasa, vaikkakin helpompaa kuin ratsastuskoulutoiminnan pyörittäminen. Sen olen todennu et siihe ei miusta o. :D Mielelläni satunnaisia valmennus ja opetustunteja pidän, mutta ei jokapäiväistä rumbaa ja häslinkiä kymmenien ihmisten kanssa. Isomman tallin perustamiseen kun päästään ja muuttopuuhiin, on ehoton tallipaikka max 20 paikkaa + pihatot. Sen vielä yksinään hoitaa. :D Pääsenki ny tallin viimestelyn valmistuttua kirjottamaan sääntöjä varustehuoneen seinään, iha va muistuttamaan et tavarat laitetaan paikalleen ja asiattomasti mennä muiden tavaroita lainailemaan, va pidetään huoli omista..

Ja tosiaa ei kyl voi luottaa oloihi ei mitenkä.. On va kyl ni mahtava olo tosiaa, muutaman päivän ollu ny yökkö olo vähä koko ajan ja väsyttää ni ma turkasesti ja utareisii jomottaa vaikka rintsikat ois pääl (vaikka niistähi paljo hyötyy ku ei oikee pysy utareet siel mis pitäs, naftit.). Eilen va havahuin siihe et vissii oon turhanni vilune iltasin. :S useempi ilta ny menny ni et oon iha tärissy ku kylmää ni turkasesti, vaikka ois villasukat ja pitkät housut jalas ja villapaita pääl ja viel villavilttiin kääriytyny. Eilen tosiaan tuossa varustuksessa taas värjöttelin viltin alla ja isäntä heilu boksereissa ympäri huushollii ja häl oli melkeipä kuuma! Ja mieku luulin et vilu johtu va siit et ku illat viilenee ni sisälähi si viileempi.. Mut katotaa mitä huomen aamuna se tikku sanoo. :D Päätä lyön varmaa seinää siin vaihees jos nega pärähtää..
 
Tinttura: oishan se jos ois heti tärppi käynyt, kun ei sitä odota :D mutta ottelen syyskuun puolella saakka menkkoja ja sit vois miettiä testausta jos ei oo alkanut.
On se jännä miten toi sanonta pitää paikkaansa :) kyllä täytyy sanoo että ois aikamoinen ihme jos nega tulisi, kyllä nyt niin lupaavalta kuulostaa,, huomis aamua odotellessa! :)
Kellitys: kiitti :) Totta välillä asiat ei onnistu mitenkään ja sit ku vähiten odottaa niin asiat järjestyy itellään :) noi on kyllä tympeetä ku joutuu pitkään tekeen sijaisuuksia ennenkö edes mainitaan vakinaisesta paikasta.. :/
Millä mielellä mies on yrityksen aloittamisesta? :) kannattaahan sitä aloittaa yritys jos siltä tuntuu :) tai otatte rennosti tämän alkavan kierron :)
Pahoittelut kahdesta kuolleesta pennusta <3 onneksi yksi selviytyi <3 

Mutta nyt täytyy mennä päikkäreille, kaamea väsy ollut tämän päivän.. :)
ja nyt oon hermostunut ihan pienistä asioista koko ajan, tulis nyt ne menkat jos on tullakseen ni mieliala tästä tasottuus...
Mua niin sapettaa kun otettiin mun serkun koira meille, ettei sitä viiä lopetettavaksi. niin tämä serkku kyseli eilen että olisko mulla tiedossa niille isoa koiraa, ku tarttis vahtia ja ku mukulat niin tahtoos... Ei sit tullu ajatelleeksi että olisivat kysyneet vanhaa koiraansa takas...! ja meillä on miehen kaks koiraa ettei tarttenu niitä viedä piikille niin sekin on hakkinut nyt koiran pennun. ja sen kanssa silloin sovittiin että jos sen elämän tilanne muuttuu niin ottaa koirat takas jos me halutaan niistä luopua. Ei kertakaan kysynyt edes, ei sillä ei me näitä pois oltais annettukkaan. mut on nyt sit se sisko on suuttunut meille kun mies on sanonut sitä että ei vanhat koirat kelevannu vaan piti ottaa uus... sori valituksen määrä, mut tekee vaan niin kutaa kun saa johki purkaaa  aatoksia, vaikkei tämä nyt yrittämiseen mitenkää päin liitykkää :D
 
vanilj: täytyy sanoo, etten mäkään ymmärrä ollenkaan sitä, et otetaan koira ja sit annetaan pois, kun ei vaan natsaa, ja sit otetaan uusi, kun tekee taas koiraa mieli eikä entistä voi sit ottaa takas :/ vaikka en mä yhtään sen parempi oo, annettiinhan meki meidän pikkukissa pois, kun se ei vaan sopeutunut vauvaan. ei se kissa kauas menny, muutti vaan yläkerran yksinäisen mieshenkilön luo ja oli paras ratkaisu, koska ko. miehellä on aikaa kissalle. mut me ei haaveilla kyllä uudesta kissasta ja jos haaveiltaisiin, voitaisiin kysellä kyllä raaskisko yläkerran naapuri antaa meidän pikkukissan takas, näin me siis sovittiin hänen kans.

nyt alkaa kyl olla lähellä Tintturan testailut :D ilmoitathan Tinttura heti, kun olet testaillut!! jos tulee nega noiden oireiden perusteella nii multa menee kyl usko koko haikaraan :)
 
Naperolle tervetuloa joukkoon! Ikävää, että teille on sattunut kaksi keskenmenoa peräjälkeen :( Toivottavasti seuraava kyytiläinen jaksaisi mukana ihan loppuun asti ja saisitte toisen lapsukaisen. Paljon voimia yritykseen! Eipä tuo "toinen tulee nopeammin" pidä meidänkään kohdalla paikkaansa.

Kellitys: Pahoittelut kissanpentujen menetyksestä :( Onneksi sentään yksi selvisi ja että emolla on kaikki hyvin. Ihanalta kuulostaa noi sun eläimiin liittyvät harrastukset. Mä kans haaveilen, että jonain päivänä voisin taas harrastaa jotain esim. koiran kanssa tai käydä ratsastamassa tms. Mies ei vaan ole niin kovin innostunut eläimistä :/ Onnea yritykseen, jos päätättejo aloittaa! :)

vanilj: Onko sulla mitään raskausoireiden tapaisia? Vai menkkaolo vaan? Joo, toi on kyllä uskomatonta, miten jotkut ihmiset toimii eläinten kanssa. Ja näyttävät huonnoa esimerkkiä lapsilleen :( mulla oli ihan kauheet omantunnontuskat, kun meinattiin joutua luopumaan meidän toisesta kissasta, kun se ei meinannut sopeutua tyttöön silloin alussa. Tyttö oli kyllä silloin vielä ihan vauva, mutta mietin asiaa siltäkin kannalta, että mitä hän ajattelee isompana siitä, että toinen kissa on joutunut lähtemään, koska teki koko ajan pahojaan enkä jaksanut vatsavaivaisen vauvan lisäksi vielä kissan temppuilua. No, loppujen lopuksi meidän ei tarvinnutkaan luopua kissasta, vaan puolen vuoden protestoimisen jälkeen jätti pahanteon ja nykyään "vaan" pissaa saunan lattialle. Ei jostain syystä suostu hiekkalaatikolle. Ton pissamisen verran voin antaa periksi, koska on muuten kiltti.

Mä odotan kans jännittyneenä Tintturan testailuja :)

Täällä odotellaan vieläkin ovista. Kun vaan tulis ennen sitä miehen työmatkaa... koska silloin tulee ainakin kahden päivän tauko pupuilussa. Flunssa ei oo vieläkään helpottanut, tänään aamulla oli aika järkyttävä olo. Kuumetta ei edelleenkään ole, mutta eipä mulle usein edes nouse sitä. Tyttökin jo tänään pärski ja oli räkäinen :(
 
Heippa vaan, uutena tänne ilmoitan itseni ;)

Elikkäs olen tällainen 27v. yhden lapsosen äiti. Poikani Seve on nyt 1v.5kk ikäinen ja pari kuukautta ollaan kovasti miehen kanssa haaveiltu seuraavasta ja nyt sit päätettii että aletaan tehdä jotain asian eteen. :D

Mulla on epäsäännöllinen kierto, joten laskurilla laskettu ovis on vähän hakuammuntaa, mutta noin viikon päästä aloitetaan sellanen aktiivisempi kausi ja pidetään itä ainakin viikko ja sit katsotaan tärppäiskö. :)

Kauheesti mua jännittää ja on niin sellanen hempeä ja haaveileva olo, kun tällainen nyyhky-romantikko-ihminen olen. Yritän kuitenkin takoa kallooni että en tipahtais sit rajusti alas pilvilinnoista jos ei eka yrittämällä onnistu, kuten kävi viime raskauden kanssa.

Tää meidän Seve on tosi allerginen tapaus ja refluksi on myös ja siihen lääkitys. Pääravintonaan syö vielä apteekin kalleinta korvikemaitoa ja vuoden iässä alkoi kiinteistä riisi ja mustikka sopimaan. Nyt syökin jo poroa, uuden-seelannin lammasta, kukka- ja parsakaalia sekä ruusunmarjaa, tosin tollasen kiinteän ruuan kertasyöntimäärä on joku 5tl kerrallaan, (kun ei uppoo enempää) joten se Neocate (korvike) on vielä aika korvaamaton.

Tämä on se syy, miksi ei aiemmin alettu yrittää toista lasta. Nyt on jo melkein unohtunut se miten meillä huudettiin ekat 6kk mahavaivoissa eikä nukuttu päikkäreitä ollenkaan ja öisin parin tunnin pätkissä.. Siihen nähden siis meidän elämä on jo unelmaa, kun poika voi pääosin hyvin ja on tyytyväinen, mitä nyt saakelin tempperamenttinen tapaus. :D YRITÄN olla pelkäämättä, et seuraavalle tulis samoja vaivoja... Mut ainakin myös tiedän sen, että jos samat vaivat on niin me päästään sen asian kanssa helpmmalla kun ei tarvii juosta lääkäriltä toiselle paria kuukautta hakemassa diagnooseja saaden tuntee itsensä luulosairaaksi ja ylihysteeriseksi äidiksi... Meille sanottiin joka paikassa "ei sillä voi allergiaa olla kun ei oireile iholla, ei sillä voi olla refluksia kun ei oksentele kaaressa ja paino kehittyy normaalisti"  =/ Mutta olihan sitten kuitenkin, paha suolisto- ja refluksioireinen maitoallergia. (ja myöhemmin sitten todettu allergia n. 20 kiinteälle ruoka-aineelle) Refluksi tyyppiä silent, eli oksu ei tule ulos asti vaan nousee nieluun/suuhun ja lapsi nielee sen... Puuh, hei sori, heti alkuun näin "kevyt" avautuminen. :DD

En paria sivua kauempaa ehtinyt teidän juttuja lueskella, mut toivon mukaan pian tutuiks tulette ja otatte mut porukkaanne.. :))
 
Vesimeloni, tervetuloa vaan joukkoon tummaan :D tää porukka on sellainen, jonne otetaan tosi hyvin vastaan ja keskustelua on laidasta laitaan :) liityin itsekin mukaan (muistaakseni) vasta kesäkuun lopulla/heinäkuun alussa, joten aika tuore tapaus olen itsekin :)

mä aloin haaveilee toisesta (kolmannesta, jos lasken mieheni pojan esikoisekseni) keväällä, mut sain miehen suostumaan yritykseen vasta nyt kesällä. meillä on yhteinen tytär 7kk ja tosiaan mieheni 9vee poika edellisestä suhteesta asuu pysyvästi meillä. miehellä on myös toinen poika 13vee, joka asuu äitinsä luona. mies oli eka sitä mieltä, ettei enää lisää lapsia, mut sain sit vakuutettua hänet et ois kiva jos meidän "Iinulla" olisi sisarus, joka olisi iältään lähempänä hänen ikäänsä. me ei kovin hiki hatussa ole yritetty, mulla on vieläki imetys lopettamatta ja menkat alkamatta. r-testejä oon jokusen tehnyt, negoja kaikki ja luulenki että imetys pitää menkat vieläki poissa, vaikka imetänkin enää vain aamuisin ja iltaisin, muut ajat tyttö juo korviketta.
 
Ensiksikin tervetuloa uusille, Naperolle ja Vesimelonille! Pahoittelut Napero kahdesta km:sta, itse olen kokenut yhden, joten tiedän surun kyllä. :( Paljon tsemppejä ja toivotaan, että nyt kolmas kerta toden sanoisi, ja saisitte pienen sieltä syliin. Vesimeloni, kuulostaa todella hurjalta toi teidän refluksi, oon niin paljon lukenut noita, että ei ole otettu tosissaan, vaikka äitinä TIETÄÄ että jotain on vikana, mutta kaikki vaan sanoo kaiken olevan normaalia ja hyvin. Jos pieni vauva ei nuku, itkee koko ajan ym, niin eihän se ole normaalia! Onneksi kuitenkin nyt asiat on alkaneet menemään paremmalle tolalle teillä, toivottavasti iän myötä teille tulisi ihan allergiton poika. :) 

Tinttura: Tuuhan nyt sitten aamulla kertomaan se plussauutinen tänne! ;) Kyllä sun oireet on nyt niin vahvat, että pakkohan sun on olla raskaana. :) Muuten menee meiltä muilta toivo. :D 

Vanilj: Onnea työpaikasta, jeejee! Ja tosiaan, ehkä kohta pääset testaamaan. :) 

Kellitys: Voi pahoittelut pienien pentujen takia. :( Ihan kamalaa, mä en varmaan pystyis tommosiin hommiin ollenkaan, vollottaisin varmaan koko ajan. Ja mäkin niin toivon että pääsisin ratsastamaan. 

Margeliini: Toivottavasti saatte nyt oviksen hyödynnettyä. :) ootko ajatellut että skippaisit testit ja menisitte fiiliksen mukaan? Jos ei tulis sitten stressiä liikaa?

Della: Ite mä kyllä kävin kickboxaa vaikka imetin, hyvin mulla ainakin meni eikä tullut mitään. Mulla on kans toi selkä tosi jäykkä, oon muutenkin kankee kun rautakanki koko likka. Onneks alkaa pilates kohta, joten se jeesaa, tiedän kokemuksesta. Ja älä kiirehdi sen imetyksen lopetuksen kanssa, jos itsellä on tommonen olo. Teidän tyttö on pieni vielä, mullakin käynnisty ne menkat, vaikka imetin vähän vielä. :) Varmasti sullakin, kun oireita niihin on jo ollut. Musta tuntuu että oli niinkun yhden ns. kierron oireet, ja sitten seuraavasta ne menkat alkoi sit ihan oikeesti. En mäkään sit enää käy tommosta treeniä vetämässä jos raskautuisin, sitten saa riittää hyvin salit, spinningit ja uimiset ym. 

On: Täällä alkoi tänään menkat, ihan niinkun ounastelin, että ovat tulossa. Hassua kun alkoi keskellä päivää, yleensä mulla alkaa aina keskellä yötä (tosi kivaa). Kierroksi tais tulla nyt sitten 30 päivää, oon ihan yllättynt, että ne tuli näin nopee. Samoin pariin päivään ei mitään menkkaoloja, aivan huikeeta, jos mulla on jatkossa kivuttomat menkat (mut kivulias ovis). :D Mies on koko viikonlopun mun veljen polttareissa ja me ollaan tytön kanssa vietetty viikonloppua kotona rauhassa. Nyt taidan vielä ottaa vähän jotain pientä iltapalaa ja lukea muutaman luvun hömppäkirjaa, ja sitten painua pehkuihin. Huomenna voi tulla melko hiljainen mies kotiin, kunhan joskus pääsevät Turusta takasin Helsinkiin saakka. :D Höhöö!


 
Hihii, voi kun ootte kivoja <3

Mä oon kanssa tässä miettinyt noita urheilu-juttuja. Oon tässä kaks kuukautta käynyt kuntosalilla tekemässä tunnin huhkimisen 2-3 kertaa viikossa. En minkään ohjelman mukaan siis, et hyvinkin amatöörimäistä.. Huomaan kuitenkin et habaa on tullu ja läskiä lähtenyt, ryhti parempi ja niin edespäin, et on siitä hyötyä ollut. Niin mietin miten sitä uskaltaa jatkaa sit kun raskautuu.. Viime raskaudessa olin niin rampa että urheilemista en voinut ajatella, jopa kävelylenkitkin piti lopulta jättää pois kun vihloi niin paljon ja lonkat petti.

Lähinnä aattelen jotain jalkaprässiä, et onko se turvallinen laite? Vai pitääks kaikkee sellasta tehdä sit vaan pienillä painoilla? Esim. jalkaprässissä käytän 55kg vastusta nyt ja aikamoisen rypistyksen kanssa saa vetää. :D
 
mä kävin viime syksynä odottaville äideille tarkoitetussa physiopilateksessa jonneki rv 35 asti. muuten oli kaikki kävelyt ym. tosi heikkoa, koska alkoi kylkeen pistämään. koiran lenkitykset jäi miehelle jo joskus syys-lokakuussa, kun mä en vaan kyennyt. jouduin tosiaan jättää kamppailulajit heti vuosi sitten toukokuussa, kun plussa pärähti testiin ja sit olin jo heinäkuussa selästä ihan rikki ja kärsin hirmuisista päänsäryistä :( nytpähän tiedän et menen takaisin pilatekseen, jos raskaudun uudelleen. selkä ainaki tykkäsi ihan tosi paljon siitä ja se oli muutenki sillai sopivaa jumppaa.

mä en kyl osaa sanoa kuntosalista mitään. kävin joskus vuosia sitten, mut en sillai tykänny, kun liikun mieluummin porukassa kuin yksin. tiedän et mun pitäis hankkia lihaksia, mut käyn vain treeneissä, kyllähän sielläki jotai tehdään.

mut nyt täytyy mennä nukkuu. meidän viime yö oli ihan helvetillinen, ilmeisesti se kolmas lego tuli nyt sit läpi ja tyttö huusi koko yön kahden tunnin välein. tissiä se itki, yritin meinaan tarjota korviketta klo 00, mut eipä kelvannu, joten nälkä ei varmaan ollut. annettiin suppo ennen nukkumaanmenoa ja toinen yöllä, mut eipä niistä ollu apua. sain tänään nukuttua n. 1,5 tuntia päikkäreitä, kun vaan kiikutin tytön miehelle olkkariin ja painuin takas petiin. olin ihan kuin uusi ihminen, kun heräsin :D
 
della: kyllä mä ymmärrän että on joku oikeesti semmonen syy että on pakko luopua, allergia tai eläin ei hyväksy vauvaa yms. ja se on tosi vaikeeta luopua kun ei haluaisi... mut toi mun serkkukin luopu tuosta koirasta kun se on ni kouluttamatoon (siis siinä mieles kun jäi yksin kotia niin aina keittiönpöydällä oli sit syönyt kaiken mitä vaan löysi ja häkissä olles kaiveli ittensä aina vapaaksi) no meillä ei oo ollu ongelmia sen kans ..Ja tällä serkulla oli jokunen vuos taakse päin 2 kissaakin mut antoivat pois kun kasvoivat aikuiseksi...
Margeliini:  en oo aatellut mitään raskausoireita kun oon niin asennoitunut että menkat siltä tulee joka tapauksessa, kun en jotenkin osaa aatella että vois raskautua heti km jälkeen. Mutta eihän sitä koskaan tiiä.. Menkka olojakaan ei kyllä ole..
Sinne pikaiset paranemiset! toivottavasti ovis ehtis ajoissa saapua ja saisitte hyödynnettyä sen :)
Vesimeloni: Mukaan vaan :) ootkin tuttu tuolta facebookin huhtikuisista :D mulla siis nimimerkki vaihtunut kun en millään muistanut vanhaa salasanaa ja silloin sähköpostiosoitekin oli pois käytöstä :D Joten siis Jampan mamma oon :) 
Toivottavasti siellä tärppäis mahollisimman pian :)
Kiki: Kiitos :) oon asennoitunu oottelen menkkoja mut oishan se yllätys jos testailemaan pääsee :)
Pahoittelut menkoista, mut hyvä jos on kivuttomat.. :) Nauroin sun vipalle tekstille :D

kun kyselin neuvolasta tosta liikunnasta niin siellä sanottiin että raskaus aikana ei oo hyvä lisätä mitään uusia liikunta juttuja, mut voi jatkaa niitä mitä on tehnyt, paiti repivät, yhtäkkiset liikkeet ja hyppimiset. Että niin kauan voi tehdä kun hyvältä tuntuu.
Mä olin ni rampa poikaa odottaessa että liikunta oli kyllä ni minimissä..
 
Vesimeloni tervetuloo va ja sen aikaa mitä itehi tääl vast pyöriny (kesän tainnu?) ni sana on vapaa, kuten varmaan oot jo huomannu ni jutut ei o pelkästä pikkukakkoseen liittyviä. :) Ikävä nuiki vaikee allergia, mut onneks on helpottamaan päin! :)

Vanilj tuossa tais ruveta kuulostaa jo siltä et entä jos sielä vaikka oiski joku kyyvissä? ;) Tiiä vaikka päräytät sen plussan ennen minnu. :D Mut tuo elukoite pito on kyl iha älytöntä.. Itehi tiiän mitä tuo koirieni pito on, ekan kans kävi paskasti sinäsä et koira tuli tähä, teki yllätyspennut (ei ollu tietoo edellisessä kodis et ois tiine) ja kasvatin pennut siihe asti et rupesivat jo kiintempään opettelee ja si tulihi kasvattaja hakee pois koko köörin ku oli minuu edeltävä omistaja puhunu paskaa et pien huonosti niitä (alunperin ei ois ollu loppupeleis lupaa kasvattajalta edes miule antaa sitä koiraa hänen tietämättä). Pennut ja emä oli kuitenkin hyvin hoidettuja ja sosiaalisia yllätystilanteesta remontin keskellä huolimatta. Toinen oli si 2v ammuttu ja pahoinpidelty (+leikattu) iso saksuriuros, joka ei ihmisii luottanu, saatto piäle käydä, vuoden jälkeen jouduin tekee päätöksen et päästän pilvenreunalle kattelemaan.. Tie kulkee talon vieres ni et ohikulkijat stressas mielettömästi.. :( Si kerkes seuraava seropi olla sen puoltoista vuotta, kun lopputulos oli se, et ei hevosten ka tottunu olee ollenka, va paimenti turhan paljo ja lyhyesti sanottuna sain muutamia kertoja hevosen piäle kun toinen hyökkäili jostain väijystä kohti.. Pääs vanhemman miehen seurakoiraksi ja lenkkikaveriksi. Nyt on si pihavahti, pyreneittenuros, joka toimii hienosti, vanhempi jo mutta lasten kanssa hieno! Hevosia haukkuu välillä mut eivät o milläsäkkää ku ei hyöki. Vaikeita asioita ja periaattella oon elukoita ottanu et ne pysyy tässäpihassa, et niitä ei kiertoon laiteta, mut nuiden parinni koiran kohal on ollu syy minusta riippumaton, mutta silti ollu vaikee itelleen antaa anteeks..

Tulipaha historiikki.. :/ kuitenni, mut voi olla kyl et menee itelähi toivo jos ny huomenna näyttää negaa! En tiiä, oikeesti ehtii ihtesä lekuriin siin vaihees..Let's hope the best! Siin vaihees tosin huomiset hevoskaupatti on helpompi ratkasta, ostanko itelleni yhen ratsutusprojektin/siitostamman lisää, vai muksuloille ponin kasvamaan. ;D
 
Huomenta, täällä pikaseen aamulla ennen töihin raahautumista (oon viel kyl kotona mut viikonloppukeikkoja teen) ja kärsin pahasta nettiaddiktiosta :DD

vanilj, noniin, mietinkin et saatan törmätä täällä tuttuihin. Toivottavasti meillä tärppää kummallakin pian ja päästäis taas saman kuisten odotusryhmään ;)

ja Tinttura on toivottavasti tehnyt plussatestin siihen mennessä kun palaan takas kotiin ;)

 
Uskokaa tai älkää, kp28/28-30 tehty testi aamutuimaan päräytti negan kehiin! Paukutanko päätä seinää ny vai myöhemmi.. Katotaa millo se täti ny sieltä si keksii tulla.. Masentavaa ja alkaa usko loppuu tähä omaan kehoon ihan kunnolla kyl ny.. Voiko ihminen muka olla näin luulotautinen kaikkine tiputteluvuotoine, kipuineen, öklöineen, viluineen, väsyineen ym..?!
 
Tinttura kokeile muutaman päivän kuluttua uusintatesti, jos ei tätsä tuu sitä ennen. sulla ollu niin selkeet oireetki, et tuntuu tyhmältä, että ois muka nega.

vanilj: kyllä mäki ymmärrän allergiat tai sen, et eläin ei vaan sopeudu vauvaan (välillä tosin mietin sitä meidän kissaa, et oisko me kuitenki voitu tehdä jotai), mut ehkä sitä koiraa ois voinu jotenki kouluttaa? meinaan mun siskon koiraki söi yksin jäädessään seiniä ja lattialistoja, mut ne vaan sitkeesti jaksoi sen kans yrittää ja sit loppupelissä niillä auttoi, kun ne otti toisen koiran ja se koira aikuistuessaan lopetti tihutyöt. et jos se ois ollu koulutuksella vältettävissä se, ettei sitä tarvii antaa pois. mun omalla koiralla on remmiräyhäämistä ja kävin kouluttamassa sitä ennen tytön syntymää ja jatkan talvella viimeistään lisää.

me saatiin viime yönä nukuttua <3 tyttö heräsi kitisee vasta klo 4.30, jolloin otin viereen tissille ja siinä sit nukuttiin 7.30 asti :) mulla on nyt niin univelkaa et jätän aamukahvit vielä juomatta ja kokeilen ottaa ettonea sit tytön kaa.
 
Siis ei ole todellista! Tinttura tekee nyt sitten uuden testin muutaman päivän päästä, jollei täti kurvaa sitä ennen kylään. Joillakin on käynyt niinkin, ettei nuo testit näytä raskautta kuin vasta tosi myöhään. Siinäkin on kai eroja, vaikka useimmiten kyllä hormonit tietyn ajan päästä näkyy noissa testeissä. Toivotaan, että se plussa sieltä kuitenkin sitten tulee, eikä ole mitään kropan sekoilua!

Tervetuloa tähän porukkaan, Vesimeloni! :) Täällä tosiaan saa kyllä höpistä aiheen vierestäkin, ei sitä nyt joka viestissä jaksa varmaan jauhaa pelkkää yritysasiaakaan. Teillä on ollut kyllä hankalaa pojan kanssa, mutta onneksi voi nyt jo paremmin. Ja voihan olla, että pääsee noista allergioista vielä ajan kanssa eroon, tai ainakin joistakin niistä. :) Tsemppiä uuden yritykseen!

Liikuntajutuista: jos salilla käy, niin suosittelen pyytämään ohjaajaa tekemään sopivan ohjelman. Siis siinä vaiheessa, kun olisi sitten raskaana. Ainakin heille voi sitten kertoa, millaisia juttuja ei sovi raskaana ollessa tehdä (esim. vatsalihasliikkeet istumaan nousten) ja mihin taas haluaisi itse keskittyä. Mie niin rakastin salilla käymistä, vaikka yksin piti sinne sitten loppujen lopuksi raahautua, mutta nyt en ole sitten pariin vuoteen käynyt. Jospa sen joskus saisi aloitettua vielä uudestaan, tai sitten pitää tyytyä vain tekemään kotona lihaskuntoa, kun on noita muitakin harrasteita, joista en millään tahdo luopua. :D Ratsastushan on myös sellainen harrastus, jota ei raskaana oleville suositella. Itse olen kuitenkin harrastanut niin pitkään sitä säännöllisesti, etten näe mitään syytä lopettaa sitä "ennen aikojaan". Jos olisi aloittelija, asia olisi ihan toinen. Estehyppelyt kyllä varmaan jää sitten kokonaan, jos (toivon mukaan kun) raskaudun, mutta koulua väännän kyllä sinne asti, kuin itsestä hyvältä tuntuu. Viimeksi jatkoin ratsastusta muistaakseni yli puolen välin. Silloinkaan en olisi muuten lopettanut, mutta tuli kiva pakkaskausi, jonka takia ei ratsaille päässyt, eikä sen jälkeen enää viitsinyt lähteä kokeilemaan, vieläkö pystyisi menemään. Kävin muutenkin vielä synnytystä edeltävänä päivänä koiran kanssa ihan kunnon lenkillä, minulla kun ei pahoja vaivoja ollut, suonenvedot pahimpana kiusana, vaikka söin magnesiumia...

Tulipahan juttua tuosta liikunnasta, mutta kun... :D

Kiki84: Kai sitä tähänkin tottuu. On helpompaa suhtautua pentujen kuolemaan, kun niihin ei ehdi edes tutustua, mutta sellaisen 10 päivän ikäisen menettäminen on jo eri juttu. :( Sentään meillä yleensä pennut ovat kasvaneet ihan aikuisiksi asti ja toistaiseksi kaikki kasvatit porskuttavat vielä varsin terveinä ja hyvävointisina. Niitä on maailmalla nyt 23, vanhimmat 5,5-vuotiaita, joten kovin kauaa ei olla tätä kyllä vielä harrastettu. :) Mutta se ilo, minkä pennuista sitten saa ja siitä, kun kuulee niiden kuulumisia jatkossa ja tietää, miten paljon iloa omistajat niistä saavat, on sen arvoista.

Margeliini: Kiitos. Tuolla se Hertaksi nimetty pieni porskuttaa. :) Terhakka kaveri. Ainakin paino nousee koko ajan pelkällä emonmaidolla, joten tilanne vaikuttaa ihan hyvältä. Itse haaveilen siitä, että pääsisi tuon koiruuden kanssa joskus lopultakin agilityä harrastamaan, se kun pitäisi siitä varmasti todella paljon, kun on niin vauhdikas ja energinen kaveri, mutta aina meillä on epäonnea. :( Nyt tällä uudella paikkakunnalla on edellinen agin alkeiskurssi alkanut keväällä, uutta ei ole ainakaan syksylle tulossa. Plääh. Onneksi tuo oma puoliso pitää myös todella paljon eläimistä, on enemmän kissaihmisiä, ilmankos meillä on katteja viisi, mutta tykkää kyllä ihan koirastakin, eikä ole pannut pahakseen muitakaan eläinhaaveita. Kuten sitä omaa pollea ja paria marsua. ;) Monien miesten kohdalla on kyllä käynyt niin, että kun kohdalle sattuu yksi lemmikki, joka on niin ihana ja kietoo miehen pikkutassunsa ympärille, (jos sillä nyt on tassut) niin suhtautuminen muuttuu kokonaan myönteisemmäksi. Jospa sitä sinäkin vielä pääset eläimellisempiin harrastuksiin. :)

Tulikohan nyt tähän romaanin puolikkaaseen kaikki, mitä piti. No joka tapauksessa omaa napaa vielä sen verran, että tänään kp 1! Eli jos nyt oikein muistan, oli kierto nyt 31 päivää, alkaa ehkä jo tasaantua. :) Nyt sitten katsellaan, millä "taktiikalla" tämä kierto mennään. Mutta viimeistään seuraavasta kierrosta sitten! ;) Tsemppiä kovasti jokaiselle omaan tilanteeseen!
 
Mitä ihmettä Tinttura! Nega??! Uutta testiä vaan kehiin vähän myöhemmin, jos tätiä ei ala kuulua. Ja jos et tikuttele ovista, niin et voi varmaksi tietää koska se on ollut. Jos onkin ollut myöhemmin, niin r-testi ei vielä näytä luotettavaa tulosta.

Vesimelonille tervetuloa! Kuulostaa ikävältä noi teidän vaikeudet. Meilläkään se vauva-aika ei ollut sieltä helpoimmasta päästä. Mä epäilin myös refluksia meidän tytöllä, tarkemmin ottaen sitä silent-refluksia. Oireet viittasivat siihen niin selkeästi, mutta neuvolan kanta asiaan oli vaan se, että "vauvat puklaa" ja ei ole mitään hätää, kun kasvaa. Joo, ei varmaan mitään suurempaa hätää ollutkaan, mutta tytön oli tosi kurja olla :( Olin juuri viemässä yksityiselle tutkimuksiin, kun kiinteiden aloittaminen ja maidonsakeuttaja yhdessä alkoivat hillitä puklailua selvästi. Mutta joo, on vähän mennyt usko noihin neuvola- ja terveyskeskuslääkäreihin meillä. Aika on kullannut meidänkin muistoja ja kun vaikeuksista ollaan selvitty, niin kovasti jo toista toivotaan :) Onnea yritykseen!

Kiki: Miten teidän viikonloppu on mennyt? Mua vähän kauhistuttaa ne mun kolme yyhoilu-päivää ens viikolla, kun tyttö on nyt tulossa kipeäksi ja muutenkin, kun on niin temperamenttinen, että miten mun hermot kestää yksin. Päiväunia nukkuu korkeintaan kaksi tuntia, joten siinä mun päivittäinen huilailuaika sitten :/ En mä voi olla testailematta ovista. Oon sen verran suunnitelmallinen ihminen ;) Ja varsinkin, kun kierrot on nyt heitelleet miten sattuu, niin tietää sitten edes suurin piirtein koska odottaa menkkoja.

Kellitys: Ihana nimi teidän pikkukisulla <3 Meidän naaraskissa oli aikoinaan pentueensa pienin ja siinä vaiheessa, kun varailin sitä, niin kasvattaja ei vielä tiennyt jääkö edes henkiin. Sinnikäs sissi oli kuitenkin. Kohta 9 vee. Edelleen on pienikokoinen jopa naaraaksi, mutta terve ollut aina. Mä haluaisin kans agilitya harrastaa, tosin meillä ei ole tällä hetkellä koiraa. Ehkä sitten joskus, kun on isompi koti ja mäkin töissä ja tuomassa rahaa talouteen jne. Jospa mieskin olis siihen mennessä lämmennyt koiralle ;) Kylässä aina peuhaa kaikkien koirien kanssa, mutta ei kuulemma itselleen halua. Ollaan me jo päästy niin pitkälle, että kysyi multa kerran, että JOS me joskus otettais koira, niin minkärotuisen mä haluaisin ;) Kissoja olis ehkä kiva kasvattaa vielä joskus, kun sen haaveen jouduin aikaisemmin kuoppaamaan. Ihan muutaman pentueen verran edes.

Tänne ei mitään uutta. Flunssa alkaa väistyä, mutta tytön vointi ollut huonompi tänään. Haluaisin jo lenkille tai jumppaan tms. Tää lepäily ei oikein ole mun juttu. Tutustuin tänään mun uuteen ompelukoneeseen, joka on melkein puoli vuotta odottanut paketissa emoticon
 
Margeliini, meilläkin se maidonsakeuttaja auttoi paljon ja on edelleen käytössä. Saatan antaa pojalle nykyään jo vaikka 30ml vettä ilman sakeutusainetta eikä se tule ulos, mut suurempia määriä ei juuri kannata..

Mehän tosiaan tuotiin epäilymme julki neuvolassa neljällä peräkkäisellä kerralla - ei lähetteitä mihinkään. Sit oli neuvolalääkäri. Ei lääkärikään laittanut eteenpäin tutkimuksiin vaikka poika huusi koko vastaanoton ajan kipuitkua.

Sit mentiinkin yksityiselle ja käytiin siellä noin kolme kertaa parin viikon välein. (ja sijoitettiin sinne kaikkineen n.1000€) Joka kerralla saatiin jotain kokeiluun; gaviscon ja zantac lääkkeiks ja almiron maidoks ja saatiin sit aika maitoaltistukseen.. 3 viikkoa mentiin almiron-maidolla ja osittaisimetyksellä, jolloin olin maidottomalla, munattomalla ja vältin kaikkee yleisallergisoivaa myös ruuassani. Oireet jatku vaan, mut altistuspäivänä ne sit paheni tosi paljon kun sai sit reaktion siitä 2ml nannista, silloin saatiin sit B-lausunto... sit mentiin taas pari viikkoo sillä almironilla, mut refluksioireet äityi tosi pahoiks ja käytiin kahtena iltana ensiavussa kun poika oli niin kipee; ekana iltana saatiin neocate maito mukaan ja sanoivat et tulkaa huomenna uudestaan jos on yhtä kipee. Mentiin sit uudestaan kun oli yhtä kipee, mut käännytettiin kotiin. Seuraavan yön valvoin kaikki ne ajat kun seve nukkui, koska se rohisi ja nieleskeli KOKO ajan. Aamulla soitin lastenosastolle et me ei voida jatkaa näin. Sit päästiin osastolle sisään, oltiin siellä kolme vuorokautta ja saatiin Prepulsid lääke refluksiin kun KERJÄSIN sitä lääkäriltä. Saatiin aika almiron altistukseen parin viikon päähän, ja niin se vaan oli sit allerginen sillekin, joten saatiin KELAn korvaukset vihdoinkin Neocateen, mikä maksaa 60€ yks hassun kokonen jauhepurkki.

Sen jälkeen meidän vauva hymyili ensimmäisen kerran ja nukkui ensimmäiset yli 15min päiväunet.  Tietty mahavaivat on jatkuneet tähän päivään saakka (eli siis lähinnä johonkin ruokakokeiluun liittyen ripulia ja paukuttelua, et jos kauheesti ilmaa on niin saattaa mennä suuri osa päivästä kiukutellen) mut noi pieruvaivat ei oo ihan yhtä pelottavia ja ahdistavia juttuja kuin refluksi ja sen aiheuttama kipu ja yskimisoireet.. Kylläkin nyt oon oksentanu viikon sisään pari kertaa aika rajusti mut se tais löytyy syyllinen mummun antamasta metsämansikasta.

Jotenkin luulen, että seuraavan lapsen kanssa meidän tarvitsee vain sanoo et epäillään jotain, ja saadaan heti lähete keskussairaalaan tutkimuksiin.
 
Tinttura: niinpä, en ymmmärrä sitä että annetaan eläin pois ja heti peräään otetaan uutta eläintä...
Isot pahoittelut negasta! josko se testi antaa plussan myöhemmin, pakkohan sen on.
Della: oishan sen koiran voinut kouluttaa, mutta serkulla ei viitseliäsyyttä siihen hommaan.. kuvittelevat kai että koira oppii itekseen.. :o Meillä ei oo ollut ongelmia  edes karkaamisen kanssa kun sitä hetken viittittiin vaan harjoitella, häkistäkään ei oo kertaakaan yrittäny poies..
Kellitys: tsemppiä siis jos tästä kierrosta jo aloitatte yrittämisen :)
Margeliini: pikaiset paranemiset sulle ja tytölles :)
Vesimeloni: toi on kyllä käsittämätöntä miten kauan meni ennen kuin teidän asioita alettiin hoitaa.. Kauheeta vain kattoo pikkuista kun tietää ettei kaikki ole kunnossa.. Jamppa huus ekat 4 kk, ja neuvolassa vain sanottiin että se on normaalia... eikä kyllä varmasti ollut, ois vaan pitänyt yksityiselle varailla aikaa, mut ei tajunnut kun oli niin väsyksissä ja kun ekasta oli kyse..

ei ainakaan vielä menkkoja oo näkynyt. Tilasin cb testin, että sit kun se saapuu niin vois suunnitella testausta jos ei menkat oo alkanut.
Ensviikon hoidon veljen lapsia, päivät joten aika hulabaloota tulee olemaan alku viikko kun on oma poika ja  1- ja 2 vuotiaat sisarukset :D

aikooko täältä väki katsoa bb:tä? :D
 
Tinttura: Ei voi olla totta, teet nyt uuden testin sitten kyllä parin päivän päästä, josko se plussa tulis sitten sieltä. Tsemppiä!!! 

Vesimeloni: Uskomatonta että noin kauan jouduitte odottamaan pojan hoitoa, jotenkin tuntuu uskomattomalta, että neuvolassa oikeesti kaikkeen sanotaan kai "toi on joo ihan normia". Voi helvetti sentään, mä olisin varmaan diagnoosin ja kaiken jälkeen käynyt avautumassa neuvolatädille vähän isommasti. :D mä kun muutenkin olen semmonen, että sanon kyllä ihan suoraan yleensä mitä ajattelen. Jotkut tykkää ja jotkut ei, en siis tietenkään mitenkään ilkeyksiä lauo, mutta jos kaveri valittaa mulle ylipainoansa samalla hampurilasta syöden, niin sanon kyllä suoraan, että missähä mahtais olla vika. :D Mä kävin treenamassa aika paljonkin ihan viimesille viikoille, ennen kun tyttö syntyi. Puntilla saa tehdä ihan oman voinnin mukaan melkein normaalisti, kunhan tietenkin välttää suoria vatsalihaksia. Olin varmaan aika hassu näky spinningissä ison mahani kanssa. :D Ja tosi esim. netistä löytyy tosi hyviä esim. kaksjakoisia salitreenejä, jollon saa alkaa tehtyä ihan vähän sillai tavotteellisemmin, jos itsestä tuntuu että treeni on semmosta laitteesta toiseen haahuilemista. 

Della: Ai teilläkin on yöt ollut nastoja, meilläkin. :D Tyttö saattaa yöllä herätä pariks tunniks vaan seisomaan, naureskelemaan ja konttaamaan pinnistä edestakas, äiti kiittää. :D noh, onneks mä aina nukahdan ite samantien, etten jää valvomaan, mutta tuntuu kyllä näin maanantaiaamuna hiukan noi viikonlopun surkeat unet. 

Vanilj: Aiotko heti testata kun se cb saapuu? :) Olen malttamaton! Ja tosiaan meillähän ei yritetty nyt tosta edellisestä kierrosta ollenkaan, joten oon vaan tyytyväinen et ne menkat tuli noin ajallaan.

Margeliini: Meillä meni viikonloppu muuten tosi hyvin, paitsi yöt oli vähän huonoja. Tytölle on nyt alkanut tulla se vaihe, että sylissä pitäis olla koko ajan, jos yritin hetken tehdä esim. ruokaa, niin toinen roikku lahkeessa repimässä, että SYLIIN JA HETI! Onneks ei ollut kauheen kiukkunen tai itkunen. Eilen illalla vähän väsyneenä kiukutteli, mutta muuten siis hyvin selvittiin. :) Sain kivasti siivottua viikonlopun aikana, kun oltiin vaan lyhyttä kauppareissua lukuunottamatta kotona, ton mun jalkavamman takia. Pesin neljä koneellista pyykkia, pesin uunin, siivosin vaatekaapin (en tajua kuka käy räjäyttämässä siellä MUN puolella pommin säännöllisin väliajoin, mies varmaan prkl!) ja raivasin vaatehuoneen, joka toimittaa siis leffahuoneen virkaa, kun on sen verran iso. Muutenkin oli ihanaa olla vaan kotona! <3 

Kellitys: Jee, hyvä että ne menkat tuli! :) Aika samanpitunen kierto siis oli sulla kun mulla. 

On: No niin, me varmaan aletaan nyt virallisesti yrittämään tästä kierrosta, ihan JÄNNITTÄÄ! Vähän mietiskelen vielä, kun vajaan viiden viikon päästä on ne mun veljen häät. Toisaalta en usko että nyt edes heti tärppäis, mutta katsotaan katsotaan. :) Mulla alkoi myös tänään viimeinen työviikko aika pitkään aikaan, varmaan jotain keikkaa käyn tekemässä kyllä, mut tälleen säännölliset työt on ainakin vuodeksi tässä, koska ei haluta laittaa tyttöä hoitoon ennen kun täyttää kaksi. Tietenkin olis ihanaa jos toinen oli tullut jo vuoden päästä. Ajattelin kyllä käyttää tätä kotiaikaa opiskeluun myöskin, joka on mun intohimo. Mies aina naureskelee, että jos voitettais lotossa, niin mä varmaan opiskelisin kunnes olisin eläkkeellä. :D Mies oli yllättäen hiukan väsynyt kun kotiutui iltasella, sammahti ruoan ja suihkun jälkeen sohvalle, johon sitten sen peittelin, en raaskinut herättää ja raahata sänkyyn. Toisekseen se aina kuorsaa vähän kun on kankkusessa, ja kun mä oon maailman herkkäunisin, niin oli aika win-win-tilanne. :D 

Me mennään huomenna kattoo Lady Gagaa, jee! :) Eniten mua kiinnostaa sen show, vaikka enemmän oonkin rocktyttö, mutta siitä jotenkin oon tykännyt alusta asti. Mun aamujen pelastus on radio rockin Heikelän aamushow, ihanaa! <3
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top