Toisen odottajat

Täällä myöskin toista odotetaan ja isommalla ikäerolla eli esikoinen ehtii täyttää juuri 7v ennen uutta tulokasta. Oon aina halunnut kaksi lasta ja nyt sitten vihdoin :) Tosin joskus aikoinaan haaveilin, että kaksi lasta mahdollisimman pienellä ikäerolla, mutta asiat meni nyt näin. Ja nyt tuntuu paremmalta muutenkin tämä vaihtoehto. Isommasta on sitten jo apuakin ja on jo pitkään toivonut pikkusisarusta. Vielä ei tästä uutisesta tiedä mitään kun tarkotus pitää mahdollisimman pitkään salassa.
 
Esikko aikalailla 5,5v siinä kohtaa kun nämä maailmaan saapuu, eli ei leikkikaveria tule mut varmasti hyvä hoitaja:happy:
 
Miten olette ajatelleet kertoa vauvasta sisarukselle? Alkaa jo pikkuhiljaa mietityttää, että miten esikoinen suhtautuu uuteen tulokkaaseen ja onko tähän jotain hyviä vinkkejä? :bookworm:
 
Meillä tytön isä tosiaan vain sanoi tytölle, että äidin mahassa on vauva, kun kiinnitti kovasti huomiota mun mahaan. Sen jälkeen ollaan vähän puhuttu pikkusisaruksesta mutta eihän tuo 1v7kk vielä oikein asiaa ymmärrä. Ehkä sitten vähän lähempänä marraskuuta pitää alkaa enemmän selittämään asiaa.
 
Mie oon miettiny et hyvä kun tuo 1v5kk ei vielä ymmärrä mitään äitin mahan kasvusta, huomaakohan se ees sitä. Ei osaa puhuu eikä ymmärrä jos sanoo mahassa olevan vauva ni ei tarvii miettii kertomista. Mutta, sit on se kun ei ymmärrä asiaa niin miten ihmeissään poika mahtaa olla kun vauva tulee kotiin, kun ei oo voitu valmistella yhtään etukäteen juttelemalla asiasta... Se jää nähtäväksi miten sopeutuu, poika on 1v10kk vauvan syntymän aikoihin.
 
Ollaan aika aikaisessa vaiheessa jo puhuttu esikoiselle vauvasta. Esikoinen on nyt 2 v 8 kk, että en tiedä kuinka paljon oikeasti asiasta tajuaa. Aluksi esikoinen vaikutti aika mustasukkaiselta ja sanoi, että ei tykkää vauvasta. Nykyään kuulemma rakastaa vauvaa :Heartred Saa nyt sitten nähdä miten oikeasti asiaan suhtautuu...
 
Miten teillä muilla esikoiset ovat suhtautuneet teidän kasvaviin masuihin? Ja ootteko puhuneet paljon vauvasta?
Meillä esikoinen täyttää ensi kuussa kolme vuotta. Me ollaan yhdessä lueskeltu kirjoja aiheesta ja oon ollu vähän ihmeissäni, että on jaksanut keskittyä noihin kirjoihin, koska yleensä ei oo paljon kirjoista välittänyt. Nyt kun olen itse ollut välillä melko kipeä, niin ettei ole pystynyt kunnolla liikkumaan, tuntuu että esikoinen on vaan enemmän musta kiinni.
 
Meillä 1v8kk ja välillä tuntuu ymmärtävän, että äitin masussa on vauva. Esikoinen on poika ja todennäköisesti nyt tulossa tyttö, ni kyllä on pinkkiä väriä tullut taloon, että poika on ihmeissään. :D
 
Meillä esikoinen 1v8kk eikä vielä ymmärrä tulossa olevasta vauvasta mitään. Saa nähdä kerkiääkö tässä 2+ kuukauden aikana ymmärtämäänkään. Kovasti puhutaan pikkusiskosta mut poika ei vielä sanaakaan osaa sanoa ni ei tiiä tajuaako :grin Äitin mahaa on varottava pikkusiskon takia mut sitä ei ainakaa ymmärrä, eikä oo vielä tainnu mahan kasvuakaan huomata. Ehkä siellä ihan lopussa saattaa keretä ihmettelemään äitin liikkuvaa jättimahaa :grin jää nähtäväksi. Toisaalta hyvä kun ei tarvii hirveesti selittää, toisaalta taas ois kiva jos esikoinen tietäis mitä on tulossa ni osais valmistella poikaa pikkusiskon tuloon.
 
Hei kertokees miten on vanhemmat lapset ottanu uuden tulokkaan vastaan? :)

Meillä (nyt 2v) esikoinen alkuun ihmetteli kovasti mikä tää pieni ihminen on joka meille tuotiin, poika uhmas ja kiukutteli ihan hirveesti kun nyt olikii joku viemässä osan huomiosta. On alkanu sen jälkeen hitaasti tottua siskoon (7,5vk), kovasti hokee "vauvaa" (on ainoo sana jonka osaa kunnolla sanoa) siskon korvaan melko kovaan ääneen että tyttö säikkyy varmasti :hilarious: Käy silittämässä siskon päätä ja nyt on alkanu pyytää siskoa syliin eikä haluis millään päästää irti sit kun vauva alkaa itkeä :grin
 
Niin ja vinkkejä kaipaisin mitä ihmettä tehä kotona vauvan ja taaperon kanssa kun ulos ei voi mennä. Ajanvietettä? Meillä kun vauva ei viihdy montaa minuuttia lattialla ja nukkuu päivällä vaan sylissä tai kantorepussa niin minun kädet on sidottu koko ajan tai liikkuminen rajattua kantorepun kanssa.
 
Hei kertokees miten on vanhemmat lapset ottanu uuden tulokkaan vastaan? :)

Meillä (nyt 2v) esikoinen alkuun ihmetteli kovasti mikä tää pieni ihminen on joka meille tuotiin, poika uhmas ja kiukutteli ihan hirveesti kun nyt olikii joku viemässä osan huomiosta. On alkanu sen jälkeen hitaasti tottua siskoon, kovasti hokee "vauvaa" (on ainoo sana jonka osaa kunnolla sanoa) siskon korvaan melko kovaan ääneen että tyttö säikkyy varmasti :hilarious: Käy silittämässä siskon päätä ja nyt on alkanu pyytää siskoa syliin eikä haluis millään päästää irti sit kun vauva alkaa itkeä :grin
Meidän poika 1v 9kk on myös ihan kivasti ottanut vastaan. Silittelee vauvan päätä ja pusuttelee. Antaa vauvalle tutin, mutta toisinaan myös ottaa tutin pois. Kovasti välillä vaan harmittaa jos minä imetän vauvaa, enkä pääse hänen mukaansa mihin hän nyt milloinkin on menossa. Vauvalle ei tee pahojaan, mutta äitiä koettelee ja kissat ja koira saavat kylmää kyytiä, jos ei ehditä väliin. Uhmaakin on jo, ei tahtoisi totella millään ja tekemässä kiellettyjä hommia kaiken aikaa. :confused:
Nämä ongelmat ajoittuu yleensä vain imetyshetkiin.
Oon saanut niin monta ihanaa pusu- ja silitysvalokuvaa. Yhdestä meinasin teettää taulun seinälle, kun se on niin onnistunut ja suloinen.
 
Mun täytyy tunnustaa, että välillä oon kyllä helisemässä tuon 2v uhmaajan kanssa. Toisaalta tykkää hirveästi siskostaan; hoivaa ja hellii, mutta sitten iskee harmitus ja saattaa (yrittää) lyödä vauvaa. Sekunniksikaan ei noita uskalla jättää kahdestaan. 2v puhuu ja ymmärtää hyvin, joten joka kerta käydään läpi ettei saa lyödä ja miksei jne. Miten te muut ootte puuttuneet tällaisiin tilanteisiin tai kun esikoinen tekee kielloista huolimatta pahojaan? Hankala erottaa mikä on uhmaa ja mikä mustasukkaisuutta. No ehkä se tästä taas ajan kanssa :)
 
Niin ja vinkkejä kaipaisin mitä ihmettä tehä kotona vauvan ja taaperon kanssa kun ulos ei voi mennä. Ajanvietettä? Meillä kun vauva ei viihdy montaa minuuttia lattialla ja nukkuu päivällä vaan sylissä tai kantorepussa niin minun kädet on sidottu koko ajan tai liikkuminen rajattua kantorepun kanssa.
Useimmiten ulos voi mennä edes hetkeksi, mutta sisäpäivinä leikkimisen lisäksi voi maalata, leipoa, laulaa, soittaa, lukea, askarrella, leikkiä vesileikkejä, tehdä temppurataa (esim Peppi Pitkätossun Lattiaan ei saa koskea -leikki). Parin kuukauden ikäinen vauva jo hereillä ollessaan mielellään seuraa toisten puuhia.
 
Meilläkin suurimmalta osin mennyt kivasti. 2v haluaa auttaa vauvan hoidossa. Silittelee, pussailee ja pitää kädestä kiinni. Suloisinta on kun tyttö menee ihan lähelle pikkusiskoa ja alkaa juttelemaan pitkät tovit esim jostain lelustaan, silloin saa isosisko aina hymyjä :love7

Mutta meilläkin on uhmaa ja pari kertaa isompi on yrittänyt heittää pienempää tavaralla. Jälkimmäisellä kerralla yritti heittää hänelle tärkeällä pehmolelulla, pehmolelu otettiin pois ja juteltiin miksi ei saa heittää. Myöhemmin tyttö tuli harmistuneena kyselemään pehmolelun perään ja sanoi itse ettei saa heittää vauvaa. Luulen hänen ymmärtäneen asian silloin. Eikä sen jälkeen ole vastaavaa tapahtunutkaan. Ei heitä silti uskalla jättää hetkeksikään kahdestaan.
 
Meillä on ollut yllättävän vähän mustasukkaisuutta. Toistaiseksi. Osittain varmasti siksi, että mies on ollut koko ajan kotona myös, joten huomiota on riittänyt kaikille kolmelle. Mut ollaan myös yritetty kaikille antaa huomiota sen pienen hetken edes päivittäin. Mulla on välillä kädet niin täynnä vauvaa, etten aina ehdi muuta kuin sanoa isommille miten paljon tykkään heistä ja että ovat tärkeitä. Myös vähän valittelen, että äitiä väsyttää, kun vauva syö koko ajan ja hoito on raskasta (en koko aikaa valita mut rehellisesti yritän puhua tästäkin aiheesta). En tiedä meneekö tällainen ihan metsään ;) Isommat kuitenkin molemmat haluavat pussata ja halata vauvaa, ja esitellä leluja, vaikkei toinen vielä lelujen päälle ymmärrä. Välillä kyllä ärähdän liiankin tylysti, kun varsinkin isompi, tyttö 4v, pussailis koko ajan kun vauva syö. Silloin pyrin pyytämään anteeksi ja selittämään, ettei saa häiritä ruokailua, ja sanon ettei tuntuis kivalta kun joku koko ajan tulis väliin kun tyttö itse syö.
 
Meillä tässä ongelmana on just se kun vauva ei jaksa seurailla muiden puuhia kun joskus ihan hetken, ni ei hirveesti tarvii yrittää esikoisen kaa tehä mitää kun vauva koko ajan sylissä... Kyllähän se varmasti helpottaa kun molemmille lapsille tulee vähän lisää ikää niin ei vauva kaipaa niin paljon syliä ja taapero malttaisi leikkiä myös yksin joskus.

Esikoinen on täällä aika usein sellasella riehupäällä että täytyy pitää kaukana vauvasta ettei satuta. Mutta on niitä rauhallisempiakii hetkiä joskus niin voi antaa vauvan pojalle syliin :)

Telkkari tai tabletti meillä usein auki kun oon yksin lasten kaa... :sad001
 
Meidän päivät menee kyllä ihan vaan legoilla rakennellen. :grin Teen toki ruuat ja muut pakolliset ja yleensä ulkona käydään, mutta muuten istun lattialla legojen äärellä. Esikoinen haluaa, että joku on seurana mutta siihen riittää lattialla istuminen. Vauva on joko sylissäni, lattialla tai sitterissä ja viihtyy yleensä hyvin, eli nukkuu.
Jostain ihme syystä esikoinen ei ole kiinnostunut telkkarista ollenkaan, joten sitä ei katsella. Mutta esikoisesta on ehkä maailman hauskinta kuunnella musaa ja tanssia äitin kanssa oikein tosissaan ja hassutella. Siinähän sitä saa itsekin hyötyliikuntaa ja vauvakin voi olla vaikka sylissä.
Rakastan tätä arkea näitten ihanien poikien kanssa ja päivät menee liian nopeasti. :)
 
IceQueen, minä ehkä säästäisin telkkarin ja tabletin hätätilanteita varten. Yleensä vauvat myös tykkäävät musiikista ja liikkumisesta. Niihin voi osallistua äidin kanssa tai isompi voi pitää konsertin vauvalle. Taaperolle voi myös opettaa sellaisia leikkejä, joihin vauva voi osallistua. Ensin aikuisen täytyy tietenkin olla siinä mukana.
 
Sen takia mie kyselin vinkkejä :) Itelläni ei oo yhtään mielikuvitusta keksiä tekemistä lasten kanssa... Meillä hätätilanteita on paljon kun taapero alottaa hirveen riehumisen aina jos miulla on kädet sidottuna vauvaan.
 
Takaisin
Top