Toisen odottajat

Myös meille on tulossa toinen 1v ja 5 kk ikäerolla. Halusimme mahdollisimman pienellä ikäerolla, jotta olisi "kaveri". Odotan että alkuun on hankalaa, mutta lasten kasvaessa varmaan mukavaa, kun on pieni ikäero.
 
Meillekkin toinen tulossa :) ikäeroa tulee 1v3kk ja innolla odotan tulevaa! Vielä ei pelota yhtään miten pärjätään, vaan odotan innolla ja jännityksellä. Jotenkin toivon että tokan kanssa vauva arki sujuu "paremmin" kun on jotain kokemusta. Imetykseen yritän panostaa enemmän jos vain paraneminen synnytyksestä/leikkauksesta sujuu paremmin. Nyt synnytyksestä paraneminen kesti kauan, joten imetyskin kärsi siinä sivussa.

Miten teitä mietityttää toinen synnytys?
 
Mulla meni esikoisen synnytyksessä kaikki pieleen, poika oli avosuisessa tarjonnassa pää vinossa ja se oli ihan jumissa synnytyskanavassa, mutta se huomattiin vasta 2h sen jälkeen kun oli alkanut ponnistustarve. Sitten hakivat ultralaitteen ja suoraan sektioon. Pojan irrotus kesti 15min kun oli niin jumissa siellä että hälyttivät lisäapua, menetin 2,5l verta ennen kuin istukka irtosi, kohtu tulehtui yms.. Vähän sellainen traumaattinen kokemus, ja pelkään että toinen menee yhtä huonosti. Meinaan kysyä neuvolassa että voinko vaihtaa synnytyssairaalaa koska musta toi touhu kättärillä tuntu aika vaaralliselta. Mutta, toivon kovasti että saisin kokea alatiesynnytyksen! Tietenkin se on pääasia ettö vauva pääsee turvallisesti maailmaan.

Mä haluan myös panostaa imetykseen enemmän, nyt kun tietää jo ettei se ole niin helppoa ja että se vaatii paljon yrittämistä onnistuakseen. Esikoista sain imetettyä kuukauden, ja meillä oli paljon ongelmia imuotteiden yms kanssa.
 
Mun mies kerto mulle tänään imetyksestä ja sen hyödyistä. Ihan meinas itku tulla :) Kyllähän mä ne asiat tiesin jo esikoisen ajalta, mutta sillon imetys ei kunnolla onnistunu, monestakin syystä. Nyt aion yrittää enemmän ja teen parhaani. Toki esikoisenkaan aikana en olis voinu yrittää enempää.
 
Mulla taas kättäriltä päinvastainen kokemus.. Pelasti mun lapsen hengen. Istukka irtos ja hätäsektio suoraa 36vkolla..
 
Mua pelottaa tuleva synnytys todella paljon ja toivoon loppuraskaudessa pääseväni pelkopolille. Esikko synnytys meni todella pieleen, kestoltaan about 50h ekoista suppareista, valvoin kolme vuotokautta putkeen. Mun synnytys siis etenii tooosi hitaasti ja sikiö alkoi siihen väsymään kun sykkeet aluksi laski ja sit ne nousi liian korkeelle ja oli monta tunttia liian korkeella, lääkärillä piti tulla ottamaan vauvan päästä jtn kokeita mutta koska lääkäri oli niin kiireinen niin ei se ikinä tullukkaan ja vaan odottettiin et miten synnytys etenee -.- vauva kun syntyi joutui lastenosastolle heti,missä oli pari päivää. Veikkaan et sektiolla siin vaiheessa kun vauvan sykkeissä rupesi olemaan häikkä olisi voinut estä sen lastenosastolle joutumiseen. Itelle nousi korkea kuume ja hb romahti niin alas et sain verenluovutusta. Synnyttäjien osatolla mua kohteelti tosi tympeesti. Vihdoin kun vauva pääsi vierihoitoon niin kukaan ei opastannut mua vauvan hoidossa,imetyksessä vaikka oli esikoinen eikä mulla ollut yhtään kokemusta vastasyntyneestä. Mun oma äiti joutui tulee sairalaan mua auttamaan ja vaatimaan perhehuoneen kun olin itse niin huonossa kunnossa etten kykennyt ees vessan menemään ja hoitajilta apua en saanut. Mies sitten auttoi osastolla mua että hoitii vauvaa. Viikko oltiin yhteensä sairaalassa ja vasta kotiin päästyä alkoi arki rullaamaan ja mieli virkistyy. Ihan hirveä kokemus. Toivoon että tällä kerta synnytys etenee nopeammin ja saan vauvan heti vierihoitoon ja ettei sairaassa tarvisi olla kun minimi ajan :)
 
Minulla synnytys oli hyvä kokemus. En väitä etteikö se olisi sattunut niin pirusti tai että kaikki olisi edes mennyt hyvin. Lapsi syntyi 21 h kestäneen synnytyksen päätteeksi. Olin kotona kärvistellyt aika pitkään ja valvonut kaksi yötä epäsäännöllisten supistusten kanssa. Sairaalassa pääsin heti ammeeseen ja sitä kautta synnytysosastolle.
Synnytys eteni omaan tahtiinsa. Minä sain ilokaasua ja epiduraalin pyynnöstäni. Minulla taisi käydä hyvä tuuri kätilöiden kanssa. Koin että kaikki kolmessa vuorossa minua hoitaneet kätilöt todella tekivät kaikkensa, että minulla on hyvä.
Ponnistusvaiheessa sitten vauvan sykkeet laski niin, että ykskaks huone oli täynnä hoitajaa ja lääkäriä. Vauva otettiin imukupin avulla nopeasti ulos. Vauva sai jäädä luokseni ja en minä enää muita nähnytkään koko huoneessa. Itkin onnesta niin etten koskaan ❤
Synnytyksen loppuvaiheen minäkin koin hyvin traumaattisena, mutta ekks:ssa on tapana käydä synnytyskeskustelu synnytyksrn hoitaneen kätilön ja synnyttäjän välillä. Siitä oli TODELLA paljon apua minulle, kun selvisi että vauvan sykkeet laski liian lyhyen napanuoran takia. Muutenkin sai kysellä ja koko synnytys käytiin alusta loppuun läpi. Mitään ei jäänyt epäselväksi. Muistoihini synnytys on jäänyt positiivisena kokemuksena, eikä tuleva pelota.

Sen verran tähän lisään, että minulle tuli aika pahat repeämät ja eppari leikattiin. Siitä toipuminen oli tuskaista ja hidasta. Askartelin itselleni reikätyynyn ja sen avulla istuin 1,5 kk. Sitä en todellakaan toivo uudelleen kokevani!
 
Muokattu viimeksi:
Meille toinen tulossa heinäkuussa ja ikäeroa esikoiseen tulee lähes tarkalleen 7 vuotta. Hänet sain yksikseni, nykyisen mieheni tapasin kolme vuotta sitten, joten siksi näin suuri ikäero. Isosta ikäerosta on kuitenkin varmasti monia etuja. Tyttö odottaa tulevaa pikkusiskoa malttamattomana, on koko ajan pussailemassa mahaani ja juttelee ja laulaa vauvalle. Hän on jo sen verran iso, että ymmärtää vauvan synnyttyä pienempää lasta paremmin sen, että äiti ei huomioi häntä yhtä paljon kuin ennen. Hän pystyy osallistumaan vauvan hoitamiseen ja on siitä hyvin innoissaan.

Toivoisimme yhteensä saavamme kolme lasta. Seuraaville emme kuitenkaan toivo näin suurta ikäeroa. :)
 
Ja esikoisen synnytyksestä vielä.. Raskaus meni kaksi viikkoa yli ja käynnistettiin. Supparit tulikin sitten melko nopeasti ja voimakkaina, joten homma oli kohtuullisen nopeasti ohi, synnytys kesti 8 tuntia. Epiduraali puri ja vaikka se välillä olikin melkoista kärsimystä ja repeämiäkin tuli, niin loppujen lopuksi ihan hyvät fiilikset jäi synnytyksestä. Nyt on neuvolassa ja ultrassa kyselty onko jäänyt käynnistämisestä traumoja, mutta päin vastoin se oli minusta ihan positiivinen kokemus juurikin synnytysen nopean ja tasaisen etenemisen takia.

Nyt lähinnä mietityttää, että voiko synnytys tällä kertaa käynnistyä itsestään. Äitini kaikki kolme synnytystä on käynnistetty yliaikaisina ja muistelen, että voi olla periytyvä ominaisuus..?
 
Heippa!
Meille on tulossa näillä näkymin toinen ja ikäeroksi jää n.2v 1kk. :HeartredEsikoispoika on syntynyt Lokakuussa 2014.

Synnytyksestä sen verran, että se jännittää siltä osin, että miten saan perusteltua, etten aio alakautta tätäkään synnyttää. Esikoinen oli perätilassa ja siksi sektio oli "hyväksyttävää" vaikkakin yrittivät väkisin, että olisin koittanut ensisynnyttäjänä yli 4kiloista varpaat edellä..juu en. :eek:
Minua en pelota kipu tai se mitä minulle tapahtuu, mutta pelkään kuollakseni että vauva joutuu vaaraan. :nailbiting:
 
Ei kai lääkäritkään suosiolla sektiota, kustannukset mutta myös synnytys yleensä parempi vaihtoehto ihan äitillekkin. Vauva saa lisäks äitiltä synnyksen kautta bakteerit oman elämän alkuun :)
 
Tiedän riskit ja hyödyt, sekä kustannuskannat, mutta hoitoalalla työskennelleenä, kantani on vain vahvistunut. :smiley-ashamed008Toivuin sektiosta nopeammin kuin yksikään tuntemani alakautta synnyttänyt. :smiley-ashamed004Toki on tuuristakin kiinni ja yksi synnytys voi olla toisen vastakohta..mutta "päähän pinttymäni" ei ole perus "en halua, että minuun sattuu"-pelko. :confused005Se perustuu moniin seikkoihin,kokemuksiin ja pelkoihin. mm.itse olen vammautunut synnytyksessä vaikka ei ollut vaikea synnytys millään tavalla.. :confused1:sad010
 
mua ehkä vähäse jännittää ku ensimmäinen sektiolla, vaikka ei siinä mitää, hyvin meni eikä mitää traumoja. mut tulevan kannalta vaikka luotan et kaikki menee hyvin. haluaisin alakautta toisen ja jos, toivottavasti tulee enemmänki lapsia. ikäeroa tulee 1,4v
 
Millaisia ajatuksia teillä on arjesta kahden pienen lapsen kanssa? Itse olen palannut viime syksynä töihin, joten esikoinen on ollut n. vuoden hoidossa kun äitiysloma alkaa. Vähän jännittää, miten kädet, aika, huomio riittävät kahdelle pienelle ja miten esikoinen tykkää olla kotona hoitopäivien sijaan (on nyt ihanalla perhepäivähoitajalla). Myös oma jaksaminen mietityttää, kun ajoittain oli mieli maassa esikoisen kanssa kotona ollessakin...

Toki ensisijainen tunne kahdesta lapsesta ja kotielämästä heidän kanssaan on onnellisuus :) Ikäeroa lapsille tulee siis n.2,5 vuotta.
 
Kahden alle 2-vuotiaan kanssa arki on varmastikin vähintään mielenkiintoista. Kamalasti sitä odotan, mutta toisaalta hirvittääkin. Miehen kanssa käytiin jo yritysvaiheessa vakavat keskustelut harrastuksista ja menoista, että ne nyt ei vaan sitten oo enää ihan itsestäänselvyys.
Välillä jo tämän rakkaan kohta vuotisen esikoisen kanssa on arki aika rankkaa. Minäkin tarvitsen välillä pieniä hetkiä ihan itseni kanssa ja se on ihan luxusta kun kahvit saa juoda rauhassa. Miehen työpäivät yrittäjänä venyvät todella pitkiksi toisinaan, joten useasti hoidan lapsen yksin 24/7.. Välillä ollaan otettu aika kovinkin yhteen, jos mies vielä viikonloppuna kuvittelee lähtevänsä kalastusreissulle(mikä kestää koko vkl:n) tai johonkin turnaukseen.. Nyt mies on vähentänyt paljon harrastuksia ja tuntuu olevan sitoutuneempi perhe-elämään, joten eiköhän tämä tästä ❤
Olen hoitovapaalla ja siitä olisi tarkoitus jäädä äitiyslomalle.
 
Mua ei tuleva synnytys jännitä yhtään. Odotan sitä innolla :D Minusta synnyttäminen oli kivaa, se oli nopeasti ohi, eikä sattunut juuri yhtään. Epiduraali puudutti hyvin. Nyt aion olla mahdollisimman pitkään, toivottavasti kokonaan ilman lääkitystä. Ainoa kipu tuli jälkikäteen, kun ponnistin niin vauhdikkaasti että repesin ja tikkejä tuli kymmenen.

Tuleva arki pelottaa tosi paljon. Mies on tällä hetkellä työtön ja pojan kans kotona, mutta entä jos lähteekin töihin vauvan synnyttyä?! Miten mä sitten pärjään. Tiedän että miljoonat muutkin ovat pärjänneet ja kyllähän hätä keinot keksii, mutta silti.
 
Meillä mies jää nyt kotiin ja mä meen töihin, kyl se vähä jänskättää ku tarkotus ois sit et mies menis ku jään äitiyslomalle/ tai kotii aikasemmi? Riippuu töistä. Mut se just jos ei oo tottunu kotiarkee ja sit onki kahenkaa. Luotan et siitä selvii, hassua vaan et kaikkee tulee mielee mut se hyvä ettei sit kaikki kerralla
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top