Toinen tai kolmas lapsi? Kokemuksia/ajatuksia ikäeroista ja arjesta.

Mörri-Möykyn kanssa samoilla linjoilla.
Kun ei ole taloudellisesti mahdollista jäädä hoitovapaalle ja typsy menee nyt 1v1kk ikäisenä päivähoitoon (joka on itsestäni ihan hirvittävän aikaista, mutta näin tämä nyt sitten meidän perheen kohdalla menee), että eihän häntä voi päikystä poiskaan ottaa sitten kun kakkonen syntyy, kun on siellä tottunut siinä vaiheessa jo olemaan.
Ja sitten tosiaan kotiin olemaan saamatta huomiota, kun äiti keskittyy enemmän uuteen vauvaan ja taaas sitten jonkun ajan kuluttua aloittamaan uudestaan päivähoidossa sisaren kanssa...ei ei.
Koko perhe kotiin siinä vaiheessa kun uusi tulokas tulee siksi aikaa kun isän vapaat sen mahdollistaa ja muuten kai sitä lyhennettyä päivää.
Mun pitäis varmaan olla jo vähän paremmin perillä mitä lyhennetty hoitoaika esim. tarkoittaa, mutta eiköhän tuo selviä kun esikoinen 1,5 viikon päästä aloittaa hoidon. Se kauhistuttaa.
Aloitin tänään työt ja voi taivas, että tuntui päivä pitkältä!! Isänsä on siis lomalla päivähoidon aloitukseen asti.

Onko teillä nuo vajaan kahden vuoden ikäerolla olevat vanhemmat sisarukset olleet mustasukkaisia uudesta tulokkaasta?
 
Meillä esikoinen näki vauvan ekku kerran sairaalassa, aivan oli pieni poika tippa linssissä, kun äitistä oli joutunut olemaan erossa. Heti tahtoi vauvan viedä kotiin. Ei oo mustasukkaisuutta ollut, mutta nyt alkanut pieni kateus pilkottaa kun pikkusisko on alkanut leluilla leikkimään ja toki uhmaikäkin tähän vaikuttaa. Pääsääntöisesti kuitenkin hyvää pataa ovat ja mikäs aen ihanempaa kuunnella kunkahdestaan hömppäilevät ja kikattelevat :)

Sent from my GT-S7580 using Vau Foorumi mobile app
 
Meillä tulee tiukkaa, mutta jään silti esikon kanssa kotiin. Ja näin sit ollaan kotona kakkosen synnyttyäkin niin kauan kuin pystyy (ja jaksaa, vielä ei yhtään ikävä kotoa pois). Kerhoilua yms niin esikolla kavereita ja muutakin puuhaa. Kaipa se meidän arki sitten jotenkin järjestyy. :D
 
Meillä on nyt jokaisella lapsella ikäero n.3v., minusta se on ollu huonoa kun aina isommalla omat jutut. Mut minkäs voi kun vauva kuume yltyy kun lapset kasvat vauva ajan ohi.
 
kyllähän asia on niin että parhaiten säästää kun on kummatkin lapset kotona kun päivähoito maksu on kuitenkin olemassa.
saat kuitenkin vanhempain/kodinhoidon tukea lisäksi vanhemmasta lapsesta.
toinen lapsista on siinä iässä, että ei voi jättää yksinään vauvan kanssa. varustaudu turvavaljailla kun toista syötät ja toinen huutaa niin voit jättää hetkeksi valjailla kiinni syöttötuoliin, että haet vauvan nukkumasta(yleensä vauva nukkuu ensimmäiset viikot, jos ei ole koliikki) värinä keinu(jokin vastaava taas hoitaa koliikki vauvaa yms...)

lapsella on turvallisempaa kehityksen kannalta että saisi olla ensimmäiset vuodet kotona, mutta yhteiskunta pakottaa työ elämään vanhempia, joten sitä mennään sen, mukaan kuin pystytään.
toinen vaihtoehto on että otat kotio hoitajan(jolloin kelasta siirtää kodinhoidontuen tuolle hoitajalle mieluummin joku tuttu Esim , sisko tai mummu yms.. johon luottaa ja on lapselle henkinen tuki ja turvallinen kasvattaja.)

mutta teemme vanhempina, niin kuin parhaaksi näemme :smiley-chores011 JAKSAMISIA
 
Täytyy kyllä vielä kommentoida tätä päivähoitoasiaa, jos aiemmista kirjoituksistani on saanut sellaisen kuvan, että päivähoidon aikainen aloitus olisi ollut taloudellinen pakko. Näin ei ole, vaan itse halusin palata työhön aikaisin, koska pidän työstäni, enkä kovin pitkään jaksaisi kotona nyhvätä. Me olemme siinä mielessä kyllä onnellisessa asemassa, ettei joku päivähoitomaksu paljoa taloutta hetkauta. Sekään ei siis ole mikään syy pitää esikoista kotona pikku kakkosen synnyttyä. Parin päivän äitiysraha kattaa kuukauden päivähoitomaksun.

Taloudellisesti olisi myös ihan mahdollista palkata hoitaja kotiin, mutta emme sellaista halua. Meillä esikoinen on aktiivinen ja ulospäin suuntautunut - ehkäpä juuri aikaisen päivähoidon aloituksen vuoksi - eikä päiväkoti ole hänelle mikään kehityksen vaarantaja ollut, päin vastoin. Ehdottomasti hän saa sinne palata mahdollisimman pian pikkusisaruksen synnyttyä. Lapset ovat toki erilaisia ja jollekin ujolle ja syrjäänvetäytyvälle päiväkoti saattaakin olla ainakin aluksi tosi ikävä paikka. Jos kuitenkin kasvattajahenkilökunta on asiansa osaavaa ja resurssiensa puitteissa kykenevät antamaan hieman extra-aikaa sitä tarvitsevalle, niin eiköhän siellä jokainen saada mukaan touhuun.

Se on sitten toki asia erikseen, että jos ei vanhemmat lapset vielä ole aloittaneet päiväkotielämää uuden tulokkaan syntyessä, niin uuden perheenjäsenen tulo on sen verran iso mullistus, ettei ehkä olisikaan syytä samaan aikaan ajoittaa mitään päiväkodin aloitusta. Tuostahan lapsi voisi vain saada sen fiiliksen, että uusi vauva tuli ja hänet työnnetään syrjään.
 
lapsen kehitystasoa on aina tutkittu.
http://www.mll.fi/vanhempainnetti/ika/1-3/

tuolta voit tutkia kehitystä, henkinen kehitys ei näy ulos suoraan.
minulla on niin huonoja kokemuksia päiväkodeista lapsilla(lapsilla on paha tapa ottaa mallia muista lapsista) ja muutenkin olen itse hoitanut siskon lasta mutta meille ei ollut resursseja hoitaa lasta jatkuvasti.
olemme toimeentulossa(mies opiskelee) ja palkka on niin pieni että sossu katsoo tuloksi, joten plus miinus nolla minulla on omia kuitenkin omia 7v 5v 3v 1v.

aikaisemmin keväällä hoidin 2kk.
nyt 2v poika lyö lapsiani kun aloitti perhepäivähoitajalla
kun on hoidossa välillä minullakin kun äidintyön kuva on vuorotyö.
hänen oli pakko töihin mennä kun velka talosta.

noh jätän tähän koska olen kirjallisesti heikko ilmaisemaan itseäni.
 
Jokainen tekee niin kuin itse parhaaksi näkee. Osalla on hyviä ja osalla huonoja kokemuksia erihoito muodoista, ei ole olemassa vain yhtä ja ainoa oikeaa.
Mä ajattelin laittaa esikosen seurakunnan kerhoon jahka täyttää neljän, sitten kaikki lapset hoitoon kun täytyy palailla töihin (parin vuoden päästä).

Sent from my GT-S7580 using Vau Foorumi mobile app
 
vanilj sanoi:
Jokainen tekee niin kuin itse parhaaksi näkee. Osalla on hyviä ja osalla huonoja kokemuksia erihoito muodoista, ei ole olemassa vain yhtä ja ainoa oikeaa.
Mä ajattelin laittaa esikosen seurakunnan kerhoon jahka täyttää neljän, sitten kaikki lapset hoitoon kun täytyy palailla töihin (parin vuoden päästä).

Sent from my GT-S7580 using Vau Foorumi mobile app
Click to expand...


kerho on todella hyvä harjoittelu paikka.4vuotias haluaa jo temmeltää kavereiden kanssa.
meillä on 3tunnin kerhossa 3v(2x viikossa) ja 5v(3xviikossa)
kaupunki tarjoaa 12xkuussa ilmaiset 3h päivät(johon on sitouduttava.)
esikoinen aloittaa ensimmäisen luokan kohta
:hug007
 
Täällä on kerho 2x vko 3tunnin ajan. Ja alkaa vasta 4 vuotiaana. Olisin jo nyt 3vuotiaana voinut laittaa jos olisi ollut mahdollisuus. :)

Sent from my GT-S7580 using Vau Foorumi mobile app
 
En mä Mörri-Möykky tarkottanu että teillä ois heikko taloudellinen tilanne. Siinä vaan olin samoilla linjoilla, että ei varhain lapsensa päivähoitoon -syystä tai toisesta laittavaa äitiä (tai perhettä) tänä päivänä enää oikein voi syyttää tai syyllistää.
 
Tyttö on ollut nyt vuoden päiväkodissa, aloitti siis 1,5v kokopäiväisesti. Syy tähän oli, että kaipasin tosissani 'aikuisten maailmaa' ja älyllisiä haasteita välillä ja halusin edetä opiskeluissa vauhdilla, vaikkei se taloudellisesta puolesta kiinni olekaan. Tyttö oli jo silloin ja on edelleen erittäin ulospäin suuntautunut, eikä siksi epäilyttänyt yhtään laittaa omanikäisten seuraan. Päin vastoin:koin etten pysty antamaan tarpeeksi virikkeitä vilkkaalle lapselle koko ajan, ja olin varma että korkeasti koulutetut ja työhönsä sitoutuneet, innokkaat ammattilaiset voisivat tuoda jotain uutta jokaiseen päivään lapsen ikäkaudelle soveltuvalla tavalla. Ja näin kävi! Tyttö nauttii olostaan, on kiintynyt hoitajiinsa joita paremmista en olisi osannut unelmoidakaan, ja on saanut paljon kavereita, joista puhuu kotona innokkaasti. On oppinut puhumaan erinomaisesti, ruokailee siivosti ja hyvällä halulla, oppi hyvin potalle siellä isompien vanavedessä, osaa leikkiä kaikkien kanssa ja jakaa ja lainata omia lelujaan(valitettavasti kaikki kotona kokonaan kasvaneet ainoat lapset joita tunnen, ovat tässä suhteessa hyvin jälkeenjääneitä, tulee heti paniikki ja raivari jos kylässä oleva kaveri ottaa minkä tahansa lelun lattialta)... eli en kyllä keksi mitään negatiivista, tosin sulkeutuneemman lapsen kanssa voisi olla toisin. Osaan myös itse arvostaa yhteistä aikaamme paremmin, ja jaksan olla silloin läsnä, myös henkisesti. Tämänkin selostuksen kirjoitin nyt kun tyttö nukkuu, en koskaan esim tyhlaa yhteistä aikaamme tabletilla roikkumiseen, tvn katsomiseen tai vastaavaa,(aamupiirrettyjä lukuunottamatta, näin kesälomalla sitä nukkuisi mielellään sen ekstratunnin)...olen siis itsekin parempi vanhempi, eli tämä on toiminut meillä:)
 
BabyBlues sanoi:
Tyttö on ollut nyt vuoden päiväkodissa, aloitti siis 1,5v kokopäiväisesti. Syy tähän oli, että kaipasin tosissani 'aikuisten maailmaa' ja älyllisiä haasteita välillä ja halusin edetä opiskeluissa vauhdilla, vaikkei se taloudellisesta puolesta kiinni olekaan. Tyttö oli jo silloin ja on edelleen erittäin ulospäin suuntautunut, eikä siksi epäilyttänyt yhtään laittaa omanikäisten seuraan. Päin vastoin:koin etten pysty antamaan tarpeeksi virikkeitä vilkkaalle lapselle koko ajan, ja olin varma että korkeasti koulutetut ja työhönsä sitoutuneet, innokkaat ammattilaiset voisivat tuoda jotain uutta jokaiseen päivään lapsen ikäkaudelle soveltuvalla tavalla. Ja näin kävi! Tyttö nauttii olostaan, on kiintynyt hoitajiinsa joita paremmista en olisi osannut unelmoidakaan, ja on saanut paljon kavereita, joista puhuu kotona innokkaasti. On oppinut puhumaan erinomaisesti, ruokailee siivosti ja hyvällä halulla, oppi hyvin potalle siellä isompien vanavedessä, osaa leikkiä kaikkien kanssa ja jakaa ja lainata omia lelujaan(valitettavasti kaikki kotona kokonaan kasvaneet ainoat lapset joita tunnen, ovat tässä suhteessa hyvin jälkeenjääneitä, tulee heti paniikki ja raivari jos kylässä oleva kaveri ottaa minkä tahansa lelun lattialta)... eli en kyllä keksi mitään negatiivista, tosin sulkeutuneemman lapsen kanssa voisi olla toisin. Osaan myös itse arvostaa yhteistä aikaamme paremmin, ja jaksan olla silloin läsnä, myös henkisesti. Tämänkin selostuksen kirjoitin nyt kun tyttö nukkuu, en koskaan esim tyhlaa yhteistä aikaamme tabletilla roikkumiseen, tvn katsomiseen tai vastaavaa,(aamupiirrettyjä lukuunottamatta, näin kesälomalla sitä nukkuisi mielellään sen ekstratunnin)...olen siis itsekin parempi vanhempi, eli tämä on toiminut meillä:)
Click to expand...



voih kertoa sen puoleen,
siskoni poika on avoin ja iloinen vaikka lyö muita lapsiani.(aina kun on hoidossa ja normaalisti pienempää lyö)
meillä lapset osaa myös lainata koska he joutuu täällä päivittäin sitä harjoittelee.
kukaan lapsi ei ole tietääkseni "sulkeutunut"( jos ei ole kielellisiä vaikeuksia) tai koliikki lapsi ollut joka tarvitsee läheisyyttä enemmän( syynä ollut jatkuvasti sylissä pienempänä vatsavaivojen takia.)

sinulla on tuuri ollut jos joku hoitaja ottanut lapsesi "suojelukseensa"
normaalia on, että yksinään lapsi ei osaa jakaa joten sitä pitää harjoitella jatkuvasti, ne eivät mitenkään jälkeenjääneitä.
yleensä seuraava sisar oppii nopeammin.
onhan se joskus parempi niin, jos aikuisen pää ei kestä parisuhde riitoja, niin lapsi hoitoon.
mutta se ei ole aina lapsen edun mukaista niin kuin minun vanhimman kohdalla käynyt.
koska häntä syrjittiin vauvaryhmässä, jos ei pukenut ulos mentäessä joutui jäämään sisälle. joutui yksin syömään(myös seuraavana päivinäkin)kun oli matkinut muita päiväkotiryhmäläisiä ruokapöydässä.
Jossain kohtaan lapsesi ei ole enää hän, jota hoidetaan hyvin koska hoito on puutteellista kun henkilökuntaa on vähän lapsia kohden, siihen vedottiin myös minun esikoiseni kohdalla.
 
Noh, en koe että parisuhde olisi ollut syynä 'aikaiseen' päiväkodin aloitukseen, vaan sekä omat että lapsen tarpeet. Ikävää että teille on sattunut huono päiväkoti, meille taas erinomainen ja kerroin siis ihan omasta näkökulmastani vain, en puuttuakseni toisten valintoihin. Jokainen tekee tietenkin niin kuin parhaaksi näkee, toiset taas olosuhteiden asettamissa rajoissa, tosin itselläni oli onnekas asema että sain valita miten halusin ja siksi ehkä valitsinkin omalta kohdaltani parhaimmaksi osoittautuneen vaihtoehdon. Kavereita on moneen lähtöön, on edelleen kotona olevia ja sekä tytärtäni aiemmin että myöhemmin päiväkodin aloittaneita, ja jokainen perhe tuntuu tulevan hyvin toimeen päätöstensä kanssa. Ne joilla on sisaruksia näyttäisivät nahistelevan enemmän fyysisesti, ja ainoat lapset käyttävät enemmän henkistä valtaa toisiinsa (ja vanhempiinsa...), mutta en ole huomannut kenenkään olevan epätavallisen väkivaltainen. Pojat ovat tietenkin usein vauhdikkaampia leikeissään, muutamaa poikkeusta lukuunottamatta. Perhepäivähoitajista ei ole mitään kokemusta, ehkä se on vielä enemmän arpapeliä kun hyvän päiväkodin löytäminen? Päiväkodeissa on kuitenkin niin paljon hoitajia, että jos joku on täysi sekopää, niin luulisi toisten huomaavan. Asumme kyllä melko hyvällä alueella, ja sekin voi vaikuttaa päiväkotiseuraan ja sieltä opittaviin tapoihin... En tiedä, arvailuahan tämä vain on, että mikä päivähoidon laatuun vaikuttaa. Varmaan jos olisi osoittautunut todella huonoksi paikaksi, olisin laittanut yksityiseen päiväkotiin. Niistä vain on moni sanonut, että ovat täällä päin ainakin turhan tavoitteellisia ja pyrkivät liian kiireesti 'kehittämään' lapsia koulutyyliin. On kaikenlaisia oppimistavoitteita yms ja liian vähän vapaata leikkiä, ja lapset väsyvät.
 
Aloittajalle: Meillä on tytöt juurikin tuolla 1v 8kk ikäerolla ja koska en löytänyt töitä lasten välissä, jäimme kaikki kolmisin kotiin (eli päiväkotia ei ehtinyt esikko aloittamaan). Vanhempi tosin kävi kyllä kerhossa aluksi kerran viikossa ja lopuksi 3x vko, itse koin sen ihanaksi hengähdyshetkeksi ja kallisarvoiseksi yhteiseksi ajaksi pienemmän kanssa.
Kieltämättä oli rankkaa olla kotona (meillä ei edes tukiverkkoja lähimaillakaan) joten välillä mentiin aivan jaksamisen rajoilla, kun mieskin touhasi yrityksen perustamispuuhissa 24/7, mutta kaikesta selvittiin :)
Kummasti pienempi osasi sitten mukautua siihen ettei aina tarvinnut olla sylissä, että ehdin hyvin leikkiä isomman kanssa (tosin imetys loppui aika nopeasti, liekö syynä se ettei enää oltu niin paljoa lähekkäin..vauva jotenki itsenäistyi nopeampaa). Ja vauva nukkui kiltisti päiväunet, jolloin isompi katsoi esimerkiksi jotain ohjelmaa (ja äiti otti pikku-tirsat vieressä sohvalla) Jos jotain huonoa niin esikko lopetti päikkärit pienemmän synnyttyä...kasvoi turhan isoksi kerralla.
Mustasukkaisuutta oli hyvin vähän, korkeintaan joskus jos sai kipeää juuri ku pikkusiskoa syötettiin (eikä päässyt heti syliin).

Tytöthän ovat aivan parhaat kaverit nyt, kaikki alkoi puolen vuoden iästä kun pikkusisko rupesi liikkumaan :)
Aivan paras ikäero (heillä tosin se on vain yksi kouluvuosi, joten pääsevät peräkanaa aloittamaan koulunkin).

Nyt kolmatta odottaessa meillä on tytöillä aivan ihana päiväkoti meidän kodin lähellä(aloittivat kun olivat 3v ja 1v 3kk) ja mietinnässä on jos tytöt kävisivät osa-hoidossa, tai sopimuspäivillä. Toki se maksaa, mutta uskon että olisi sen arvoista. Kaveripiirit pysyisi samana ja äiskä saisi välillä sitä omaa aikaa.Töihin kuitenkin palaan varmaankin kun vauva on vuoden, enkä haluaisi olla aivan loppu siinä vaiheessa...

Tämmösiä ajatuksia mulla...
 
Sen verran vielä lisää että minäki hain töitä lasten välissä ja esikoinen olisi silloin aloittanut päiväkodin, mutta todennäköisesti olisin hänet sitten ottanut kotiin vauvan synnyttyä. Oma ajatus on että vajaa 2v ei vielä kaipaa niin paljon sitä kaveripiiriä kuin esimerkiksi jo 3vuotias. Esikoinen oli siis 3v kun he aloittivat hoidon ja silloin se tuntui juuri oikealta iältä (toki kerhossa käynti oli hyvin jo valmentanut siihen).
 
Itsellä ollut jo mielessä mitä oikein tekisimme kun toinen syntyy maaliskuussa ja esikko täyttää helmikuussa 3v. Rahan säästön takia houkuttaisi ottaa kotiin kun mammaloma alkaa... mutta poitsumme oli koko kesän kotona (kun saatiin 2kk maksuvapaata jos lapsi on kesä-heinäkuun kotona kuntasäästösyistä) kesän aikana sosiaaliset taidot laskivat huomattavasti elleivät kadonneet kokonaan ja kaikki kärsivällisyys katosi kokonaan. Heti hirveä kiukku päälle jos ei saanut heti tahtomaansa. Nyt kohta 2 viikkoa päiväkodissa olleena olemme saaneet takaisin sen ihanan pienen pojan joka meillä oli keväällä ja ei ole enää tietoakaan siitä (anteeksi sanamuoto) pikku hirviöstä mikä meillä kesän lopussa oli.. Tästä syystä taitaapi lapsi jäädä tarhaan kylläkin osa-aikaisena kun toinen syntyy. Plus meillä on aivan ihana päiväkoti :)
Esikko sai olla kotona 2-vuotiaaksi kun äippäloman loputtua anoppi otti vuorotteluvapaata hoiti poikaa vuoden kun en halunnut niin pienenä tarhaan laittaa mutta toinen varmaan menee sitten heti tarhaan kun äippäloma loppuu.. onneksi päiväkoti jossa poikamme on, on pienten päiväkoti. Sieltä puuttuu vanhimpien ryhmä kokonaan ja ryhmiä on silti kolme joten pienimpien ryhmässä on 1-2 vuotiaita ja heidän kaikki tarpeensa huomioidaan eikä vain istuteta jonnekkin ja leikitä vanhempien lasten kanssa..
 
Sama täällä! Pidän kyllä kuria, ja pidin koko kesän päivärytminkin normaalina ruoka-aikoja ja muita tarkasti noudattaen, mutta kesän lopussa tuntui ettei tyttö ymmärtänyt enää esim jakamisen päälle yhtään, vaikka se vielä keväällä oli itsestäänselvyys. Toki ikä tuo omat haasteensa, mutta sosiaaliset perustaidot jotenkin laski vaikka joka päivä ainakin pihalla leikki toisten lasten kanssa. Eli ei edes harkita että luovuttais hyvästä päiväkotipaikasta! Samalla uskon että arjen säilyminen normaalina vauvan syntymän jälkeen on hyväksi isosiskollekin, rutiinit rauhoittavat. Bonuksena saa itse ehkä joskus levähtää jos hyvin käy, ja ainakin ehtii kiertää vauvamuskareita ja muita kerhoja sitten tän pienemmänkin kanssa ihan kahdestaan, eikä pieni joudu sitten aina ison perässä/varjossa vaan kakkosena olemaan mukanaraahattavana isomman menoissa. Lisäks tottuu sitten ajoissa olemaan ihmisten ilmoilla ja tapaa myös ikätovereita.
 
Meillä ekan ja tokan ikäero on 2 v 2 kk ja kakkosen ja tulevan kolmosen ikäeroksi tullee semmoinen 2 v 3 kk. Siinä mielessä ihan toimiva, että isompi pystyy jo vähän itsenäisesti tekemään asioita, kun vauva tulee, mutta muistan kyllä, että odotusaikana oli välillä vaikeaa, kun pikku-uhmis ei esimerkiksi tahtonut millään pukea ulkovaatteita päälle, vaan heittäytyi ihan lötköksi, niin sen ison mahan kanssa oli pikkasen raskasta välillä tapella... :rolleyes:

Nyt on taas ollut pojilla semmoinen vaihe, ettei yhteisleikeistä tunnu tulevan mitään. En tiedä, meinaako 2-vuotisuhma nostaa jo nuoremalla päätään, kun käyttäytyy ihan kamalasti isoveljeään kohtaan, mutta kuri on tällä hetkellä melkoisen tiukka. Välillä noilla on kuitenkin ollu jo selvästi yhteistä kivaa, johon vanhempia ei oteta ollenkaan mukaan. Touhuavat jotakin ja naureskelevat keskenään! :grin :Heartred Ehkä, jos ikäero olisi vähän pienempi, saattaisivat tulla jo vähän paremmin toimeen ja leikitkin olisivat samaa tasoa, mutta ihan hyvin on toiminut kuitenkin.

Minä olen ollut kotona esikoisen syntymästä asti ja näyttää siltä, että todennäköisesti olen siihen asti, kunnes hän aloittaa esikoulun. Silloin uusin tulokas olisi noin puolitoistavuotias, niin hänet ehkä voisi laittaa jo päivähoitoonkin. Itselläni on vielä opinnot hiukan kesken eikä työpaikkaa mihin palata. Eli, työnhaku olisi sitten jossain vaiheessa edessä. Niin kauan, kuin minulla ei ole työtä, ei meillä ole mahdollisuuksia maksaa päivähoitomaksuja, ja varmaan pitäisi löytää vielä sellainen työ, josta saisi edes kohtuullisen palkan, jotta saisi päivähoitomaksut kuitattua ja jäisi jopa vähän ylikin. :rolleyes:
 
Meidän esikoinen on nyt ollut päivähoidossa kolmisen viikkoa (=n.3pv/vko) ja tädeiltä siellä tullut pelkkää suitsutusta :D Aina kuulemma hymyilee, syö kaikkea ja paljon paremmin kuin muut vanhemmatkin lapset, nukahtaa ja nukkuu hyvät päikkärit jne:Heartbigred Miun tyttö!
Yllättävän helppoa jättää lapsukainen viettämään tarhapäivää, kun jää sinne mielellään eikä itkien huuda äidin perään (vaikka äiti tietenkin pyyhkii silmäkulmasta kyyneeleen miettien miksi lapseni ei itke perääni?).

Nyt ollaan sit alettu miettiä tuota kulkemista, että mimmosetkas vaunuratas-hässäkät tässä on hankittava? Nyt ollaan menty Emmaljungan Duo Edgeillä, mut matkarattaat ois hankittava, kun ei nuo ihan käytännöllisimmästä päästä ole aina mukaan ottaa. Että kannattaako hankkia jotkut kevyehköt tuplat, seisomalauta ei taida esikoiselle (1v8kk kun pikkusisar syntyy) riittää, onko kokemuksia Emmaljungan sisaristuimesta vai miten taaperoa ja vauvaa kuljetetaan?
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top