The Toukokuu! <3

Nurva: Mulla on kans ollu samanlaista vaivaa nyt muutaman päivän, justiinsa et oikein vihlasee tuosta alaselästä ja tuntuu et jalat lähtee alta. Mulla on ainaski vaikuttanut siihen se, että jos oon esim. istunut tietokoneella pidemmän aikaa niin se alkaa samantien vaivaamaan. Ymmärrän ihan täysin ettei uskalla yksin lähteä kävelemään, mutta mulla se on aina auttanut kun hetken liikkunut. Toivottavasti se alakais helpottaan pian, en meinaan itekkään kestäis olla neljän seinän sisällä liikkumatta! Nytkin tuntuu, että tulee hulluksi kun on kotona vaan ne ajat kun isäntä on töissä.
 
mulla vaan tulee paikat kipeks kans jos on liikaa paikkallaan,tai sitten yöt on ihan hirveitä toisaalta jos on liikkkunut liikaa :/ eli ei mitenkään hyvin :D sunnuntainakin istuin liian kauan toss pihalla niin yritin päästä ulos niin oli miehen kavereilla nauramista :P nivunen meni jotenkin niin jumiin ettei jalalla pystyny astumaan yhtään :/ mullakaan oo yhtään kipeitä supistuksia ollut vissiin viikon 26 jälkeen?? nyt on vaan tullut sitä sitkeetä limaa taas monta päivää putkeen :/ alkaa kanssa kyllästyttämään koko raskaus,vaik ois vasta 36+1 viikkoja niin toivois koko ajan et aika kuluis nopeeta,miehelläkin 13-14 tunnin työpäiviä niin ei naurata yksin kotona olla,kun ei pääse mihinkään liikkumaan :D tänään ois taas semmonen päivä et vois vaan valittaa kaikesta :D
 
Moi ! Tuntuu että joka päivälle niin paljo tekemistä, ettei ehdi tänne kirjoitella. Oon kyllä lukemassa käyny mutta jos nyt sais aikaan kirjoitella kuulumisia.

Mä olin tänään lääkärineuvolassa ja kaikki hienosti, pieni tyttö siellä kölli <3 Nyt siis vasta sain tietää kumpi on tulossa. Tämänhetkinen painoarvio on 2600g ja syntymäpainoksi arvioi 3200g, saa nähdä pitääkö paikkaansa sitten ollenkaan. :) Mutta sirolta neidiltä tuntui kuulemma. Kohdunsuu lyhentynyt sentillä ja paikat pehmentyny ja vauvan pää kuulemma todella alhaalla. Saa nähdä koska täällä päästään tositoimiin. :)

Mitään oireita ei kyllä oo ollut, kivuttomia harjotussuppareita silloin tällöin, mutta eipä kauheesti niitäkään. Muutenkin olo on hyvä ja nautin edelleen tästä masusta ja raskaudesta. Selkä nyt on ihan sökönä mutta se on niin tavallista jo ilman raskauttakin.

Vaikka ei sitä malttaisi odottaa että pikkuisen näkisi <3

Ihanaa että tännekin vauvauutisia jo saatu ja nyt niitä alkaakin pian tulemaan oikein urakalla ! :) Nyt vain voimia ja tsemppiä kaikille viimemetreille ja synnytykseen !
 
No niin tänään siis äippäpolilla käyty. Se oli siinä ja tässä etten jääny osastolle. Verenpaineet oli justiinsa siinä rajalla että ovat liian korkeet ja jos mulla olis ollu proteiinit plussalla niin silloin olisin jääny suoraa käynnistyksee. Mut nyt sit seurailen kotona tuota verenpainetta ja proteiinia ja jos jotain ilmenee niin eiku suoraa laitokselle vaan. En tiiä sitten olisinko saanu jäädä jo tänään jos olisin halunnu ku lääkäri oli ihan kahen vaiheilla muutenki. Pikku jäpikällä oli kaikki hyvin, vettä riittävästi ja virtaukset ok, pää todella alhaalla ja paikat kypsyny. Painoarviota ei tällä kertaa otettu. Nyt vaan jännitetään päivä kerrallaan :)

Mä en ymmärrä mikä ihme mulle eilen tuli kun yritin pakata vauvan vaatteita kassiin valmiiks. Yhtäkkiä alko vaan ahistamaan hirveesti ja rupesin itkemään. Oonhan miä nyt ennen vauvan vaatteista jotain ymmärtäny, mutta nyt oli ihan semmonen "minä en osaa mitään ja jätän sen vauvan sinne laitokselle"- olo. En tiiä mikä lie paniikki mulle iski...


 
Tänään näköjään muillakin ollu huono päivä, ite tekis vaan koko ajan mieli valittaa.

Harmi kun tän raskauden kanssa ei voi vaan lyödä hanskoja tiskiin ja lopettaa, tänään kun on tehny lähinnä vaan mieli nukkua ja itkeä. Turvotusta on ihan ympäri vuorokauden, kumpparit on ainoot kengät mitkä saan just ja just tungettua jalkaan, jatkuvasti väsyttää, koko ajan pitäs ravata vessassa, vatsa painaa niin ettei saa nukuttua ja muutenkin makuuasennossa puutuu kädet ja jalat välittömästi. Hikoilen koko ajan, vaikka normaalisti oon se jota palelee, painokin vaan nousee ja nousee. Olo on jo jotenkin epätoivonen, miten tän lapsen saa pihalle??!!??!! Ja siis pahimmillaan vielä voi mennä se reilu kolme viikkoo...  Ja kaiken huippu on tietysti taas miehet, oma ei pysty sitten millään käsittämään miten mulla muka voi olla niin hankala olla. Koko ajan pitäis jaksaa touhuta ihan normaalisti ja jatkuvasti se on huutelemassa, että tuoppas sitä ja teeppäs tätä!!! Tuntuu, että pää hajoo ihan totaalisesti.

Huh, tulipas oikeen kunnon valitusvirsi, toivottavasti muilla menee edes vähän paremmin :)
 
Heipä hei :)

Voi noita miehiä, mikä noita vaivaa  Sinuna antaisin tulla suoraan sydämestä huutoa, et mitä päässäsi oikein liikkuu?!  Ehkäpä sillä itelläki morkkis, ja helliii sua sit loppumetrit senki eestä, mie toivon ainaki niin :)
Meillä meni vappu rauhallisesti kotona herkutellen ja siivotessa, tässä jääkiekkokisoja odotellessa, voi kunpa voi kunpa muksu syntyy ennen tärkeitä pelejä (jo pelkästään kokonsa puolesta) olen siis jokseenkin jääkiekkofanaatikko, siis penkkiurheilumielessä :D

Kiva kuulla et muillaki hermo välil kireellä, ite oon kyl kans tosi tuuliviiri nykyään, ja väsyn helposti. Ja mullaki on noit hermosärkymäisiä tunteita varsinki sisäreien puolel, mut ohimeneviä. Selkä ajottain ihan krampissa jos touhuaa liikaa ja sit hetken makaa, mut onneks se sit siitä helpottuu ku vähän kävelee ja yrittää venytellä. Tätä tavallista.
  
Oli jtn puhetta myös siitä pelosta ja paniikkitunteesta. Mullaki kyl vaihtelee tuosta asiasta mieli, välil tuntuu et ois niin valmis mut sit ku tulee niit kipeitä supistuksia, niin se kaikki tulee mieleen ja sitä alkaa muistua mieleen koko prosessi ja pelko siit et jos asiat ei mene nytkään oppikirjojen mukaa  tai jos käyki pahemmin. PItää vaan yrittää luottaa et asioilla on taipumus järjestyä ja selvinsinhän viimeksiki. Ehkä pääsen vähemmällä ja helpolla tällä kertaa? Ja et ammattilaiset mua siel hoitaa. Tällaista itsensä tsemppaamista..

 Tänään oli todennäköisesti viimonen neuvola, ku ens viikolla on äippäpolikäynti jossa tilannearvio ja todennäköisesti jos ei loppuviikkoon mennessä oo tullu nii sektio eessä. silloin. Kaikki neuvolassa ok, painoa ei oo moneen viikkon tullu sen vaa'an mukaan grammaakaan lisää, sf oli 33, ja käsikopelolla 3,7 arvioi terkka muksun painoksi. Protsku yhel plussal, sitä viel kontroloin ite kotona. Hb ja rr ok. Nyt siis viikko limatulpan liikkeelle lähöstä, viime yö oli rauhallisin viikkoon  Ennen sitä ollu jo melko kipeitä polttoja ja tiuhaan, mut sainpahan siis nukuttua viime yönä paremmin kuin aikoihin.

Aika usealla tosiaan la käsillä, hienoa <3

miri 38+4
 
Moikka kaikille!
Mun päivä on ollut suomeks sanottuna perseestä. Aamulla menin verikokeisiin ja jonotin siellä puoltoista tuntia. Noh, kahden aikaan soittivat että veressä on vasta-aineita ja piti mennä uudestaan antaa sitä verta. Sitten siitä kaksi tuntia niin soittivat että "sun sektio siirtyi huomiselta perjantaihin koska tuli joku äiti jolla on kiireempi". Eikä multa kysytty että käykö se ollenkaan. Harmi kun olin koiran kerenny viiä hoitoon ja valmistella kaikki jo valmiiksi, suunnitellu ruuat miehelle ja tehny ja nyt sit lykätään just ennen h-hetkeä. Ymmärrän kyllä että kiireelliset menee ekaks mutta ärsyttää niin paljon ku oli valmistautunu huomista varten ja odottanu et ei ainakaa siitä kauempaa tarvii oottaa.. Eli itku on täälläkin ollu tänää. Porukoilla uskalsivat vielä aukoo päätäsä ettei sillä oo väliä mikä päivä se syntyy. Eipä varmaan niille joitten ei tarvii mennä leikkauspöydälle ja jaksaa näitä kolotuksia, supistuksia yms. Tottakai vois mennä jos ois normisynnytys niin yliajallekkin, mutta kun ei ole niin ei ole ja jaksoin noita supistuksia sen voimalla et huomenna on leikkaus ohi ja vauva kainalossa. Päivällä siirto tuntuu samanlaiselta ku matto veettäs jalkojen alta. Eipä näköjään voi noihin aikoihin luottaa vaikka varmana se mulle annettiin sieltä kysiltä.
Tsemppiä muille koitoksiin ja kolotuksiin :)
 
Noista kivuista, mulla alko iskias esikoisen syntymästä ja jatku muutaman kk:n, lääkäri käski vaan jumpata. naureskelin sitten vaan että hyvä tässä on jumppaamaan ruveta kun ei edes pysty selkäänsä suoristamaan. Lähti välillä pois ja iski oikeeseen jalkaan viime kesänä. Mun jalkaa vaan stimuloitiin fysiassa ja lääkkeitä määrättiin, panacodia, 600mg buranaa ja sirdaludeja. Nyt kun mulla oli noidannuoli syksyllä, mulle vaan sanottiin et 1000mg paracetamolia ja liikkeellä pitää pysyä. kannatan sitä kävelykeppiä koska se oikeesti auttaa. Nopeammin pääsee suorassa kävelemään ja se "puristus" hellittää hermossa kun on jotain tukea :)

Äijä saapus ysiltä kotiin, tokas vaan et " No anteeks " ja siinä se. Oli varmaan sitä mieltä et mulla ei ole mitään syytä olla vihanen. Aika paha vaan yrittää pitää mykkäkoulua pystyssä kun on tuo esikoinen jonka asioista ( ruokailut ym. muut ) pitää keskenään puhua. Ärsyttää vaan et miten noi miehet voikin olla niin ajattelemattomia. Mä olen 50 kertaa sanonu et pelään et tulee joku salama synnytys ym. ja sit se apina menee ja tekee tollasta 3 päivää ennen laskettua... 
Taitaa tuo kevät sekottaa noiden kolmijalkasten päät ku vähän jokasella toi toinen puolisko ei näköjään osaa käyttäytyä... :/

Esikoisen kanssa käytiin ultraamassa sydän kun neuvolalääkäri kuuli sivuääniä, mut onneks, jässikällä on täysin terve sydän! :)

Mulla limatulppa lähti viikonloppuna, mut muuten on aika hiljasta noitten synnytys-juttujen kanssa. Olen kyllä niin valmis jakaantumaan. Huomenna olis neuvola ja ajattelin kysyä et millon pääsen käymään sitten polilla et saisin edes jonkinnäkösen painoarvion ettei tarvis tyytyä neuvolatädin arvaukseen " Saattaa olla hiukan isompi kuin esikoinen "... On se kiva u ne sanoo et mahtuu alateitse syntymään kun eivät edes tiedä minkä kokonen vauva on... Muutenkin luotto noihin neuvolatäteihin aikas huono kun sättää vaan joka kerta eikä muista mitään. Onneks lastenneuvolan täti on edes ammattitaitonen. Noin, nyt mä olen tältä päivältä saanu valitussaldoni täyteen, nyt vaan jatkamaan mökötystä miehelle :D
 
Joo kyl tuntuu noilla miehillä alkavan jännittää vissiinki kun tollasta tekeevät. Meilläki isäntä koko raskauden ajan ollu suht nätisti, kun on ollut juomassa niin ei oo mun tarvinnu sitä holhota, mut eiköhän se viikonloppuna vetäny iha kunnon kännit, ja sain sit sitä ja sen kaveria holhota kunnolla. Mut onneks se vissiin itekki tajus, ja se jäiki sit se ryyppääminen siihen yhteen iltaan vaikka kaveri jatkoikin. Mulla alko heti ku huomasin et se alkaa oleen aika hyvässä hapessa niin kauhea paniikki et mitä jos tää muksu päättääkin nyt tulla, niin ei tuota voi ottaa synnytykseenkään mukaan. Samantien alko vattaan koskeen ja kaikki mahdollisia oireita :D Tuli nukuttua yö kyllä tosi huonosti. Nyt oon sille sanonu et vaikka kuinka alkais mm-kisat niin saa olla suht selvinpäin, mielellään niin et pystyy tosissaan tosipaikan tullen ajamaan ja et sen voi ottaa mukaan. Oon ite aika kova panikoimaan, niin oon sanonut et se joutuu kyllä huolehtimaan musta sit tosipaikan tullen. 

Itellä myös koko ajan kauheen ristiriitasia tunteita, eka toivoo et tulis jo ulos, ja kohta tuleeki paniikki et en ookkaan vielä valmiina. Monta kertaa päivässä tullee sellanen olo et alkaa vaan oksettaa ja itkettää kun ajatteleekin synnytystä.. Alkaa olemaan tosissaan jo niin lähellä koko homma et kai sitä vaan alitajuisesti panikoi, vaikka oon yrittänyt saada itteni rauhoittumaan sen kanssa. Sekin tekee paljon kun on päivät yksin kotona niin on liikaa aikaa miettiä.. Ois ihanaa kyllä kun ois kavereita jotka kävis meilläki nyt kun en pääse täältä oikein enää liikkumaan. Yks kaveri kyllä sano sen verran nätisti ("Kun ei sua oikein voi pyytää ryyppäämäänkään kun sä oot niin raskaana") että tässä on tullu mietittyä että mitenhän yksin sitä sit on kun se vauva tosissaan on täällä.. Toivotaan et sitten kun pääsee taas liikkumaankin niin ei jää ihan yssikseen.. 
 
Taitaa olla vähän yhdellä sun toisella hermot kireenä ja jännitys huipussaan mitä tuleman pitää..

Mulla oli maanantai oikeen itkupäivä.. Luin netistä synnytyskertomuksia, perätilasynnytyksistä ja tietty mukana niitä kauhutarinoita, joissa kaikki ei todellakaan mee niinku pitäis vaan pahimmalla mahollisella tavalla. Sit rupesin ihan hillittömästi itkeen miehelle et on niinko odottais kuolemaansa, ku perätilasta ei löydy positiivisia kertomuksia ja virallisillakin sivuilla lukee ettei perätilavauvaa saa riskittä ulos. Sektiossa omat riskinsä kun on kerran isosta leikkauksesta kyse ja perätilassa sit taas ne omat juttunsa, happivajaukset, napanuoran kiertyminen, pään jumiutuminen jne.. ni tuntu et hulluks tulee. En saanu itteeni kokoon ollenkaa.. Mies lohdutteli parhaansa mukaan ja vakuutteli et kaikki menee hyvin. Voikun oliskin oikeessa. Jännittää vaan nii tajuttomasti, ettei sanat riitä kuvaamaan sitä pelkoo mitä tunnen..

No, mieli koheni, ku lähin pikkuneidin kaa illalla seittemän aikoihin leikkipuistoon ja sit tultiinkin kotio grillailemaan ja kaikil oli hyvä fiilis. Eilinen menikin sit jo taas paljon paremmin. Tuli käytyy lenkilläkin pitkästä aikaa. Kylläkin ihan lyhyellä ko vihloo alapäätä niin pahasti ettei kovin pitkälle uskalla. Mies lähti mukaan - ni oli tuki ja turva lähettyvillä :D

Tänään oli sit se kauan odotettu magneettikuvaus. Aika kokemus sekin, ku en o ennen kokenu. Jännä fiilis ku sidotaan kiini sänkyyn ja liikkumatta pitäis olla selällään koko tutkimuksen ajan. Puol tuntii sano siinä menevän ja sain sellasen pampulan käteen, jos paniikki iskee tai alkaa oksettaan, ni sitä sit vaan painaisin/hälyttäisin apuu, ni mut vedetään ulos. 25min siinä meni ja sain radiokuulokkeet korville johon sääti Novan soimaan, etten kuulis sitä tärinää ja kovaa mekkalaa mikä koneesta lähtee. Toki se silti kuulu läpi, mut varmaan huomattavasti mukavampi, ku sai kuunnela radiota, ku jos ei olis ollu kuulokkeita lainkaan. Välil tuntu ku makais arkus - meinas ahtaan paikan kammo iskee. Sit vaan silmät kii ja vedin syvää henkee ni helpotti.

Vauva oli tutkimuksesta ihmeissään. Muljas varmaan enempi ku koskaan. Lääkäri sano jälkikäteen et magneettikuvauksessa vauvat yleensä tulee erittäin vilkkaiksi sen magneettijutun takii ja sit ko on nii äärettömän kova mekkala. No, mut kaikki meni hyvin - en oksentanu, eikä tullu paha olo :DD

Perjantaina äippäpoli, jossa kerrotaan kuvauksen tulokset ja mietitään sit viel et koitanko alateitse vai päädytäänkö kuitenkin sektioon. Ku osais tehä oikeen valinnan sekä ittensä et vauvan kannalta. Mä vaan haluisin ees kerran kokee sen et saan vauvan heti rinnuksille syntymän jälkeen. Se kun on jääny molemmilla aiemmilla kerroilla kokematta vauvan hengitysvaikeuksien, oman pahoinvoinnin, sektion  ym. takia..
Tiedän et saan vauvan sit kuitenkin heti ku vaa voivat tuoda, mut jotenkin vaa haluisin kokee normin alatiesynnytyksen ja saada sen heti ja itkee tihruttaa onnesta et kaikki on hyvin ja vauva on siinä. Onks teil muil samallaisii ajatuksii???

Tulipahan oikee vuodatettuu..


 
Ja ikävä Hann et sun leikkausta siirrettiin. Mull on kyl kaikki sympatiat sun puolellas. Ei sitä ulkopuoliset osaa oikeen ymmärtää miltä se tuntuu ku odotat ja odotat ja vielä vähän odotat.. Eiks se alun perin pitäny ol jo viikko sit ja nyt sit toistamiseen siirretään. Itku on muutenkin loppuraskaudesta herkässä ja just ku ootat ja teet kaikki valmistelut ja henkisesti valmistaudut et nyt se sit koittaa, eikä koitakkaan ni ei tunnu kivalta. Tsemppiä sulle ja kaikille muillekin. Perjantaina saat onneks nyytin kainaloos. Onnee leikkaukseen.
 
 
Neuvolassa tosiaan käytiin, antoi vielä viikon päähän ajan jolloin viikkoja on tasan 41 (ellei tule tuota ennen). Sitten tehdään lähete äippäpolille painoarvioon vielä ja varmaan aletaan käynnisteleen sitten ennen viikkoa 42.

On niin turhauttavaa odottaa. Tuntuu oikeasti siltä, ettei mulla edes ole täydet viikot vielä kun ei kerta ole mitään oireita. Limatulppakin taitaa olla vain paikoillaan :(

Voimia teille joilla huonoja päiviä, ärsyttävää kun vaan itkettää ja alkaa ärsyttämään kun ei edes tiedä miksi itkee. Tekisi mieli repiä hiukset päästä ja vajota maan alle. Itsekään noilta tunteilta ole säästynyt.
 
Ompa "mukavaa", ko muillaki menny päivä päin persettä eikä vain mulla. Alkaa nää viimiset ajat kiristään jo niin hermoja, että! Lapsillekkin rähjäsin ja kylläpä tuli vuoden äiti-fiilis! NOT! Nooh, sain sitten vähän nukuttua, ko mies tuli töistä, nii heti oli parempi fiilis ja jakso taas lasten kans.

Mulla on muuten villi, ettei suppareita oo. Ei harkkareita eikä oikeitakaan, mutta jos tää itekseen lähtis liikkeelle, nii sitten tapahtuu ja vauhdilla ja se vähän mietityttää. Me kun asutaan sellasessa paikkaa, että kun jäät lähtee lähijoesta, nii autotielle tulee tulvavedet ja pitää mennä soutamalla mantereelle. Eli kevyt jännitysmomentti mulla ekstrana tässä...Mulla tulee sellasia tuskallisia tuikkauksia tonne alapäähän ja maha sinkuu todella kipeesti. Äsken piti ihan hetki haukkoa henkeä, ko kävi nii pirullisen kipeetä. Nooh, eiköhän tää tästä..

hann: Aivan varmasti ottaa pattiin toi ajansiirto  Ko ensin on varautunut tiettyyn päivään ja sitten se muuttuukin toiseksi. 

inna: Onnittelut tulevasta tytöstä - kivaa, ko sait tietää asiasta ennen syntymää 

Voimia meille jokaiselle!

 

koittakaa jaksaa miekkosianne. Ikävää että ei ota huomioon teitä mitä alkoholiin tulee.

oma kävi vappuna viimestä kertaa, mut sanoin et jos synnytys alkaa ni suutun toden teolla. No se ansaitsi kyllä omaa aikaa :)

Oon nimittäin pari viikkoa ollut hermot kireellä ja valittanut molemmille siisteydestä. Tänään sit purkaantu ja itkin itekseni kotona oikein kunnolla. Taitaa kuulua loppuraskauteen? Sit poika tuli kotiin ja sanoin että itku tulee joskus herkemmim kun oottaa vauvaa.

Meillä oli muutes mielenkiintoiset keskustelut siitä mistä vauva syntyy pojan kanssa eilen :)

Tämä lapsi oli viime viikolla kääntynyt poikkitilaan vaikka oli tiukasti ollut pää alaspäin jo viikkoja. Lähipiirissä sattui vastasyntyneen kuolema ja nyt huomaan stressaavani tämän asennon takia. Ä.polille on aika jo. Harmittaa! Mikä syy vauvalla oli kääntyä? Aiemmin tunsin kpvaa ihana alavatsalla, nyt liikettä keskellä mahaa ja ylävatsalla mutta ihan kuin hikka tuntuisi alhaalla ja sitten taas navan yläpuolella. Voi kun vauva ois kääntynyt. Tiedän että joillekin käy huonosti ja että se on harvinaista eikä mulle varmaan käy mitään, mutta kun synnytys lähenee alkaa sitä miettiä. Ja on jopa käynyt mielessä että mitä jos itselle käy jotain synnytyksessä tai jos sektioon päädyn.

Jospa kohta kävis unten maille. Itkeminen rauhoitti ihmeen paljon varmaan moni paine purkaantui.

 
Kiitos tsempeistä- tiesin että täällä joku ainakin ymmärtää! Joo, ei ollu edes eka kerta ku siirtävät... Mutta, onneksi odotus pian palkitaan ja nyt on jo parempi mieli ku sai kunnolla itkeä! Onneksi tuo mies sentään ymmärtää vähän kun onhan sekin oottanu tässä samassa veneessä :)
 
Hih, met taijamma olla melkosen itkuherkillä monikin nyt näin loppuajasta Kummasti se kuitenkin puhdistaa omaa mieltäkin.
 
Heh, siis minullakin on ollu tänään ihan p**ka päivä! Tuntuu ihan ihmeelliseltä lukea täältä, kuinka teillä on niin samanlaisia ajatuksia, pelkoja, mietteitä, tuntemuksia jne!

Minulla on myös ollut  kipu alaselässä ja jalassa. Aamulla labrassa hoitaja ei malttanut odottaa huoneessaan, kun jouduin könkkäämään pitkää käytävää aikasta pitkään kipujeni kanssa. Kun pääsin labrasta, saman tien nukkumaan kolmeksi tunniksi ja siinäkin pyöriessä otti päähän kun en saanut kunnolla nukuttua vaan oli koko ajan kuuma ja huono asento jne. Miehen kanssa tuli käytyä harvinaisen kiivassanaista keskustelua...Töistä kyselivät jotakin neuvoja ja siitäkin tuli lisäahdistus...kiehnäsin raivoissani sohvan nurkassa muutaman tunnin, mutta sitten otin itseä niskasta kiinni illansuussa ja päätin lähteä haravoimaan sellaisen pienen läntin. Oli yhtä tuskaa => tippa linssissä sisälle ja huohottamaan sohvalle. Mies savusti taimenen ja se oli niin hyvää ja maukasta että pelasti loppuillan. Tekemättömät asiat painaa mieltä (kassiakaan ei ole vielä pakattu, vaikka hyvässä lykyssä jään huomenna sairaalaan!!), pitäisi siivota ja kuurata ja puunata ja pestä ikkunoita ja sitä ja tätä ja...eihän siitä mitään tule, ainakaan näillä oloilla...mutta huomenna aamulla pakkaan kassin valmiiksi.. Pojan koitiutumisvaatteet on tosin jo valmiina. Ai että, kohta minulla on ensimmäinen, kauan odotettu lapseni sylissäni. Hänen sänky on tuossa vieressäni odottamassa, lakanat ja petivaatteet silitettyinä. Iskän ostamat kirahvitossut odottavat myös sängyn vieressä. Ihanaa. Huolimatta hankalasta ja haasteisesta päivästä, olen superhyperhirmuonnellinen. Juuri nyt vauva nikottelee massussa. :) Iloa kaikille!
 
tanjainen: mulla oli esikoista odottaessa tasan samanlainen tilanne kohdunsuulla kun sulla noilla viikoilla. Tyttö syntyi sitten 41+1. Hermoja raastavaa se odottelu oli kun lääkärit lupailivat ennen LA:ta syntyväksi. No, jos tuosta sitten jotain positiivista, niin itse synnytys kesti vain 4h49min ekasta supparista laskien. Nyt mulla oli 36+2 2cm auki ja 1 cm kanavaa jäljellä. Enkä kyllä uskalla odottaa saapuvaksi ennen laskettua, vaikka kovasti tekisi mieli. Jännäksi menee loppua kohden!

Tänään neuvolaan mennessä hetken ajatuksissa pyöri, että miten ihmeessä mä olen halunnut aloittaa vauvarumban alusta juuri kun esikoinen (täyttää 1,5v perjantaina) on vauva-ajan haasteet jättänyt taakseen. Syö normiruokaa, nukkuu yöt, juoksee ja puhuu - kaikkia oikein hyvin - vihdoin. Ja tämän kuun lopussa meillä on kotona uusi henkilö joka ei tee noista mitään. Kyllä tuntui pahalta kun sain itseni kiinni ahdistuneista ajatuksista vaikka jotain todella hienoa on tapahtumassa. Mulla on myös välillä niitä pelkoja että mitä jos kaikki ei menekään hyvin esim. synnytyksessä. Kai tämä kaikki on ihan luonnollista panikointia.
 
Onpas lohduttavaa lukea, että muillakin on hankalat ajat meneillään. En iloitse kenekään huonosta olosta, mutta tuntuu heti paremmalta, kun huomaa ettei ole ainut, jonka liikkuminen katkeaa hermosärkyyn jalassa ja alaselässä, tai siihen että vauva vain painaa niin paljon ja alas, ettei eteenpäin pääse. Tänäänkin oli pakko jättää kauppareissu kesken, kun alkoi vihloa niin kovasti että oli päästävä lepoasentoon.

Myös lapsen isään on palanut hermot aika lailla, mutta tätä palstaa lukiessa näyttää siltä että iso osa miehistä keksii jotain omia juttujaan näin viime hetkillä. Tämän kanssa emme siis ole yhdessä, mutta hän vannoo ja vakuuttaa haluavansa olla mukana lapsen elämässä. Tämän hän sitten todistaa katoamalla lähes pariksi viikoksi kaikkien kommunikaatiovälineiden ulottumattomiin, vaikka lapsi voi syntyä teoriassa milloin vain! Puhuttiin vihdoin tänään, vetosi työkiireisiin, eikä tuntunut ollenkaan ymmärtävän mun kiukkua - laskettuun aikaan kun on vielä pari viikkoa. Ei tunnu ymmärtävän ettei se vauva mikään kello ole! Argh!

Iloista odotuksen jatkoa kumminkin kaikille, onneksi niitä hyviä päiviä mahtuu jomotusten, kolotusten ja paniikkien väliin!!

 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top