Toi oikee nimi on hankala. Meillä pitää alkaa J:llä. Ihan vaa koska ollaa kaikki J alkusia. Pojalle toki aika helppo mutta tytölle.. Ei oikee tunnu olevan mitää nättejä. Muutenki sellasia puhkikulutettuja...
Kisu, meillä kävi samoin :D Mun isän heitto raskausaikana jäi elämään työnimenä ja sitten myös lopullisena. Tällä kaverilla ei ole varsinaisesti työnimeä, oikeiden nimien vslintakin tuntuu vaikeelle...
Meillä ìsäntä ja pikkuveli muotoili nimen Simo-Ernesti, mummon kuoleman jälkeen kun hän oli Siiri- Esteri.. Mummo oli mulle tosi tärkeä eikä kerennyt saada tietää vauvasta kun nukkui pois muutama päivä hedelmöittymisen jälkeen.. :'(
Nyt mulla ei ole enää yhtään isovanhempaa elossa.
Isännälle ja pikkuveljelle ei koskaan tullut mieleen et jos se onkin tyttö :)
Mut se on kuulemma silti Simo, tyttö nimeltä Simo :D
Meillä on työnimi, jota ei tosin käytetä kun kahestaan miehen kanssa jutellaan vauvasta - sillon vauva on useimmiten ihan vaan vauva. Oikeaa nimeä ollaan mietitty jonkin verran, mutta se vasta vaikeelta tuntuukin! Toisaalta haluais päättää etukäteen mutta toisaalta ei sitten voi tietää että sopiiko se ja sitte vasta onkin miettiminen :D