Molemmat tarjotut artikkelit ovat asenteellisia ja sisältävät väärää (tai vanhaa?) tietoa.
Ensimmäisessä artikkelissa puhutaan vain ädin riskeistä. Entäpä lapsen riskit? No niitä ei mainita, koska niitä ei juuri ole. Sen sijaan alatiesynnytyksessä, jota ei ymmärrettävästi tietenkään käsitelty tässä artikkelissa, on runsaasti riskejä sekä äidille että lapselle. Suomessa kuolee vuosittain 0-2 äitiä synnytykseen. Kymmeneen vuoteen ole kukaan kuitenkaan kuollut elektiiviseen sektioon, joten nämä äidit ovat kuolleet alatiesynnytykseen. Lapsen riskejä alatiesynnytyksessä tuossa jo lueteltiinkin. Kyllä, elektiivinen sektio on äidille riskaabelimpi kuin lapselle, johon ei juuri riskejä kohdistu, mutta hyvin turvallinen kuitenkin. Eikö kuka tahansa äiti ottaisi riskejä lapsensa hengen ja terveyden vuoksi? Minä ainakin otin. Tosin sillä varmistin muutaman oman vammankin riskitodennäköisyyden tippumisen nollaan.
Toinen artikkeli piirtää kauhukuvan elektiivisestä sektiosta toipumisesta. Ihmiset on kyllä yksilöitä, mutta pääsääntöisesti sektiosta toivutaan nopeasti, hyvin ja esim. leikkauksen jälkeen sängystä noustaan niin pian kuin mahdollista. Kaikissa sairaaloissa ei käytetä katetria ja jos leikkauksen jälkeen on kivulias, on anestesialääkäri epäonnistunut työssään. Potilaan kuuluu saada postoperatiivinen kivunhoito.
Minä synnytin elektiivisellä sektiolla, virallisesti synnytyspelon takia ja kai se oikeakin syy oli synnytyspelko, sillä pelkäsin minun ja vauvan vammautumista ja kuolemaa. Synnytys oli helppo, nousin ylös muutama tunti leikkauksen jälkeen, lähdin kotiin neljäntenä päivänä leikkauksestä (3 yötä) ja lopetin kipulääkkeet tarpeettomina viikon päästä. Pystyin heti toimimaan täysipainoisesti kotona, ainoastaan kauppakasseja en kantanut. En todellakaan ollut "4-5 viikkoa toisen avun varassa" eikä ole kukaan muukaan tuntemani sektioitu äiti ollut.