Tehtiinkö sinulle elektiivinen eli suunniteltu sektio?
- Ketjun aloittaja Vargynja
- Aloituspäivämäärä
Jos kaipaa tietoa sektiosta ilman että riskeillä pelotellaan niin ainakin omasta mielestäni tämä on kiva artikkeli: https://www.vau.fi/synnytys/sektio/miten-suunniteltu-sektio-etenee/ Siinä kerrotaan miten suunniteltu sektio menee alkaen siitä kun äiti saapuu sairaalaan (mukaan lukien se miten itse leikkaus etenee). Ei kerrota riskeistä, sektiosta toipumisesta kylläkin, mikä ainakin itsestäni sektion kokeneena on hyvä.
Olipa todella asenteellinen ja jopa vääristelevä artikkeli. Sektiohaavasta parantuu esimerkiksi paljon nopeammin ja kivuttomammin kuin pahoista repeämistä, joita alatie synnytyksessä voi tulla. Tottakai sektion jälkeen on toipilas, mutta ei se tarkoita 4-5 viikkoa vuoteenomana oloa tai sitä, että olisi toimintakyvytön. Kokemukseni mukaan kyllä 2 viikkoa sektion jälkeen voi käydä hyvin kävelyllä vaunuja työntäen yms.
Mun kaksoset syntyivät päivystyssektiolla mun raskausmyrkytyksen takia. Sektio meni hyvin, mutta sen jälkeen oli ongelmia kohdun supistumisen kanssa ja sektiohaava (ihokerros) aukesi osittain 6 päivää sektion jälkeen.
Alatie ei ollut mahdollinen vauvojen perä-jalkatarjonnan vuoksi.
Sektiosta ei jäänyt kovin positiiviset fiilikset!
Alatie ei ollut mahdollinen vauvojen perä-jalkatarjonnan vuoksi.
Sektiosta ei jäänyt kovin positiiviset fiilikset!
Ulkosuomalainen
Näppärä viestien naputtelija
Suunniteltu sektio tehtiin 37+3, lopulta sektioon päätyminen oli monien eri tekijöiden summa ja alatiesynnytys ei olisi tullut kysymykseenkään missään tapauksessa.
Sektio itsessään sujui hyvin ja nopeasti, verenvuoto aivan minimaalista. Toipuminen taas hyvin kivuliasta ( aivan samalla lailla kuin omien hätäsektioiden jälkeen) maan tavan mukaisesti sairaalasta kotiutus oli jo 2 päivänä sektiosta ja se oli omasta mielestäni aivan liian aikaisin. Kotona muutaman yönä mies joutui minut kampeamaan sängystä ylös kun en itse päässyt, mutta sen jälkeen toipuminen mennyt nopeasti.
Haava parani hyvin, kiitos sulavien tikkien se on myös hyvin siisti ( lääkäri paranteli myös hiukan hätäsektioiden arpiakin samalla, jotka eivät olleet todellakaan mitenkään kauniit)
Sektiota en valitsisi synnytystavaksi edelleenkään jos toisin voisin valita.
Sektio itsessään sujui hyvin ja nopeasti, verenvuoto aivan minimaalista. Toipuminen taas hyvin kivuliasta ( aivan samalla lailla kuin omien hätäsektioiden jälkeen) maan tavan mukaisesti sairaalasta kotiutus oli jo 2 päivänä sektiosta ja se oli omasta mielestäni aivan liian aikaisin. Kotona muutaman yönä mies joutui minut kampeamaan sängystä ylös kun en itse päässyt, mutta sen jälkeen toipuminen mennyt nopeasti.
Haava parani hyvin, kiitos sulavien tikkien se on myös hyvin siisti ( lääkäri paranteli myös hiukan hätäsektioiden arpiakin samalla, jotka eivät olleet todellakaan mitenkään kauniit)
Sektiota en valitsisi synnytystavaksi edelleenkään jos toisin voisin valita.
Sype sektio tehtiin rv38+6
Toinenkin lapsi syntyy suunnitellulla sektiolla, rv39+1.
Uusia käytäntöjä on tullut sitten viime kerran, koskien suunniteltuja sektioita, HUS Naistenklinikka ja Espoon sairaala. Sain mukaani tukisukkien lisäksi hiilihydraatteja sisältäviä Nutricia PreOp-juomia, jotka on tarkoitettu leikkauspotilaiden preoperatiiviseen ruokavaliohoitoon. Lisäksi uutta minulle on nopeutetun toipumisen hoitopolku, kotiutuminen mahdollisesti jo 24h kuluttua leikkauksesta/leikkausta seuraavana päivänä.
Uusia käytäntöjä on tullut sitten viime kerran, koskien suunniteltuja sektioita, HUS Naistenklinikka ja Espoon sairaala. Sain mukaani tukisukkien lisäksi hiilihydraatteja sisältäviä Nutricia PreOp-juomia, jotka on tarkoitettu leikkauspotilaiden preoperatiiviseen ruokavaliohoitoon. Lisäksi uutta minulle on nopeutetun toipumisen hoitopolku, kotiutuminen mahdollisesti jo 24h kuluttua leikkauksesta/leikkausta seuraavana päivänä.
Olen synnyttänyt molemmat lapset suunnitellulla sektiolla, syynä pelko, mutta mielestäni se on itselleni parempi tapa synnyttää. Eka syntyi 40+1 ja toinen 40+0. Ekasta kotiuduin, kun vauva oli 4pv ja menin ekalle pienelle vaunulenkille kun hän oli 5pv. Toka oli 3pv kun kotiuduimme ja pienellä vaunulenkillä olimme siitä päivän päästä. Olen kuntouttanut itseni molempien kohdalla siis vaunulenkkeillen :) Mielestäni tärkeää on aloittaa varovasti olotilaa kuunnellen. Ihan tosi positiiviset kokemukset molemmista synnytyksistä, mutta varsinkin toinen synnytys oli ihan huippu, voimaannuttava, kokemus 
K
Kaurapala
Vieras
Molemmat tarjotut artikkelit ovat asenteellisia ja sisältävät väärää (tai vanhaa?) tietoa.
Ensimmäisessä artikkelissa puhutaan vain ädin riskeistä. Entäpä lapsen riskit? No niitä ei mainita, koska niitä ei juuri ole. Sen sijaan alatiesynnytyksessä, jota ei ymmärrettävästi tietenkään käsitelty tässä artikkelissa, on runsaasti riskejä sekä äidille että lapselle. Suomessa kuolee vuosittain 0-2 äitiä synnytykseen. Kymmeneen vuoteen ole kukaan kuitenkaan kuollut elektiiviseen sektioon, joten nämä äidit ovat kuolleet alatiesynnytykseen. Lapsen riskejä alatiesynnytyksessä tuossa jo lueteltiinkin. Kyllä, elektiivinen sektio on äidille riskaabelimpi kuin lapselle, johon ei juuri riskejä kohdistu, mutta hyvin turvallinen kuitenkin. Eikö kuka tahansa äiti ottaisi riskejä lapsensa hengen ja terveyden vuoksi? Minä ainakin otin. Tosin sillä varmistin muutaman oman vammankin riskitodennäköisyyden tippumisen nollaan.
Toinen artikkeli piirtää kauhukuvan elektiivisestä sektiosta toipumisesta. Ihmiset on kyllä yksilöitä, mutta pääsääntöisesti sektiosta toivutaan nopeasti, hyvin ja esim. leikkauksen jälkeen sängystä noustaan niin pian kuin mahdollista. Kaikissa sairaaloissa ei käytetä katetria ja jos leikkauksen jälkeen on kivulias, on anestesialääkäri epäonnistunut työssään. Potilaan kuuluu saada postoperatiivinen kivunhoito.
Minä synnytin elektiivisellä sektiolla, virallisesti synnytyspelon takia ja kai se oikeakin syy oli synnytyspelko, sillä pelkäsin minun ja vauvan vammautumista ja kuolemaa. Synnytys oli helppo, nousin ylös muutama tunti leikkauksen jälkeen, lähdin kotiin neljäntenä päivänä leikkauksestä (3 yötä) ja lopetin kipulääkkeet tarpeettomina viikon päästä. Pystyin heti toimimaan täysipainoisesti kotona, ainoastaan kauppakasseja en kantanut. En todellakaan ollut "4-5 viikkoa toisen avun varassa" eikä ole kukaan muukaan tuntemani sektioitu äiti ollut.
Ensimmäisessä artikkelissa puhutaan vain ädin riskeistä. Entäpä lapsen riskit? No niitä ei mainita, koska niitä ei juuri ole. Sen sijaan alatiesynnytyksessä, jota ei ymmärrettävästi tietenkään käsitelty tässä artikkelissa, on runsaasti riskejä sekä äidille että lapselle. Suomessa kuolee vuosittain 0-2 äitiä synnytykseen. Kymmeneen vuoteen ole kukaan kuitenkaan kuollut elektiiviseen sektioon, joten nämä äidit ovat kuolleet alatiesynnytykseen. Lapsen riskejä alatiesynnytyksessä tuossa jo lueteltiinkin. Kyllä, elektiivinen sektio on äidille riskaabelimpi kuin lapselle, johon ei juuri riskejä kohdistu, mutta hyvin turvallinen kuitenkin. Eikö kuka tahansa äiti ottaisi riskejä lapsensa hengen ja terveyden vuoksi? Minä ainakin otin. Tosin sillä varmistin muutaman oman vammankin riskitodennäköisyyden tippumisen nollaan.
Toinen artikkeli piirtää kauhukuvan elektiivisestä sektiosta toipumisesta. Ihmiset on kyllä yksilöitä, mutta pääsääntöisesti sektiosta toivutaan nopeasti, hyvin ja esim. leikkauksen jälkeen sängystä noustaan niin pian kuin mahdollista. Kaikissa sairaaloissa ei käytetä katetria ja jos leikkauksen jälkeen on kivulias, on anestesialääkäri epäonnistunut työssään. Potilaan kuuluu saada postoperatiivinen kivunhoito.
Minä synnytin elektiivisellä sektiolla, virallisesti synnytyspelon takia ja kai se oikeakin syy oli synnytyspelko, sillä pelkäsin minun ja vauvan vammautumista ja kuolemaa. Synnytys oli helppo, nousin ylös muutama tunti leikkauksen jälkeen, lähdin kotiin neljäntenä päivänä leikkauksestä (3 yötä) ja lopetin kipulääkkeet tarpeettomina viikon päästä. Pystyin heti toimimaan täysipainoisesti kotona, ainoastaan kauppakasseja en kantanut. En todellakaan ollut "4-5 viikkoa toisen avun varassa" eikä ole kukaan muukaan tuntemani sektioitu äiti ollut.
Itse valitsin sektion vauvan koon takia(4.7kg). Minulla ei ole kuin hyvää sanottavaa sektiosta. Kotiuduttiin kolme päivää synnytyksen jälkeen. Liikkuminen oli kyllä hidasta ja kivuliasta ekat pari viikkoa. Onneksi mies oli kotona auttamassa, mutta sen jälkeen aloitin jo vaunulenkit. Nyt 10kk sektiosta arpea tuskin näkee.
Esikoisen kohdalla suunniteltu sektio vauvan perätilan ja oman kohtuanomaliani vuoksi. Ei edes yritetty kääntää kohdun poikkeavan rakenteen takia ja hyvä niin. Hyvässä hoidossa oltiin ja sektion aikana kokoajan kerrottiin mitä tapahtuu. Imetyksen alkuun olisin kaivannut enemmän tukea ja tietoa jo ennen sektiota, toiveeni sen suhteen huomioitiin vasta lapsivuodeosastolla, eikä alku ollut helppoa.
Huh olipa negatiivinen artikkeli
Veikkaisin, että artikkelin tilastoissa olisi nyt parin vuoden jälkeen päivittämisen varaa. Eikös jokainen elektiivisen sektion haluava nykyään sen myös saa? Ilman suurempia vakuutteluja vieläpä(riippuen hoitajasta/lääkäristä) ?
Itsellä ponnistus ja alatiesynnytys ei tule kyseeseen, koska kaulasuoni on revennyt jo kaksi kertaa tuntemattomasta syystä ja synnytyksen ponnistus on kuulemma iso riskitekijä. Vähän siis harmittelin, kun tuossa apteekista saatavassa vau.fi -kirjasessa ei ollut mainintaakaan elektiivisestä sektiosta. Ainoastaan mielestäni ohimennen mainittu kiireellinen- ja hätäsektio alatiesynnytyksen yhteydessä. Saa korjata jos olen väärässä. Tähän siis toivoisin muutosta.
Netistä saatavat tiedot tuntuvat ristiriitaisilta. Joissakin teksteissä varotellaan vaaroista, toisissa suhtaudutaan hyvin neutraalisti ja sitten on omakohtaiset kokemustarinat, jotka kuulostavat hyvinkin asiaa puoltavilta ja tyytyväisiltä.
Itse olen saanut siis sen kuvan, että elektiivinen on kuitenkin melkoisen turvallinen, vaikka riskejä onkin ja kyseinen leikkaus on ilmeisesti lisääntymään päin? Ymmärrän toki että halutaan vaalia perinteistä alatiesynnytystä ja sairaaloille se on ainakin halvempaa. Mutta tosiaan kaikille se ei ole mahdollisuus eikä siitä pitäisi ketään katsoa alaspäin niin kuin jotkut tuntuvat tekevän.